Flyingestä palannut Ida-Lotta Nousiainen ihmettelee, miksi Ruotsissa ei ole enempää suomalaisia hevosalan opiskelijoita

Milloin yliopistossa opiskelevalla hevosammattilaisella on keskellä päivää aikaa puhua puhelimessa? Silloin, kun hänen jalastaan on otettu ruuveja ja ratsastaminen ei onnistu.Ida-Lotta Nousiainen lepäilee kotonaan, sillä hänen jalastaan napsittiin pois muutamia ruuveja, joilla hänen kolmesta kohtaa murtunutta jalkaansa koottiin kuntoon viime kesän ratsastusonnettomuudessa.”Olin Saksassa töissä ja putosin kisaverryttelyssä hevosen selästä ja jäin jalustimeen kiinni. Sääri- ja pohjeluu murtuivat ja minut leikattiin vähän vanhanaikaisesti. Nyt sitä korjailtiin ja otettiin ylimääräistä tavaraa pois. Liikkuvuuden pitäisi parantua, ja satulaan pitäisi päästä jo parin viikon kuluttua.”Kun Nousiainen melkein vielä makasi Saksassa leikkauspöydällä, hän sai tiedon pääsystä soveltuvuuskokeeseen Helsingin yliopistoon. Hän oli jo päättänyt, ettei lähde opiskelemaan vaan jatkaa hevosammattilaisuuttaan Euroopassa, mutta loukkaantuminen muutti suunnitelmat.Nousiainen matkusti pari päivää leikkauksen jälkeen Suomeen, ja osallistui soveltuvuuskokeeseen pyörätuolissa istuen. Nyt hän opiskelee kasvatuspsykologiaa.Mutta hevosala ei ole ole jäänyt taustalle, koska Suomesta löytyi sopiva yhteistyökumppani..Ensiaskeleet OulussaPalataan hieman ajassa taaksepäin. Oulusta kotoisin oleva Nousiainen sai ensimmäisen poninsa 10-vuotiaana ja aloitteli myöhemmin kilpauraansa Pia Lidströmin valmennuksessa.Hän kilpaili esteratsastuksessa ja totesi sen, minkä moni muu: pohjoisesta on pitkä matka etelän kilpailupaikoille. Nousiainen muutti etelään, meni lukioon Hämeenlinnassa ja hänen hevosensa Cidurmie Hattel Horselle.Lukiossa Nousiainen pähki tulevaisuuden ajatuksia. Hevosala kiinnosti, mutta joku varasuunnitelma olisi myös hyvä olla. Hänellä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia lähteä hevosineen Eurooppaan treenaamaan, eikä töihin meno ilman kontakteja tuntunut hyvältä ajatukselta. (tätä lausetta en tajua)Yläasteikäisenä Nousiainen käynyt kokeilemassa Petra Aittolan luona hevosia Ruotsissa. Aittola opetti Flyingen lukiossa, ja tuolloin Nousiainen pääsi hänen matkassaan tutustumaan myös Flyingen hevosoppilaitokseen.Silloin syttyi kipinä, joka lopulta puhallettiin syttymispisteeseen viimeisenä lukiovuonna, juuri koronan iskiessä. Haki hän myös yliopistoon varalta, mutta Flyinge oli ykkönen..Korona muutti hakuprosessiaSyksyllä 2020 Nousiainen aloitti kolmivuotiset opinnot Flyingessä tullakseen nuorten hevosten ratsuttajaksi. Hakuprosessi oli melkoinen, koska koronavirus esti lähitapaamiset.Ensin täytettiin kirjalliset paperit, joissa kysyttiin lukion päästötodistuksen ohella kilpailutulokset. Estepuolella vaatimus oli 135-ratojen hyppääminen. Oma motivaatiokirjekin piti kirjoittaa, ja kotivalmentajat Sanna Backlund ja Maarit Kähäri kirjoittivat omat suosituksensa.Kirjallisen osuuden jälkeen pääsykoe, joka normaalisti järjestetään paikan päällä, videoitiin etänä. Nousiaisen piti ratsastaa 130-tason esterata ja hieman vaativampi kuin helppo A -tasoinen koulurata.”Niihin oli tarkat ratapiirustukset ja kouluohjelmat. Ensin piti maassa esitellä itsensä ruotsiksi, nousta selkään, ratsastaa vaadittu tehtävä ja tulla alas selästä sekä analysoida mennyt suoritus heti.”Nousiainen hyppäsi esteet hevosellaan Cidurmiella ja kouluradan suoritukseen hän sai Nika Academyn Karoliina Liuksialalta lainaan oikean kouluhevosen.”Meitä valittiin 15, ja lopulta viime keväänä valmistui 10. Meillä oli toinen vuosi kokonaan työharjoittelua, moni jäi siinä pois kun he saivat töitä.”Keväällä 2023 Nousiaisesta tuli Suomen ensimmäinen, joka on valmistunut Flyingestä yhdistetyltä ratsuttaja ja nuorten hevosten kouluttaja -linjalta.”Kun valmistuin, oli monta palloa ilmassa. Mietin, haluanko opiskella vai tehdä ratsuttajan töitä. Lähtökohtaisesti ajattelin, että jään hevosalalle, mutta kun loukkaannuin, oli onni onnettomuudessa, että sain opiskelupaikan.”.Nousiainen palasi Suomeen syksyllä – tällä hetkellä jäädäkseen. Hän löysi itsensä Anna Granbergin Stall Annasta.”Soittelimme Annan kanssa, kun olin tulossa Suomeen ja suunnittelimme yhteistyötä. Muutin syksyllä Järvenpäähän. Käyn Helsingissä opiskelemassa, pari omaa hevostani asuu Annalla ja meillä on hänen kanssaan yhteisiä asiakashevosia, joita sisäänratsastamme.”.Pohjat tehtävä kunnolla Flyingessä opiskelu antoi Nousiaiselle lukuisia työkaluja nuorten hevosten kouluttamiseen. Hän sanoo, että tärkeintä on edetä asioissa rauhassa ja hevosen vaatimalla tahdilla. Jotkut kehittyvät nopeasti, mutta toiset tarvitsevat kolminkertaisen ajan.”Jos pohjissa oikoo, ongelmat tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Hyvä perusta ensin, sitten ratsukoulutus on helppo tehdä sen päälle.”. Ruotsissa Nousiaista opetti Piia Pantsu esteillä, Mette Henriksen koulussa ja Pontus Molin sisäänratsastusasioissa.Kun opinnot syksyllä 2020 alkoivat, opiskelijat saivat aloittaa 2,5-vuotiaiden sisäänratsastuksella. Syksyllä sisäänratsastus, keväällä hevoset valmisteltiin 3-vuotistestiin jossa ne myös näytettiin. Syksyllä opiskelijat lähtivät harjoitteluun ja hevoset lepäsivät. Kun harjoittelu päättyi, nuorten hevosten kanssa aloitettiin hyppäämiset ja niitä vietiin ensimmäisiin kilpailuita.”Hevoset tietenkin vaihtuivat, mutta ajatus oli, että seuraamme ikäluokkaa ja pääsemme tutustumaan koko prosessiin.”Opiskelu oli Nousiaisen mukaan antoisaa, mutta rankkaa, kuten hevosalalla yleensäkin.”Päivät olivat pitkiä, mutta oli se sen arvoista. Siellä oppi valtavasti nuorista hevosista, ja meillä oli myös käytössä aikuisia hevosia, joiden kanssa sai kehittyä ratsastajana", Nousiainen kertoo. .Ei merta edemmäs kalaan Flyingessä Nousiaisen kanssa opiskeli pääsääntöisesti ruotsalaisia. Muutama norjalainen oli samalla luokalla, ja rinnakkaisluokalta löytyi tanskalainen. Nousiainen sanoo, että he välillä keskustelivat Pantsun kanssa siitä, miksi suomalaiset eivät hae Ruotsiin kouluun.”Suomalaiset menevät herkemmin Keski-Eurooppaan. Tuntuu, että välillä unohtuu, että meillä on täällä naapurissa hevosurheilu todella pitkällä. Meidän ei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, Pohjoismaissakin on hevostietämystä vaikka kuinka", hän toteaa."Meidän ”tallimestari” oli Jens Fredricson. Häneltä saadut opit ja neuvot lähes kultaakin kalliimpia."Ruotsalaisessa hevosenpidossa Nousiainen arvostaa hevosmiestaitoa ja sitä, miten naapurissa nuoria hevosia ajatellaan jo pelkästään estekilpailuissa..Tämä on laji, jossa ei pärjää yksin.”. Kansallisia kilpailuja löytyy joka nurkalta, joissa järjestetään ihan tarpeeksi vaativia luokkia. Se, mistä Nousiainen erityisesti pitää, ovat Ruotsin estekilpailut, joissa on mahdollisuus samassa luokassa hypätä joko kelloa vastaan tai clear round -arvostelulla.”Nuorella hevosella kun debytoi esimerkiksi 120- tai 130-luokassa, on hyvä, että ratsastaja voi valita edullisemman clear round -luokan. Kynnys lähteä kilpailuun on matalampi.”Periaatteessa systeemi on yksinkertainen. Palkinnoista ratsastavat hyppäävät aikaa vastaan (avdelning a) ja kun he ovat suorittaneet, periaatteessa sama rata samoissa olosuhteissa on valmiina usein koulutuksellisessa tarkoituksessa hyppääville (avdelning b).”Minä puhun sen puolesta, että voimme ajatella nuoria ja kokemattomia. Luokat ovat halvempia. Suomessa mietitään ihanneaika- ja tyyliarvosteluja, voisiko tämä olla yksi ratkaisu, että jaetaan luokka?”. Flyingestä Nousiaisen matkaan tarttui myös laaja verkosto eri hevosalan asiantuntijoita.”Meidän luokallamme olleista kaikki enemmän tai vähemmän ovat työllistyneet hevosalalle. Saan aina heiltä apuja, ja edelleen pidän yhteyttä esimerkiksi Pantsuun ja Moliniin, joilta saan aina apua, jos tulee tenkkapoo. Tämä on laji, jossa ei pärjää yksin.”.Hevosille opetetaan kaikkeaFlyingessä opiskelijat tekivät kaikkea, samoin nuoret hevoset. Kouluratsut hyppäsivät maastoesteitä, ja kaikki totutettiin kaikkeen.”Sitä haluan omassakin treenaamisessakin. Nuorille hevosille on tärkeää päästä ulos laukkaamaan ja tekemään paljon. Nuorten kanssa lähdettiin ulos heti, kun ne osasivat perusasiat.”.”Ei pidä juuttua liikaa vain trimmaamiseen maneesissa, vaan harjoittaa hevosia erilaisissa ympäristöissä ja erilaisilla pohjilla.". Nousiainen toteaa, että ulkona kunnon tempossa laukkaaminen kasvattaa hevosen hapenottokykyä, parantaa laukan laatua ja kehittää lihaksistoa.”Ei pidä juuttua liikaa vain trimmaamiseen maneesissa, vaan harjoittaa hevosia erilaisissa ympäristöissä ja erilaisilla pohjilla.". Nuoret hevoset motivoivat Nousiaista. Hän kiittelee nykyistä tilannettaan, jossa pääsee omien ratsujensa lisäksi viemään sekä asiakashevosia että Granbergin hevosia hänen kanssaan.”Ratsastan noin viisi hevosta päivässä. Opiskelut sopivat tähän elämään hyvin, ja nämä jopa tukevat toisiaan. Opiskelut ovat hyvää vastapainoa hevoshommille, eikä kasvatuspsykologiasta ole haittaa hevospuolelle.”Nousiainen toivoo, että yhteistyö Granbergin kanssa jatkuu ja kehittyy entisestään. Hänellä ei ole nyt suunnitelmia maan rajojen ulkopuolella.”Toivottavasti saan nimeä Suomessa, olenhan ollut jo pidempään pois täältä. Tulevaisuudessa toivon, että pääsen tekemään nuoria ja kehittämään itseäni. Opiskelut hoidan tuossa sivussa loppuun, mutta hevosalan töitä haluaisin tehdä.”Nousiainen toteaa, että vaikka hevosala kiinnostaa häntä ammatillisesti eniten, tutkinto toiselta alalta ei ole pahitteeksi, sillä lajissa voi tapahtua mitä tahansa.”Ikinä ei tiedä, mitä elämä tuo, ja paljon riippuu hevosalan tulevaisuudesta Suomessa.”.KAKSI OMAA KIMOA Nousiaisella on omistuksessaan kaksi kimoa, vuonna 2019 syntynyt FWB-tamma Chantana HN (Clarimo–Verdi) ja 12-vuotias CC Chandon (Cardento–Spring Fever xx).Chandon on hypännyt 125-tasolle asti, mutta Nousiainen toivoo sen tänä vuonna nousevan luokissa.Viisivuotiaaksi kääntyneen Chantanan tähtäimessä ovat nuorten hevosten luokat.”Chantana tuli meille varsana. Sain puhuttuani äitini ympäri sen ostamiseksi, koska sillä on hänen kanssaan sama syntymäpäivä. Chantana on opinnäytetyöni, sen kanssa olen tehnyt kaiken itse.”Flyingessä opiskelijat tekivät nuoria, ja siellä oli paljon asiakashevosia ratsutuksessa, mutta oman kanssa kaiken saa tehdä juuri siinä vauhdissa, kun hyvältä tuntuu ja rakentaa hevosta pelkästään itselleen.”Chantana kävi syksyllä ensimmäiset kilpailunsa. Se on todella positiivinen ja rohkea nuori. Sillä on hirveä halu hypätä, hyvä aihio kasvamassa kilpahevoseksi.”Cidurmie (Carolus II - Brownboy) , jonka kanssa Nousiainen ratsasti muun muassa hallimestaruuden ja lukuisia sijoituksia ja voittoja 130–135-tasolla toimii Pohjois-Suomessa nuoren pojan opetusmestarina..”Töitä on pakko painaa”, sanoo Anna Granberg, tallinpitäjä, valmentaja, esteratsastaja, äiti ja maanviljelijä.Nuorten estehevosten valmennusringin puuhanainen Hanna-Maria Korpi: "Hevoset menevät eteenpäin valmennuksella, ei sillä, että niille tulee lisää ikää".Podcast: "Jos hevonen yrittää pukitella minua satulasta, joudun käymään itseni kanssa todella kovan kehityskeskustelun".Sanna Backlundilla on ratsastuksessa kaksi perussääntöä – jos ne ovat kunnossa, voi kestävän urheiluhevosen rakentaminen onnistua

Flyingestä palannut Ida-Lotta Nousiainen ihmettelee, miksi Ruotsissa ei ole enempää suomalaisia hevosalan opiskelijoita

Aiheeseen liittyvää

Kolumni: Hevosen kuolema

Ben Maher esti Richard Vogelin Rolex Grand Slam -haaveet

”Opetushevosen täytyy ansaita ratsastuskouluyrittäjälle 30 000 euroa vuodessa”

Mikko Moisala voitti junioreiden PM-luokan, mutta ei mestaruushevosellaan