Eläintenkouluttajan tutkintoon valmistavia opintoja järjestetään nykyään lukuisissa ammatillisissa oppilaitoksissa, joista yksi on Päijät-Hämeessä toimiva Koulutuskeskus Salpaus. Opinnot toteutetaan monimuotona, ja niiden kesto on yleensä puolestatoista kahteen vuotta.
Sekä hevosten että ihmisten hyvinvointi tutkitusti paranee, kun pakkokeinoja vältetään ja positiivista vahvistamista lisätään.Kirsi Ruotsalainen
Eläintenkouluttaja osaa ohjata asiakkaita parantamaan eläinten hyvinvointia esimerkiksi kouluttamisen avulla. Hän osaa huomioida laji- ja rotutyypillisen käyttäytymisen ja hyödyntää tietoaan kouluttaessaan eläimille esimerkiksi arkitaitoja, tottelevaisuutta tai omistajan avustamista
Koulutus on maksullista, hinta vaihtelee oppilaitoksittain 200–850 euroa
Koulutuksen kesto on noin 1,5 vuotta
Hae opiskelemaan eläintenkouluttajaksi: Kpedu, Kannus: hakuaika 2.2.–20.3., Taitotalo, Helsinki: hakuaika 1.1.–7.4., Salpaus, Asikkala: hakuaika 1.3.–30.4., Brahe, Siikajoki: jatkuva haku, Luksia, Espoo: haku päättynyt 21.1., Ysao, Iisalmi: ryhmä on täynnä
”Meillä lähipäiviä on tarjolla tämän tutkinnon mittapuulla runsaasti, kolme tai neljä kuukaudessa. Haluamme tarjota vahvan teoreettisen pohjan lisäksi ohjattua käytännön harjoittelua”, Salpauksen eläintenhoidon lehtori Kirsi Ruotsalainen kertoo.
”Lisäksi on etäopetusta sekä runsaasti itsenäistä opiskelua. Varsinaisen kouluttamisen lisäksi opetusta on muun muassa eläinten terveydestä ja ruokinnasta.”
Yksityiskohdat määräytyvät kunkin opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman perusteella. Jonkin verran työntekoa on joka tapauksessa luvassa, joten eläinrakkauden rinnalle tarvitaan opiskelumotivaatiota. Lisäksi edellytetään kokemusta eläinten kanssa työskentelemisestä, vähintään vankan harrastuspohjan verran.
Koira on yleisyytensä ja käytännöllisyytensä ansiosta opetuksessa runsaasti esillä. Opiskelijan omiin projekti- tai näyttöeläimiin sen ei tarvitse kuulua, mutta pelkällä hevosellakaan ei pärjää: eläintenkouluttajan tutkintoon tarvitaan todennettua osaamista ainakin kahdesta eri eläinlajista.
”Hevospainotusta voi halutessaan lisätä valitsemalla tutkintoonsa osia Salpauksen hevostalouden opinnoista. Tällainen jouheva poikkitieteellisyys on yksi ison talon eduista”, Ruotsalainen mainitsee.
”Meillä on myös hyvät tilat eläimille ja niiden kouluttamiselle. Omassa eläintalossa on erilaisia lintuja ja pieneläimiä, ja Asikkalan kampuksella on navetta. Koirille on treenihalli, mutta ne saavat tulla luokkatiloihinkin.”
Tutkinnossa opetettavien nykyaikaisten koulutusmenetelmien perusta on tiukan tutkimuspohjainen, mutta taustalla vaikuttavien tieteenalojen esittely on suuntaa antavaa. Oman kiinnostuksen ja työelämässä suuntautumisen mukaan opiskelijan kannattaa hankkia lisäoppia luotettavista lähteistä. Yliopisto-opintojen ja tieteellisten julkaisujen ohella hyviä vaihtoehtoja tähän ovat lukion oppimateriaalit sekä populaaritieteelliset teokset.
”Eläintenkouluttajan työssä törmää kyllä monenlaisiin aiheisiin, kun eläinten psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin asiantuntijuuden lisäksi ammattiin kuuluu ihmisten opastaminen ja heidän kanssaan viestiminen”, lehtori pohtii.
”Vaikka tutkintoon voi valita yrittäjyysopintoja, liiketaloudenkaan osaamista on tuskin koskaan liikaa. Eläinten parissa työskentelevillä toiminnan kannattavuuden tärkeys ja oman työn hinta usein unohtuu.”
Ruotsalainen on koulutukseltaan muun muassa ammatillinen opettaja ja erityisopettaja sekä filosofian maisteri, jonka pro gradu käsitteli hevosmetsureiden käyttöä metsänhoidossa. Hevosala on monelta kantilta tuttu elämänmittaisen harrastuksen kautta.
Ratsastuksen eri lajien ja hevosavusteisen toiminnan lisäksi hän on nähnyt raviurheilua ykköstasoa myöten: hänen on hoitanut aikoinaan huipputamma Racing Freedomia, joka voitti muun muassa St. Legerin vuosina 1996–1999.
”Mielestäni nykyaikaisia eläintenkouluttamisen oppeja on erittäin hyödyllistä ja täysin mahdollista viedä käytäntöön mihin tahansa hevosurheilun lajiin. Tällä tavalla koulutettu eläin on lajiin katsomatta mukava, helppo ja turvallinen työ- tai harrastuskaveri”, hän toteaa. ”Sekä hevosten että ihmisten hyvinvointi tutkitusti paranee, kun pakkokeinoja vältetään ja positiivista vahvistamista lisätään.”
Hän korostaa, että eläintenkouluttajan opinnoissa ei ole tarkoitus tehdä tyhjäksi hevosalan hiljaista tietoa ja tähänastisia käytänteitä. Pikemminkin kyse on niiden tarkastelemisesta uusin silmin.
”Meillä otetaan huomioon arjen realiteetit ja taloudelliset raamit. Hevosten kohtelun kehittäminen ei voi olla on-off-kysymys tai vain rikkaiden yksinoikeus”, Ruotsalainen näkee.
”Haluan välttää vastakkainasettelua. Nykyisistä asioista kannattaa poimia mukaan toimivat systeemit, joista osa on hyviä sellaisenaan ja osa pienen viilauksen jälkeen. Toki joistain perinteistä voi olla tarpeen luopua kokonaan.”
Tutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja yhdistettynä hevosalaan herättää ihmisissä monenlaisia mielikuvia, jotka saattavat olla harhaanjohtavia.
”Kyllä porkkanaa paljon käytetään, ja sen avulla on voi opettaa monenlaisia temppuja. On kuitenkin osattava vaihdella koulutusmenetelmiä ja kiinnitettävä huomiota esimerkiksi hevosen elinolosuhteisiin”, hän huomauttaa.
”Tärkeä osa kouluttajan ammattitaitoa on tuntea ja tarkkailla eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä, vaikka ne eivät aina ihmisen silmään isoilta näyttäisikään.”
Kirjoittaja opiskelee Salpauksessa eläintenkouluttajaksi