Maiju Laiturin, 11, ratsastusura on kolmen vuoden mittainen ja tässä ajassa hän on kirjaimellisesti noussut nollasta sataan, eli alkeistunnilta metrin luokkiin. Tänä kesänä on tullut voittoja ja sijoituksia pikkuponiluokissa. Katja Laituri, 52, entiseltä nimeltään Soini, oli kansallisen tason ykkösratsastajia 30 vuotta sitten. Muistatteko westfaleninhevosen Pershingin (Parcours - Martini) ja ponin nimeltään Dillinger? Niillä Laituri, Soini siis, hyppäsi.Dillingerillä ponien PM-tasoa ja Pershingin kanssa kansallista ykköstasoa, vastassaan usein Pekka Larsen ja Carnival Candy tai Christopher Wegelius ja Irish Dream. . Hän oli silloin, 1990-luvun alussa, ollut viisi vuotta Saksassa Sönke Sönksenin ja Bernhard Müscherin valmennuksessa ja palasi Suomeen.Pershing oli ihan huippuhevonen, ja kun Soinille tuli perheen perustaminen ajankohtaiseksi, se myytiin Mirri Kynsilehdolle olympiaodotuksin, mutta lopulta se palasi Suomeen ja oli Mikko Piiralallakin jossain vaiheessa.Tässä kohtaa, 1990-puolivälissä, Soinin oma kilpailu-ura lähti hiipumaan.Viimeiset 10 vuotta Laituri on ollut täysin ilman hevostelua. Yhteys hevosmaailmaan pääsi katkeamaan kokonaan."On tehty töitä ja perustettu perheet ja harrastettu ihan muita urheilulajejakin, mutta nyt ollaan taas lähtöruudussa ratsastuksen suhteen", hän kertoo.Koko perhe on kilpaillut tosissaan moottorikelkkaurheilussa. Etenkin tytär oli motoroiduista hevosvoimista innoissaan, ajoi mikroautoa ja moottorikelkkaa ja leikki-ikäisenä.Maiju, 11, on hänen toisesta liitostaan Mika Laiturin kanssa. Aiemmasta liitosta on kaksi poikaa."Sitten yhtäkkä se sanoi mulle 3 vuotta sitten, että hän haluaa käydä ratsastamassa. Käytiin yhden kerran hevosen selässä johon hän totesi että tää on kivaa. Haluan tehdä tätä enemmän."Laituri painottaa hyvän ratsastuskoulun merkitystä. Asiat täytyy opetella kerrasta oikein. Kerran viikossa Savisaaren ratsastuskoululla vaihtui kahteen kertaan ja sitten kolmeen viikkokertaan. Moottoriurheilu jäi kokonaan, ja lasten kokoinen moottorikelkka jäi käyttämättömänä talliin. Sillä ei ole viime aikoina enää ajettu. Nyt on lihaa ja verta olevien hevosvoimien aika. Oma poni ostettiin helmikuussa. Se on mainio virolaisponi Viiser, joka siirtyi Katariina Ala-Äijälältä Maiju Laiturille viime helmikuussa. "Näin ilmoituksen netissä, klikkasin sen auki, katsoin videon radalta ja sanoin, että tässä on Maijun poni. Käytiin hakemassa se Seinäjoelta."Laituri toteaa, että tummanruunikko Viiser on loppujen lopuksi aika arkisen, jopa mitättömän, näköinen poni, mutta hyppäämiseen sillä on kertakaikkiaan asennetta ja lahjoja. "Se on kympin poni, tekee sen kanssa ihan mitä vaan."Ratsukko hitsautui yhteen ja homma rupesi heti toimimaan. Laituri on antanut ratsukolle kesän aikaa tutustua. "Poni osaa hypätä, tytöltä puuttuu vain kisarutiini. Myö on vaan kierretty kisoissa rutiinia hakemassa ja poni on toiminut valmentajana ja opettajana." Tämän myötä myös äidin oma moottorikelkkailu jäi. "Minusta tuli ihan puhdasverinen poniäiti. Teen nyt sitä hommaa. Se on kohta ruvettava katsomaan Maijulle jo toista, isompaa ponia."Laituri ei valmenna tytärtään, eikä tällä ole varsinaisesti valmentajaa, mutta äiti kävelee kuitenkin radat kisoissa ja nostelee puomeja verryttelyssä."Sanon korkeintaan, että menet ja pysyt rauhallisena. Kyllä se siitä.""Maijulla on tavoitteet kuitenkin korkealla ja lahjoja riittää. Pakko tämä homma on katsoa että minne tämä johtaa. Aluevalmennuksiin ja maajoukkuerenkaisiin olen hänet jo ilmoittanut. Katsotaan miten se lähtee menemään."Laituri kertoo että hänen tyttärensä on rämäpäistä lajia."Jo kolmivuotiaana se ajoi mikroautoa kovempaa kuin monta vuotta vanhemmat pojat", hän nauraa. Hän muistaa poikien isien reaktiot, kun pojat arkailivat ja pieni poninhäntätyttö kaasutteli heistä ohi. Laituri itse ei halua enää satulaan palata. "Ei, ei. Ikä tullee vastaan. Ei se ennää silmä pysty sanomaan. Olen hirveästi nähnyt minun aikaisia vanhoja ratsastajia, ja kaikki ne kyssyy tuota samaa, mutta kyllä se minun vastaus on että ei ennää. Nyt on Maijun vuoro."
Maiju Laiturin, 11, ratsastusura on kolmen vuoden mittainen ja tässä ajassa hän on kirjaimellisesti noussut nollasta sataan, eli alkeistunnilta metrin luokkiin. Tänä kesänä on tullut voittoja ja sijoituksia pikkuponiluokissa. Katja Laituri, 52, entiseltä nimeltään Soini, oli kansallisen tason ykkösratsastajia 30 vuotta sitten. Muistatteko westfaleninhevosen Pershingin (Parcours - Martini) ja ponin nimeltään Dillinger? Niillä Laituri, Soini siis, hyppäsi.Dillingerillä ponien PM-tasoa ja Pershingin kanssa kansallista ykköstasoa, vastassaan usein Pekka Larsen ja Carnival Candy tai Christopher Wegelius ja Irish Dream. . Hän oli silloin, 1990-luvun alussa, ollut viisi vuotta Saksassa Sönke Sönksenin ja Bernhard Müscherin valmennuksessa ja palasi Suomeen.Pershing oli ihan huippuhevonen, ja kun Soinille tuli perheen perustaminen ajankohtaiseksi, se myytiin Mirri Kynsilehdolle olympiaodotuksin, mutta lopulta se palasi Suomeen ja oli Mikko Piiralallakin jossain vaiheessa.Tässä kohtaa, 1990-puolivälissä, Soinin oma kilpailu-ura lähti hiipumaan.Viimeiset 10 vuotta Laituri on ollut täysin ilman hevostelua. Yhteys hevosmaailmaan pääsi katkeamaan kokonaan."On tehty töitä ja perustettu perheet ja harrastettu ihan muita urheilulajejakin, mutta nyt ollaan taas lähtöruudussa ratsastuksen suhteen", hän kertoo.Koko perhe on kilpaillut tosissaan moottorikelkkaurheilussa. Etenkin tytär oli motoroiduista hevosvoimista innoissaan, ajoi mikroautoa ja moottorikelkkaa ja leikki-ikäisenä.Maiju, 11, on hänen toisesta liitostaan Mika Laiturin kanssa. Aiemmasta liitosta on kaksi poikaa."Sitten yhtäkkä se sanoi mulle 3 vuotta sitten, että hän haluaa käydä ratsastamassa. Käytiin yhden kerran hevosen selässä johon hän totesi että tää on kivaa. Haluan tehdä tätä enemmän."Laituri painottaa hyvän ratsastuskoulun merkitystä. Asiat täytyy opetella kerrasta oikein. Kerran viikossa Savisaaren ratsastuskoululla vaihtui kahteen kertaan ja sitten kolmeen viikkokertaan. Moottoriurheilu jäi kokonaan, ja lasten kokoinen moottorikelkka jäi käyttämättömänä talliin. Sillä ei ole viime aikoina enää ajettu. Nyt on lihaa ja verta olevien hevosvoimien aika. Oma poni ostettiin helmikuussa. Se on mainio virolaisponi Viiser, joka siirtyi Katariina Ala-Äijälältä Maiju Laiturille viime helmikuussa. "Näin ilmoituksen netissä, klikkasin sen auki, katsoin videon radalta ja sanoin, että tässä on Maijun poni. Käytiin hakemassa se Seinäjoelta."Laituri toteaa, että tummanruunikko Viiser on loppujen lopuksi aika arkisen, jopa mitättömän, näköinen poni, mutta hyppäämiseen sillä on kertakaikkiaan asennetta ja lahjoja. "Se on kympin poni, tekee sen kanssa ihan mitä vaan."Ratsukko hitsautui yhteen ja homma rupesi heti toimimaan. Laituri on antanut ratsukolle kesän aikaa tutustua. "Poni osaa hypätä, tytöltä puuttuu vain kisarutiini. Myö on vaan kierretty kisoissa rutiinia hakemassa ja poni on toiminut valmentajana ja opettajana." Tämän myötä myös äidin oma moottorikelkkailu jäi. "Minusta tuli ihan puhdasverinen poniäiti. Teen nyt sitä hommaa. Se on kohta ruvettava katsomaan Maijulle jo toista, isompaa ponia."Laituri ei valmenna tytärtään, eikä tällä ole varsinaisesti valmentajaa, mutta äiti kävelee kuitenkin radat kisoissa ja nostelee puomeja verryttelyssä."Sanon korkeintaan, että menet ja pysyt rauhallisena. Kyllä se siitä.""Maijulla on tavoitteet kuitenkin korkealla ja lahjoja riittää. Pakko tämä homma on katsoa että minne tämä johtaa. Aluevalmennuksiin ja maajoukkuerenkaisiin olen hänet jo ilmoittanut. Katsotaan miten se lähtee menemään."Laituri kertoo että hänen tyttärensä on rämäpäistä lajia."Jo kolmivuotiaana se ajoi mikroautoa kovempaa kuin monta vuotta vanhemmat pojat", hän nauraa. Hän muistaa poikien isien reaktiot, kun pojat arkailivat ja pieni poninhäntätyttö kaasutteli heistä ohi. Laituri itse ei halua enää satulaan palata. "Ei, ei. Ikä tullee vastaan. Ei se ennää silmä pysty sanomaan. Olen hirveästi nähnyt minun aikaisia vanhoja ratsastajia, ja kaikki ne kyssyy tuota samaa, mutta kyllä se minun vastaus on että ei ennää. Nyt on Maijun vuoro."