Maiju Mallatin elämä on tässä ja nyt - "Hevoset ovat ihan parasta seuraa"

Ratsastuksen jälkeen on pienen seurusteluhetken aika. Mallat rapsuttaa E Belissiä pitkin selkäpiitä ja säkää. Se tuntuu niin muikealta, että tamman ylähuuli venyy viisi senttiä.Nyt tammalla on pari viikkoa kevyempää, sillä sen ratsastaja lähti Espanjan Olivaan yhdessä tallinomistajan Philippe Rozierin, 61, kanssa. Mukaan lähti neljä Rozierin hevosta, mutta holsteintamma E Belissille (Baloubet du Rouet - Coronis) ei ollut autossa tilaa. Mallatin puoliso Hilaire Paillard jää Ranskaan ja liikuttaa myös E Belissin. Hevoset lähtivät Espanjaan autolla maanantaina ja ratsastajat lähtivät perässä tiistaina. Jo ostetut ja maksetut lennot muuttuivat, ja aikaistuivat ylibuukkauksen takia lähes vuorokaudella. Lopulta tuli niin kiire, että Rozierinkin oli osallistuttava aamukarsinoiden siivoukseen. Yksi työntekijöistä oli loukannut polvensa. Tallityöntekijävaje Ranskassa on krooninen. Rozierien paikka Bois-le Roissa on Ranskankin mittapuun mukaan iso paikka. Siellä on derbykenttä, useampi maneesi ja kenttä ja molemmat Rozierien veljekset Philippe ja Thierry pitävät omia tallejaan siellä. Fontainebleaun kisakentät ovat aivan lähellä. Maiju Mallat ja Hilaire Paillard ovat olleet täällä jo yli puolitoista vuotta ja viihtyvät erittäin hyvin. He vuokraavat yhtä tallikäytävää ja hoitavat oman tallinsa asiat kahdestaan. Siinä auttaa tietenkin sekin, että he asuvat samaisen tallin käytävän päässä, ylemmässä kerroksessa olevassa asunnossa - ulkovelta näkee karsinoihin ja käytävälle. Olivan matka kestää kaksi viikkoa ja mukaan lähtee Good Colore, Pretty Pacolet ja pari muuta Rozierin nousevaa, vähän nuorempaa kauppahevosta. Rozier itse ratsastaa neljää-viittä pidemmällä olevaa hevosta, tamma Dirty Sweetiä (Cornet d'Obolensky), Prestigio LS La Sillaa (Presley Boy ) ja kimoa Le Coultre de Muzeä (Presley Boy).Matka venyi ja venyi, sillä ensin lähteminen ei ollut varma, sitten Rozier halusi osallistua myös Bordeaux'n maailmancupin osakilpailuun. Mallat tietää, että hänen pomonsa haluaisi ratsastaa Versaillesissa olympiarenkaiden alla tulevana kesänä. Tunkua joukkueeseen kuitenkin on."Hevosesta se on kiinni Philipellä kuten kaikilla muillakin", Mallat toteaa.Hän sanoo, että näkee lahjakkuuden, joka aina huippuratsastajan maineessa olevalla Rozierilla on."Oli hevonen miten mahdoton hyvänsä, kun Philippe hyppää satulaan, hän jotenkin löytää heti oikeat nappulat", hän kehaisee.Vähän niin kuin Mallatkin, mutta sillä erolla, että mitä olympiahaaveisiin tulee, Mallat on tehnyt itsensä kanssa eräänlaisen rauhan. Tässä ja nytMallatin työ on ratsuttaa. Kouluttaa hevosia. Tuoda niitä ylöspäin, mutta luovuttaa ne seuraavalle. Työn alla on paljon nuoria hevosia ikähaarukassa 5-10. Niiden kanssa ei tehdä sen suurempia suunnitelmia, sillä ne ovat kaikki myytävinä ja Mallat myös toivoo, että ne löytävät uudet omistajat. Hankalammat hevoset pysyvät vähän pidemmän aikaa, kunnes ne toivottavasti eivät ole enää niin hankalia.Hänen asemistaan on niin vaikea päästä maailman huipulle, että hän on päättänyt olla ajattelematta koko asiaa."Silloin, kun aloitin oman bisneksen, mä olen tietyllä lailla unohtanut sen huippuhevosiin perustuvan oman kilpauran. Sellaisen voi valtavalla tuurilla saada yhdeksi vuodeksi käyttöön, ei pidemmäksi aikaa. Ei niitä saa kukaan muukaan, ei edes Kevin Staut. Mä olen ajatellut tämän asian niin, että nautin tästä mitä teen. Nautin tästä päivittäisestä työstä hevosten kanssa ja siitä, että ne kehittyvät päivä päivältä."Mallat toteaa, että parasta on nähdä, kun hevonen edistyy ratsuna. Ja yhtä mukavaa on myös viettää vain aikaansa niiden kanssa."Hevoset ovat ihan parasta seuraa. Ne ovat aina hyvällä tuulella. Ne elävät tässä hetkessä. Ne ovat suorastaan huvittavia siinä positiivisuudessaan."Samanlaiselta kuulostaa Mallat itsekin. Hän elää hetkessä, murehtimatta tulevia.Vertaus naurattaa Mallatia. "Kai sitä muuttuu hevoseksi pikku hiljaa itsekin. Ihan niin kuin aikooinaan mun äiti, joka halusi muuttua lehmäksi ja yritti jopa syödä heinää, jotta olisi enemmän samanlainen niiden kanssa", hän nauraa. Kun Mallat kuvailee tämän hetken huippuesteratsastusta, hän kuulostaa samalta kuin niin muukin pitkän linjan hevosammattilainen. "Philippe esimerkiksi kuuluu niihin ihmisiin, jotka osaavat tehdä ihan joka ikisen homman, joka kuuluu tähän alaan. Mutta yhä enemmän on niitä, jotka eivät tiedä edes, mitä nappuloita heidän hevosensa syövät, eivätkä ikimaailmassa pystyisi rakentamaan nelivuotiasta hevosta ylös, mutta heillä on tarpeeksi rahaa ostaa mikä tahansa tietyllä lailla valmiiksi tehty huippulaadukas hevonen, sellainen vähän kuuma, muttei liian vahva, kääntää se esteelle, pitää ohjista vastaan se mikä tarvitaan ja hypätä sillä omamoottorisella hevosella se GP-rata, koska se hevonen on niin nopea ja niin hyvä, että se varoo itse virhettä." Hevonen ei saa pysähtyä esteelle itse, mutta sen täytyy olla pysäytettävissä heti, kun ratsastaja itse niin tahtoo.. Tämän päivän huippu-urheiluMallatin mielestä tämä synnyttää eriskummallisen tilanteen, jossa kyseinen ratsastaja oppii paljon positiivisia asioita, jotka edistävät voittamista, kuten itseluottamuksen, hyvän rytmin ja tuloksekkaan asenteen koska he saavat pelkästään hyviä toistoja näillä erittäin hyvillä hevosilla. Mutta samanaikaisesti heiltä saattaa puuttua kaikki perusta sille, mitä he tekevät. Mallat sanoo, että hän näkee näitä samoja ratsastajia pulassa nuoremmilla hevosilla, matalammilla esteillä, koska he eivät tiedä, miten toimia, kun hevonen ei olekaan kokenut, eikä toimi niin kuin piti. Hän sanoo, että tilanne enemmänkin kummastuttaa kuin harmittaa. Hänen työnsä on tuottaa tähän urheiluun hevosia ja sillä sipuli."Tämä mun ammatti on yksi, tärkeä osa esteratsastusta. Jonkun on se tehtävä. Ja mieluiten hyvin", hän pohtii. "Jos sitten joskus pääsee hyppäämään isoon luokkaan, se on bonusta."Kun palaa Olivasta, Mallat suunnittelee lähteä Peelbergeniin, mutta sen jälkeen suunnitelmia ei ole."Katsotaan mitä tulee.". E BelissE Belississä, Mallatin ykköshevosessa, on hevosta isoihinkin luokkiin, mutta ei kaikkein isoimpiin. Mallatin mukaan se on aivan täydellinen 150-hevonen, mutta 160-luokka voi olla sille jo liian tuhti.Tämä johtaa keskusteluun 150- ja 160-hevosista. "160-rata on useimmille hevosille liian iso, koska se on 10 senttiä lisää joka suuntaan, pituuteen ja korkeuteen ja myös teknisyyteen ja vaikeusasteeseen. Se on maailman parhaille hevosille", Mallat toteaa.160-luokat ovat esteratsastuksessa oma lukunsa ja vaativat omat hevosensa. Ne hevoset ovat kalliita, mutta kuitenkin niin harvinaisia, että hevoskauppaa ei voi niiden varaan perustaa."160-kone on monien miljoonien hintainen hevonen, mutta kaupallisin mahdollinen hevonen on oikein, oikein hyvä ja helppo 150-hevonen, koska sellaisia ensinnäkin pystyy löytämään ja sellaisen pystyy ostamaan joku muukin, kuin jonkun maan prinssi. Jos puolen miljoonan-miljoonan euron hintaluokan 150-robotin satulaan voi istuttaa amerikkalaisen tytön, sille on niin paljon ostajia, että kauppa käy aina."Mallat puhuu "robotista" eli hevosesta, joka tekee kaiken itse ja jolla on niin paljon skouppia, että turvamarginaalia on, vaikka lähestyminen ei onnistuisikaan. Näitä hevosia etsivät ja käyvät kokeilemassa väli-ihmiset, jotka arvioivat, minkälaisen tuntee hevonen antaa ei-niin-kokeneen ihmisen satulaan. Päällimmäisen tunteen on oltava helppous. "Good Colore de Gery (Colore - Ilvien des Mielles) esimerkiksi on erittäin hyvä 150-hevonen, ja sillä on käynyt kokeilijoita, mutta kun se ei ole robotti, vaan hevonen, se ei vielä ole saanut uutta omistajaa."Viiden miljoonan hevonen erottuu joukosta kuin kanarialintu varpusparvesta. Se on usein suorastaan oudon tyyni ja itsevarma, erittäin keskittynyt siihen, mitä tekee."Se on yleensä jo nelivuotiaana sellainen, joka tekee sitä hommaa aivan itse. Vaikka toisaalta nelivuotias on sellainen ikä, että sellaisen voi vielä vahingossa löytää, koska se voi vaikuttaa hankalalta. Näillä hevosillaon niin paljon voimaa ja ulottuvuutta, että ne on menossa vähän joka suuntaan. Jos sellainen tekee vaikka ihan tavallisen pukin, siinä on jo niin paljon voimaa, että sä tulet helposti alas sieltä. Niillä on usein valtava laukka, joka voi joskus jopa hämätä, koska se ei mahdu sarjoihin tai jotain muuta vastaavaa. Silti se hevonen ei tee virhettä, vaan tekee sitten jonkun eriskummallisen hypyn ja selvittää tehtävän sitten niin.""Vähän-vähemmän -hevonen sallii itselleen virheen, viiden miljoonan hevonen ei koskaan. Ja jos se jostakin syystä tekee virheen, se ei enää koskaan siinä tilanteessa toista sitä virhettä."."Vaikeaa on", sanoo RozierPhilippe Rozier, 61, kuuntelee tallinsa pesupaikalla radiota ja huoltaa hevosiaan. Hän on tarkan maineessa. Sellaisen maineessa, joka näkee kaiken.Rozierin oreilla on boksit, joiden ovien yläosat avautuvat kentälle. Boksit on rajattu muista pensasaidoin, mutta yksi ratsuttajista ajautuu kävellessään oman hevosensa kanssa boksien eteen. Rozier huomauttaa asiasta heti: "Olisi parempi, että oriiden silmien eteen ei mennä vierailla hevosilla ollenkaan, sillä niiden mielentila järkkyy siitä", hän selittää. Asia tuli varmasti ymmärretyksi. Ykkösori Coultre oli juuri heittänyt juuri yhden tallin ratsastajan selästään, kun tämän tehtävänä oli verrytellä hevosta Rozierille, ja laukkaili hetken valtoimenaan keskuksen valtavalla hiekkakentällä. Rozier juoksutti sitä pitkään ennen kuin kiipesi itse selkään. Hänellä on selkävaivoja, eikä putoaminen satulasta tule kysymykseen. Lisäksi nyt pitää ratsastaa tuloksia, jos mielii päästä Pariisin joukkueeseen."Onhan se jotakin, ratsastaa omassa maassaan, omalle maalleen", Rozier huokaa. "Mutta kyllä sinne pääseminen vaikeaa on, hyvin vaikeaa."Toteutuessaan ne olisivat hänen neljännet olympialaisensa. Hänet muistetaan takavuosien hevosistaan Rahotep de Toscane, ja varsinkin Oscar Minotiere ja Malesan Jiva, joiden kanssa on tullut joukkuekultaa ja -hopeaa arvokisoissa, ja myös olympialaisissa - Rio de Janeirossa vuonna 2016, EM-kisoissa Rotterdamissa vuonna 1989 ja St Gallenissa vuonna 1987.Rozier ei omista kilpahevosiaan, hänelläkään ei ole sellaisia rahoja."Kaikilla meillä, jotka pyrimme huipulle, tai olemme siellä, on omistajat ja minulla on vieläpä samat monta vuotta. Ei tätä muuten voi tehdä."Rozierin ratsastuskeskuksessa treenaa myös marokkolainen olympiaratsastaja Abdelkebir Ouaddar, jota valmentaa Rozierien isä Marcel Rozier, vaikka virallinen maajoukkuevalmentaja onkin belgialainen Philippe le Jeune.Ouaddar on eri tilanteessa. Hän on Marokon kuningasperheen kouluikäisenä adoptoima poika. Hän löytyi 8-vuotiaana potkimasta palloa Marrakechin kaduilla, ja kuninkaan sisko Lalla Fatima halusi kasvattaa hänet perheessään. Nyt Ouaddarilla on käytössään kuninkaalliset mahdollisuudet ja ne hevoset jotka tarvitsee. Hän on erittäin taitavan ratsastajan maineessa, ja on itse todennut olevansa onnenpekka, ja matkustavansa ykkösluokassa minne ikinä meneekin.Ouaddar rmuistetaan eritoten selle francais-hevosestaan, ori Quickly de Kreiskeristä (Diamant de Semilly - Laudanum xx), jonka kanssa voitti muun muassa kansainvälisen 160 cm GP-luokan Pariiissa.

Maiju Mallatin elämä on tässä ja nyt - "Hevoset ovat ihan parasta seuraa"

Aiheeseen liittyvää