Jos hevosille annettaisiin äitienpäivänä mitaleita, tänä vuonna sen voisi luovuttaa Kaisu Västinsalon suomenhevostammalle Vernan Kielo. Se menetti omat kaksosvarsansa, mutta nyt se hoitaa kahta orvoksi jäänyttä varsaa. Se voisi olla Vuoden äiti.
Eihän niitä kaksosvarsoja pitänyt edes syntyä. Tamma oli ultrattu 16., 30. ja 90 vuorokauden iässä, ja huhtikuussa oli määritelty varsan asentoa.
Varsominen käynnistyi viime viikon lauantaina 318. tiineysvuorokaudella.
”Ensin syntyi yksi varsa, otti kyllä happea, mutta oli todella pienen kokoinen. Ajattelin heti, että mitenköhän käy, kun oli sen näköinen, että ei ole valmis”, Västinsalo kertoo.
Sitten tulivat vedet ja toinen varsa.
”Tosi pieni ja valmiiksi kuollut”, Västinsalo huokaa.
Piitsin Enkeliksi nimettyä elävää varsaa hoidettiin ja hierottiin, ja se vähän hörähtelikin ja maistoi maitoa. Västinsalo mietti tarkkaan, mitä tehdään. Lopulta viiden tunnin matka klinikalle ja kaksosvarsojen erittäin huono ennuste saivat tekemään päätöksen, että varsa lopetettiin ensimmäisenä päivänään.
”Pari eläinlääkäriä kävi sitä katsomassa. Varsa oli pieni, heikko ja flegmaattinen, joten päätettiin, että mieluummin nostetaan kädet pystyyn vähän ennemmin kuin myöhemmin”, Västinsalo sanoo.
Vernan Kielon edellinen varsa on Piitsin Ritari, joka syntyi ilman kyynelkanavia. Sen leikkaukseen hankittiin rahat yhteisellä keräyksellä, ja varsa on nyt 2-vuotias, hyvä eläjä. Keräyksestä yli jäänyt 400 euroa luovutettiin sopimuksen mukaisesti keinoemävälitykseen. Sinne Västinsalo sitten soitti viikko sitten, että tamma olisi tarjolla. Kieloa hän ei kuitenkaan antaisi pois kotitallilta, sillä sillä oli massiivinen kohtutulehdus, minkä takia sen kohtua huuhdellaan, ja sille annetaan kolmea antibiottia.
”Sunnuntaina soitettiin vuonohevosvarsasta. Sen oma emä yritti tappaa sen, eikä tamma ollut tullut maitoonkaan. Sanoin, että tammaa en anna pois, mutta varsan voi tuoda tänne, otetaan riski. Että se voi olla hyvä tammallekin, kun imeminen saa kohdun supistelemaan”, Västinsalo kertoo.
Totuttaminen aloitettiin. Västinsalo valvoi tamman ja varsan kanssa, ja aika pian vuonohevosvarsa pääsi imemäänkin.
Kaksi päivää myöhemmin tuli soitto Kurikasta.
”Vanhempi herrasmies, vanha tuttuni, soitti. Hän oli kuullut, että meillä oli kuollut varsa. Hän kertoi, että hänellä on varsonut tamma huonossa kunnossa. Sanoi, että hänellä ei ole mahdollisuuksia alkaa hoitaa orpovarsaa ja että jos en pysty sitä ottamaan, se menee samaan kuoppaan tamman kanssa. Että teille sen annan, jos otatte, mutta en minnekään epämääräiseen paikkaan”, Västinsalo kertoo.
Västinsalo jäi miettimään ja pian tuli uusi soitto. Tamma oli kuollut, omistajalta jalat tippuneet alta.
”Niin hain sen toisen varsan meille. Mietin että uskallanko laittaa siitä someenkaan. Ajattelevat, että jessuksenhullu!” Västinsalo naurahtaa.
Västinsalo hoiti elämänsä ensimmäisen orpovarsan 7 vuotta sitten.
”Tiedän, että se on hirveän rakasta työtä. Ei se totutus mene yleensä, että naks ja poks. Ymmärrän hyvin, jos joku ei siihen halua lähteä”, hän sanoo.
Itse hän otti jutun haasteena. Että pelastettaisiin elämää, kun hevosten kanssa oli ollut viime aikoina kuolemaa ja surullisia päätöksiä.
Nyt tamma asuu omalla karsinan puolikkaallaan, kaksi varsaa toisella. Varsat pääsevät nuuskimaan ja haistelemaan, mutta tamma saa olla rauhassa imemisyrityksiltä. Imettäminen sujuu, kun joku on vieressä, pitää tammaa kiinni, rapsuttelee ja syöttelee. Maitoa kyllä riittää yllin kyllin.
Yöt Västinsalo on hoitanut kokonaan yksin. Päivällä ja illalla on auttajia, ja silloin hän nukkuu sohvalla.
”Ensi viikolla tulee pari ihmistä yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Päästään miehen kanssa saunaan”, Västinsalo kertoo.
Varsat ovat hyviä ystäviä, ja kolmikko on ollut jo useampaan kertaan ulkoilemassa yhdessä. Västinsalo luottaa, että pian tamma hyväksyy varsat täysin.
Hoitamista kyllä on. Tammalla on se kohtutulehdus. Lisäksi vuonohevosvarsa on lievä dummy, sellainen hölmön puoleinen, joka pitää herättää, laittaa nukkumaan ja huolehtia sen syömisestä. Imeminen on vähän turhaa lutkuttamista, mikä vähän ärsyttää emätammaa.
Suomenhevosvarsalla taas on vinot jalat, tuulenpyyhkäisemät, niin kuin sanotaan. Ne täytyy kuvata, mutta koska kolmikkoa ei uskalla erottaa herkässä vaiheessa, niitä hoidetaan nyt liimakengillä kotona. Suomenhevosvarsa on nyt Västinsalon oma, Välähdyksestä oleva ravivarsa.
”On tämä mielenkiintoinen projekti. Olen valmis hoitamaan näitä yöt kesän yli, jos sillä saadaan varsat elävien kirjoihin”, Västinsalo sanoo.
Takapakkeja voi tulla, sen hän ymmärtää.
”Mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä. Ja ainakin voin sanoa, että on yritetty. Enkä minä tässä mikään kuolemanväsynyt ole. Juon lisää kahvia, ja asiat vain kirkastuvat”, Västinsalo hymyilee.
On elämää, onnea ja hyväntahtoisuutta.
”Tässä on paljon ihania ihmisiä auttamassa. Ja Kielo on niin hieno. Hoitaa kahta ventovierasta orpovarsaa, vaikka tilanne on varmasti sille stressaava. Minä laittaisin jutun otsikoksi ”vuoden äiti””, Västinsalo sanoo.
Video varsoista täällä.