Sanna Backlundilla on ratsastuksessa kaksi perussääntöä – jos ne ovat kunnossa, voi kestävän urheiluhevosen rakentaminen onnistua

”Talven pakollinen kisatauko ei palvele ketään, se on fakta”, toteaa esteratsastaja ja -valmentaja Sanna Backlund.Eletään marraskuun puoltaväliä, ja kilpailukalenteri ammottaa lähes tyhjyyttään. Loppuvuodelle on Kipaan merkitty ainoastaan Ypäjän joulukuun ensimmäisen viikonlopun kisat. Sitten seuraavia koitoksia saadaankin odotella.Hevoselle kilpailutauko on hyväksi, mutta sekin pitäisi ajoittaa sille hetkelle, mihin se kullekin hevoselle parhaiten sopii. Paras vaihtoehto ei ole se, että loppuvuoteen asettuva kilpailutauko johtuu pelkästään olosuhteiden pakosta, mutta niin se Suomessa vaan menee – ainakin tällä hetkellä.”Sitten jos hevonen on esimerkiksi loukkaantunut kesällä, niin ei se kilpailutaukoa nyt tarvitse. En keksi tästä mitään positiivista sanottavaa.”.Yhdet kisat, sitten kevyempää Backlundin pyörittämällä Hattel Horse -valmennustallilla asuvat tekevät viimeiset hyppynsä tälle vuodelle Ypäjällä. Sitten alkaa loma, jonka aikana hevoset ovat kevyemmällä liikunnalla.”Paljon maastoilua, jos kelit sallii ja eteen-alas-keventelyä ja tarhailua. Vähän iisimpää mielenhuoltoa. Saatiin ostettua naapurilta pelto, jonne rakennetaan keväällä laukkarata. Kyllähän hevosetkin puutuvat siinä missä mekin tähän maneesissa menemiseen.”Pakollinen kisatauko on myös aika, jolloin eläinlääkäri käy läpi hevoset ja ne hoidetaan, jos on tarvis. Hattelilla käy kolme kertaa vuodessa Backlundin kanssa 30 vuotta yhteistyötä tehnyt hollantilainen Mark Suls. Backlund arvostaa sitä, että hänellä on pitkäaikainen ja kokenut luottoeläinlääkäri, joka tuntee urheiluhevoset.”Myös Laura Niemelä hoitaa hevosiamme. Hän ja Mark tekevät kivasti yhteistyötä ja ovat meillä aina samaan aikaan.”Joulun välipäivinä Hattelilla aloitetaan ”kinkunsulattelut” tuttuun tapaan ratsastamalla paljon ilman jalustimia. Hevoset ovat vielä ehkä vähän helpommalla, joskin Backlund hymähtää, ettei ole varma, miten helpolla hevonen on silloin, kun ratsastaja harjoittelee tasapainoaan ilman jalustimia.Uuteen vuoteen ja kisakauteen aletaan valmistautumaan vähitellen. Monesti talven aikana hevosia viedään eteenpäin sileällä ja niiden kanssa työstetään etenkin asioita, joissa on puutteita tai oli kauden aikana hankaluuksia.Usein myös ajatellaan, että Suomessa talven aikana hevonen ikään kuin nostetaan seuraavalle tasolle, mutta estehevosten kohdalla nosto tapahtuu kilpailuissa, ei treeneissä, Backlund huomauttaa.”Niinhän me ei voida tehdä, että jos kausi lopetetaan 130-tasolla, voitaisiin aloittaa 140-tasolla. Pyritään siihen, että jos 130 on mennyt hyvin, seuraava kausi aloitetaan 120-luokista.”Kun hevosta rakennetaan tehtävissä eteenpäin, kehitetään etenkin ratsastettavuutta. Backlundilla on tallissa omassa ratsastuksessaan kaksi 7-vuotiaaksi kääntyvää hevosta, Menoor ja Marlene HX, joista odotetaan tulevaisuudessa paljon..Ei kiirettä ylös luokissaHuutokauppaostos Menoor on Hollannin hallitseva 6-vuotiaiden estemestari ja Marlene on viimeisin Backlundin takavuosien menestyshevonen Lilli Marleenen jälkeläisistä. Molemmilla on kisattu vähän 130-tasolla ja niillä olisi tarkoitus hypätä ensi kaudella 140-luokkia, mutta luokkanousua ei tehdä kiirehtien.Tason nostossa on Backlundin mielestä etenkin kiinni ratsastettavuuden parantamisesta.”Jos sulla on hevonen, jossa on hyppy ja potentiaali sisällä, niin kaikki on lopulta kiinni ratsastettavuudesta. On hevosia, jotka hyppäävät tolpat loppuun, mutta niiden ratsastettavuus on heikko. Nykypäivän esteradoilla pitää olla hyvä rytmi, eikä siihen voi käyttää aikaa, että hevosen saa takaosan päälle esteen jälkeen. Tempoa pitää löytyä, ja radat ovat teknisiä.”Menoor on Backlundin kuvailun mukaan tamma, jonka työskentelymotivaatio sileällä ei ole paras mahdollinen. Se on hyvin perusratsastettu, mutta se pitää saada paremmin ohjalle.”Motivaatio tulee usein sitä kautta, että hevonen jaksaa paremmin. Kun se vahvistuu, niin työntekokin on kivempaa. Kaikki tietää, miten epämotivoivaa on lähteä salille tai jumppaan, jos se on kovin työlästä.”Haastattelupäivänä Backlund hyppäsi Menoorilla vähän. Hevonen oli normaalia epätasaisempi, koska sillä oli suussa kuolain, josta se ei pitänyt. Niin sopiva kuolain kuin oikea ohjastuntuma ovat asioita, jotka vaikuttavat ratsastettavuuteen.Menoorkin syttyy kilpailuissa, eikä sitä tarvitse siellä motivoida etenemään, vaan saada sopivalle tuntumalle.Marlene on Backlundin mukaan kuin äitinsä tytär, iso ja pitkä hevonen, joka pitää saada istumaan takaosansa päälle. ”Se vyöryy tehtäviä, ja sillä on valtava laukka. Talven aikana tavoitteena on saada laukkaan säätelyvaraa ja voimaa, että se jaksaa työntää takaa.”.Kaksi perussääntöäSanna Backlundilla on ratsastuksessa kaksi perussääntöä, oli hevonen sitten nuori tai vanha. Hevosten pitää olla suoria ja pohkeen edessä.”Esteratsastuksessa ei tarvita vastalaukka, avoja tai sulkuja. Niitä tehdään, jotta hevoset tulevat suoriksi ja taipuvat molempiin suuntiin yhtä hyvin. Vaihdot pitää olla, mutta jos ne eivät ole puhtaita niin riittää, että ne ovat rytmissä. Jos hevonen rykäisee vaihtaessaan eteen tai jää leijumaan, se kostautuu radalla.”Esteillä hevosen kehittäminen tapahtuu yksinkertaisilla asioilla. Pienillä esteillä katsotaan, että hevonen laskeutuu esimerkiksi ympyrällä oikeaan laukkaan ja suhteutetulla linjalla voidaan tehdä vaikka puomiympyrä väliin tai siirtää hevonen hetkeksi raviin.Korkeita ravipuomeja käytetään paljon, koska ne jumppaavat hevosen takaosaa. Harjoituksia vaihdellaan paljon, mutta siitä pidetään huoli, ettei treeni mene liian monimutkaiseksi.”Talven aikana laitetaan kroppaa töihin ilman, että niitä tarvitsee rasittaa.”Tärkeintä jatkon kannalta on kehittää hevosen fysiikka tarpeeksi vahvaksi. Backlund on nähnyt pitkällä urallaan monesti vanhempia hevosia, joilla perusteet on jätetty puolitiehen, koska ne ovat osanneet hypätä.Pelkkä hyppykyky ja -into eivät poista tarvetta siitä, että töitä pitää tehdä monipuolisesti ja aina hevosen mukaan.”Kun perusteita ei ole tehty, mutta hevonen osaa hypätä, se usein menee rikki. 10 vuotta kun kulkee niska vinossa ja hyppää, niin sitten kun joku alkaa ratsastaa hevosta suoraksi, niin ei se hevonen sitä kestä.”.Tavallisia 140-luokkia kaivataanBacklund on erityisen tarkka siitä, miten ja milloin hevonen nostetaan seuraavalle tasolle. Jos hevonen on hyvä 130–135-luokissa ja halutaan se 140-tasolle, sitä ei tehdä noin vain. Etenkään Suomessa.”Parasta on tehdä se kolmipäiväisissä kisoissa siten, että kahtena ensimmäisenä päivänä mennään 130 ja vikana 140. Koskaan ei aloiteta 140-luokasta, vaan sinne rakennetaan koko viikonloppu.”Backlund toivoisi, että Suomessa järjestettäisiin ihan tavallisia 140-luokkia, joissa korkeuden noston voisi tehdä hallitusti. Nykyään 140-luokat ovat usein GP-karsintoja tai GP:tä, jotka palvelevat aivan eri tarkoitusta.Ne ovat kilpailemista varten, kun tavalliset 140- tai jopa 150-luokat olisivat ne, joissa ei tarvitse kikkailla teknisyyden kanssa.”Viimeiset 10 vuotta on sanottu, että niitä tarvitaan. Hevosen rakentaminen on kaikkea muuta kuin ratsastamista, vaikka sitten jossain vaiheessa aletaan ratsastamaan aikaakin. Kaikessa pitää miettiä tarkkaan sitä fiilistä, milloin voi ottaa sen stepin ylös niin, että se onnistuu.”.”Treenirundit eivät silti tee huonoa kenellekään.”.Backlund on siinä erilaisessa tilanteessa kuin moni ratsastaja, jolla on vain yksi hevonen. Hänen tavoitteensa on muualla kuin luokkavoitoissa ja estekorkeuksissa. Valmentajan roolissakin hän haluaa, että kaikki tapahtuu hallitusti ja suunnitelman mukaan.”Arvaat, kuinka monta kertaa mulla ollaan pahana, kun sanon, että perjantaina mennään pieni luokka eikä saa ratsastaa aikaa.”Backlund uskoo hevosten kilpailuttamisessa vahvasti siihen, että kilpailla voi ja pitää, mutta puhtaankin radan jälkeen hevosen voi tarpeen mukaan viedä alemmalle tasolle seuraavaan kisaan.”Mä uskon, että hevosen henkiselle puolelle, varsinkin jos ne eivät ole kokeneita, tekee hyvää mennä rinkiin siten, että se on niille todella helppoa.”Ja yhtä paljon kuin hevosta kehitetään, pitää kehittää myös ratsastajaa. Taitava ratsastaja hyvän ja kokeneen hevosen kanssa voi mennä monesti pykäliä ylös ongelmitta.”Treenirundit eivät silti tee huonoa kenellekään.”.Ratatempoa pitää opetella ratsastamaanOikeat, suunnitellut harjoitukset ja maltti ovat avaimet onneen. Hattelilta hevosia viedään talven jäljiltä hyppäämään rataharjoituksia, koska kotona kilpailukauteen ei voi valmistautua.Ratarutiinia tarvitaan, ja treeneissä pitää hypätä myös isojakin esteitä. Esteratsastaja tarvitsee myös laukkaa. Hevosten pitää olla kontrollissa, mutta niiden pitää toimia ratatempossa. Tempoa on vaikea harjoitella pienessä maneesissa.”Kun mennään pois kotoa, koitetaan treenata enemmän ratatempoa. Siksi me toivotaan enemmän kisoja Ypäjän Derbykentälle ja Ainoon, joissa on tilaa.” Yliaikaa tulee herkästi, jos radalla himmailee. Backlund muistuttaa, että taustalla on joskus toinenkin asia, mitä ei aina tule ajatelleeksi. Jos ratsastaja on kokematon tai vähän arka, ei hän laukkaa isoon tempoon ellei ole varma, että jarrut löytyvät.”Hevosten pitäisi olla niin läpiratsastettuja ja toimivia, että kun otat sen ison laukan pyynnöstä, niin jotain tapahtuu myös takaisinpäin.”Backlund antaa Ferrari-kuvauksen. Jos istut Ferrarin rattiin, et aja sillä 200 km/h tiellä, jos et ole varma, että jarrut toimivat.”Nuorissa hevosissa halutaan pitää se innokkuus ja eteenpäinpyrkivyys, eikä laukan laatua haluta kadottaa, mutta niitä yritetään ratsastaa niin laadukkaasti, että ne toimivat ratatempossa.” .Alkukoulutus on tärkeäLaadukkaan hevosen tekeminen on työlästä, Backlund toteaa. Oikotietä onneen ei ole, ja monesti oikeasti laadukas hevonen voi olla jo sisäänratsastusvaiheessa työläämpi kuin monet muut.”Jos siinä vaiheessa selässä on kokematon tekijä, niin hevonen leimautuu ongelmaksi tai kieltäjäksi.”Hattelin omat nuoret tulevat Janakkalassa sijaitsevaan tallin vasta, kun joku tehnyt alkukoulutuksen. Sisäänratsastus on herkkää hommaa, ja myös riskialtista.”Mulla on mielestäni todella lahjakas 3-vuotias, jonka ostin Kati Kumpulalta. Se meni Salla Varentille laidunkauden jälkeen ja nyt se on vasta siinä tilanteessa, että se on liinassa ratsastajan kanssa. Se on hemmetin hidasta. Tavallisen hevosen kanssa se voi olla viikko, kun sillä voi jo ratsastaa. Jotkut tarvitsevat aikaa”, hän toteaa.”Voihan ´selväpäisistäkin` tulla hyppääjiä, mutta monta kertaa alku on työläs, kun puhutaan oikeasti hyvistä hevosista. Monta asiaa voi mennä pieleen, mutta kun on tasapainoinen ratsastaja, joka pitää esteet pieninä, niin hevonen selviää. Toinen on se, jos liian nopeasti nostetaan luokkia ja on kuski, joka ei osaa auttaa hevosta oikeassa kohdassa, silloin moni asia voi mennä uusiksi.”Backlund toteaa, että hänellä meinasi käydä niin Isabella HX:n kanssa. Sen ratsastettavuus ei ollut hyvä, ja se oli aina vahva menijä. Kun se oli 7-vuotias niin Backlund ajatteli, että hevonen voi hypätä 140-luokkia. Koska ratsastettavuus ei ollut oikealla tasolla, hevonen tuli epävarmaksi ja alkoi pysähtymään.”Olin ihan että apua, ja tulin nopeasti tasossa alas.”Isabella on ollut pois kilpaurheilusta, mutta Backlund toivoo saavansa tamman vielä takaisin radoille.. ”6–8-vuotiaana hevosia työntää helposti liikaa varsinkin, jos ratsastajalla ei ole muita hevosia ja hevonen on hyvä. Tuntosarvet pitää olla pystyssä koko ajan.”Backlund muistuttaa, että hallittuja riskejä voidaan ottaa joskus, mutta ratsastajan pitää olla valmis tulemaan pari tasoa alas, jos hevonen tuntuu huolestuvan.”Hevosta pitää kuunnella, että mihin se on valmis. Joku tulee tietenkin fysiikkansa kanssa hitaasti, ettei isoja esteitä tehdä nopeasti, vaikka se saattaa hypätä ensin sydämellään. Se kostautuu kuitenkin jossain vaiheessa.”."Hirveä tilanne" Hattelilaiset aloittavat kilpailukautensa helmikuussa. Ne, joilla on mahdollisuus, lähtevät ulkomaan reissuille, mutta kotimaahan toivotaan lisää toimintaa.”Suunnitelmia tehdään, kun nähdään, mitä Suomessa on tarjolla. Ruotsiin voisi tehdä jonkun täsmäiskun, ja keväällä käydään usein Drammenissa. Maajoukkueella on kuivaleiri ensi kuussa jossa olisi tarkoitus istua pöydän ääreen miettimään, mihin kukakin menee.”Miten saadaan kotimaahan sellainen tilanne, että hevosurheilun jatkamiseksi talven yli pitää aina pakata tavarat ja lähteä rajojen ulkopuolelle? Siihen Backlundilla – eikä varmaan kellään toisellakaan – ole valmista vastausta.”Tämä on hirveä tilanne. Samaan aikaan laitetaan ikäryhmille tavoite, että saavat mitalin PM-kisoista ja menestyvät huhtikuun nations cupissa. Onko kellään edellytyksiä odottaa menestymistä ja pärjäämistä, jos kukaan ei pääse tekemään mitään talven aikana?” hän toteaa. ”Olemme tietoisia, että asialle pitää tehdä jotain. Meillä on velvollisuus pitää kotimaan toiminta sen verran hyvänä ja laadukkaana, että täältä ei ole aina pakko lähteä. Ei kaikki voi jättää kouluja ja töitä, hyvä, jos joku pystyy.”Backlund muistelee kaiholla muutaman vuoden takaisiin aikoihin, kun käytännössä Ypäjä, Aino ja Nova kilpailivat siitä, kuka järjestää kisoja. ”Se oli jo melkein onnellinen tilanne. Nyt ei oo mitään, onhan tämä ennenkuulumatonta.”Toki säätila vaikuttaa omalta osaltaan, mutta Backlundin toteaa, että ei Ruotsissa tai Norjassakaan ole sen kummempaa talvella.”Nyt kun löytyisi joku, jolla olisi motivaatio järjestää kisoja, niin saisi kyllä koko asiakaskunnan, mitä Suomessa on, kilpailua ei ainakaan ole.”.Hollannin 6-vuotiaiden mestari huutokaupattiin Suomeen 250 000 eurolla: "Tämä hankittiin lähinnä rakkaudesta lajiin".Sanna Backlund haluaa ryhtiä kotitreeniin

Sanna Backlundilla on ratsastuksessa kaksi perussääntöä – jos ne ovat kunnossa, voi kestävän urheiluhevosen rakentaminen onnistua

Aiheeseen liittyvää