Vappuaattona tapaturmaisesti menehtynyt Susanna Frey, omaa sukua Lindfors, 62, oli ypäjäläisen hevoselämän keskeisiä tekijöitä – Siittolanmäen kantavia voimia ja intohimoinen suomenhevosten puolestapuhuja. Tässä muistokirjoituksessa on käytetty Hevosurheilussa kesäkuussa 2022 julkaistua henkilökuvaa.
Frey muistetaan myös Suomenratsujen Kuninkaallisten toisena pääideoijana ja primusmotorina, yhdessä edesmenneen ystävänsä ja työtoverinsa Päivi Laineen kanssa. Hänen oli määrä toimia tuomarina suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa tuona viikonloppuna.
Frey tunnettiin suorapuheisena, nopeana ja vaativana opettajana, joka opetti oppilailleen erityisesti nuorten hevosten kouluttamisen taitoa.
Hevosopistolla ratsastuksen opettajana toiminut Kari Haimi oli johdossa sinä vuonna 1983, kun Frey Siittolanmäelle tuli.
Freyn vuosikurssilla oli erityisen hyvä porukkahenki, Haimi muistaa. "He jäivät lähes kaikki alalle."
Kun Haimi vuonna 2012 jäi eläkkeelle, Frey oli yhtenä ehdokkaana jatkamaan hänen työtään. Haimi kertoo, että Frey ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tehtävästä.
"Hän halusi mieluummin olla hevosten kuin ihmisten kanssa."
Haimi sanoo, että hevosihmisenä Frey oli erittäin taitava, selkeä ja määrätietoinen, selkeä kommunikaatiossaan hevosten kanssa. Ehkä aikaansa edellä.
"Hän sai hevoset oppimaan nykykonsteilla jo silloin", Haimi muistaa.
Freyn persoonasta nousi positiivisuus myös ihmisoppilaiden kanssa.
"Hän oli erittäin innostava ja kannustava opettaja."
Frey piti oppilaille tarvittavan kurin, mutta samanaikaisesti antoi heille aina mahdollisuuksia.
Haimi muistuttaa, että kuten vanhan koulukunnan hevosihmiset usein, myös Frey oli kiinnostunut kaikista hevosista, myös ravihevosista.
Hevosopistolla työskentelevä Lassi Lehmusto on jakanut Freyn kanssa pitkän yhteisen historian aina vuodesta 1987, jolloin hän itse "tuli taloon".
"Susu on ollut mahtava tuki mun uralla", Lehmusto toteaa.
Kisamatkat tehtiin takavuosina yhdessä.
"Niitä kyllä oli, niitä kisoja."
Hän kilpaili siihen aikaan itsekin kenttää ja esteitä, kuten Freykin. Matkat tehtiin yhdessä ja ne kestivät useita päiviä.
Hän muistaa esimerkiksi kisamatkan Niinisaloon vuonna 1987, jolloin Frey kilpaili Lentopölyllä. Ratsukko voitti juuri tuona vuonna suomenhevosten kenttämestaruuden.
Estemestaruuden Frey voitti kahdesti. Vuonna 1991 hän jätti Matsin satulassa kakkoseksi itse Samulin, jolla ratsasti Arto Vahtera. Vuonna 1997 kultamitali tuli Auran-Vireellä.
"Susu oli todella kunnianhimoinen, kilpailuissa aina voitontahtoinen. Ja olihan hänellä valtava palo suomenratsu- ja estehevosjalostukseen. Hän oli todella intohimoinen miettimään näitä meidän suomenhevostammoja ja niiden jalostusasioita."
Lehmusto näki Freyn viimeisen kerran tuona vappuaattona, kun tämä oli aiemmin päivällä töissä kaupan kassalla. Myöhemmin samana päivänä Lehmusto oli menossa ratsastamaan Vekardolla Hevosopiston alueella, ja kuuli, että mediheli laskeutui paikalle.
"En olisi voinut kuvitella, kenestä oli kyse", hän sanoo.
Kilparatsastajana Frey muistetaan suomenhevosista, joilla hän ratsasti paljon, mutta hän nousi esteillä isoihin luokkiin useammallakin puoliverihevosella.
Merry Adagion ja Yessican kanssa hän kilpaili jopa kansainvälisellä 150-tasolla.
Viimeisen kilpastarttinsa hän ratsasti viitisentoista vuotta sitten Carlitalla, joka sen jälkeen siirtyi siitokseen.
Hevostalouden tutkimusaseman kasvattama ja vuonna 1995 Freyn omistukseen siirtynyt Yessica ei ollut helppo hevonen. Se kärsi nuorena ähkyistä ja söi hiekkaa, ja sen kanssa piti löytää toimivat ratkaisut arkeen. Ratkaisut löytyivät, sillä menestystä oli.
Ypäjä Isandra tunnetaan Salla Varentin hevosena, mutta sen hänelle möivät vuonna 2017 Susanna ja Carl-Harry Frey, jotka olivat ostaneet sen varsana Hevosopistolta.
Tie Ypäjälle alkoi jo vuonna 1983, kun 19-vuotias Frey – tuolloin vielä Lindfors – tuli paikkakunnalle pitämään välivuotta hevostalouskoulun merkeissä. Välivuosi venyi elämänmittaiseksi. Hän haki töitä hevostalouskoululta. Vakituista paikkaa ei heti ollut avoinna, mutta töitä löytyi. Yhden vuoden hän työskenteli Husössä Sipoossa sekä jaksoja Englannissa ja Puolassa, mutta Ypäjä säilyi hänen kotinaan ja työnsä keskipisteenä.
Vuoden 2018 yt-neuvotteluissa hänet irtisanottiin. Pian tämän jälkeen lonkan nivelrikko johti uudelleenkouluttautumiseen. Kun vaihtoehdoksi tarjottiin lyhyempää tai pidempää koulutusta, Freyn vastaus oli yksiselitteinen: pitkä.
Hän opiskeli Hämeen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi hevosalan liiketoiminnan puolella. Korona-aika osui opintojen keskelle, mutta etäopiskelu sopi hänelle hyvin. Hän suhtautui opiskeluun käytännöllisesti ja totesi tehneensä sen myötä merkittävän digiloikan.
Yksityiselämässä käännekohta oli vuosi 2006, jolloin kansallisen ykköstason kilparatsastaja Carl-Harry Frey saapui Ypäjälle töihin nations cup -kilpailuihin. He olivat tavanneet aiemminkin, mutta tuolloin suhde sai alkunsa. Yhteinen elämä alkoi nopeasti – omalla, käytännönläheisellä tavallaan.
”Voin ottaa sinut koeajalle”, Frey totesi tulevalle miehelleen.
Koeajasta tuli pysyvä ratkaisu. Pariskunta meni naimisiin vuonna 2011, ja hevoset, kilpaileminen sekä kasvatus yhdistivät heitä.
Vähitellen kilpaura motivaatiosyistä hiipui. Frey kuvasi itsekin vaihetta, jolloin vuosikymmenten ajan kaiken edelle asetettu kilpaileminen alkoi menettää otettaan, ja koko päivän vievät kilpailupäivät alkoivat tuntua jopa raskailta.
Ratsastuskilpailut menivät pitkään kaiken edelle. Ja vaikka ajan myötä mieleen oli noussut ajatus siitä, että elämää on myös hevoskuplan ulkopuolella, hevoset pysyivät elämän keskiössä.
”Kun hevoskärpänen on purrut näin voimakkaasti, kyllä se kestää hautaan asti”, Carli Frey sanoi Hevosurheilun haastattelun päätteeksi vuonna 2022.