Markus Lindblom syntyi Riihimäellä viisilapsiseen perheeseen kolmantena lapsena. Isä Karl Gustav Lindblom oli kauppias ja energinen yrittäjä, äiti Anja oli hammaslääkäri..Lindblom innostui hevosista jo pienenä poikana, ja hän löysi itse Riihimäeltä mahdollisuudet harrastukseensa. Vähän vanhempana hänellä oli vuokrahevonen sekä kesähevonen perheen vapaa-ajanasunnolla Lopen Topenolla. Siitä harrastus lähti kehittymään määrätietoisesti, eikä into hevosiin hiipunut koskaan. Lindblomin innostus hevosiin jäi kummastukseksi muulle perheelle, mutta heille tuli selväksi, että hevosten ja hevosihmisten maailmalla oli hyvin iso merkitys hänen elämässään..RTV-Yhtymä Oy on perheyritys, ja kaikki sisarukset kasvoivat sen rinnalla. Lindblom kulki pienestä pojasta lähtien isän mukana työmatkoilla, ja kaupassa hän oli kesätöissä heti, kun ikää riitti. Hän opiskeli Turussa Åbo Akademissa kauppatieteitä, ja varsinaisen uransa hän aloitti Espoon myymäläpäällikkönä. Sieltä hän siirtyi pääkonttoriin vastaamaan ulkomaan ostoista ja investoinneista. Viimeiset 20 vuotta hän toimi hallituksen puheenjohtajana..Perhe kertoo, että yritystä johtaessaan Lindblom oli idearikas, tulevaisuuteen uskova optimisti sekä määrätietoinen ja alan hyvin tunteva ammattilainen. Perhe toimi tiiviisti yhdessä sekä töissä että vapaa-aikana, jotka välillä sekoittuivatkin keskenään. Hän oli helposti saavutettavissa ja lähestyttävissä, hänellä oli puhelin aina mukana ja hän myös vastasi siihen aina..Perhe kuvaa, että vaikka Lindblomin luonne oli nopea ja välillä kiivaskin, hän oli pohjimmiltaan auttavainen ja toisille hyvää tahtova ihminen. Hän hoiti projektejaan antaumuksella ja oli myös esimerkiksi tomaatteja kasvattava viherpeukalo. .Lindblomin halu auttaa ja edistää asioita mainitaan myös monien hevosihmisten muistoissa..”Markus oli ihminen, joka sekä harrastus- että työelämässä pystyi oikeasti siihen, että asiat riitelivät, ihmiset eivät riidellet. Se oli vahvuus hänessä: asiat olivat asioita, ihmissuhteet ihmissuhteita”, Anneli Hakatie sanoo. .Anneli Hakatie tutustui Lindblomiin jo 80-luvulla pitäessään hevosta Sammalistossa, jossa Lindblomilla oli silloin pieni talliyksikkö. Lindblom kilpaili 130-tasolle asti, mutta kilpaileminen ei ollut hänelle erityinen intohimo..Välillä Hakatie muutti Saksaan, ja Lindblom poikkesi siellä usein työmatkoillaan. Parisuhdetta heillä ei koskaan keskenään ollut, mutta erittäin vahva ystävyys ja kumppanuus..Kun Hakatie muutti Suomeen, Lindblom ehdotti yhteistyötä Sammalistossa. Yhteinen yritys perustettiin 1998. Ensin aloitettiin ratsastuskoululla, ja siitä toiminta alkoi laajeta. Välillä yksityishevosia oli lähelle 30, mutta niiden määrä kutistui, kun tilaa tarvittiin kasvatustoimintaan, joka muodostui Lindblomille sydämen asiaksi..”Sitä kissanhäntää me kiskottiin kaikki nämä vuodet. Markus sanoi, että astutetaan nämä ja nämä, ja minä jarrutin”, Hakatie hymähtää..Lindblom ratsasti aivan viime aikoihin saakka. Välillä aika ei riittänyt, ja meni viikkoja, että hän tuskin talutti hevosta, mutta kun mahdollista, hän otti mielellään ratsastettavakseen jonkin vähän pidemmällä olevan hevosen. Koska ratsastus sijoittui iltatuntien aikaan, jalostusoriit eivät olleet sopivia. Yksi ikimuistoisimmista Oripäivistä oli kuitenkin se vuosi, kun Lindblom itse ilmestyi oriparaatissa yleisön eteen valkoisella Loganilla ratsastaen, poikamaisen leveä hymy kasvoillaan..”Ja kyllä hän koko viime talven huolehti sunnuntaisin irtohypytyksestä. Hän se valmisteli minun suomenhevoseni Peikonpojan Laatuarvosteluun”, Hakatie kertoo..Hevosten kanssa hän oli ennemmin varovainen ja pehmeä..”On ihmisiä, joille aina sattuu ja tapahtuu, ja sitten he sanovat, että en ajatellut. Markus taas sanoi, että nyt mietitään. Hänen mielestään järjenkäyttö oli sallittua ja asiat piti järjestää niin, etteivät ihmiset tai hevoset riko itseään”, Hakatie kertoo..Viime vuosina Lindblom laitteli kuntoon Lopen tilaa..”Siellä hän ajoi nurmikkoa, istutti kukkia ja rakennutti uima-altaankin. Se oli hänen viimeisin projektinsa. Minusta oli ihanaa, että hänellä oli myös jotain muutakin kuin RTV ja hevoset, jotka kuitenkin olivat myös puolikas työ”, Anneli Hakatie sanoo. .Eeva-Liisa Penttilä myi Lindblomille hänen ensimmäisen siitostammansa Romancen, josta lähti liikkeelle hänen innostuksensa kasvatukseen. Oreja hän alkoi hankkia Niclas Aromaan kanssa yhdessä 1990-luvulla. Ensin tallissa oli Aromaan vanha arabiori Al Jawf ja täysiverinen American Patrol, sitten alettiin etsiä Saksasta erilaisia Suomeen sopivia..Yhteistyön alkaminen Penttilän kanssa kertoo jotain Lindblomista. Vuonna 2006 Penttilä oli juuri kohdannut kammottavimman hetkensä oriinpitäjänä, kun hänen Hollannista tuomansa, siellä huikeasti menestynyt Osmium hylättiin Suomen oripäivillä lattakavioihin vedoten. .”Ja juuri sen jälkeen Markus soitti minulle, että olisinko kiinnostunut tekemään yhteistyötä”, Penttilä huokaa. .Silloin tulivat Sternkönig ja Quali Quanti ja sen jälkeen monia, monia muita..Lindblomin soittoon saakka Sammalisto ja Penttilän KS-talli olivat olleet kilpailijoita..”Niin periaatteessa, mutta Markus inhosi sanaa kilpailija! Hän korjasi aina, että olemme kollegoja ja että hän oli sitä muidenkin oriasemayrittäjien kanssa”, Penttilä kertoo..Lindblomin oriit olivat erittäin usein kauden suosituimpia. Toisaalta suosikkien lisäksi hän halusi pitää vanhat tutut oriit, joille tammoja ei enää riittänyt..”Hän oli niin huono laittamaan hevosia pois! Kun vähänkin puhuin jostain siihen suuntaan, hän vaihtoi puheenaihetta. Mitä pidempään ori oli hänellä ollut, sitä vaikeampaa se oli”, Penttilä kertoo..Hyväntuulisuus oli Lindblomin tavaramerkki..”Hän ei halunnut mielistellä ketään, ja uskalsi avata suunsa, mutta minusta vaikka hän olisi ollut vihainenkin jostain, hänen silmänsä hymyilivät aina”, Penttilä sanoo. .Lindblomin elämäntapa monine vastuineen oli vaativa, mutta viimeisen kesänsä hän oli hyvässä kunnossa ja kulki katsomassa ratsastuskilpailuita pitkin Suomea. Oreista Instertanz oli kauden suosituin kouluori..”Vietimme elokuun viimeisenä viikonloppuna Topenolla laidunkauden päättäjäisiä, ja Markus kertoi, että hänestä itsestäänkin tuntuu, että nyt on energiaa. Eräs ystävämme oli sairastanut vakavasti, ja Markus korosti sitä, kuinka meidän pitää tsempata häntä. Ei sääliä, vaan tsempata! Sellainen hän oli, auttoi ja piti huolta”, Penttilä muistelee..Sanotaan, että kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä. Suomen hevosmaailmaan Markus Lindblom jättää valtavan aukon. Mutta jos häntä vertaa puuhun, hän oli ehkä iloa tuonut omenapuu kauniin punaisine omenoineen. Vaikka hän itse sanoikin, että hevosten kohdalla värillä ei ole väliä, värit kuuluvat työelämään.
Markus Lindblom syntyi Riihimäellä viisilapsiseen perheeseen kolmantena lapsena. Isä Karl Gustav Lindblom oli kauppias ja energinen yrittäjä, äiti Anja oli hammaslääkäri..Lindblom innostui hevosista jo pienenä poikana, ja hän löysi itse Riihimäeltä mahdollisuudet harrastukseensa. Vähän vanhempana hänellä oli vuokrahevonen sekä kesähevonen perheen vapaa-ajanasunnolla Lopen Topenolla. Siitä harrastus lähti kehittymään määrätietoisesti, eikä into hevosiin hiipunut koskaan. Lindblomin innostus hevosiin jäi kummastukseksi muulle perheelle, mutta heille tuli selväksi, että hevosten ja hevosihmisten maailmalla oli hyvin iso merkitys hänen elämässään..RTV-Yhtymä Oy on perheyritys, ja kaikki sisarukset kasvoivat sen rinnalla. Lindblom kulki pienestä pojasta lähtien isän mukana työmatkoilla, ja kaupassa hän oli kesätöissä heti, kun ikää riitti. Hän opiskeli Turussa Åbo Akademissa kauppatieteitä, ja varsinaisen uransa hän aloitti Espoon myymäläpäällikkönä. Sieltä hän siirtyi pääkonttoriin vastaamaan ulkomaan ostoista ja investoinneista. Viimeiset 20 vuotta hän toimi hallituksen puheenjohtajana..Perhe kertoo, että yritystä johtaessaan Lindblom oli idearikas, tulevaisuuteen uskova optimisti sekä määrätietoinen ja alan hyvin tunteva ammattilainen. Perhe toimi tiiviisti yhdessä sekä töissä että vapaa-aikana, jotka välillä sekoittuivatkin keskenään. Hän oli helposti saavutettavissa ja lähestyttävissä, hänellä oli puhelin aina mukana ja hän myös vastasi siihen aina..Perhe kuvaa, että vaikka Lindblomin luonne oli nopea ja välillä kiivaskin, hän oli pohjimmiltaan auttavainen ja toisille hyvää tahtova ihminen. Hän hoiti projektejaan antaumuksella ja oli myös esimerkiksi tomaatteja kasvattava viherpeukalo. .Lindblomin halu auttaa ja edistää asioita mainitaan myös monien hevosihmisten muistoissa..”Markus oli ihminen, joka sekä harrastus- että työelämässä pystyi oikeasti siihen, että asiat riitelivät, ihmiset eivät riidellet. Se oli vahvuus hänessä: asiat olivat asioita, ihmissuhteet ihmissuhteita”, Anneli Hakatie sanoo. .Anneli Hakatie tutustui Lindblomiin jo 80-luvulla pitäessään hevosta Sammalistossa, jossa Lindblomilla oli silloin pieni talliyksikkö. Lindblom kilpaili 130-tasolle asti, mutta kilpaileminen ei ollut hänelle erityinen intohimo..Välillä Hakatie muutti Saksaan, ja Lindblom poikkesi siellä usein työmatkoillaan. Parisuhdetta heillä ei koskaan keskenään ollut, mutta erittäin vahva ystävyys ja kumppanuus..Kun Hakatie muutti Suomeen, Lindblom ehdotti yhteistyötä Sammalistossa. Yhteinen yritys perustettiin 1998. Ensin aloitettiin ratsastuskoululla, ja siitä toiminta alkoi laajeta. Välillä yksityishevosia oli lähelle 30, mutta niiden määrä kutistui, kun tilaa tarvittiin kasvatustoimintaan, joka muodostui Lindblomille sydämen asiaksi..”Sitä kissanhäntää me kiskottiin kaikki nämä vuodet. Markus sanoi, että astutetaan nämä ja nämä, ja minä jarrutin”, Hakatie hymähtää..Lindblom ratsasti aivan viime aikoihin saakka. Välillä aika ei riittänyt, ja meni viikkoja, että hän tuskin talutti hevosta, mutta kun mahdollista, hän otti mielellään ratsastettavakseen jonkin vähän pidemmällä olevan hevosen. Koska ratsastus sijoittui iltatuntien aikaan, jalostusoriit eivät olleet sopivia. Yksi ikimuistoisimmista Oripäivistä oli kuitenkin se vuosi, kun Lindblom itse ilmestyi oriparaatissa yleisön eteen valkoisella Loganilla ratsastaen, poikamaisen leveä hymy kasvoillaan..”Ja kyllä hän koko viime talven huolehti sunnuntaisin irtohypytyksestä. Hän se valmisteli minun suomenhevoseni Peikonpojan Laatuarvosteluun”, Hakatie kertoo..Hevosten kanssa hän oli ennemmin varovainen ja pehmeä..”On ihmisiä, joille aina sattuu ja tapahtuu, ja sitten he sanovat, että en ajatellut. Markus taas sanoi, että nyt mietitään. Hänen mielestään järjenkäyttö oli sallittua ja asiat piti järjestää niin, etteivät ihmiset tai hevoset riko itseään”, Hakatie kertoo..Viime vuosina Lindblom laitteli kuntoon Lopen tilaa..”Siellä hän ajoi nurmikkoa, istutti kukkia ja rakennutti uima-altaankin. Se oli hänen viimeisin projektinsa. Minusta oli ihanaa, että hänellä oli myös jotain muutakin kuin RTV ja hevoset, jotka kuitenkin olivat myös puolikas työ”, Anneli Hakatie sanoo. .Eeva-Liisa Penttilä myi Lindblomille hänen ensimmäisen siitostammansa Romancen, josta lähti liikkeelle hänen innostuksensa kasvatukseen. Oreja hän alkoi hankkia Niclas Aromaan kanssa yhdessä 1990-luvulla. Ensin tallissa oli Aromaan vanha arabiori Al Jawf ja täysiverinen American Patrol, sitten alettiin etsiä Saksasta erilaisia Suomeen sopivia..Yhteistyön alkaminen Penttilän kanssa kertoo jotain Lindblomista. Vuonna 2006 Penttilä oli juuri kohdannut kammottavimman hetkensä oriinpitäjänä, kun hänen Hollannista tuomansa, siellä huikeasti menestynyt Osmium hylättiin Suomen oripäivillä lattakavioihin vedoten. .”Ja juuri sen jälkeen Markus soitti minulle, että olisinko kiinnostunut tekemään yhteistyötä”, Penttilä huokaa. .Silloin tulivat Sternkönig ja Quali Quanti ja sen jälkeen monia, monia muita..Lindblomin soittoon saakka Sammalisto ja Penttilän KS-talli olivat olleet kilpailijoita..”Niin periaatteessa, mutta Markus inhosi sanaa kilpailija! Hän korjasi aina, että olemme kollegoja ja että hän oli sitä muidenkin oriasemayrittäjien kanssa”, Penttilä kertoo..Lindblomin oriit olivat erittäin usein kauden suosituimpia. Toisaalta suosikkien lisäksi hän halusi pitää vanhat tutut oriit, joille tammoja ei enää riittänyt..”Hän oli niin huono laittamaan hevosia pois! Kun vähänkin puhuin jostain siihen suuntaan, hän vaihtoi puheenaihetta. Mitä pidempään ori oli hänellä ollut, sitä vaikeampaa se oli”, Penttilä kertoo..Hyväntuulisuus oli Lindblomin tavaramerkki..”Hän ei halunnut mielistellä ketään, ja uskalsi avata suunsa, mutta minusta vaikka hän olisi ollut vihainenkin jostain, hänen silmänsä hymyilivät aina”, Penttilä sanoo. .Lindblomin elämäntapa monine vastuineen oli vaativa, mutta viimeisen kesänsä hän oli hyvässä kunnossa ja kulki katsomassa ratsastuskilpailuita pitkin Suomea. Oreista Instertanz oli kauden suosituin kouluori..”Vietimme elokuun viimeisenä viikonloppuna Topenolla laidunkauden päättäjäisiä, ja Markus kertoi, että hänestä itsestäänkin tuntuu, että nyt on energiaa. Eräs ystävämme oli sairastanut vakavasti, ja Markus korosti sitä, kuinka meidän pitää tsempata häntä. Ei sääliä, vaan tsempata! Sellainen hän oli, auttoi ja piti huolta”, Penttilä muistelee..Sanotaan, että kun suuri puu kaatuu, metsässä on pitkään aution näköistä. Suomen hevosmaailmaan Markus Lindblom jättää valtavan aukon. Mutta jos häntä vertaa puuhun, hän oli ehkä iloa tuonut omenapuu kauniin punaisine omenoineen. Vaikka hän itse sanoikin, että hevosten kohdalla värillä ei ole väliä, värit kuuluvat työelämään.
