"Pitäisi alkaa keskustella", toteaa somerähinöintiin kyllästynyt koulutuomari

Ei tarvitse olla erityisen tarkkanäköinen huomatakseen, että tällä hetkellä kouluratsastus on ajautunut ”myllytyksen” kohteeksi. Kouluratsastuksessa on tullut esiin suuria, yksittäisiä epäkohtia. Nämä epäkohdat on pyritty korjaamaan, määrätietoisesti ja kovinkin ottein. ”On ollut todella pahoja ylilyöntejä ja on hyvä, että ne on löydetty ja pysäytetty”, KIuttu sanoo.Mutta siihen, että kyse olisi ”vain jäävuoren huipusta” ja että ”kaikki huippu-urheilu on mätää”, Kiuttu ei usko. .Se, että piaffi koulutetaan makupaloilla maasta on ihan okHanne-Mari Kiuttu. Hänen tietämänsä ja kokemansa perusteella huippu-urheilu ei ole mätää. Ja, ei - hevoset eivät kärsi huippu-urheilussa sen enempää kuin missään muussakaan käytössä tai toiminnassa. Huippu-urheilu sen enempää kuin maastakäsin kouluttaminenkaan tai maastoratsastus, eivät ole hyvinvoinnin määritteleviä tekijöitä. Hevosen käsittelijän tai ratsastajan osaaminen on se, mikä ratkaisee.Ja kun miettimään ruvetaan, nousee esiin sekin, että osaaminenkaan ei ratkaise, jos ei ole halua tehdä oikein.Tai kykyä. "Mietin kaikkia niitä tämän hetken ylistressaantuneita hevosihmisiä maailmassa, jotka ovat yksinkertaisesti liian lopussa tehdäkseen parhaansa. Heille ei kaipaa ainakaan enää lisää paineita turhasta vastakkainasettelusta."Se, että halutaan syypäitä, on helppo ratkaisu. Avoin, rohkea, kiihkoton ja ennakkoluuloton keskustelu on vaikeampi ratkaisu, mutta ainoa toimiva ja ainoa sellainen, joka vie eteenpäin.Ratsastustaito on vaikea oppia ja ainakin siinä kestää erittäin kauan aikaa. Johtuuko siitä, että jotkut haluaisivat muuttaa koko lajia "joksikin toiseksi"? Joksikin muuksi, mitä se perinteisesti on."Se, että piaffi koulutetaan makupaloilla maasta on ihan ok, mutta se on silloin tavallaan temppu, eikä ratsastusta", koulutuomari ja GP-ratsastaja Hanne-Mari Kiuttu näkee. "Kun taas kouluratsastajalla on kyse siitä, että hevonen ja ratsastaja lukevat toisensa asentoja ja kehonkieltä ja että omaa asentoa muuttamalla voi tehdä hienosäätöjä liikkeeseen. Jos tätä kehojen yhteyttä ei ole, vaan hevonen nostelee jalkoja namia saadakseen, se on jotakin muuta kuin kouluratsastusta", hän muotoilee. Kummallakin tulokulmalla voi olla paikkansa, eikä kummankaan tarvitse uhata toista. .Pitäisi lopettaa hyökkiminen ja alkaa keskusteluHanne-Mari Kiuttu. Poterot ja egotKiuttu pohtii miten asioissa päästäisiin eteenpäin sen sijaan, että yksi jos toinenkin linnoittautuu omiin poteroihinsa. Hän miettii, miten tämänhetkisessä mielipideilmastossa pystyttäisiin toimimaan niin, että ihmiset voisivat hyvin. Jos ei muuten, niin edes siksi, että jos ihmiset voivat huonosti, se näkyy hevostenkin kohtelussa. ”Pitäisi lopettaa hyökkiminen ja alkaa keskustelu”, Kiuttu näkee.Miksi tarvitaan keskustelua? Koska muuten ei ole keinoja tietää mistä edes puhutaan. Miksi tarvitaan kiihkotonta ja asiallista keskustelua eikä pelkkää oman mielipiteen julistamista? Koska muuten kaikki eivät osallistu keskusteluun. Tällä hetkellä, osittain sosiaalisen median takia, objektiivista keskustelua parhaista yhteisistä keinoista päästä hevosen maksimaaliseen hyvinvointiin ei näe. Sen sijaan näkee lukuisien egojen yrityksiä nostaa oma asiantuntijuus kaikkien muiden yläpuolelle. Heitellään heittoja, jotka eivät perustu mihinkään. Ja sen jälkeen huudetaan niin kovaa ja niin kauan, että heitto muuttuu totuudeksi. ”Pitäisi selvittää, keitä nämä ns asiantuntijat ovat, jotka erilaisia asioita väittävät, ja mikä tekee heistä tämän asian parhaita asiantuntijoita. Siten ei voida jatkaa, että kuunnellaan aina sitä, joka huutaa kovimmalla äänellä ja joka kirjoittaa eniten anonyymikirjoituksia keskustelupalstalle. Jotenkin pitäisi päästä rauhalliseen ja keskustelevaan asioiden hoitoon. Sellaiseen keskusteluun, johon voi ylipäänsä osallistua”, Kiuttu toteaa. ”Pitäisi hakea dialogia eikä jatkuvaa vastakkainasettelua.”Kiuttu muistuttaa, että kun syyllistetään koko laji, syyllistetään myös kaikki ne ihmiset, jotka tekevät omaa ratsastustaan oikein periaattein, hevosen hyvinvointi ensimmäisenä ohjenuoranaan. Ei ole mitään syytä olettaa, etteivätkö he olisi lajissa suuri valtaosa.”He kärsivät tästä keskustelusta varmasti kaikkein eniten.”Kiuttu kertoo, että esimiehenä hän omassa tehtävässään joutuu usein miettimään, miten ihmiset voivat työssään.”Nyt huomaan miettiväni tätä samaa asiaa koulutuomareista. Ja myös ratsastajista. Etteivät he ala voida liian huonosti tämänhetkisessä paineessa.”Kiuttu kantaa asiasta suurta huolta. Ratkaisumallia hänellä ei ole, mutta asiaa ja keinoja tulisi hänen mukaansa vakavasti miettiä.Keskustelua käydään hevosen hyvinvointi edellä, mutta myös ihmisten hyvinvoinnista tulee huolehtia. .Hanne-Mari KiuttuTäyttää 50 tänä vuonnaFEI 3* tuomariVAT -ammattivalmentaja (liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinto)GP-ratsastaja, joka on kouluttanut omat hevosensa itse..Koulutuomari ei saa kuvitella näkemäänsä tilannetta eteenpäin, eikä mielessään liittää siihen mitään arveluitaHanne-Mari Kiuttu . Koulutuomareiden vastuuUsein esitetty ajattelumalli on, että koulutuomarit ovat se taho, joka voimakkaimmin vaikuttaa kouluhevosten hyvinvointiin, sillä heidän antamistaan numeroista kouluratsastuskilpailuissa ratsastetaan. Tämän mallin mukaan pitäisi siis saada ”koulutuomarit toimimaan oikein”, jotta asiat lähtisivät oikeaan suuntaan.Oikealla suunnalla tarkoitetaan, jälleen yleisessä mielipiteessä, suuntaa, jossa hevoset ratsastetaan korrektisti, ilman vilppiä ja pyytämättä niiltä liioiteltuja liikkeitä. Jotenkin tuomarin pitäisi ihmisten odotusten mukaisesti ilmeisesti myös nähdä, miten radalla esitettyyn ratsastukseen on päästy. Nähdä, onko tie radalla nähtyyn ollut oikea vai väärä?Ajatus on kaunis, mutta onko se toimiva?Kiuttu muistuttaa, että tuomari ei pysty vaikuttamaan siihen, miten ratsukko on valmennettu. Tuomarin tehtävä on arvioida näkemänsä ratsukon suoritusta sellaisena, kuin hän sen siinä hetkessä näkee. Mitä arvostellaan, se taas löytyy kouluratsastussäännöistä. Koulutuomari ei saa kuvitella näkemäänsä tilannetta eteenpäin, eikä mielessään liittää siihen mitään arveluita. Vain se, mikä näkyy, voi olla arvostelun kohteena. Mikäli tätä toimintatapaa muutettaisiin, se vaatisi perustavanlaatuisen muutoksen säännöissä.”Mikäli tuomarina näet radalla jotakin, mikä on sääntöjen mukaan kiellettyä, sä puutut siihen asiaan ja rankaiset. Mutta sen sijaan sä et voi ruveta ”aavistelemaan”. Et edes, vaikka olisit sivusilmällä nähnyt verryttelyalueella jotakin epämiellyttävää. Se verryttelyalueen seuraaminen kun on toisen toimihenkilön vastuulla, stewardin.”Säännöissä toki otetaan kantaa erilaisiin asioihin. ”Ohjeistuksessa lukee tällä hetkelläkin, että jos hevonen on kuolaimen takana, se voi saada maksimissaan seiskan”, Kiuttu kertoo. ”Ja paljon muuta vastaavaa. Jos hevonen aukoo suutaan, se huomioidaan kun arvioidaan ohjastuntumaa. Jos askellaji on vaikkapa selvästi epäpuhdas, se on joko ala-arvoinen, eli alle 5, tai suoranainen hylky, mikäli esimerkiksi ravissa epäpuhtaus nähdään molemmin puolin ja sekä suoralla, että kaarevalla uralla.”Ratsastuskilpailuissa on käytössä myös bloodrule, jonka mukaisesti pienikin veripisara suorituksen aikana on automaattisesti hylky.Hevonen voi aukoa suorituksen aikana joissakin liikkeissä suutaan, mutta suorittaa muissa liikkeissä hyvin tai tehdä suun aukomisesta huolimatta joitakin muita arvostelukohtia hyvin. .Pitäisikö säännöt nyt käydä pikaisesti läpi ja tiukentaa niitä entisestään?Kysymys, johon Hanne-Mari Kiutulla ei ole vastausta. Koulutus ja pätevyysKiuttu muistuttaa, että koulutuomarit on koulutettu tähän tehtävään pitkässä koulutusprosessissa, joka etenee vaikeusasteesta seuraavaan. Hän kertoo käyneensä itse pitkän tien koulutuomariksi ja myös ammattivalmentajaksi, ja opiskelevansa kaiken aikaa lisää. ”Että ymmärtäisin mistä on kyse. Olen tehnyt tätä nyt 40 vuotta.”Kaikkia alan keskeisiä toimijoita ei kouluteta suinkaan samassa määrin. Kiuttu muistuttaa, että valmentaja on se henkilö, joka on lähimpänä ratsastajaa ja myös se taho, jolla on selkein vaikutus hänen tapaansa ratsastaa. Jostakin syystä tähän ammattikuntaan ei aseteta minkäänlaisia osaamis- tai laatukriteerejä esimerkiksi siten, että heidän pätevyytensä ja osaamisensa jollakin tavalla testattaisiin ja että tietty osaaminen tulisi olla hallussa, ennen kuin henkilö saa alkaa valmentaa.Valmentaja voi olla kuka tahansa. ”Heillehän ei aseteta minkäänlaisia laatu- tai taitovaatimuksia. Olisiko aiheellista ryhtyä asettamaan, sillä valmentajahan on oikeastaan se ainoa henkilö, ratsastajan itsensä lisäksi, joka tietää mitä metodeita ratsukon valmistelussa on käytetty”, Kiuttu kysyy. Toinen kysymys kuuluu, pitäisikö säännöt nyt käydä pikaisesti läpi ja tiukentaa niitä entisestään? Pitäisikö antaa ala-arvoinen numero heti, jos hevosen suu on auki, naamassa on kipuilme, tai jos häntä huiskii? Siihen Kiuttu ei ota kantaa.”Ainakin, jos tällaiseen ryhdyttäisiin, pitäisi luoda yhteneväiset kriteerit ja säännöt siitä, miten ne asiat sitten käytännössä arvostellaan. Onko kipuilmeelle tai suun aukomiselle jonkinlainen 1-10 -skaala? Kiinnitetäänkö huomiota ajalliseen kestoon? Miten siihen puututtaisiin? Myös pitäisi olla varma siitä, mitä esimerkiksi nyt vaikkapa yksittäinen hännän huiskautus todellisuudessa hevosen hyvinvoinnista kertoo”, hän miettii.Ei hän ota kantaa siihenkään, mikä säännöllisesti nousee esiin, eli tarvittaisiinko tuomaristossa vaikkapa etologian ja hevosen hyvinvoinnin asiantuntija, joka voisi antaa hyvinvointipisteitä. Ja sitten pisteet laskettaisiin yhteen vähän niin kuin nykyisin tekniset ja taiteelliset pisteet kür-luokissa. Tämäntyyppisen arvostelunkin pitäisi olla ohjeistettu ja läpinäkyvä, jotta se olisi oikeudenmukaista, koska muuten se koettaisiin mielivaltaiseksi.”Se on varmaan aika varma, että jos huono numero tulisi jokaisesta hännän heilautuksesta, ei GP-ratoja kukaan enää ratsastaisi loppuun”, hän arvelee.Mutta keskustelu on se, mitä kaivataan, jos halutaan eteenpäin. ”Tuomareiden toiminta on tällä hetkellä niin voimakkaan kritiikin alla, että mietin miten uudet tuomarit ylipäätään uskaltavat enää tulla alalle”, Kiuttu sanoo..Hiljaista voimaa - "Riittää, että vain on" - Hanne-Mari Kiuttu on opetellut elämään hetkessä.FEI-koulutuomari Hanne-Mari Kiuttu: ”Ei hyvä ratsastus ole kiinni hevosen rodusta, vaan siitä, että ratsastus on hyvää ja hevonen on tehtäviensä tasolla"

"Pitäisi alkaa keskustella", toteaa somerähinöintiin kyllästynyt koulutuomari

Aiheeseen liittyvää