Pekka Mäkelä oli estevalmentaja, jonka palo ratsastusurheiluun vaikutti merkittävästi suomalaiseen esteratsastukseen. Hänen valmennettavansa voittivat kymmeniä SM-mitaleita, PM- ja EM-mitaleita, ja valloittivat valiomerkkitilastojen kärkisijoja. Ratsastukseen intohimoisesti suhtautunut valmentaja vaikutti monen nykyisen ratsastusammattilaisen uraan ja elämän suuntaan.
Myös pohjoissuomalaisten isojen ratsastuskilpailujen aikakausi alkoi Mäkelän innoittamana, kun hänen perustamansa ratsastusseura ORK järjesti Pikkaralan Palkinto -kilpailua 70-luvun lopulla, mikä jatkui myöhemmin Oulun Pokaalina.
Voidaan sanoa, että hän aloitti Pohjois-Suomessa eräänlaisen lumipalloefektin, jolla alueen kilparatsastuksen taso lähti pikkuhiljaa nousuun 1970-luvulta lähtien. Siihen aikaan ratsastus oli jo oululaisille tuttua armeijan ansiosta, mutta kilparatsastusta ei alueella juurikaan tunnettu.
”Hän kertoi aloittaneensa ratsastuksen Veikko Heikkilän tunneilla Hiukkavaarassa”, muistelee Mäkelän pitkäaikainen naapuri ja eläinlääkäri Henrik Wickström. Mäkelä oli aloittanut ratsastuksen vasta aikuisena ja ihmetellyt, miten nuoret tytöt ratsastavat niin sujuvasti, kun hänelle se on niin vaikeaa.
Tytär Sonja Mäkelä kertoo, että ratsastus oli ollut ennen kaikkea hänen isälleen haaste:
”Jos innostus ei olisi ollut niin valtavaa, eihän tätä kaikkea olisi syntynyt. Hän koki hevosen ja ratsastajan välisen yhteistyön haasteena, joka piti selvittää. Esteratsastus luultavasti valikoitui vauhdin takia, sillä hän harrasti myös moottoriurheilua.”
Myös Wickström tutustui Mäkelän autoharrastukseen ollessaan Pikkaralan talleilla kesätöissä 70-luvulla.
”Hän harrasti vanhoja brittiautoja jo ennen hevoshommaa. Hänellä oli muistaakseni 50-luvun avo-Triumph, jolla haimme leiriläisille tukusta ruokaa.”
Vauhtia rakastava Mäkelä harrasti autojen lisäksi lentämistä pienkoneilla, ja soitti pianoa ja trumpettia.
Oman tallinsa Mäkelä rakensi itse vuonna 1973 Oulun Pikkaralaan, jota nykyään pyörittävät hänen tyttärensä Sonja ja Jaana.
”Hän päätti, että hän laittaa Pikkaralassa ensin paikat kuntoon, että pystyy treenaamaan kunnolla ja perusti tänne ratsastuskoulun”, Wickström kertoo.
Ammatiltaan Mäkelä oli kansakoulun opettaja, ja työtään hän teki 90-luvun alkupuolelle saakka hevostöiden rinnalla.
”Hän ei pelännyt työntekoa. Monta vuotta hän teki aamutallin, kävi opettamassa koulussa, illalla piti ratsastustunteja ja sen jälkeen teki vielä iltatallin”, Wickström muistelee.
Wickströmin mukaan nimenomaan kilparatsastus oli Mäkelän mielenkiinnon kohde jo varhaisessa vaiheessa. Sitä siivitti myös usko siihen, että myös pohjoisesta käsin on mahdollista pärjätä. Aluksi Pikkaralassa kävi vierailevia valmentajia, mutta jo pian Mäkelä valmensi kilparatsastajia itse.
”Hän piti ratsastusta urheiluna ja hänellä oli valtava polte kilpailutoiminnan eteenpäin viemiseksi. Ydinajatus oli, että treenattiin säännöllisesti, ja kilpailuihin lähdettiin pärjäämään”, Wickström kertoo.
Oma ratsastusura jäi toiselle sijalle, sillä oululaisen kilparatsastuksen tason nostaminen oli Mäkelälle tärkeämpää.
”Eihän kukaan tee mitään yksin, mutta hän oli se alkuräjähdys esteratsastukselle ja muullekin kilpaurheilulle täällä”, Sonja Mäkelä toteaa.
Valmennusfilosofiassaan Mäkelä painotti kurinalaisuutta ja yksinkertaisuutta, mikä tarkoitti sitä, että asiat otetaan niin kuin ne ovat ja tehdään tarvittava. Mäkelä ymmärsi myös hyvien hevosten merkityksen, ja kannusti ratsastajia sekä heidän vanhempiaan hankkimaan niitä.
Viimeiset vuodet Mäkelä ei enää aktiivisesti osallistunut Pikkaralan tallin toimintaan, mutta palo hevosurheiluun ei kadonnut mihinkään.
”Kun siellä kävi kahvilla, aina puhuttiin ratsastusurheilusta”, Wickström sanoo.
Sonja Mäkelä kertoo, että hänen isänsä sai sairaalareissuja lukuun ottamatta viettää viimeiset aikansa kotonaan Pikkaralassa hevoset näköetäisyydellä ikkunan takana. Pekka Mäkelä oli kuollessaan 83-vuotias.