Kuukauden suomenratsu: Jepua på svenska

Kun tämä punainen pienhevonen 34 vuotta sitten syntyi, sen ei ensinnäkään pitänyt olla pieni. Eikä siitä pitänyt ainakaan tulla ratsu. Nimeksi sille annettiin Roope, ja Roopena se Hippoksen rekistereihinkin kirjattiin, kunnes nimi jouduttiin vaihtamaan ja hevosesta tuli Jeppo. Kasvattaja oli työhevomies, ja omistaja työhevosmiehen tytär, sataprosenttinen ravinainen. Sellainen, joka ei omien sanojensa mukaan tiennyt ratsupuolen asioista mitään. Ja se pikkuruinen koko. Mistä se tuli? Sitä ei tiedetään tänä päivänäkään. Koko olikin varsan syntyessä suurin hämmästyksen aihe. ”Jeppo oli ihan normaalikokoisista vanhemmista, mutta oli syntyessään jo ihan älyttömän pieni. Pieneksikin pieni”, Liisi Uski muistelee isänsä Alpon kasvattia.Isä Imuri oli pienenpuoleinen, muttei ponikokoinen. Imurin isän emissä on muutama 148-senttinen, mutta muuten esivanhemmat ovat olleet sen kokoisia kuin suomenhevoset tuohon aikaan yleensäkin.No, koolla ei ole raviradalla väliä, joten ravihevosta siitä yritettiin. Mutta ei saatu. Nyt jo edesmennut Alpo Uski ei ole ollut varsinaisesti ravimies, vihtiläiselle maanviljelijälle hevoset olivat työhevosia, mutta vielä noihin aikoihin työhevosmiehet seurasivat aktiivisti raviurheilua. Näin hänen tyttärensä asian muistaa.. Pieni, tosi pieni, JeppoJeppo ei ollut syntyessään pelkästään pieni, vaan tosi pieni. Ja se jäi tosi pieneksi, sillä 140 senttiä ei ole poniksikaan iso.Ori on kulkenut Liisi Uskin mukana kaikialle. Se meni Liisille heti vieroituksen jälkeen.”Isä ei halunnut oria pitää.”Alpo Uski oli tammamies. Talon tammalinja lähtee Liperin Lissusta 1960-luvun Totinaan. Hyvä luonne on ollut tärkeä kriteeri.Liisi Uski oli Jepon syntymän aikaan töissä Numlahden kartanolla Perttulassa, mutta lähti pian hevosaineiden opettajaksi Pudasjärven maatalousoppilaitokseen lähelle Oulua. Jeppokin lähti opetushommiin.Nimi Jeppo on peräisin pohjoisesta. Uusi nimi piti saada kilpailurekisteriin, sillä Roopeja oli paljon. Melkein yhtä paljon kuin Pokuja, Polleja ja Liisoja. Noihin aikoihin Hippoksessa ei ollut vielä yhden nimen sääntöä kuten nyt, eli että hevosen nimeä voi käyttää vain yhden kerran, yhdellä hevosella, mutta kilpahevosilla ei voinut olla samoja nimiä.Uski laittoi oppilaitoksessa nimikilpailun käyntiin, mutta hyvää ei tuntunut löytyvän.”Sitten eräänä päivänä ajoin Seinäjoella Jepuan ohi, ja siellä oli kylttiin laitettu myös ruotsinkielinen nimi Jeppo. Se tuntui heti hyvältä.”Tämä ei tietenkään muuta sitä asiaa miksikään, että kotona hevosta kutsutaan edelleen alkuperäisellä Roope-nimellä.Nimipolitiikka näkyy jälkeläisissä. Osa kasvateista on nimetty emätamman, lohjalaiselta Anne Hakalalta ostetun Paavin-Helan mukaan, osa isän. Niinpä jälkeläisissä on Helan Henkka, Hippu, Hymy ja niin edelleen, mutta myös paikannimistöä Sibbo (Sipoo), Tåppo (Kirkkonummella), Noppo (Hyvinkäällä) ja Raippo (Kymessä).. Erittäin hyvät tyypitLiisi Uskin yksi parhaista muistoista liittyy Pudasjärveen. Jeppo kantakirjattiin nelivuotiaana vuonna 1990 oppilastyönä. Ryhdikäs ja tyypikäs, kaulava ori kirjattiin ajettavuuskokeella ja se sai hienot 40 rakennepistettä ja ensimmäisen palkinnon.”Ei Jepolla huono rakenne ole, ja toimiva se on ollut aina”, Uski toteaa. Vaikka isä on kevyt suomenhevoseksi, se on hieman raskaampi, kuin miltei ponimaisen sievä rusettihaipoikansa Sibbo, joka menisi lähes jostakin brittiläisestä ponista.Lausunnossa luki: ”Erittäin hyvät tyypit, pitkä pyöreä sopusuhtainen runko, vahva kaula, hyvä lautanen. Kuivat jalat, etujalat hajavarpaiset, takajalat pihdissä, hyvät kaviot. Etujalkojen liikkeet ahtaat kerivät, takajalkojen liikkeet suorat. Herkkä hyvä tottelevainen ajaa.”Vaikka Jeposta ei ravuria tullutkaan, se on opettanut monta oppilasta raviurheiluun korttikurssihevosena Pudasjärvellä. Ori toimi volttauksessa loistavasti, sille ei tarvinnut kuin näyttää millä numerolla on tarkoitus lähteä, mutta kun se ei lainkaan ottanut vauhtia, sillä ei voinut ajaa rataa ympäri, niin kuin muut tekivät. Ei siksikään, että heti jäätyään Jeppo vaihtoi askellajin joutuisampaan, laukkaan, etteivät muut päässeet karkaamaan.Ravivarmuustestiä siitä ei ole tehty. Isänsä Imuri oli Uskin mukaan kyllä ihan ravuri, toimiva sellainen. Sekin toimi poikansa lailla korttikurssihevosena.Kyllä Jeppo ajo-opetuksessa oli, mutta aika pian oli pakko todeta, että jos hevosen ehdoilla mennään, raviura saa jäädä. Pikku hiljaa omistajan mielenkiinnon kohde vaihtui ratsastukseen ja pienhevosjalostukseen, joka oli vielä noihin aikoihin melko uutta.Jaana Suni ratsutti Jepon ja sillä alettiin kiertää pikku kilpailuja. . Jeppo on jo vanha, mutta kunnossa. Ja viriili on! Omasta mielestään se toimisi ihan täysin jalostusoriinakin. Asiakkaita ei enää tule, eikä pienhevosille nyt hirveitä määriä muutenkaan, mutta se ei tahtia haittaa. Suuri osa asiakkaista on Uskin omia tammoja. Vähällä oli, ettei maailmaan saatettu varsin mielenkiintoista risteytystä, kun toissa kesänä Jeppo jäi kiinni nuoren mielitietyn kanssa itse teossa.”Olivat kumpikin karanneet omilta laitumiltaan laidunten välissä olevalle puolitoistametriselle välialueelle”, Uski kertoo.Varsa saatiin alulle, todellinen iltatähti, sillä nuorikkokin oli päälle kahdenkymmenen, mutta kiimapiikkikatkaisuun päädyttiin. Muun muassa siksi, että tamma oli islanninhevonen. Ja siksi, että ensisynnyttäjäksi yli 20-vuotias on vähän liian vanha.Tamman omistaja kyllä kuulemma pohti pitkään kuinka toimia. Ottaako varsa vai ei.”Mä kyllä aika paljon painostin, että älä nyt ihmeessä”, Uski naurahtaa.Joten eivätköhän ne varsat ole tässä elämässä tehty.56 jälkeläistä on kunnioitettava määrä ja se on saatu tamma tai kaksi per vuosi -vauhtia. 22 vuoden aikana. Jos iltatähtien iltatähti jäikin syntymättä, jälkeläisten joukossa on yksi tähti. Sibbo on kilpaillut menestyksekkäästi suomenhevosten koulumestaruuksissa, ollut kärkiviisikossa lähellä 70 %:n tuloksella. Pienhevosten mestaruuksissa se on voittanutkin, ja ollut mitaleilla esteratsastuksessakin. Sibbo on myös näyttelyeläin. Se on voittanut kansallisen poninäyttelyn rotunsa edustajana tai parhaana oriina moneen kertaan. Sibbo on Liisi Uskin oma kasvatti ja omassa omistuksessa, omasta tammastakin Paavin-Helasta (Hovi-Paavi - Hela-Tähti, Vora). Kisoissa sillä on ratsastanut Krista Mutanen. Sibbo asuu Uskin tallilla myös. Kuluneena talvena sillä on ratsastanut Henna Arpalo, sillä Mutasella on ollut muita kiireitä. Ensimmäiset kisat on buukattu kesäkuun alkuun.”Kyllähän ne kuninkaalliset aina tavoitteena tietenkin ovat”, Uski toteaa. Oriit ovat kumpikin mielestään talon valtiaita.”Kyllä niille aika tappelu varmaan tulisi, jos yhteen joutuisivat”, Uski arvelee.Hän pitää oriita pihalla niin, että ne eivät liian läheltä näe toisiaan. Jepolla on tammat kummallakin puolellaan. Ruunia molemmat vihaavat.. Sattumalla on genetiikassa päärooli, ja sattuma on ollut pelissä Uskin pienhevosjalostuksessakin. Hänestä itsestään tuli pienhevosjalostajakin vahingossa. Uski on melko hillitty persoona. Vaikka hän sanoo pienhevoskasvatuksensa motiviiksi jotakin sinne suuntaan, että ”kai sitä jotakin pitää elämässä jokaisen tehdä”, kyllähän hän aika lailla innostui pienhevosaatteesta Jepon myötä - silloin yli 30 vuotta sitten. Hän osti kolme vierasta pienhevoskokoista siitostammaakin, Lysti-Lyyli, Riikan Siru ja Vuohimäen Tuohi.”Jälkikäteen näkee tammojen laadun, ne ovat kaikki olleet hyviä ja yksi niistä oikeinkin hyvä.”Erityisen arvokas on ollut Uskin vuonna 1994 ostama Paavin-Hela.Pienhevosjalostus ei lähtenyt kulkemaan ihan toivottuun suuntaan. Siitä ei tullut niin suosittua kuin olisi voinut. Uski ei tiedä miksi.”Eihän pienhevonen mikään poni ole. Se on vähän pienempi suomenhevonen vaan. Suomenhevosen liikkeillä, ei ponin”, hän tuumaa.. Kun jollakin on ollut yksi ja sama hevonen 34 vuotta, mieleen tulee väistämättä, että mitä sitten, kun sitä hevosta ei enää ole.”Jos tässä ruvetaan laskemaan tunteja mitä olen Jepolla ratsastanutkin, kyllä siitä hirmuinen määrä tulee.”Jeppo on ratsuna vireä. Ja aina se on ollut sellainen, että se haluaa mielellään aina mennä uuteen paikkaan. ”Jos joku tie kääntyy jonnekin minne ei ole vielä menty, se ehdottaa aina sitä reittiä.”Hän on tottunut jokaiseen liikkeeseen niin selkäydintasolla, että muilla hevosilla ratsastaminen on vaikeaa.”Viime kesänä melkein putosin yhden selästä, kun se teki koirantaluttajaa säikähdettyään U-käännöksen eri suuntaan kuin Jeppo. Kääntyi oikealle siinä missä Jeppo kääntyy aina vasemmalle...”Liisi Uski rupesi valmistautumaan luopumaan vanhasta oriista parisen vuotta sitten.”Otettiin viime kesänä sellaisia nostalgiakuviakin jälkeläisten kanssa ja kaikkea.”Mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ei vaan pysty.”Puhuin sellaiset kolme kuukautta poislaitosta. Äiti ei tykännyt.”Kun Uskin äiti sitten kysyi, että mikä kiire tässä on tervettä vanhusta monttuun saattaa, kun ehtiihän se sinne kyllä, Liisi tajusi, että kiirettä ei ole.Eli Jeppo saa nyt olla tuossa. Omalla kotitallillaan Vihdissä.Poskihampaat ovat jo menneet, mutta niillä hampailla mitä on, pystyy kyllä ruohoa nyhtämään. Ja viherpuurolla pärjää kyllä talven, kunhan siihen ei sotketa määräänsä enempää alfa-alfaa, vaan puuro tehdään Krafftin pelletteihin. ”Koittaa se imeskellä säilöheinääkin”, Uski kertoo.Päiväohjelma on tarkka. Ruoka-ajoista se on tarkka. Ja siitä, että se menee aamulla ulos ja illalla sisään.”Ja ulos mennessä katsotaan kaikki tammat.” .JeppoVuonna 1986 syntynyt pienhevosori(Imuri–Lilperin Lissu, Lilperi)56 jälkeläistäKasvattaja Alpo Uski

Kuukauden suomenratsu: Jepua på svenska

Aiheeseen liittyvää