Missä hän on nyt? Hän on täällä! Sussi Steinberg tekee tuloaan kansainväliseen GP-satulaan

Jo silloin vuonna 2001 hän asui jo Saksassa, tulipahan kilpailemaan entiseen kotimaahansa.Steinbergiä valmensi tuohon aikaan Marko Björs, joka piti tallia silloin Hyvinkäällä. Steinberg, 44, on saksalaistunut, ja moni sana tulee mieleen ensin vain saksankielisenä. Hän on asunut Saksassa jo yli puolet elämästään, muutti Suomesta ulkomaille 19-vuotiaana ja sille tielleen jäi. Vuosien aikana hevosia on tullut ja mennyt. Ja varsinkin mennyt, sillä heti, kun ne ovat ruvenneet vähänkään enemmän pärjäämään, ne on ollut pakko myydä."Vasta nyt mulla on kaksi sellaista hevosta, joita ei olla myymässä", hän kertoo.Steinberg starttasi niiden kanssa viikonloppuna kansallisesti ja tulevana viikonloppuna molemmilla on ensimmäiset kansainväliset kisat Puolan Wroclawissa. Hevoset ovat Rhapsodie (Skovens Rafael - Weltjunge) ja Don Draper (Desperados - Matchos). Puolan matka alkaa keskiviikkoaamuna, vet check on torstaina ja GP perjantaina. Jatkoluokaksi Steinberg on valinnut freestylen sijaan GP specialin lauantaina.Viime viikonlopun kisat Ankumissa menivät hyvin. GP:n ja GP specialin voitti Ingrid Klimke SAP Freudentänzerilla 74,8 prosentilla. Steinberg oli Don Draperilla specialissa neljäs 70,1 prosentilla ja Rhapsodiella kuudes 69,3 prosentilla.Hevoset ovat erilaisia."Tammalla on tuli perseen alla ja ruuna on vähän jätkempi, mutta sillä on ehdottomat vahvuudet piffi-paffi." Henkinen kotimaaKysymys, miksi kouluratsastaja lähtisi Saksaan, on retorinen kysymys, kaikkihan sinne haluavat, mutta Steinbergin kohdalla kysymyksenasettelu ei ollut niinkään tavanomainen. Hän oli nimittäin jo kymmenvuotiaana päättänyt, ja kertonut myös vanhemmilleen, että hänen loppuelämänsä kotimaa on Saksa ja kotikaupunki Hampuri. Reitti ei heti tuonut Hampuriin, mutta melko suoraa tietä kuitenkin, ja siellä hän nyt perheineen on. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kouluratsastus on saksalaisten leipälaji ja Steinbergin perhe on hyvin valmentautumis- ja huippu-urheilupainotteinen. Isä Lars Avellan on suomalainen keihäänheittäjä ja kotona oltiin hyvin tulosurheiluhenkisiä. "Mun kotikasvatus oli sitä, että tärkeintä ei ole voittaminen, vaan se, millä marginaalilla sä voitat. Eihän se tietenkään ole ihan tervettä, ja puoli leikillään isä sitä sanoi, mutta puoliksi tosissaan samalla", hän naurahtaa. Ja, tosiaan, Saksa, se oli henkinen kotimaa. "Kun katottiin joskus aikoinaan perheen kanssa mäkihyppyä telkkarista, mä pidin peukkuja Jens Weissflogille!"Steinberg ymmärsi jo pienenä hevoshulluna, että jos ratsastusta ammatikseen haluaa tehdä, on lähdettävä Saksaan."Vanhemmat naureskelivat että joo joo."Uran varrelle on mahtunut paljon onnekkaita mahdollisuuksia. Esimerkiksi Mrs McMillan, jonka Isle of Manin ratsastuskeskukseen kutsuttiin stipendiratsastajia ja Avellàn valittiin yhtenä neljästä. "Irlantilainen Carl Hanley pitää nykyään myyntitallia Saksassa, norjalainen Marten Wasmuth ja irlantilainen Gerald Bloomer oli neljäs. Kolme poikaa ja minä.""Meillä oli kaikki parasta sen puolen vuoden aikana mitä se stipendi kesti ja sen jälkeen optio oli, että saadaan valita kuka tahansa valmentaja Euroopasta, ja hän hoitaa meidät sinne."Steinberg valitsi Hubertus Schmidtin. Sponsorointi olisi jatkunut, mutta McMillan sairastui muistisairauteen ja kun tytär astui ruoriin, hevosbisnes jäi ja hulppea tilakin meni myyntiin. Kuulemma Robin Williams kävi sitä katsomassa.Kun aika Schmidtillä päättyi, Steinberg siirtyi sieltä Jonny Hilberathille, jonka tunsi jo nuorten vuosiltaan. Hilberath nosti Ideefixin GP:hen, ja ennen kuin Steinberg ehti ilmoittautua sillä grand prix'hin itse, varakas japanilainen kouluratsastaja Machiko Sakamoto kiinnostui ruunasta ja Steinberg myi sen vuonna 2003.Ateenan olympialaishaave kaatui, mutta realiteetit ovat realiteetteja. Avellàn sanoo, että hän ei tule varakkaasta perheestä ja suhtautuminen asioihin on sen mukaista. "Niillä rahoilla perustin oman hevosalan bisneksen ja ostin nuoria hevosia. Silloin olin lähellä Scheesseliä ja sieltä muutin Bremeniin, kunnes sitten päädyin lempikaupunkiini Hampuriin. Ison veden äärelle, niin kuin helsinkiläinen tykkää."Saksan vuodet eivät olleet helppoja, kaukana siitä. Suomalaisen ei ole helppo tehdä nimeä kouluratsastuksen luvatussa maassa."Sitkeesti mä kuitenkin vaan pidin tunteja ja pikku hiljaa se lähti."Kyseessä on Steinbergin oma hevosalan yritys Susanna Steinberg Dressage. Loppujen lopuksi se vaati koko perheen panostuksen, erityisesti Christian-miehen, joka ei itse lainkaan ole hevosissa, vaan hänen alansa oli vakuutusbisnes."Hänellä ei ole hevosten kanssa mitään tekemisistä, paitsi nyt tietysti minun kauttani. Mutta nimenomaan hän oli se, joka sanoi, että nyt Sussi sä panostat tuonon omaan unelmaasi ja pidetään nämä hevoset."Steinberg kertoo itse asiassa, että silloin, kun hän vuonna 2012 tutustui mieheensä, hän oli jo lyömässä hanskoja tiskiin hevosalalla, niin raskasta se oli. Hän oli jopa jo alkanut opiskella liiketoimintaa. "Mun mies sanoi mulle, että tyttö tyttö, sä olet jättänyt kotimaasikin tämän takia, ei sitä nyt noin jätetä. Lopeta opiskelu, ja keskity hevosiin.". Langehanenbergin vuodetSteinberg oli viisi vuotta Helen Langehanenbergillä Münsterissä, kunnes vuosi sitten palasi Hampuriin. Perhe oli päättänyt, että hän käy Münsterissä sen minkä tarvitsee ja jotta tämä mahdollistui, sinne hankittiin oma koti ja nyt 6-vuotiaalle Alexandra-tyttärelle päiväkotipaikka. Siinä oli kuitenkin melkoinen ajaminen, kun välimatkaa on kuitenkin lähes 300 kilometriä.Langehanenbergille hän löysi Saksassa suosittujen Alte Meister -klinikoiden kautta."Tähän yhteen oli valittu Helen ja kun mun kaveri järkkäsi ratsukoita sinne, mä pääsin klinikkaratsukoksi. Meillä synkkasi heti. Ja sitten mä vaan soitin, että voisiko tulla valmentautumaan. Ekat vuodet meni niin, että aina ajoin silloin tällöin sinne hevosteni kanssa. Sitten sieltä vapautui pari tallipaikkaa ja siinä kohtaa mun mies sanoi, että tuossa on sun tilaisuutesi. Nyt tartut siihen. Me ostettiin sieltä asunto. Vietin viikot siellä, lapsella oli siellä päiväkotipaikka ja viikonlopuiksi palattiin kotiin Hampuriin miehen luokse."Se oli eräänlainen unelma, mutta kun tytär kasvoi, systeemi alkoi käydä raskaaksi."Perjantaisin mä heräsin ratsastamaan kolmelta aamuyöllä, että päästiin lähtemään viikonlopuksi Hampurin kotiin", Steinberg nauraa. "Koska jos sä lähdet liian myöhään, sä juutut ruuhkiin isompien kaupunkien kohdalla ja matkaan meneekin 7 tuntia..."Mutta opit Langehanenbergiltä olivat kaiken vaivan arvoisia. "Absolut!". Elämässä on enemmän rauhaa ja Steinberg jatkaa Langehanenbergillä käymistä, mutta verkkaisempaan tahtiin. "Ja Helen käy välillä täällä meillä. Kansainvälisiä kisoja yritetään katsoa sillä lailla, että mentäisiin samoihin kisoihin."Entä nyt?Nyt on mielessä kansainvälinen GP-ura. Kansallisista kisoista on tullut jo päälle 70 prosenttia, mikä on ratkaiseva rajapyykki. Steinbergillä on Suomen ja Saksan kansalaisuus. "Mutta kun sinne Saksan maajoukkueeseen on pikkasen vaikeempi päästä, niin tähtään Suomen joukkueeseen", hän hymyilee.

Missä hän on nyt? Hän on täällä! Sussi Steinberg tekee tuloaan kansainväliseen GP-satulaan

Aiheeseen liittyvää