"Ei mistään tule tällaista tunnetta", Marko Björs onnellisena satulassa

Marko Björs on yllättävän tarkkana. Sekä oman ratsastuksensa, istuntansa että kuvien suhteen. Ei uskoisi, että takana on, mitä, 8 vuoden tauko? Hän on itsekin yllättynyt siitä, että ratsastus todellakin on kuten polkupyöräily. Kun sen kerran oppii, se on jossakin takaraivossa. Mutta lihaksissa se ei ole."Mä olin sen ekan ratsastuksen jälkeen niin kipeä joka paikasta, ettei mitään rajaa. Etenkin pakarat olivat istuinluitten kohdalta ihan murskana. Mutta toka kerta meni jo kuin ei mitään", hän kertoo. Tänään torstaina oli kolmas kerta ja se näytti siltä, kuin ei mitään taukoa olisi ollutkaan. . Hevoset ovat oman valmennettavan Tuuli Kosken 10-vuotias KWPN-tamma Joy Vienna D (Everdale - Jazz) ja 15-vuotias FWB Brocks Mon Eyre eli Eppu (Don Laurie - Mon Ami). Mustasta Joy Viennasta Björs toteaa, että "tällaisilla hevosillahan ihminen ratsastaa ihan pelkästä ratsastamisen riemusta". "Nämä hevoset ovat timantteja. Joyta on kouluttanut Kikko Kalliokoski, joka on tapansa mukaan tehnyt sen kanssa ihan älyttömän hyvää työtä. Kaikki tärkeät perusasiat ovat kunnossa."Brocks Mon Eyren kanssa tulee jo sen verran lämmin, että pelkässä t-paidassa tarkenee. Björs on panostanut. Se täytyy sanoa. "Oon todellakin urheillut. Käynyt juoksemassa, vesijuoksemassa ja salilla, mutta totuushan on, ettei mikään valmistele kroppaa ratsastamiseen. Paitsi ratsastaminen."Hän on tiputtanut 20 kiloa painostaan, kun pääsi terveytensä kanssa tasapainoon. Vuosia jatkunut silmävamma, verkkokalvon irtoaminen, oli oma tuskallinen ja kivulias prosessinsa, joka ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla ja lisäksi oli oltava päivisin pitkiä aikoja liikkumatta. Mutta nyt silmää on hiottu jälleen ja se tuntuisi olevan kunnossa nyt. Selkäkivut olivat toinen ongelma. Ne, outoa kyllä, parantuivat ratsastuksella."Yksi ratsastuskerta riitti sellaiseen tulokseen, johon kiropraktikolla ei päästy", Björs kertoo. Selkä reagoi satulassa niin, että kun hän käveli ratsastuksen jälkeen tallin käytävällä, selkä oli notkean tuntuinen ja kivuton, ja siitä kuului kovaäänistä naksumista ja rutinaa kun paikat aukesivat. Painoasia on kunnossa myös. Björsin motto on, että "sata kiloa ei sovi satulaan". Kiloja alkoi tulla kun ei päässyt liikkumaan."Nyt olen omassa ihannepainossa 83 kilossa, mutta nämä saappaat hankin pari vuotta sitten, kun paino oli vähän päälle 100. Niinpä ne pyörivätkin jalassa", hän nauraa. Frakista hän ei tiedä missä se on. "Ei hajuakaan minne se on mahdollisesti joutunut. Sen nappeja on kyllä vuosien varrella siirrelty eestaas.". Ratsastus ei ole sinänsä unohtunut, mutta valmius on hävinnyt. "Oma kroppa ei reagoi siten kuin joskus aiemmin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että valmius ja tietynlainen herkkyys katoaa todella nopeasti."Tuuli Kosken hevosilla ratsastamisessa on synergiaa."Ihanaa, että Tuuli antaa mun ratsastaa niillä ja mä voin auttaa myös Tuulia. Se on hyvä kombo", hän sanoo. Niinpä Björs ei lähde hehkuttelemaan milloin on GP-startin vuoro. "No, ensinnäkin, mulla on vanhentunut kaikki kvaalit, joten helposta A:sta pitää aloittaa. Mutta jos joku lainaa mulle hevosen, millä saa sen helppo A:n ensin alta pois", hän toppuuttelee. Ihan noin vaan, löysin rantein hän ei kisa-areenalle lähde. Täytyy olla asiat harjoiteltuna ja onnistumisen mahdollisuus. GP-startti olisi ihana asia. "Niin. Jännittäisköhän sitä. Olen ainakin ollut niin kauan pois radalta, ettei mulla mitään nimeä enää ole", hän naurahtaa. "Olisi aivan ihanaa elää sellaista elämää, että voisi aamuisin ratsastaa 3-4 hevosta ja käydä kilpailemassa. Mutta sellainen elämä ei ole ihan helppo taloudellisesti järjestää."Tallinpitäminen Ruskeasuolla tuntuu unelmalta, mutta Björs toteaa, että mitä kustannuksiin tulee, se on kaukana unelmasta. Hän kertoo, että tallinpitäminen on ratkaisevasti kallistunut. Yksinomaan purun hinta on noussut 40 prosenttia. "Kympin maksaa tommonen paali ja niitä saa menemään kolme per karsina. Siitä voit laskea, että yhden hevosen purut maksavat helposti 900 euroa kuussa. Ja karsinamaksu on tonnin. Kustannukset pakottavatkin meidät kaikki ravaamaan ympäri maakuntia valmentamassa. Moni on ihan uupumuksen partaalla", Björs sanoo. Mutta hän ei sano ei kilparatsastukselle. Olympiakentän avajaiskisoissa syksyllä?"Ehkä."Hän sanoo myös, että huomaa miten on kaivannut tätä."Tämä on sitä, mitä mä osaan ja mitä oon harjoitellut koko elämäni, ajoittain maailman parhaiden valmentajien silmän alla. 40 vuotta. Joskus tuli mentyä jopa 15 hevosta päivässä."Maailma on sillä välin muuttunut."Sillon ennen ei käytetty jakkaroita kun noustiin satulaan."

"Ei mistään tule tällaista tunnetta", Marko Björs onnellisena satulassa

Aiheeseen liittyvää