Lesonen-Hakola nauttii työstään psyykkisenä valmentajana, oma ratsastus on jäänyt vähemmälle

Oulunsalon nuorisoseuralla järjestettiin Pohjois-Suomen aluevalmennuksen yhteydessä psyykkisen valmennuksen luento, joka oli aluevalmennettavien lisäksi avoin kaikille kiinnostuneille.Kun luennon puhuja Mirella Lesonen-Hakola kertoo psyykkisestä valmentamisesta, innostus on helppo huomata. Aiemmin personal traineriksi ja ravintovalmentajaksi opiskellut esteratsastaja on myös psyykkinen valmentaja, ja siihen hän haluaa jatkossa panostaa.Pyykkisen valmennuksen opinnot alkoivat kaksi ja puoli vuotta sitten mielenkiinnosta aiheeseen.”Mua on aina kiinnostanut ihmisen psyyke todella paljon. Kun meillä on näitä eri lajeissa urheilevia nuoria perheessä, mua alkoi kiinnostaa ne pienet nyanssit ensin jalkapallon sisällä. Joukkueen dynamiikka ja minkälaisia pelaajia joukkueen sisällä on”, Lesonen-Hakola kertoo.Lesonen-Hakola tutki erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja erityisesti urheilupsykologia kiinnosti, mutta hänen aikataulunsa ei mahdollistanut kokonaisia yliopisto-opintoja. Sitten löytyi Trainer 4You:n psyykkisen valmentajan koulutus.”Löysin tämän koulutuksen ja innostuin todella paljon. Sen kouluttajat perustivat oman koulutuksensa Peltonen Performancen, jossa jatkoin huippuvalmentajaksi. Siitä meitä jatkoi vielä pieni porukka pienvalmennuksessa.”Ryhmässä oli opiskelijoita monipuolisesti eri lajeista, kuten laskuvarjohyppääjävalmentaja ja e-urheilun valmentaja.”Meitä oli monesta eri lajista. Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja kiinnostaa mua todella paljon. Vapaa-ajalla käytän aikaani siihen, että opiskelen aina lisää.”Tällä hetkellä Lesonen-Hakola työskentelee yksittäisten valmennettavien kanssa. Mukana on ratsastajia, muiden lajien urheilijoita, sekä henkilöitä, jotka eivät ole kilpaurheilijoita. Suunnitelmissa valmentaa jatkossa enemmän.."Mua on aina kiinnostanut ihmisen psyyke todella paljon."Mirella Lesonen-Hakola.Oma kilpailu-ura jäänyt vähemmälle”Mää en ratsasta juurikaan, en ole ratsastanut melkein kahteen vuoteen paljon ollenkaan. Meillä on muuta perhettä niin paljon, ja lisäksi mulla on näitä työkuvioita.”Hänen paras hevosensa, Siella (Sandro Boy - Baloubet du Rouet), joka hyppäsi vielä pari vuotta sitten 150-tasolla, ähkyleikattiin. Tällä hetkellä hänellä on vain yksi kilpahevonen, Comme Une Dame (Comme Il Faut – Argentinus), joka hyppää 135–140-tasoa. Viime vuonna kisoja oli kolme.Oulunsalossa Lesonen-Hakola luennoi psyykkisestä valmennuksesta yleisesti, mutta yleensä valmentaja ja valmennettava työskentelevät henkilökohtaisesti.”Mielenkiintoisinta on se, kun pääsee seuraamaan prosessia eteenpäin. Tällainen yksittäinen luento on vain herättelyä, mutta se ei vielä anna mitään vastauksia tai hurjia tuloksia. Tämän jälkeen pitäisi alkaa tekemään töitä, ja mää haluaisin olla mukana tekemässä sitä työtä ja tukemassa siinä.”Psyykkisen valmentajan rooli ei ole olla lajivalmentaja vaan lajivalmentajan työkalu.”Vähän kuin apuvalmentajana kertomassa urheilijan mielentilasta ja tunnetiloista, ja olemaan henkisenä tukena koko matkan aikana kaikissa asioissa, ei pelkästään lajissa vaan myös lajin ulkopuolella. Aika harvoin lajivalmentajalla, jos puhutaan vaikka joukkueurheilusta, on aikaa kaikkien valmennettavien kanssa käydä läpi asioita, joita tapahtuu urheilijan elämässä tai psyykessä. Yleensä he ovat nuoria ihmisiä ja erilaisia, joskus isoja ja hankaliakin asioita voi tulla vastaan. Siksi psyykkinen valmennus olisi hyvä lisä.”Valmennussuhteiden pituudet vaihtelevat.”Joskus voi riittää lyhyempikin aika, kun itsetuntemusta tulee tarpeeksi. Mitä enemmän tulee itsetuntemusta ja mitä enemmän oppii eri työkaluista, sitä vähemmän tarvitsee olla mukana. Psyykkinen valmentaja voi olla sellainen, johon säännöllisesti otetaan yhteyttä ja tarkastellaan esimerkiksi tavoitteita tai välitavoitteita. Näistä voidaan puhua myös yhdessä lajivalmentajan kanssa. Psyykkinen valmentaja ei ole se, joka määrittelee tavoitteet, vaan olen sitä mieltä, että urheilija aina itse määrittelee ne. Mutta niistä voidaan keskustella. Ovatko ne realistia, mitä pitäisi tehdä jne.”Lajivalmentajilla ei useinkaan ole aikaa näille keskusteluille, eikä asioista puhuminen valmennustunnin aikana tunnu ehkä oikealta paikalta ja ajalta. Se miten valmentajat ottavat vastaan psyykkisen valmentajan avun, vaihtelee, myös lajien välillä. Ehkä yllättäen ratsastuksessa sen hyötyjä saatetaan epäillä.”Kaikki eivät välttämättä ajattele, että siitä on ratsastuksessa hyötyä. Muissa lajeissa se on helpompaa. Ratsastusurheilussa on erilainen synergia monessakin mielessä. Se ei ehkä Suomessa ole ihan niin ammattimaista verrattuna muihin lajeihin. Esimerkiksi jalkapallossa joukkueilla alkaa olemaan omia, palkattuja psyykkisiä valmentajia. Mutta luulen, että kun sitä alkaa tekemään ja huomataan, että siitä on apua, ehkä se siitä laajenee.”."Hugo itse päätti, että hän menee."Lesonen-Hakola poikansa ensimmäisestä ranking-luokasta.Omalla pojalla riittää uskoaLuentoa oli kuuntelemassa myös Lesonen-Hakolan poika Hugo Kogelnig. Omaa poikaansa hän ei valmenna, sillä jo lähtökohta on erilainen kuin valmennussuhteessa asiakkaiden kanssa.”Hugolle olen ensisijaisesti aina äiti, mutta totta kai voin käyttää hyödyksi niitä taitoja, joita olen oppinut. Mää yritän tukea, että Hugo saa toteuttaa omia unelmiaan.”Kogelnig on lähdössä parin viikon kuluttua kilpailemaan Italian Gorla Minoreen, jossa kilpaillaan kaksi viikkoa peräkkäin. Suomesta hän ei vie hevosia vaan hän kilpailee parilla nuoremmalla hevosella, jotka asuvat Itävallassa hänen isänsä Fritz Kogelnigin tallissa. Suomessa hevosista on tällä hetkellä vain Vermont.”Itävallassa on yksi seitsemänvuotias, joka on hypännyt jo 140-luokan. Ja on siellä muitakin.”Talven aikana hän on tehnyt pari lyhyempää kilpailureissua Belgiaan ja Slovakiaan. Nyt onkin ollut mahdollisuus keskittyä koulunkäyntiin, kun menossa on peruskoulun viimeinen vuosi.Kogelnig pitää äitinsä oppeja psyykkisestä valmennuksesta hyvinä. Luennon aikana Lesonen-Hakola kertoi tarinan parin vuoden takaa Espanjan Sunshine Tourilta, kun hänen poikansa olisi halunnut hypätä ensimmäisen ranking-luokkansa.”Olimme kahdestaan Hugon kanssa kilpailumatkalla, ja Hugolla oli kova hinku hypätä sitä. Mä sanoin, että ’ei, ei onnistu mun vahtivuorolla’. Ensimmäinen viikonloppu meni hyvin ja sanoin, että ’jos menee huomenna hyvin, niin sitten’. Mä ajattelin, että se ei mene niin hyvin, että pääsemme siihen pisteeseen. Loppujen lopuksi se meni niin hyvin, että mulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa Hugolle tilaisuus.”Vielä radankävelyssä ja verryttelyssä Lesonen-Hakola oli ollut sitä mieltä, että rataa ei pitäisi hypätä.”Hugo itse päätti, että hän menee. Mun piti muuttaa oma moodi siihen, että vaikka mää en uskonut, niin mun piti esittää uskovani. Hugo itse uskoi itseensä enemmän kuin minä. Ja sillä oli iso vaikutus. Jos Hugo olisi kuunnellut mua, niin hän ei olisi hypännyt sitä luokkaa.”Kogelnig myöntää itsekin, että hän on urheilijana vahva.”Kyllä, uskon itseeni. Kisoissa ei juurikaan jännitä.”.Tunteiden ja ajatusten hyväksyminen auttaa keskittymään suorituksen kannalta olennaiseen - "Ihminen on psykofyysinen olento".14-vuotias Hugo Kogelnig korkkasi 5 tähden kahdella sijoituksella.Maiju Mallatin elämä on tässä ja nyt - "Hevoset ovat ihan parasta seuraa".Ranskalaistähti Roger-Yves "Bosty" Bost lopettaa lajissa kolmen vuoden sisään, mutta Pariisissa hän haluaa ratsastaa

Lesonen-Hakola nauttii työstään psyykkisenä valmentajana, oma ratsastus on jäänyt vähemmälle

Aiheeseen liittyvää