Jos yksi asia pitää löytää, mistä kaikki kasvattajat näkyvät olevan samaa mieltä, se on, että laatu käy kaupaksi. Superlaatu.
Kaikkea muuta laatua on jo riittämiin.
Miksei sitten tehdä pelkästään superlaatua? Siksei, että "supermonsterin" tekeminen ja pitäminen ei ole yksinkertaista.
Keskustelu siitä, minkälaisia hevosia tarvitaan, kertoo eniten kahtiajaosta hevosväessä. Se on vähän sama, kuin jos kysyisi, pitääkö Ferrareihin laittaa rajoittimet siksi, että kaikilla näin urheilullinen ja suorituskykyinen auto ei pysy tiellä.
FWB-kasvatukselle viimeisimmän boosterin antanut Emma Jane Blundell sanoi Hevosurheilulle "rakastavansa D-linjaa siksi, että helppo ratsastettavuus ei ole pois kaikesta muusta". Kaikella muulla hän tarkoittaa show-säteilyä ja liikemekaniikkaa ja viittaa siihen, että tämän päivän hevoselle asetetaan kilpa-areenoilla niin kovat vaatimukset, että läheskään kaikkien hevosten maksimi ei enää riitä.
Missä piilee Kom Fairy Talen laadun salaisuus? Entä onko se parasta, mitä lohjalaistallilla on maailmalle tarjota, vai löytyykö vielä lisää pykäliä? Miksei GP-tason ratsastaja Annu Meller kilpaile kasvateillaan itse, vaan myy ne ulkomaille?
Lue keskiviikon Hevosurheilusta, joulun ajan tuplanumerosta.
Osta lukuoikeus näköislehteen täältä
Tai tilaa perjantainumero täältä, voit valita eri vaihtoehdoista vielä vanhaan vuoden 2015 hintaan.