Kuukauden suomenratsu on ajatuksella tehty

Rodrikin on kasvattanut orilautakunnan pitkäaikainen puheenjohtaja Heidi Sihvo, joka ei kuulunut näiden oripäivien tuomaristoon jääviytensä takia. Oriin omistavat Hanna ja Harri Kiesi. Rodrikin suku on Kieseillekin hyvin tuttua, sillä Hanna Kiesi osti jo Rodrikin isän emän emän Ultran Ypäjän Hevosjalostuslaitokselta vuonna 1976.Rodrik sai ensimmäisen palkinnon kilpailusuoritustensa perusteella: 7-vuotiaana se kilpaili Laura Porthanin alla helppo A -luokkia ja oli kolmas Pohjola Finnhorse tourin finaalissa. Esteitä se on kilpaillut Iina Purontakasen kanssa metriin saakka, ja se on myös aloittanut uransa kenttäkilpailussa voittamalla siinä Hämeen suomenhevosmestaruuden..RodrikOri, synt. 14.5. 2014Ratsu Reima - Knuutilan Sisko, PellervoLaatuarvostelussa este- ja askellajikokeen paras 5-vuotias. Kasvattajakilpailun koulun 4., mutta palkittiin Tulevaisuuden hevonen -maininnallaSuomenratsujen orinäyttelyn 2022 paras ori, jalostusarvosteltiin suoritustensa perusteella I-kantakirjaluokkaan . Herkkä ja kilttiRodrik on tyypiltään erinomainen suomenhevosratsu: se on ryhdikäs ja urheilullinen, ja sillä on laajat ja letkeät liikkeet. Luonteeltaan se on vähän spesiaali, siinä yhdistyvät herkkyys ja kiltteys. Jos sitä alkaa jossain tilanteessa ahdistaa, se kanavoi ahdistuksensa sisäänpäin. Se ei narskuta, heittele päätään, ryntää tai sählää, vaan se käpertyy itseensä. Sen kanssa ihmisen on turvallinen olla, mutta jännittyessään se ei pääse suorittamaan oikealla tasollaan. Laukan laatu kärsii, ja esteillä tulee puomeja.”Se maailman kiltein käsitellä, ja ratsastaa se on kuin ihmisen mieli. Silloinkin, kun se vetäytyy kuoreensa, se ei jätä sua. Se haluaa tehdä, mitä pyydetään, vaikka sitä jännittää”, Purontakanen kuvaa.”Se ei koskaan sano ei, ja se on sen parhaita ominaisuuksia. Sen takia Rodrikin kanssa on myös edettävä varovasti, että se ei menetä tätä ominaisuutta. Kun se luottaa ihmiseen, sen itsevarmuus pääsee vähän kerrallaan kasvamaan”, Porthan miettii. . Isä ja emäRodrikin isä Ratsu Reima oli erityisen peloton ori, ja pojan herkkyyden ajatellaankin tulevan emän puolelta, Knuutilan Siskolta. Se on kiltti, mutta herkkä ja nopeasti reagoiva tamma, joka vaatii ehdottomasti viisaan käsittelyn, siinä kun Siskon isä Pellervo oli henkisen tasapainoisuuden ilmentymä, ja Siskon emä, jälkeläisistään valiopalkittu M.S. Ruusa, oli kuningatartamma, joka asteli ensimmäisenä joka paikkaan.Heidi Sihvo hankki Rodrikin emän, kun hän varta vasten etsi suomenhevostammaa ratsujalostusta ajatellen. Hän kysyi moninkertaisen kenttämestarioriin Pellervon pitkäaikaiselta omistajalta Tiina Pasilalta, olisiko mitään, ja Pasila vastasi, että tällainen olisi. Sihvo näki Knuutilan Siskon ensimmäistä kertaa 1-vuotiaana syksyisellä laitumella.”Se oli vähän pieni ja arka, mutta kun näin, miten se liikkui, maksoin heti käsirahan”, Sihvo muistelee.Sittemmin 5 kertaa kentän SM:t voittanut Knuutilan Veikko oli silloin vasta 3-vuotias, joten se ei toiminut houkuttimina ostamiseen. Samaa Pellervo – M.S. Ruusa -yhdistelmää Pasilalla on syntynyt kaikkiaan kuusi, ja Sisko on niistä ainoa oikea herkkis.”Sellainen se on ollut pienestä pitäen, ja sitä me ollaan pohdittu, mistä se herkkyys siihen on tullut. Jokin synnynnäinen, oma piirre. Perinnöllistähän se varmaan on, jos sitä on Siskon varsoillakin”, Pasila miettii. SiitokseenKnuutilan Sisko varsoi ensimmäisen varsansa Hesterin Herkko Hurmauksesta jo 4-vuotiaana. Pirkko Haikkala ehti kouluttaa Siskoa vähän, mutta se loukkaantui pian ensimmäisen varsansa jälkeen kaaduttuaan tarhassa. ”Se satutti rintarankansa. Välillä sen sai manipuloimalla paremmaksi, mutta se alkoi aina oireilla uudelleen”, Sihvo kertoo.Onneksi Knuutilan Sisko oli äärimmäisen hyvä emätamma, sillä se sai siirtyä kokonaan siitokseen.”Se tiinehtyi hyvin, varsoo hyvin ja ruokkii hyvin varsansa. Ja sitten kun varsa on vieroitusiässä, se on jo sitä mieltä, että voitkin lähteä”, Sihvo kuvaa.Tamma on jo saanut jälkeläisistään L31-palkinnon.Hester on jo 11-vuotias tamma, herkkäsieluinen, mutta kykenevä. Toinen varsa Herkule on Savelan Hemulista. Se on luonteeltaan yksinkertaisempi, ja se opetettiin ajollekin.Rodrik syntyi kolmantena, ja sen jälkeen on syntynyt 2 tammaa: Sihvon omassa omistuksessa oleva Helia Herkko Hurmauksesta ja 3-vuotiaana myyty Fianna Hiljalan Fantomista.Helia varsoi viime vuonna Kieseille orivarsa Sudokun Ratsu Reimasta, ja Fiannan pitäisi tänä keväänä saada varsa samasta oriista.”Tykkään siitä, että 3-vuotias astutetaan. Se antaa aikaa kasvaa ennen ratsastusta, ja jos tammasta tulee kiva kilpahevonen, on hyvä, että on tehty yksi varsa koekappaleeksi jo nuorena”, Sihvo sanoo.Tällä hetkellä Knuutilan Sisko on tyhjänä. Se loi viimevuotisen varsansa, ja viime kesänä se ei tullut kantavaksi. Tänä vuonna yritetään taas, Sihvo lupaa. Knuutilan Siskon varsat ovat Sihvon kaikki suomenratsukasvatit. Lisäksi hän on kasvattanut viitisentoista ravisuomenhevosta. Sihvo haluaa tehdä suoritushevosia, joten orivalinnassa painavat suorituskyky ja kilpailu-ura. Se on kuitenkin vasta alku. Sihvo katsoo tarkasti rakenteen, niin että ori korjaa tamman pieniä puutteita, ja tarvittaessa toisin päin.”Etupainoisuus on ratsuhevoselle aivan nou-nou”, hän alleviivaa.Myös oriin terveyden on oltava kunnossa, ja erityisen tarkka Sihvo on osteokondroosin suhteen. Lopuksi hän tekee testiparituksen, joka laskee sukusiitosprosentin ja sukukatokertoimen.”Ratsupuolella pystyy tekemään kunnianhimoistakin suoritusjalostusta ottaen nämä huomioon”, hän linjaa.Suomenratsuilta hän haluaa myös monipuolisuutta, ja hän on käyttänyt oriita, jotka sekä hyppäävät että menevät hyvin koulua.Juoksijajalostuksessa oriehdokkaita on alkuun kymmeniä, mutta kun kaikki tärkeät asiat on käyty läpi, on ehdokasmäärä pudonnut alle viiteen.”Ja niistä valitsen sitten intuition perusteella”, Sihvo paljastaa.Nuoria oriita hän ei karsasta, vaan käyttää mielellään. Oriin hän haluaa näyttävän oriilta, siinä pitää olla vahva sukupuolileima. Rodrikia hän katselee ylpeydellä.”Sillä on hieno kaula ja presenssiä”, hän sanoo.. RiskiRodrikin isälle, nyt 19-vuotiaalle Ratsu Reimalle on syntynyt vasta 8 jälkeläistä, ja Rodrik oli ensimmäinen, joka ei tullut sen omistajille Kieseille itselleen.Sihvo oli ihaillut oria orilautakunnan jäsenenä ollessaan, ja hänellä oli sen käyttämisen suhteen vain yksi mutta: oriin toisen etujalan toisen kavioruston korkea luutuma. Sihvo kyseli monelta eläinlääkäriltä ja jalostusagronomilta, että listitäänkö hänet, jos hän käyttää oria, jolla on tällainen löydös. Osa pyöritteli päätään, mutta osa sanoi, että on iso mahdollisuus, että tuollainen löydös vain yhdessä kaviorustossa on traumaperäinen, ei perinnöllinen.Sihvo otti riskin.”Tamman kaviot oli tutkittu, ja lottoaminen kannatti. Rodrikilla on puhtaat kaviot”, Sihvo hymyilee.Päätöksen tehtyään Sihvo otti yhteyttä Kieseihin, ja nämä kävivät hypyttämässä Ratsu Reimaa varta vasten Knuutilan Siskoa ajatellen. Ori syntyi, ja se oli hieno alusta lähtien.”Se oli keula ylhäällä heti, kun se lähti liikkeelle, ja sillä oli silmiinpistävän hyvä koordinaatio. Se meni vain myötälaukkaa ja vaihtoi askeleessa”, Sihvo kertoo.Kiesit kävivät katsomassa Rodrikia pikkuvarsana, ja vuoden päästä heille avautui mahdollisuus ostaa se. NuoruusvuodetNyt 6,5 vuotta myöhemmin ei voi kuin todeta, että valinta oli hyvä.”Ja kiittää meidän ratsastajanaisia siitä työstä, mitä he ovat Rodrikin kanssa tehneet. Heillä on ollut selvä tieto ja järki, kuinka nopeasti voi edetä”, Kiesi sanoo.Ori kasvoi Hevosopiston pihatossa, ja se meni Hevosopistolle myös varsanopetukseen. 4-vuotiaana se siirtyi Purontakasen ja Porthanin ratsastettavaksi, ja vuosi sitten keväällä se muutti Purontakasen uuteen omaan talliin. Rodrik ei ole tulevana kesänä käytettävissä jalostukseen, mutta sen isä Ratsu Reima on.”Rodrikin pitää pikkaisen kasvaa psyykeltään”, Kiesi sanoo. ”Rähjääjä se ei ole ollenkaan, sitä ei tarvi koskaan kovistella. Mutta sillä on taipumus jännittää. Jospa se vuoden aikana vähän ukkoutuisi.”Tamma-asiat jäävät siis isälle, joka on hyväkuntoinen puolieläkeläinen. Talvella se on ollut 4 kuukautta ratsastamatta, mutta nyt vähän vaille 70-vuotias Kiesi aikoo aloittaa taas, kun kelit paranevat.”Urallaan Ratsu Reima rakasti esiintymistä liikaakin, mutta kun minä ratsastan sillä, se tuntuu ajattelevan, että tuo on niin vanha pappa, että parempi, kun katselen sen perään”, Kiesi kuvaa.Kesäisin hän ratsastaa oriilla aina 3 kilometrin matkan Hevosopistolle, jossa ori hyppää pukille.”Se on niin varma kuin hevonen olla voi. Ei sillä ole tarvetta pullistella”, Kiesi kiittää.Hän kertoo, että Ratsu Reiman suku on heille kuin perhekalleus. Tamma Ultra tuli heille vuonna 1976 harrastehevoseksi ja teki neljä varsaa. Ratsu Reiman emä Ultrilla oli varsoista viimeisin ja heiveröinen, se jouduttiin nostamaan imemään monen päivän ajan. Pienestä oli kiinni, ettei Rodrikiin vievä linja katkennut jo 2 sukupolvea sitten. Kiesi onkin kaikissa hevossuunnitelmissaan varovainen, sillä hän tietää, että elämänlanka on joskus höllässä.”Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Se on yksi hetki, ja suunnitelmat muuttuvat”, hän muistuttaa.Urallaan Ultrilla starttasi raveissa vajaan 20 kertaa, mutta paljon se laukkaili.”Mutta kiva se oli treenata”, Kiesi korostaa. Pikkuhiljaa pariskunta on kuitenkin siirtynyt ratsujen pitämiseen.”Ja oikeastaan se on yhtä kivaa ja monipuolisempaa kuin raviurheilu”, Kiesi hymyilee.RatsastusLaura Porthan kehittää Rodrikia eteenpäin valmentaja Kerstin Nybergin kanssa. Porthan toteaa, että koeratsastaja Anna Kärkkäinen kuvasi Ypäjällä erittäin hyvin Rodrikin ongelman: kun se jännittyy, se nousee niskasta ja jännittyy selästä, jolloin nimenomaan laukka kärsii. Tämä on se, mihin treenissä erityisesti kiinnitetään huomiota – ja joka tulee esiin eniten maneesissa ja erityisesti Ypäjä-hallissa, joka jostain syystä on Rodrikin mielestä vähän pelottava paikka, ehkä massiivisen katsomon takia.Ulkoilmassa se viihtyy, ja maastossa se hyppääkin parhaiten. Purontakanen kertoo, että jännitys tuo rataesteillä puomeja, vaikka hyppykapasiteettia oriilla olisi vaikka kuinka. Maastossa se tekee laadukkaan ja itsevarman hypyn, mikä kehittää sitä estehevosena. Ja toki kenttämestaruus voisi olla se ensisijainen tavoite.”Olisihan sillä kentässä edellytykset vaikka mihin. Mutta sen näkee sitten, kun alkaa tekemään”, Purontakanen miettii.Kenttämestaruudet olisivat mahdolliset jo tänä vuonna, jos kaikki sujuisi ilman takapakkeja. Rodrik on monipuolinen, nöyrä ja urheilullinen, ja sitä se on ollut aivan alusta asti. ”On se ihan eri kaliiperia kuin suurin osa suomenhevosista. Jo silloin 4-vuotiaana se tuntui siltä, että voi vitsit, mikä hevonen”, Purontakanen sanoo.”Se on meidän silmäterä. Ja se herkkyys – vaikka se tuo haasteita, se myös tekee siitä erityisen”, Porthan lisää.

Kuukauden suomenratsu on ajatuksella tehty

Aiheeseen liittyvää