Islanninhevosratsastaja Gerda-Eerika Viinanen jaSvala frá Minni-borg tekivät uuden Suomen ennätyksen P3-luokassa.
Ypäjällä järjestettiin viikonloppuna World Ranking -tasoiset kilpailut pitkän odotuksen jälkeen. Yhden päivän kilpailussa nähtiin liki sata starttia.
Kovimmasta tuloksesta vastasi Gerda-Eerika Viinanen hevosellaan Svala frá Minni-borg. Gerda-Eerika, eli tuttavallisemmin Kerttu, ja vuonna 2004 syntynyt Svala tekivät 150 metrin passijuoksussa SE-tuloksen 14,49 sekuntia.
Ypäjän lauantaisella tuloksella ratsukko olisi maailmantilaston toisena, jos heillä olisi pari samanlaista tulosta enemmän. World rankingin tilastoaika lasketaan ratsukon kolmen parhaan juoksun keskiarvosta. ”Tulos oli odotettavissa, mutta uskon, että pystyn kiristämään vielä tästä.”
Viinanen on vasta viime vuodesta kilpaillut P3-luokassa, jossa siis lähdetään liikkeelle passikopista 150 metrin matkalle. Ratsastajalla on 50 metriä aikaa saada hevonen passiin. ”Tykkään, kun siinä mennään parin kanssa ja juostaan niin kovaa kuin päästään. Lajissa ei ole muuta arvostelua.”
250 metrin koppipassissa ratsukon paras aika 23,98 on parin vuoden takaa, ja tuo aika on alitettavissa, jos kehitys jatkuu samansuuntaisena. Ja miksi ei jatkuisi.
Svala on nyt 17-vuotias, mikä ei ole kilpailevaksi islanninhevoseksi ikä eikä mikään. ”Passihevoset ulkomaillakin saavat varmuutta vanhetessaan, Uskon, että meillä on vielä useampia vuosia edessä.”
Nopea aika vaatii paljon pohjalta. Viinanen kiittelee Ypäjän pohjaa, joka on saatu hyväksi pienten ongelmien jälkeen. ”Passiradan pitää olla tarpeeksi kova, mutta joustava. Liian pehmeä se ei saa olla.”
Hevosen tulokseen vaikuttaa luonnollisesti moni seikka. Yksi tärkeimmistä on hyvä kengitys ja se, ettei kengitys tapahdu liian lähellä tärkeitä kilpailuja. Svalalla onkin ollut jo pitkään sama luottokengittäjä, jonka popoissa kelpaa pinkoa.
Ratsukon yhteistyö alkoi jopa hieman yllättäen. Kun Svala liittyi Viinasen perheeseen vuonna 2015, siitä ajateltiin hevosta Viinasen äidille. Hevosen omisti tuolloin puoliksi Viinasten kanssa Satu Vuorio.
”En aluksi edes ratsastanut sitä, eikä siitä ajateltu kisahevosta”, Gerda-Eerika Viinanen kertoo. ”Mutta paljastuikin, että Svala menee passia, joten osallistuin sen kanssa suoraan SM-kisoihin vuonna 2016.”
Junioreissa kilpaillut Viinanen voitti heti kolme lajimestaruutta, ja passivarmuus on vain lisääntynyt kilpailukokemuksen karttuessa. Ratsukko on osallistunut jo MM-kisoihin toissa vuonna, ja se, että arvokilpailut tältä vuodelta peruttiin, onkin harmittanut ratsastajaa. ”Olisi ollut kiva, sillä olemme parantaneet tuloksia. Tässä menee parhaita vuosia ohi.”
Svala ei ole omistajiensa ihan perinteinen islanninhevonen. Se on toki kiltti käsittelyssä, kotona ja vielä kilpailupaikallakin niin kauan, ennen kuin ratsastaja istahtaa kyytiin. Sitten se alkaa virittyä. ”Svala rakastaa juosta. Sillä on korvat tötteröllä, kun se huomaa, että lähdetään kisoihin. Mutta kun hyppään kyytiin, se kuumenee. Olen ainoa, joka sitä ratsastaa.”
Suorituksen jälkeen hevonen pärskii tyytyväisyyttään. ”Svala juoksee yleensä todella puhtaasti ja se on varma, kun sen saa passille. Jos se käy liian kuumana starttialueella, se saattaa lähtee ristilaukkaa. ”
Hevosen toisen puolikkaan omistaa nykyään islanninhevosharrastajat Anita ja Pekka Kaakkola. Anita Kaakkola kertoo kuulleensa, kun joku kerran kysyi Viinamäeltä, kuinka ihmeessä hän onnistuu nostamaan Svalalla passin. ”Kerttu vastasi, että kun Svala lähtee lähtee käsistä, se on passissa”, Kaakkola sanoo. ”Se on täysin on-off koko hevonen.”
Kaakkoloilla on kasvatustoimintaa, mutta se, tuleeko Svalasta koskaan siitostammaa, on vielä epävarmaa. ”Se on niin mystinen, sen mieli on pelkästään juoksemista”, Anita Kaakkola toteaa.
Intohimoiset issikkaharrastajat eivät ostaneet puolikasta Svalaa siitosta ajatellen, vaan puhtaasti rakkaudesta lajiin. ”Kun Kerttu otti meihin yhteyttä, että voisimmeko ostaa puolet, ettei hevosta jouduta myymään kokonaan, tuli olo, että meidän pitää toimia. Hevonen ei ollut vielä silloin näin nopea, mutta oli se hyvä passihevonen.”
”Tämä on meille win-win-tilanne. Kerttu auttaa meitä meidän nuorien hevosten ratsutuksessa ja me saamme nauttia hyvistä kilpailusuorituksista”, Kaakkola hymyilee.
Ja mitä hän tarkoittikaan sillä, että Svala on mystinen? ”Sillä on oma juttunsa, eikä se ole tyypillinen issikka, joka tulee kainaloon. Me kunnioitamme sen omaa halua, ja se saa olla sellainen kuin se haluaa.”
Voit katsoa Pekka Kaakkolan kuvaaman voittojuoksun täältä.