Belgian Overpeltissä sataa tihkuttelee. Onneksi on maneesi.
Anna-Julia Kontion ja Jens Vandenberkin kauppa- ja valmennustallilla on kokeiltavana lupaava nuorehko hevonen.
Vandenberk ratsastaa hevosta esteillä myyjän seuratessa vierestä. Kontio seuraa maneesin kahviossa kokeilusessiota. Sen, että kokeilu menee pikemminkin hyvin, voi päätellä jo siitä, miten merkitsevän silmäyksen Vandenmerk heittää kahvion suuntaan, ennen kuin kääntää päädyssä uudelleen esteille.
Nuorin poika Leon leikkii aupairin seurassa muovisilla pikkueläimillä. Ne ovat, yllätys yllätys, kaikki hevosia. Yksi on juuri isoon hyppyyn lähtenyt rautias estehevonen. Niille on rakennettu kahvion nurkkaan tallit, tarhat ja kentät.
Tämä Belgiaan asettunut, ikävuosissaan neljättäkymmentään käyvä pariskunta elää estehevosista. Raha talouteen tulee hevoskaupasta. Se vaatii harjaantunutta, valpasta silmää. Tuleva tähti voi olla missä vain, vaikka naapurin pellolla.
35-vuotias Belgian Overpeltissä Jens Vandenberkin kanssa asuva kahden lapsen kilparatsastaja-äiti
Kansainvälisen ratsastajainliitto FEI:n helmikuun rankingissa paras suomalainen esteratsastaja.
Kontio alleviivaa, että heidän tallinsa ei ole, eikä halua olla vain myyntitalli, vaan fokus on urheilussa. Kilparatsastaminen on pariskunnalle arvo sinänsä. Hevoskauppa kuitenkin pyörittää esteratsastusta urheilulajina. Hyviä estehevosia on tarjolla vähemmän kuin niille olisi ottajia. On siis myyjän markkinat, mutta eivät ne markkinat helpot ole, kun ottaa huomioon, että se mitä eniten haetaan, on helppo, valmis voittajahevonen isoille esteille. Ja sellaista hevosta on joku kasvattanut ja sen jälkeen kouluttanut vähintään 10 vuotta.
Kontio on jälleen siinä tilanteessa, että viiden tähden luokan, kuten Länsi-Euroopan liigan maailmancupin osakilpailut ovat ajankohtaisia. Helsingissä hän on toinen niistä suomalaisratsukoista, jotka osallistuvat viikonlopun pääluokkaan. Toinen on Jasmin Seppälä-Geerink.
Tässä välissä meni monta vuotta ilman tämän tason hevosta. Tuli tehtyä kaksi lasta ja rakennettua uusi talo ja talli puolison kanssa.
Siitä, kun hän kiersi maailmancupin osakilpailuja ori Pacific des Essartsilla, on kulunut jo kymmenen vuotta. Kun hän syksyllä 2016 erosi silloisesta kumppanistaan, sveitsiläisestä huippuratsastaja Martin Fuchista, Pacific jäi Sveitsiin ja myytiin pian amerikkalaisratsastaja Jennifer Gates Nassarille. Sen jälkeen italialaisen Piergiorgio Buccin ratsastama Edesa's Lorenzo oli Kontiolla yhden talven, kunnes jatkoi keväällä 2018 ranskalaiselle Kevin Stautille. Myöhemmin samana keväänä tuli brittilegenda John Whitakerin alla ollut Ornellaia ja jatkoi loppuvuonna irlantilaiselle Peter Moloneylle.
Oli sen jälkeen hevosia, tietenkin, mutta viiden tähden maailmancupin hyppäävät ovat oma rotunsa.
Kontio on kuluneena vuonna tehnyt ison hyppäyksen maailmanrankingissa. Hän on tällä hetkellä 400 parhaan joukossa ja noussut vuoden aikana 2000 sijaa. Tarkoitus olisi päästä sadan paremmalle puolelle, jolloin kutsut kilpailuihin helpottuvat dramaattisesti, ja myös rankingpisteet alkavat kertyä entistä kovemmalla tahdilla. Yritys ei ole helppo lajissa, jossa rankingtilaston kärjessä olevilla nimillä on tallissaan monta viiden tähden 160-hyppääjää ja Kontiolla on vasta yksi aloitteleva sellainen.
Kontion maailmancup-hevonen, suomalaisomistuksessa oleva holsteinilaistamma Cayadina (Cayado - Casquetto) on vielä vihreä näille kaikkein vaikeimmille esteille. Se saattaa pudottaa puomin, mutta Kontio ei kanna pudotuksista huolta. Hän sanoo puhtaasti hyppäämisen olevan asia, joka hevosenkin on opittava.
On luotettava omaan systeemiin ja pysyttävä siinä. Kontio sanoo, että kehitys ei etene harppauksin joka päivä, mutta joka päivä opitaan jotakin.
"Hevosten kanssa pitää olla kokonaiskuva koko ajan mielessä. Se, mihin kaikella tällä pyritään. Silloin kestää paremmin sen, että et saa sitä toivomaasi vastinetta ihan joka treenikerralla", hän sanoo.
"Opin isosti Thomas Fuchsilta sen, että asiat menee omalla ajallaan. Joskin tajusin sen vasta paljon myöhemmin", Kontio kertoo takavuosien valmentajastaan.
Hän oli monesti ihmetellyt Fuchsin tapaa päättää treenit johonkin sellaiseen kohtaan, jossa hän itse olisi vielä jatkanut, sillä olisi ajatellut, että koska hevonen ei ollut tehnyt haluttua asiaa, täytyy vielä jatkaa harjoitusta.
"Hän kuitenkin saattoi sanoa, että riittää. Hän vaan näki hevosesta, että sen henkinen kapasiteetti sille päivälle oli käytetty ja oppimisikkuna sulkeutunut. Siinä tapahtui se, että sekä ratsastaja että hevonen jäivät mielessään työstämään asiaa ja seuraavalla kerralla se ei ollut ehkä enää minkäänlainen ongelma."
On maltettava jättää asia kesken.
"Se että oltaisiin hinkattu tehtävää, kunnes se olisi mennyt halutulla tavalla olisi ollut helppo, mutta samalla itsekäs ratkaisu ratsastajalta."
Kontio sanoo, että hänen entisen miesystävänsä isää ei turhaan pidetä maailman parhaana valmentajana, jonka luona Steve Guerdat'kin käy.
Jos taas kyse on asiasta, joka liittyy hevosuuteen yleensä, vaikkapa siihen vaikeasti määriteltävään luonteeseen, Kontio saattaa puhua oman isänsä, 12 tuhannen voiton raviohjastaja Jorma Kontion kanssa. Vaikka lajit ovat erit, eläin on sama.
"Olen huomannut, että ajattelen hyvin samalla lailla kuin isä", Kontio paljastaa.
Kontio hyppää kotona simppeliä tehtävärataa matalilla korkeuksilla, jossa on pari jumppasarjaa erilaisilla lähestymisillä, kaareva linja ja in&out -tehtävä, jossa esteväli on niin lyhyt, että laskeutumispaikassa on ponnistettava jo seuraavaan hyppyyn. Koska esteratsastus koostuu kaasusta, jarrusta ja ratista, jotka on hiottava mahdollisimman kitkattomasti ja luotettavasti toimiviksi, tämä tehtävärata sisältää periaatteessa kaiken tarvittavan. Kyse on loppujen lopuksi "vain" kommunikaation jatkuvasta hiomisesta erilaisissa tilanteissa. Joskus, harvemmin, hypätään isompaa, jotta hevonen saa verkkokalvolleen myös kuvan sitä lähestyvästä isommasta esteestä.
"Tärkeintä on se, että hevonen on tilanteessa kuin tilanteessa suora, pysyy kaarteissakin takaosansa päällä ja reagoi ratsastajan apuihin heti. Silloin ollaan jo aika hyvässä tilanteessa."
Kontion on mietittävä jatkuvasti sitä, että yhtymäkohta isoille radoille on hevosta ajatellen tarpeeksi selvä. "Että nämä pienet kavalettiharjoitukset täällä kotona ei tunnu liian kaukaisilta siellä isolla radalla."
Hevosen kanssa on aina paljon elementtejä, jotka eivät ole sataprosenttisesti hallinnassa, milloin mistäkin syystä.
Kun kisa-areenalla talliportille tullaan, tunne ei välttämättä ole sataprosenttinen, hevonen voi tuntua "jotenkin erilaiselta". Se saattaa arastella uutta paikkaa, kirkkaita valoja, yleisömäärää. Siitäkin on osattava olla "välittämättä". "Et voi heti pettyä siitä, että "tämä ei nyt olekaan sitä mitä odotin", vaan on lähdettävä niillä aineksilla mitä siinä on ja luotettava taas siihen systeemiin ja siihen hevoseen. "Se voi mennä ihan eri lailla, mutta kuitenkin hyvin."
Kontio muistuttaa, että kilpailuissakaan ei voi tehdä enempää kuin parhaansa. "Vielä paremmin" olisi usein virhe. "Ei voi koskaan tehdä yli sen, mitä siihen hevoseen on rakennettu ja mihin on valmistauduttu. Jos lähtee siinä yrittämään jotain ekstraa, lähdetään väärille poluille."
Anna-Julia Kontio ja Cayadina eivät ratsasta yleisölle vaan itselleen. Jotta olisi myös seuraava kerta.
Mihin tällä kaikella pyritään? Los Angelesin olympialaisiin?
"En mä mieti tällä hetkellä mitään losangeleseja. Tehdään vaan nämä jokapäiväiset jutut aina hyvin ja katsotaan minne se vie."
Tämä artikkeli on tehty yhteistyönä Helsinki International Horse Show'n kanssa.
Katso täältä myös HIHS-teemaliite.