Tallimestari Liisa Taskinen teki pitkän elämäntyönsä rakastamallaan hevosalalla, Ypäjän Siittolanmäellä. Viimeiset vuodet hän oli Hevosopiston palveluksessa, mutta sitä ennen Taskinen työskenteli vuosikausia MTT Hevostutkimuksessa.
Kollegat ja ystävät, koko Hevosopiston väki, jäivät kaipaamaan iloista, välitöntä ja äärimmäisen ammattitaitoista tallimestaria.
Liisa Taskisen sisko Leena Taskinen muistelee, kuinka hänen siskonsa hevosura alkoi jo 10-vuotiaana, jolloin hän pääsi hoitamaan hevosia Pertti ja Merja Rautiaisen vetämällä Vuohimäen ratsastuskoululla Savonlinnassa, synnyinkaupungissaan.
"Siitä se sitten lähti, ja 1983-luvun alkupuolella hän isältä salaa pyrki ja pääsi Ypäjän maatalousoppilaitokseen. Isä ei olisi ensin halunnut päästää Lissua hevoskouluun, mutta myöntyi sitten ja itse asiassa kyyditsi hänet sitten Ypäjälle."
Leena Taskinen muistaa, että sisko oli täydellinen hevoshullu ja Ypäjä oli siihen aikaan parasta, mitä hevosalalla tiedettiin, ykköspaikka opiskella.
"Lissu pääsi yhdistämään intohimon ja harrastuksen ja tekemään siitä työnsä", sisko muistaa.
Susanna Frey ei voi äänen murtumatta muistella 40 vuoden ajan tuntemaansa opiskelutoveria ja sen jälkeen työtoveria."Lissu tuli tänne mäelle töihin 1987. Luettuaan agrologiksi, hän meni silloiseen valtion hevosjalostuslaitokseen, ja mä 1988 maatalousoppilaitokseen, ja sen jälkeen ollaan oltu työkavereita samalla mäellä ja samoissa talleissa ollaan pyöritty. Kakkostallissahan Lissu oli ihan niitä kantavia voimia. Tallimestari, tutkimusmestari ja mitä työnimikkeitä hänellä vuosien varrella oli."
Frey kertoo, että vaikka Taskinen eli yksin, hänellä oli valtavan suuri ystäväpiiri, johon kuuluivat tietenkin kaikki vähänkään vanhemman kaartin siittolanmäkeläiset.
"Me saatettiin viettää ensin työpäivä yhdessä ja sen jälkeen soittaa vielä tunnin puhelu. Puhuttiin Lissun kanssa kaikesta. Hevosista tietenkin, mutta kaikesta muustakin. Lissu oli sellainen, helppo ihminen olla. Lempeä ja pitkämielinen hevosten kanssa. Rakasti hevosia niin kuin hevosihminen vaan voi."
Taskinen oli erityisen innostunut raviurheilusta, hän hoiti Texas Expressiä, "Tessua", silloin, kun se oli astumassa Ypäjälllä ja sai oriista yhden varsankin, Ladies Firstin, jonka kasvattajana olivat hyvät ystävät Lassi Lehmusto ja Juha Lundström. Sen jälkeläinen Leopold juoksee toisen hyvän ystävän Pia Räikän treenaamana, kuten teki emätammakin. Taskinen oli mukana hevosen omistajakimpassa. Toisaalta Taskinen seurasi tarkkaan kaikkia Siittolanmäen ihmisten ja hevosten kilpailuja, tapahtuivat ne sitten raveissa tai ratsastuksessa.
"Lissu ei tehnyt mitään eroa, minkä rotuinen hevonen oli. Se riitti, että se oli hevonen", Frey sanoo
Työssään Taskinen oli erikoistunut tammoihin ja varsoihin. Freyn arvion mukaan hän on ollut mukana todennäköisesti melkein jokaisen tällä mäellä syntyneen varsan maailmaan tulossa.
"Lissu teki kaiken mitä nyt voi tehdä, olematta eläinlääkäri. Sellainen ammattitaito ja osaaminen, että harvoilla. Ja oli vuoronkauden kellonaika mikä hyvänsä, Lissu tuli aina tarvittaessa töihin. Hän oli niin innostunut alastaan."
Leena-sisko vahvistaa tämän omalla kokemuksellaan. Hän vietti loppuaikoina pitkiä aikoja siskonsa kanssa tämän käydessä hoidattamassa pitkälle edennyttä syöpää Meilahden sairaalassa Helsingissä. "Sytostaattien välillä Liisa istui tuolla meillä olohuoneen nurkassa puhelimessa, oli lupautunut olemaan "takapäivystäjä" varsomisissa ja antoi puhelimesssa ohjeita."
Taskinen jäi toukokuussa sairaseläkkeelle.
Nopeasti tämän jälkeen syöpä kiristi otettaan, ja vointi lähti heikkenemään. Taskinen tuli vielä katsomaan Finnderby-kilpailua vanhalle työpaikalleen kesäkuun alkupuolella, mutta sen jälkeen hänen oli siirryttävä Villa Glimsin saattohoidon osastolle Espoon Jorviin. Siellä hän lauantaina kuoli.
"Puhe ja harras toive oli, että ensi viikolla olisi päässyt vielä kotiin ja käymään täällä Ypäjällä. Niin hän heti teki, kun kunto yhtään salli", Frey kertoo.
Liisa Taskinen oli kuollessaan vain 61-vuotias.