Malli sen sijaan oli juuri sitä, mitä oli tilattu, ryhdikäs ja urheilullinen. Peräisin Ypäjä Huttusesta, joka on malliltaan ja olemukseltaan sporttinen. Emä Uno Liisa taas ei ollut sporttinen. Eli tässä oli yhdistetty kevyt ja raskaampi, ja saatu se, mitä haluttiinkin.Se siinä oli, että kun isä oli musta ja emä ruunikko, ei silloin ensimmäisenä rautiasta varsaa odoteta. "Mutta ei me täällä niin niistä väreistä piitata. Ajateltiin, että jaahas, isänisä Ponuveikko löi läpi, kun niissä kahdessa muussa se oli emä, joka näkyi", kertoo Susanna Frey, nainen yhdistelmän takana. Ja myös nainen, joka löysi emätamma Uno Liisan. .Ypäjä Paavo(Ypäjä Huttunen - Uno Liisa, Uno)Hevosopiston kasvattama ja omistamaHelkky Ylösen ratsastuksessaHoitaa Sanna Jämsä. Päivitys 2.0Paavo kääntyy vasta 6-vuotiaaksi, joten sillä on takanaan vasta helppo B-startteja. Niistä se on saanut yli 72 prosenttia, mutta ei siinäkään vielä mitään ennennäkemätöntä kai ole. Jotakin tässä hevosessa kuitenkin on, mikä nostaa sen rivistä. Ei sitä turhaan ole verrattu jo Jaimeen, ja vieläpä niin, että Paavo on paranneltu versio, nykyajan vaatimusten mukainen päivitys 2.0.Jaime oli omana aikanaan voittamaton. Mutta Paavo on "urheilullisempi, hienompi ja pitkäjalkaisempi". Uskottavahan se on, kun sanoja on ratsastaja, joka on myös Jaimen aiempi ratsastaja, Helkky Ylönen. Hän toteaa, että Paavon on luontaisesti helppo kantaa itseään. "Ehkä paras, minkä selässä mä olen istunut. Paavo on ihan best."Siinä ei tahtia haittaa, että vuoden viimeinen kisaviikonloppu ei mennyt suunnitellusti, sillä tallin toisen hevosen ähkytapauksen takia debyytti "siinä vaikeammassa helpossa B:ssä" jäi väliin. Mutta on tässä ehditty jo kilpailla yhden vuoden osalle. "Se meni perjantaina avoimen B:3:, sai 68 prosenttia ja oli kolmas", Ylönen lohduttautuu.Paavon läheisten kanssa kun juttelee, alkaa valjeta, että kyseessä ei ole mikään pehmolällykkä. Jos sekä ratsastaja että hoitaja huomauttavat, että "kyllä se ihan ori on", se varmasti on sitä. Ja on hyvä, että selässä ja vierellä silloin on ammattilaisia. Tämän vuoden viimeisenä kisapäivänä, viikko sitten perjantaina, Paavolla oli "oripäivä"."Henkselit paukkui sen verran, ettei aina muistanut kuunnella mitä se kuski nyt haluaa ja hirveästi asioita, mitä piti kertoa kaikille. On sillai ihan ori kyllä. Mutta tuollainen 5-vuotiaalle orille sallittakoon. Ei muistanut seistä alkutervehdyksessä, pitkin ohjin -käynnissä pää pyöri ja sen semmoista."Paavon ravi on sen verran iso, että se vaatii keskittymistä, muuten tietynlainen horjahteleminen on vaarana, ja Ylönen puolustelee vielä silläkin että Ypäjähalli on vähän vaikea, kun muut hevoset jäävät verkka-alueelle, josta pitää yksin lähteä radalle."Paavo oli vähän sitä mieltä, että kavereita ei olisi pitänyt jättää."Ensi vuosi on merkityksellinen vuosi, sillä se osallistuu 6-vuotiaiden kasvattajakilpailuun ja näillä näkymin myös oripäiville. Äkkiä se puoli vuotta meni. Sen pidemmästä ajanjaksosta ei ole kyse! Yhteistyö Ylösen kanssa alkoi maaliskuussa. Siinä kohtaa myös Jaimen entinen pitkäaikainen hoitaja Sanna Jämsä astui kuvioihin ja otti hoteisiinsa Paavon. Jaime vietti viimeiset aikansa Jämsän kotona, mutta onhan niistä ajoista jo aikaa, kun kuolinpäivä oli syyskuun alkua vuonna 2014."Väliajat olen harrastellut Jaimen jälkeläisillä", Jämsä kertoo. "Mutta nyt on tämmöisiä uusia tähtiä! Meillä on Helkyn kanssa yhtä pitkä historia Paavon kanssa.""On hienoa, että Helkky saa kouluttaa sitä. Se oli muutaman vuoden opiskelijoilla."Hoitaja tuntee hevosen omasta tulokulmastaan."Paavo on hirveän utelias. Oriluonnekin löytyy. Ei ole mitään pahaa sanottavaa!" hän sanoo. Jämsä palaa muistoissaan aiempaan elämänsä hevoseen letittäessään Paavolle ristikkoa. Tai ehkä pikemminkin ristikon alkua, sillä jouhet eivät riitä vielä enempään. Ristikko on ehkä juuri se, mikä sai ihmiset valpastumaan. Hevosopistolla on uusi Jaime! Näin Jämsä itse arveli. . Uutta vertaHevosopistolla oli 2000-luvun puolivälissä se tilanne, että tarvittiin uusia tammoja taloon, erisukuisia, kun tammat alkoivat olla järjestään talon omien oriiden tai lähiseudun oriiden, kuten Hermelin, tyttäriä. Siittolassa oli siihen aikaan tapetilla erityisesti Lorentso. Toinen oma ori oli Ypäjä Huttunen, mutta nämä kolme ovat melko samansukuisia. Piti saada uutta verta. Sitä oli tarjolla Uno Liisassa, joka oli erisukuinen, vaikkakin puhtaasti ravisukuinen, ja sai ollakin, jotta sopi Hevosopiston ratsuoreille. Uno Liisa oli sillon 7-vuotias ja turhana omistajansa pihassa Punkalaitumella. Kun tuli tietoon, että se olisi myytävänä, Frey kiinnostui, sillä tiesi sen isän Vesorin hyväksi ratsujen periyttäjäksi."Olisko myynti-ilmoitus Keltaisessa Pörssissä ollut?" Frey muistelee. "Vesorista on paljon hyviä ratsuja tullut. Nimiä en enää muista, mutta semmosia, mitä on näkynyt kilparadoillakin."Hän ja Kirsi Hagner kävivät karsomassa tammaa Punkalaitumella sen silloisen omistaja-kasvattajan luona. Reissu jäi mieleen, sillä hevonen oli aikuinen, mutta melko käsittelemätön. Riimuakaan ei ollut vuoteen ollut päässä, kun ei ollut sillä lailla tarvinnut. Ostohetkellä tammaa ei juurikaan pystynyt kokeilemaan. Oikeastaan millään tavalla. Riimunpäitsien päähän laittaminenkin vaati tamman kiilaamista tarhassa olleeseen pihasaunarakennukseen. Siinä vaiheessa, ja varsinkin hetkeä myöhemmin, kun omistaja kehotti vetämään äkkiä saunan oven kiinni, Frey mietti, että mitähän tästä tulee. Mutta kun tamma oli saatu pienempään tilaan, sille sai riimun päähän.Se ei ollut paha, se oli vain villi sillälailla kuin villieläimet ovat, tottumaton, kesyttämätön. Ja kun se ei ollut tottunut olemaan talutettavana, saati millään lailla käytettävänä, ei sitä oikein saanut liikkeitä esittelemään. "Juuri ja juuri pystyttiin sitä taluttelemaan siinä pihassa. Eli ei nähty liikettä, mutta katsottiin rakennetta."Sen verran näpsäkältä se vaikutti, ja joku tamma oli löydettävä, joten naiset päättivät, että tämä hevonen nyt otetaan. "Me ajateltiin, että koulutetaan se sitten kotona."Matkalla he soittivat Hevosopiston ravimiehille Jari Ansiolle ja Jarkko Vainiolle, että sopii käydä hakemassa ratsupuolen uusin hankinta kotiin. Näin tapahtui. Tosin puhelinsoiton kanssa, jossa ilmoitettiin, että oli sitten viimeinen kerta, kun tällaisia ratsupuolen ostoksia käydään enää noukkimassa. "Olisiko ollut sitten hankala saada autoon?" Frey arvelee. Ostopäätös osoittautui myöhemmin vallan mainioksi. "Sehän oli ihan napakymppiostos. Uno Liisa oli ihana hevonen loppujen lopuksi. Jos se olisi silloin ostohetkellä ollut koulutettu, niin eihän se mitään myytävänä olisi ollut. Noin ne hevoset pitääkin löytää."Tammasta tuli hyvä opetushevonen ja aikanaan se sitten siirtyi siitokseen, kuten suunnitelma oli. Se sai kuusi varsaa. Ypäjä Arskan, sen toiseksi vanhimman varsan, tuntevat kaikki ja ori muistuttaakin emäänsä ulkoisesti melko paljon. Sitten tuli kaksi lorentsolaista. Kun Lorentso myytiin Jaana Lallolle, tehtiin yksi hermeliläinen ja loput kolme olivat kaikki Ypäjä Huttusesta.Isäoriit tammalle valitsi Susanna Frey. Ypäjä Huttunen tuntui erityisen sopivalta, sillä se on kevyt ja ryhdikäs. Hän kertoo sopivien yhdistelmien tekemisen helpottuvan, kun tuntee jokaisen yksilön sukupuussa hevoskohtaisesti kolmekin sukupolvea taaksepäin, on suurin piirtein ratsastanutkin niistä jokaiselle. "Sä tiedät kuinka ne liikkuu, minkälainen on luonne, miten ne hyppää."Paavo on tamman toiseksi viimeinen jälkeläinen ja aivan erilainen kuin ne kaksi muuta huttuslaista. Frey iloitsee siitä, että ori on annettu koulutettavaksi taitavalle ratsastajalle. Armoitettu suomenratsujen laittaja Helkky Ylönen muistetaan Jaimesta, johon Paavoa usein verrataan. Sinänsä jännästi, sillä suku ei kuitenkaan ole niin sama, että kovin suurta yhdennäköisyyttä olisi syytä odottaa. Valinta ei ollut vaikea. Frey muistuttaa, että Ypäjä Huttunen on korkeimmilla rakennepisteillä koskaan kirjattu Siittolanmäen ori. "Hienosti liikkuva hienonnäköinen ori, jolla on mahtava laukka."Hyvä, että tämä ehdittiin tehdä, sillä siinä kohtaa elettiin vaihetta, jolloin suomenhevosia Hevosopistolta myytiin ja vähän myöhemmin Huttunenkin myytiin ja ruunattiin. . Frey ajattelee, että Huttunen ehti jättää taloon vanhaa Siittolanmäen ratsuleimaa, jotain sellaista, mitä vuosikymmenten ajan oli haettu. Sellaista, mikä kiteytyi sen emässä Natsoksessa, jonka suvussa ovat kaikki legendaariset nimet Kelmistä ja Samulista Akuliin, Apeliin ja Ystiin. Haettu, tehty ja myös saatu. Kaikki me tiedämme mitä ypäjäläisoriilla tarkoitetaan. "Niin, ehdittiin saada vielä tuollainen mitä on joskus ollut, mutta ei tässä just viime hetkeen", Frey muotoilee.Tietynlaista hyvää tyyppiä, liikettä ja ratsastettavuutta, hyvää niskaa. "Hieno ori, jota on mukava kattella, tuommoinen perinteinen rautias, hienojouhinen, jossa on valkosta sukkaa. Kuten juurikin Jaime, Eeli, Lorentso, Kelmi."Paavo sai nimensä 1980-luvulla rehtorina olleen ja hevostapaturmassa menehtyneen Paavo Tiihosen mukaan."Paavo oli mun aikana täällä rehtorina", Frey täsmentää. Paavon vuotta vanhempi veli Osku on entisen johtajan Osmo Aallon mukaan. Ja niin edelleen. Paavon pikkusisko Runoliisa sensijaan poikkesi nimenantopolitiikasta, sillä se sai nimensä emänsä muistoksi, sillä Uno Liisa kuoli ähkyyn tammavarsan ollessa vain viikon ikäinen.
Malli sen sijaan oli juuri sitä, mitä oli tilattu, ryhdikäs ja urheilullinen. Peräisin Ypäjä Huttusesta, joka on malliltaan ja olemukseltaan sporttinen. Emä Uno Liisa taas ei ollut sporttinen. Eli tässä oli yhdistetty kevyt ja raskaampi, ja saatu se, mitä haluttiinkin.Se siinä oli, että kun isä oli musta ja emä ruunikko, ei silloin ensimmäisenä rautiasta varsaa odoteta. "Mutta ei me täällä niin niistä väreistä piitata. Ajateltiin, että jaahas, isänisä Ponuveikko löi läpi, kun niissä kahdessa muussa se oli emä, joka näkyi", kertoo Susanna Frey, nainen yhdistelmän takana. Ja myös nainen, joka löysi emätamma Uno Liisan. .Ypäjä Paavo(Ypäjä Huttunen - Uno Liisa, Uno)Hevosopiston kasvattama ja omistamaHelkky Ylösen ratsastuksessaHoitaa Sanna Jämsä. Päivitys 2.0Paavo kääntyy vasta 6-vuotiaaksi, joten sillä on takanaan vasta helppo B-startteja. Niistä se on saanut yli 72 prosenttia, mutta ei siinäkään vielä mitään ennennäkemätöntä kai ole. Jotakin tässä hevosessa kuitenkin on, mikä nostaa sen rivistä. Ei sitä turhaan ole verrattu jo Jaimeen, ja vieläpä niin, että Paavo on paranneltu versio, nykyajan vaatimusten mukainen päivitys 2.0.Jaime oli omana aikanaan voittamaton. Mutta Paavo on "urheilullisempi, hienompi ja pitkäjalkaisempi". Uskottavahan se on, kun sanoja on ratsastaja, joka on myös Jaimen aiempi ratsastaja, Helkky Ylönen. Hän toteaa, että Paavon on luontaisesti helppo kantaa itseään. "Ehkä paras, minkä selässä mä olen istunut. Paavo on ihan best."Siinä ei tahtia haittaa, että vuoden viimeinen kisaviikonloppu ei mennyt suunnitellusti, sillä tallin toisen hevosen ähkytapauksen takia debyytti "siinä vaikeammassa helpossa B:ssä" jäi väliin. Mutta on tässä ehditty jo kilpailla yhden vuoden osalle. "Se meni perjantaina avoimen B:3:, sai 68 prosenttia ja oli kolmas", Ylönen lohduttautuu.Paavon läheisten kanssa kun juttelee, alkaa valjeta, että kyseessä ei ole mikään pehmolällykkä. Jos sekä ratsastaja että hoitaja huomauttavat, että "kyllä se ihan ori on", se varmasti on sitä. Ja on hyvä, että selässä ja vierellä silloin on ammattilaisia. Tämän vuoden viimeisenä kisapäivänä, viikko sitten perjantaina, Paavolla oli "oripäivä"."Henkselit paukkui sen verran, ettei aina muistanut kuunnella mitä se kuski nyt haluaa ja hirveästi asioita, mitä piti kertoa kaikille. On sillai ihan ori kyllä. Mutta tuollainen 5-vuotiaalle orille sallittakoon. Ei muistanut seistä alkutervehdyksessä, pitkin ohjin -käynnissä pää pyöri ja sen semmoista."Paavon ravi on sen verran iso, että se vaatii keskittymistä, muuten tietynlainen horjahteleminen on vaarana, ja Ylönen puolustelee vielä silläkin että Ypäjähalli on vähän vaikea, kun muut hevoset jäävät verkka-alueelle, josta pitää yksin lähteä radalle."Paavo oli vähän sitä mieltä, että kavereita ei olisi pitänyt jättää."Ensi vuosi on merkityksellinen vuosi, sillä se osallistuu 6-vuotiaiden kasvattajakilpailuun ja näillä näkymin myös oripäiville. Äkkiä se puoli vuotta meni. Sen pidemmästä ajanjaksosta ei ole kyse! Yhteistyö Ylösen kanssa alkoi maaliskuussa. Siinä kohtaa myös Jaimen entinen pitkäaikainen hoitaja Sanna Jämsä astui kuvioihin ja otti hoteisiinsa Paavon. Jaime vietti viimeiset aikansa Jämsän kotona, mutta onhan niistä ajoista jo aikaa, kun kuolinpäivä oli syyskuun alkua vuonna 2014."Väliajat olen harrastellut Jaimen jälkeläisillä", Jämsä kertoo. "Mutta nyt on tämmöisiä uusia tähtiä! Meillä on Helkyn kanssa yhtä pitkä historia Paavon kanssa.""On hienoa, että Helkky saa kouluttaa sitä. Se oli muutaman vuoden opiskelijoilla."Hoitaja tuntee hevosen omasta tulokulmastaan."Paavo on hirveän utelias. Oriluonnekin löytyy. Ei ole mitään pahaa sanottavaa!" hän sanoo. Jämsä palaa muistoissaan aiempaan elämänsä hevoseen letittäessään Paavolle ristikkoa. Tai ehkä pikemminkin ristikon alkua, sillä jouhet eivät riitä vielä enempään. Ristikko on ehkä juuri se, mikä sai ihmiset valpastumaan. Hevosopistolla on uusi Jaime! Näin Jämsä itse arveli. . Uutta vertaHevosopistolla oli 2000-luvun puolivälissä se tilanne, että tarvittiin uusia tammoja taloon, erisukuisia, kun tammat alkoivat olla järjestään talon omien oriiden tai lähiseudun oriiden, kuten Hermelin, tyttäriä. Siittolassa oli siihen aikaan tapetilla erityisesti Lorentso. Toinen oma ori oli Ypäjä Huttunen, mutta nämä kolme ovat melko samansukuisia. Piti saada uutta verta. Sitä oli tarjolla Uno Liisassa, joka oli erisukuinen, vaikkakin puhtaasti ravisukuinen, ja sai ollakin, jotta sopi Hevosopiston ratsuoreille. Uno Liisa oli sillon 7-vuotias ja turhana omistajansa pihassa Punkalaitumella. Kun tuli tietoon, että se olisi myytävänä, Frey kiinnostui, sillä tiesi sen isän Vesorin hyväksi ratsujen periyttäjäksi."Olisko myynti-ilmoitus Keltaisessa Pörssissä ollut?" Frey muistelee. "Vesorista on paljon hyviä ratsuja tullut. Nimiä en enää muista, mutta semmosia, mitä on näkynyt kilparadoillakin."Hän ja Kirsi Hagner kävivät karsomassa tammaa Punkalaitumella sen silloisen omistaja-kasvattajan luona. Reissu jäi mieleen, sillä hevonen oli aikuinen, mutta melko käsittelemätön. Riimuakaan ei ollut vuoteen ollut päässä, kun ei ollut sillä lailla tarvinnut. Ostohetkellä tammaa ei juurikaan pystynyt kokeilemaan. Oikeastaan millään tavalla. Riimunpäitsien päähän laittaminenkin vaati tamman kiilaamista tarhassa olleeseen pihasaunarakennukseen. Siinä vaiheessa, ja varsinkin hetkeä myöhemmin, kun omistaja kehotti vetämään äkkiä saunan oven kiinni, Frey mietti, että mitähän tästä tulee. Mutta kun tamma oli saatu pienempään tilaan, sille sai riimun päähän.Se ei ollut paha, se oli vain villi sillälailla kuin villieläimet ovat, tottumaton, kesyttämätön. Ja kun se ei ollut tottunut olemaan talutettavana, saati millään lailla käytettävänä, ei sitä oikein saanut liikkeitä esittelemään. "Juuri ja juuri pystyttiin sitä taluttelemaan siinä pihassa. Eli ei nähty liikettä, mutta katsottiin rakennetta."Sen verran näpsäkältä se vaikutti, ja joku tamma oli löydettävä, joten naiset päättivät, että tämä hevonen nyt otetaan. "Me ajateltiin, että koulutetaan se sitten kotona."Matkalla he soittivat Hevosopiston ravimiehille Jari Ansiolle ja Jarkko Vainiolle, että sopii käydä hakemassa ratsupuolen uusin hankinta kotiin. Näin tapahtui. Tosin puhelinsoiton kanssa, jossa ilmoitettiin, että oli sitten viimeinen kerta, kun tällaisia ratsupuolen ostoksia käydään enää noukkimassa. "Olisiko ollut sitten hankala saada autoon?" Frey arvelee. Ostopäätös osoittautui myöhemmin vallan mainioksi. "Sehän oli ihan napakymppiostos. Uno Liisa oli ihana hevonen loppujen lopuksi. Jos se olisi silloin ostohetkellä ollut koulutettu, niin eihän se mitään myytävänä olisi ollut. Noin ne hevoset pitääkin löytää."Tammasta tuli hyvä opetushevonen ja aikanaan se sitten siirtyi siitokseen, kuten suunnitelma oli. Se sai kuusi varsaa. Ypäjä Arskan, sen toiseksi vanhimman varsan, tuntevat kaikki ja ori muistuttaakin emäänsä ulkoisesti melko paljon. Sitten tuli kaksi lorentsolaista. Kun Lorentso myytiin Jaana Lallolle, tehtiin yksi hermeliläinen ja loput kolme olivat kaikki Ypäjä Huttusesta.Isäoriit tammalle valitsi Susanna Frey. Ypäjä Huttunen tuntui erityisen sopivalta, sillä se on kevyt ja ryhdikäs. Hän kertoo sopivien yhdistelmien tekemisen helpottuvan, kun tuntee jokaisen yksilön sukupuussa hevoskohtaisesti kolmekin sukupolvea taaksepäin, on suurin piirtein ratsastanutkin niistä jokaiselle. "Sä tiedät kuinka ne liikkuu, minkälainen on luonne, miten ne hyppää."Paavo on tamman toiseksi viimeinen jälkeläinen ja aivan erilainen kuin ne kaksi muuta huttuslaista. Frey iloitsee siitä, että ori on annettu koulutettavaksi taitavalle ratsastajalle. Armoitettu suomenratsujen laittaja Helkky Ylönen muistetaan Jaimesta, johon Paavoa usein verrataan. Sinänsä jännästi, sillä suku ei kuitenkaan ole niin sama, että kovin suurta yhdennäköisyyttä olisi syytä odottaa. Valinta ei ollut vaikea. Frey muistuttaa, että Ypäjä Huttunen on korkeimmilla rakennepisteillä koskaan kirjattu Siittolanmäen ori. "Hienosti liikkuva hienonnäköinen ori, jolla on mahtava laukka."Hyvä, että tämä ehdittiin tehdä, sillä siinä kohtaa elettiin vaihetta, jolloin suomenhevosia Hevosopistolta myytiin ja vähän myöhemmin Huttunenkin myytiin ja ruunattiin. . Frey ajattelee, että Huttunen ehti jättää taloon vanhaa Siittolanmäen ratsuleimaa, jotain sellaista, mitä vuosikymmenten ajan oli haettu. Sellaista, mikä kiteytyi sen emässä Natsoksessa, jonka suvussa ovat kaikki legendaariset nimet Kelmistä ja Samulista Akuliin, Apeliin ja Ystiin. Haettu, tehty ja myös saatu. Kaikki me tiedämme mitä ypäjäläisoriilla tarkoitetaan. "Niin, ehdittiin saada vielä tuollainen mitä on joskus ollut, mutta ei tässä just viime hetkeen", Frey muotoilee.Tietynlaista hyvää tyyppiä, liikettä ja ratsastettavuutta, hyvää niskaa. "Hieno ori, jota on mukava kattella, tuommoinen perinteinen rautias, hienojouhinen, jossa on valkosta sukkaa. Kuten juurikin Jaime, Eeli, Lorentso, Kelmi."Paavo sai nimensä 1980-luvulla rehtorina olleen ja hevostapaturmassa menehtyneen Paavo Tiihosen mukaan."Paavo oli mun aikana täällä rehtorina", Frey täsmentää. Paavon vuotta vanhempi veli Osku on entisen johtajan Osmo Aallon mukaan. Ja niin edelleen. Paavon pikkusisko Runoliisa sensijaan poikkesi nimenantopolitiikasta, sillä se sai nimensä emänsä muistoksi, sillä Uno Liisa kuoli ähkyyn tammavarsan ollessa vain viikon ikäinen.
