Me Hevosurheilun Ratsastuksessa katsomme, että Suomen Hippoksen tekemä jako neljään jalostussuuntaan, juoksija, työhevonen, ratsu ja pienhevonen on karkea ja vääristynyt, ja se tekee väkivaltaa monelle suomenhevoselle.
Kuten sukupuoli, myös hevosen tyyppi lähtee hevosen omasta kokemuksesta ja myös sen haltijan kokemuksesta. Siksi Suomenratsujen Kuninkaallisten kunniaksi perehdyimme ratsastuksen artikkelissa suomenratsun sisällä oleviin variaatioihin.
Esimerkkinä kuvan "Tehdään nyt sitten" -suokki.
Se on hevonen, joka tekee sen, mitä ihminen käskee, mutta sitä harmittaa koko touhu melko isolla veellä, tai ehkä sillä on autismin kirjoa. Kun sille laitetaan selkään neljä ihmisenpentua ja siitä otetaan kuvia pihassa ja äiti käy vähän väliä nykäisemässä sen pään ruohotupsusta, se seisoo siinä, eikä lähde mihinkään, mutta sisäisesti se on jossain muulla. Ei, se ei rakasta niitä lapsia. Eikä äitiäkään. Se rakastaa syödä laitumella heinää ja rapsuttaa naapurikarsinan tamman kanssa, silloin kun sille sattuu sopimaan.
Antaa se kiinni, kun haetaan, ja hyppää esteet, kun käsketään. Siirtyy laukasta käyntiin, mutta jännittää suupielensä, että taasko tätä roikkumista. Vaikea sanoa, onko sillä kipuilme, perusilme vai onko sillä vaan painavat korvat ja lihaisa naama, hiekkaa vatsassa vai jossain muualla. Siinä on kovuutta ja riuhtaisukykyä sen työhevosajoilta, ja nyt se käyttää sen saman ominaisuuden siihen, että aikuisratsastaja saa mennä sillä harjoitusravia. Tai että omistaja keikuttaa sen kaksipyörä-Umeålla matkaratsastuskilpailuihin, joissa sen pitää sietää lähellään mulkosilmäisiä pyrähteleviä arabeja ja niiden omistajia, jotka aloittavat keskustelun sanomalla, että onpas sun hepalla iso pää. Isälläs on!
Suomenhevoskoulukilparatsu taas on noussut kaksivuotiaana putkeen, jossa se on askel kerrallaan astellut kohti rodun ratsastuksellista huippua, tiukasti valkoisten aitojen sisällä. Koulusuomenhevosen sopii saada slaagi puomeista, se on hyväksyttävää. Ja se voi saada slaagin myös mistä tahansa muusta asiasta, vaikka siitä, että ratsastaja raksauttaa selässä suuhunsa kaksi perunalastua. Reaktiivinen ja herkkä, sanoo omistaja. Ollaan pilattu tää rotu, sanoo se vanha pieru, joka on lapsena mennyt joulukirkkoon suomenhevosella.
Lisäksi tutustumme hyppysuomenhevoseen, värihevoseen, melkein kuninkaalliseen, erisukuiseen, tammalinjansa viimeiseen sekä sydänkäpyyn. Löydätkö omasi? Kaikki luettavissa perjantaina Hevosurheilun Ratsastuksesta. Ja on siellä muutakin suomenhevosasiaa, ja myös paljon kaikkea niistä vähän vähempirotuisista.
Jos et tilaa vielä Hevosurheilua, niin tilaa nyt. Vaikka täältä.