Saksalaisesta Andre Thiemestä tuli Riesenbeckissä viidestoista saksalainen kultamitalisti EM-kisan 64-vuotisessa historiassa.
Thieme ratsasti 11-vuotiasta tamma DSP Chakariaa.
Ratsukko meni sunnuntain toiselle kierrokselle johtoasemista ja johtosija piti vaikka ratsukko ottikin yhden pudotuksen kolmoissarjalla.
Sveitsi näytti hegemoniaa. Maa otti aiemmin joukkuekullan ja nyt sen jäsen Martin Fuchs otti henkilökohtaisen hopean hevosella Leone Jei.
Lehdistötilaisuudessa Thieme oli vauhdissa. Hän kertoi Martin Fuchsin heittäneen joukkuekisan jälkeen puolihuolimattomasti kysymyksen, 'luulitteko todellakin voivanne voittaa meidät?'
"Niin hän todellakin sanoi!" Thieme lisäsi ilkikurisesti.
Fuchs oli ensin pettynyt hopeasta, mutta vähän myöhemmin totesi hopeankin olevan hyvä.
"Parempi voitti. Ensi kerralla olen toivottavasti häntä parempi", Fuchs totesi.
Ruotsin Peder Fredricson ja Catch Me Not ottivat pronssin.
Noora ja Mikael Forsténin valmentaja Christian Kukuk sijoittui neljänneksi.
Noora Forstén seurasi kisan aitiopaikalta saksalaisleiristä ja käveli jokaikisen radan.
"Sanotaan nyt vaikka niin, että ne radat eivät olleet hullun vaikeita. Missään ei ollut mitään ansoja tai vastaavia, ja ainakin EM-kisan ensimmäinen luokka antoi jopa tunteen, että olisipa kiva ratsastaa se", hän kertoi.
"Varmaan moni mietti, että miten Thiemen hermo kestää loppuun asti", hän totesi. Kukukin tilanne oli tietyllä tapaa pahin, sillä niin upea sijoitus kuin neljäs onkin, se on myös ensimmäinen ei-mitalisti. "Christiania harmitti, mutta eiköhän hän huomenna näe jo valoisankin puolen asiassa", Forstén pohti.
Toisin kuin hiljattain Tokiossa, Riesenbeckissä oli käytössä vanha joukkuemestaruuskisaformaatti, jossa henkilökohtainen finaali ratsastetaan viimeiseksi ja jossa joukkueissa on neljä ratsukkoa. Forstén kannattaa vanhaa tyyliä useimpien muiden ratsastajien tavoin, sillä neljäs ratsukko säästää hevosia hektisessä mestaruuskisassa.
"Hevosen hyvinvoinnin on kuitenkin mentävä aina kaiken edelle", hän tuumaa.
Forstén kertoi Riesenbeckin isännän Ludger Beerbaumin avauspuheesta, jossa hän totesi, että digitaalisessa maailmassa on jotakin sellaista, mikä tulee aina pysymään analogisena, nimittäin hevonen. Sen ehdoilla on loppu viimeksi aina mentävä lajissa.
Saksan joukkueen jäsen Marcus Ehning kiersi kisoissa neljän ratsukon joukkueen paluuta vaativan adressin kanssa, johon hän yrittää saada Longinesin rankingin 200 parhaan nimet ja toimittaa sitten eteenpäin urheilupäättäjien tietoon.
"Eiköhän Marcus siinä nimien keruussa onnistu", Forstén veikkaa.
Klo 21 lisätty Noora Forsténin kommentit