Periaate on selvä. Kotona harjoitellaan niin hyvin, että hevonen toimii.
Kun ratsastaja osaa asiansa ja hevosen kuuliaisuus tulee itsestäänselvyytenä, radalla pystyy keskittymään siihen, minne mennä ja miten ratkaistaan ratamestarin asettamat tehtävät.
Suunnitelma tehdään rataa kävellessä. Sen pitää olla kirkas ja kompakti, mutta siihen pitää olla valmis myös tekemään muutoksia.
Nuorten hevosten kanssa polvenkorkuisia hypätessä ei olla sitten aivan yhtä eksakteja.
”Silloin suunnittelen sen verran, että yritän tulla esteille suoraan ja yhden askelen välin yritän mennä yhdellä ja kahden askelen välin kahdella askelella. Yritän ohjata tolppien väliin ja pysyä kyydissä”, Jyläs hahmottelee PT-sarjan artikkelissa.
Uutisissa keskitymme ratsastuksenohjaajakoulutukseen. Hevosopistolla viime syksyn rokille valituista vain muutama on jäljellä. Haastattelimme kahta koulutussopimukselle siirtynyttä.
”Kaikilla meillä oli unelma ja intohimo opettamiseen, mutta koulutus on ollut pettymys. Eikä meillä ole ollut työnteon pelkoakaan, vaan ongelma on vain se, että opetuksen määrä on niin pieni. Kun menimme kouluun, ajattelimme tehdä opinnot siellä. Pian alkoi kuitenkin tuntua siltä, että opinnot eivät edenneet, emmekä oppineet mitään”, suoraan peruskoulusta Ypäjälle tulleet tytöt kertoivat. ”Se oli enemmän vain oleilua siellä.”
He eivät ratsastaneet edes ihan joka viikko, eikä nimikkohevosia annettu. Ratsastuksen teoriaa oli nuorten mukaan ennen helmikuuta kerran.
Iloisempia äänenpainoja kuuluu EM-joukkueelta. Kävimme katsomassa pararatsastaja Pia Reittiä ja hänen valloittavia lehmiään, ja kysyimme kuulumiset muulta joukkueelta.
Tulevana viikonloppuna myös Breeders´ Prize, kentän SM:t ja vähän koulunkin. Pysykää kanavilla. Tilatkaa Hevosurheilu täältä.