Hevosen selkään nouseminen oli kerrasta poikki-kokemus. Siihen päättyi Arvi "Korumies" Martikaisen hevoseton elämä.
Se johti siihen, että perjantain Hevosurheilussa on nyt juttu Arvi "Mitalimies" Martikaisesta. Juttu kannattaa lukea, sillä Arvin esimerkki valaa uskoa. Hänen tiensä ei ole ollut erityisen helppo, eikä aina ollut helppo uskoa, että asiat kääntyvät parempaan.
"Älä anna periksi!" hän sanoisi silloiselle minälleen, 8-vuotiaalle pikku-Arville. Ja niin hän sanoo kaikille muillekin, joiden elämä ei just nyt suju parhaalla mahdollisella tavalla.
Sen hän kuitenkin tiesi heti ensi-sekunnilla, että ilman hevosia ei voi elää.
Pieni poika puhkui intoa, mutta niin oudolta kuin se kuulostaa, yhä on ihmisiä, joiden mielestä pojat eivät ratsasta. Ja ihmisiä, kaiken ikäisiä, jotka katsovat oikeudekseen kiusata muita ihmisiä.
Tästä, että kyllä pojat nyt vaan ratsastavat, 16-vuotias Arvi Martikainen nykyään, tunnettuna somevaikuttajana, mielellään puhuu. Jossain vaiheessa hänellä olikin vain hevoset, ei kavereita lainkaan, mikä on varhaisteinin mielestä pahempi kuin mikään muu asia. Ei silloin mieti ja analysoi miksi joitakin ihmisiä kiusataan. Ei silloin tajua, että syyksi riittää, että he erottuvat massasta, ja että massasta erottuminen ahdistaa tavallisempia tallaajia.