Kuukauden suomenratsuna muistellaan mystillistä Rissalaa

Suomen Hippoksen tietoihin on merkitty 7 hallakkoa suomenhevosta aikavälille 1971 - 2021. Yksi niistä on tamma Rissala, ypäjäläisen Sari Airon elämän hevonen, jota hän muistelee päivittäin."Joka päivä mulla on vähän sitä ikävä", hän sanoo.Luonteeltaan Rissala oli jollain lailla alkukantainen, jopa väistyvä, mutta ei mitenkään hiirulainen."Se oli tavallaan hyvin arka, ei antanut varsinkaan vieraille helposti kiinni, eikä tutuillekaan, jos ei pitänyt varaansa tilanteessa, mutta osasi näyttää myös häijyltä, jos ei esimerkiksi halunnut antaa karsinassa kiinni. Veti korvat ihan luimuun ja näytti lohikäärmeeltä!"Valtion Hevosjalostuslaitoksen kasvatti oli kulomustasta oriista Immo ja rautiaasta tammasta Tirppa, jonka isä oli Ylkä, väriltään vaaleanpunarautias.Väri hämmästytti ihmisiä. Suomalaisen hevosihmisen silmä on tottunut erivärisiin rautiaan sävyihin, mutta niissä on kaikissa edes vivahdus punaista. Erilaiset kirjavat ja voikot menevät, päistärikötkin. Mutta tällainen hiirenharmaa siimaselkäinen suomenhevonen, kuin aasi tai tarpaani, sellaiseen ei silmä ole tottunut. Oltiin kisoissa tai missä vaan. Rissalan väri puhutti. Väri myös jonkin verran vaihteli vuodenajan mukaan. Yhdessä talvikarvan vaiheessa sillä näkyi selkeät papumuspyörylät rungossa, mutta jouhet ja jalat ja pää olivat aina mustat. Kesäisin se oli rusehtavampi tumman yksivärinen, kunnes aurinko loppukesästä oli haalistanut karvan.. Värillä väliäAiro myöntää ostaneensa Rissalan hyvin pitkälti sen värin takia.Se oli kevättä 1989, kun valtion hevosia pistettiin myyntiin huutokaupalla ja Airo haki itselleen hevosta. Rissala pisti joukosta esiin, kuin kuuluisi kokonaan eri lajiin. Aaseihin. Värinsä puolesta siis."En ollut sellaista aasinharmaata nähnyt koskaan hevosella värinä", Airo muistelee. Vähän ennen Rissalaa Suomessa oli vaikuttanut toinenkin hiirenharmaa suomenhevonen, ravurina ansioitunut Harmaa-Hai (Hilu - Aro-Pilkku, Aromus), joka oli kuulemma hiirenharmaa myös. Siitä ei Hevosurheilu ole onnistunut saamaan värikuvaa. Tuskin Harmaa-Hai myöskään on yllämainitussa Hippoksen otannassakaan, sillä Heppa-tietokannassa sille ei ole merkitty mitään väriä. Kun tamma sitten kantakirjattiin, tilaisuudessa käytiin pitkä keskustelu väristä. Lopulta Airo muistaa, että Vappu Kossila linjasi asian niin, että hiirakko se on, koska sen väriseltä se näyttää, "eikä mitään muuta vaihtoehtoa saada täsmäämään".Airolle Rissala oli hyvin pitkälti pihahevonen. Hän oli täystyöllistetty satulaverstaansa kanssa. Airo ratsasti tammalla paljonkin kotona, mutta ei juuri kilpaillut. Eikä ketään yhtä ja ainoaa vakikuskiakaan löytynyt. Ainakin Jonna Aaltonen ratsasti sillä koulua.Rissalalla osallistuttiin suomenhevosten mestaruuskisoihinkin."Se oli iso, pitkä tamma, jossa oli paljon runkoa ja kokoa."Rissalalla ratsastivat myös lapset. Heidän oli opittava tavoille, sillä Rissala ei sietänyt raippaa, edes kaulalle. "Se pysähtyi siihen paikkaan. Muistan yhdenkin kerran, kun opettaja sitten sanoi sille lapselle, että nyt sun on pyydettävä siltä anteeksi, niin ehkä se sitten vielä suostuu menemään lopputunnin. Kyllä se sitten leppyi, kun sitä aikansa rapsuteltiin ja maaniteltiin."Tammasta otettiin kolme varsaa, joista yksi, Hopea-Naskali (Kelmi - Immo) on vielä elossa ja sillä on varsojakin. Rautias Alfa-Naskali (Pasta - Immo) ja kulomustat Muppet Naskali (Kelmi - Immo) eivät ehtineet jättää jälkikasvua. Loppu tuli äkkiä, mutta selvästi. Kun Rissala ei halunnut nousta ylös, Airo otti sen merkkinä siitä, että oli aika päästä pois."Se haudattiin tuonne ypäjäläisten hevosten hautausmaalle metsään.". Hiirakot suomenhevosetVanhoissa sukupapereissa hiirenkarvaisia hevosia säännöllisesti löytyi, mutta täyttä varmuutta niiden olemassa olosta ei ole, ja jossakin vaiheessa hallakkogeenin (D) katsottiin hävinneen suomenhevosesta kokonaan, jos sitä oli siinä ollutkaan. D tarkoittaisi mustalla hevosella hiirakkoa, ruunikolla ruunihallakkoa ja rautiaalla punahallakkoa.Muutama vuosi takaperin suomenhevosesta löytyi hallakkogeenin väistyvä, lievempi muoto d1, ja vieläpä yleisenä, mutta varsinaista selkeää hallakkoa eli D:tä ei ole vielä onnistuttu paikallistamaan. Minkä värinen Rissala oli, saattaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Tai sitten ei, mikäli Sari Airo päättää tehdä oikein perusteellisen kevätsiivouksen. Konmarituksen oikein viimeisen päälle. Airo oli surun hetkelläkin kaukaa viisas, osittain siksikin, että kun Rissala tammikuussa vuonna 2014 lopetettiin, keskustelu hevosten väreistä kävi erittäin kiivaana, eikä Rissalan hiirakkoväriin uskonut enää monikaan. Siihen aikaan ei ollut vielä keinoa testata jouhista hallakkogeeniä, mutta Airo nappasi tamman kuolemassa siitä tukon harjajouhia juurineen, pisti ne kuoreen ja "laittoi jonnekin"."Mutta minne, sitä en valitettavasti muista. Heti jos ja kun se tukko löytyy, toimitan sen geenitestiin", hän lupaa.Minkä värinen se sinun mielestäsi oli?"Hiirakko.".Kolme hallakkogeeniäHallakkovärin aiheuttava alleeli D eli englanniksi dun on näistä dominoivin. Epätäydellisesti dominoiva nd1 (non dun 1) aiheuttaa usein vähintään siiman sekä mahdollisesti muita primitiivisiä merkkejä ja usein homotsygoottina rungon lievän vaalenemisen, mutta ei kuitenkaan yhtä vahvasti kuin varsinainen hallakko. Homotsygootilla nd1:llä primitiiviset merkit ovat yleensä voimakkaammat kuin heterotsygootilla. d1 on käytännössä yhdistetty myös mustilla esiintyviin vaaleisiin korvan sisuksiin, joiden aiemmin ajateltiin liittyvän mustanvoikkoon väriin. d1 on laajalle levinnyt mutaatio, jota esiintyy myös niissä roduissa, joissa varsinaista hallakkoa ei esiinny, esimerkiksi arabialaisilla. d1 aiheuttama siima eroaa hallakon siimasta siinä, että siima ei jatku häntään vaan pysähtyy hännän tyveen.Nd2, jota voi kutsua ei-hallakoksi, on uudempi mutaatio.Lähde Marika Moringin opinnäytetyö HAMK:issa .Taas uusi väri.Mustanpäistärikkö suomenhevonen on virallisesti totta.Kauneuden hinta - kaikki kimot periytyvät yhdestä ja samasta kantavanhemmasta.Ruunivoikko suomenori Autere kuoli kotonaan Ranskassa.Värillä väliä.Ihmeellinen Vekselin Ihme

Kuukauden suomenratsuna muistellaan mystillistä Rissalaa

Aiheeseen liittyvää