Kuukauden henkilö Satu Väihkönen hyppäsi heti syvään päätyyn

Urheilu ja huippu-urheilu. Ajankohtaisia sanoja näin Helsinki International Horse Show'n alla. Ne ovat olleet ajankohtaisia sanoja Satu Väihköselle aina. Hän on sielultaan kilparatsastaja.Siinä ei haittaa, että taukoa ehti kertyä hyvinkin 20 vuotta.Kilpaura, osa 1, ei loppunut torvientoitotuksin vaan pikemminkin hiljaa hiipumalla. Häipymällä omaan elämäänsä, kuten Väihkönen asian muotoilee. Omaan nuoren lääkärin ja kolmen lapsen äidin elämään.Ratsastusvarusteet pistettiin isoon kaappiin ja Väihkönen piti niitä pitkään tallessa. Jotain on vieläkin. Esimerkiksi kaviokoukku, jossa lukee jonkun nuoruusajan hevosen nimi.Väihkönen herätti hiljattain ansaittua huomiota pukemalla nykyisen hevosensa Laverna KS:n päälle vanhan Volvo-loimen vuodelta 1984, hallimestaruuksista. Silloin elettiin toisenlaista esteratsastuksen todellisuutta, tuokin Ruskeasuon maneesissa hypätty luokka tuli televisiosta, ruotsinkieliseltä kanavalta Staffan Simbergin selostamana. Siinä oli mukana nimiä, kuten Christopher Wegelius, Tom Gordin, Kristian Maunula, Aki Ylänne, Henrik Ehrnrooth, Teppo Hakala ja Raimo Aaltonen.Vuonna 1984 Väihkösen elämä oli yhtä kuin esteratsastus ja olisi vielä hyvinkin kymmenen vuotta.”Se vuonna 1995 lopettaminen ei siinä vaiheessa ollut mitenkään vaikea päätös. Totesin silloin, että olen nyt saanut tehdä kilparatsastamista sydämeni kyllyydestä. Ja sen tiesin jo ihan nuorena, että minusta ei ole ammattiratsastajaksi, vaan haluan elääkseni tehdä jotakin muuta.”Väihkönen kuvaa itseään amatööriksi, sanan oikeassa merkityksessä tarkoittaen, että ei saa ratsastuksesta mitään tuloa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Väihkönen olisi satsannut harrastukseensa.. SaksassaOpiskellessaan lääkäriksi 1980-luvulla, Väihköselle tarjoutui mahdollisuus lähteä valmentautumaan saksalaisen Achaz von Buchwaldin talleille kolmena eri vuonna.Tutustuminen tapahtui nations cupissa Helsingissä vuonna 1981. Kisoissa oli joukkue myös Saksasta. Eräänä kauniina päivänä Väihkönen sai kirjeen opiskelijakämppänsä postiluukusta Turun Hämeenkadulla. Häntä lähestyi Hampurin osavaltion urheiluministeri, jonka vaimo oli suomalainen. Von Buchwald puolestaan piti omaa talliaan Hampurilta vuokratuissa tiloissa.Saksa oli ratsastuksellisesti valovuosien päässä ja siellä haluttiin auttaa suomalaista ratsastusta. Väihkösellä oli 2,5 vuoden opiskelujen jälkeen vaihe, jossa hän odotti klinikalle pääsyä, yhden lukukauden mittainen tauko, jonka hän hyödynsi keskittymällä ratsastukseen. Saksasta tarttui paljon oppia. Väihkönen kilpaili siellä ja sai hypätä myös kuuluisaa Hampurin Derbyä.”Kun mä tulin sieltä takaisin silloisen maajoukkuevalmentajan Jana Wanniuksen leireille, Wannius huomasi, että ratsastin paljon sujuvammin kuin aikaisemmin. Sujuva ja rento, aika kevyessä istunnassa, oli Achazin oma tyyli. Varmasti edellä aikaansa silloin. Siihen aikaan ratsastettiin kädellä, kontrolloitiin, passattiin, etsittiin askelta.”Entä nyt, ollaanko edelleen valovuoden päässä Saksasta?”No totta kai volyymiltään meidän tekeminen on pientä, eikä meillä ole perinteitä, kuten heillä maassa, jossa on sukupolvesta toiseen hevostiloilla eläneitä ja ratsastaneita perheitä.”Mutta on jotakin tapahtunutkin. ”Olin juuri viikonlopun Tallinnassa ja näin siellä meidän nuorten, 15–25-vuotiaiden ratsastusta. Näin, että he ratsastavat ilmiömäisen hyvin. Ovat selkeästi urheilijoita. Heistä näkee, että he pitävät huolta kunnostaan ja fysiikastaan.”. Siihen aikaanVäihköstä hymyilyttää, kun hän muistelee Wanniuksen maajoukkueleirejä. Siihen aikaan oheisliikunta ei ollut ”se juttu”.”Kyllähän meillä jotain liikuntaa oli, mutta ei se ollut sitä mitä nyt. Taso on niin noussut, että ratsastajankin on oltava timmissä kunnossa pärjätäkseen. Niin se vain on.”Nyt Väihkönen ajattelee hieman nostalgisesti, että haluaisi tavata uudelleen kaikki nuo henkilöt ratsastuksessa, jotka joskus olivat hänen elämässään niin merkittäviä. ”Esimerkiksi Rolf-Göran Bengtsson on mun vanha kisakumppani. Olisi hauska törmätä häneenkin joku päivä.”Väihkönen toteaa, että häneltä puuttuu kokonainen ratsastajasukupolvi. Vuonna 1995 kisaamisen aloittaneet ovat tänä päivänä suurin piirtein nelikymppisiä. ”Heitähän minä en tunne oikeastaan ollenkaan, mutta olen vähitellen opetellut!” . 1995-2015Vuonna 1995 nuori lääkäri Satu Väihkönen, silloin vielä nimeltään Alanen, erosi lääkärimiehestään. Kolme lasta, 1988, 1990 ja 1992 syntyneet, olivat vielä pieniä ja raha, jos ei tiukassa, niin ei sitä ollut ihan mihin vain. Ja etenkin, jos ajatellaan, että aika on rahaa. Juuri aikaa Väihkösellä ei varsinkaan ollut. Hän oli ratsastanut avioliittonsa aikana, mutta kuin varkain oma harrastus jäi. Luokat ensin pienenivät, sitten loppuivat kokonaan.”Kilparatsastaminen on elämäntapa, kuten hyvin tiedämme.”Mutta lapset aikuistuvat.Elettiin vuotta 2015, kun Väihkönen otti yhteyttä vanhaan ystäväänsä Anu Iivanaiseen ja ilmoittautui 20 vuoden lähes totaalin ratsastamattomuuden jälkeen ratsastuskoulun tunneille Takkulaan.Siinä oli historian havinaa, sillä edellisen kerran hän oli aloittanut Takkulassa vuonna 1969. Hän palasi lähtöruutuun ja osti kymmenen kerran ratsastuskortin.Alkeis- vai jatkotunneille?”No, kyllä mä nyt kuitenkin jatkotunneille menin”, hän nauraa. ”Missäs vaiheessa rupesin sitten liikkumaan niin sanotusti piireissä?” hän ajattelee ääneen. ”Aika nopeasti.”Ennen ratsastuskouluun ilmoittautumistaan hän oli alkanut ajautua ratsasuskilpailujen katsomoihin. Kävi Finnderbyssä ja Helsinki Horse Show’ssa. ”Siitäkin oli ollut se sama 20 vuoden tauko.”Hän oli liikkunut paljon.”Hiihdin paljon ja yritin itse asiassa juostakin, mutta viimeksi mainitusta en hirveästi innostunut.”Ratsastaminen on se, mistä Väihkönen innostuu.Kolmen kuukauden päästä uudelleenaloituksesta hän osti oman hevosen. Siihen oli syynä se, että Takkulaan tuli valmentamaan vanha joukkuekaveri Yrjö Suomus.”Pari hyppytuntia ja siitä se lähti!”. Paljon hevosiaLatvialaisen Lavanda IV:n (Levantinus – Imports xx) jälkeen tulivat mm. Victoria Queen He (Cardento – Rupie Star xx), suomalais-unkarilaisen Kovacsin perheen kasvattama Lumikki, venäläinen, suvultaan tuntematon Listopad, Lavandan jälkeläinen Skyfall isästä Satisfaction II ja hollantilainen Hester Lady.Nyt hänellä on Anni Penttilän kasvattama Laverna Ks (Ludwig von Bayern – Voltaire).Hyvän, sopivan hevosen hakeminen ei ole kovin helppoa. Etenkään, jos ei ole kovin suurta budjettia hankintaan. Sopivan hevosen löytäminen on kuitenkin tärkeää. Väihkönen aloitti harrastuksen vuonna 1969 ja hänen myötänsä koko hänen perheensä, äiti, isä ja veli. Idea tuli hyvältä ystävältä ja kolmannen luokan luokkatoverilta Marina Simonsenilta, Rolf Simonsenin veljen Kain tyttäreltä.”Muut lopettivat alkeiskurssin jälkeen, minä jatkoin.”Hyvin nopeasti Väihkönen sai oman hevosen. 1970-luku oli nousukautta.”Meitä oli paljon tällaisia yrittäjäperheiden lapsia, joille lähdettiin ostamaan niitä omia hevosia. Opettajina olivat Kaija Borup ja Mauno Roiha ja Hollannista Suomeen muuttanut Jan Majburg.”Väihkönen aloitti kouluratsastajana ja vaihtoi 15-vuotiaana esteratsastukseen.”Ihme kyllä kilpailin jopa vaativan B:n koulua.”Tässä vaiheessa elämässä tapahtui tragedia. Väihköselle ostettiin seuraavaksi sekä nuori, että kokenut estehevonen, mutta kumpikin kuoli Takkulan tallin suuressa tulipalossa, kovilla pakkasilla maaliskuussa 20 muun hevosen tavoin. Ensimmäisen hevosen, nimeltään Albatros, Väihkösen isä osti oopperan jatkoilta Heikki Tammisalolta, kun tytär oli 12-vuotias.Hevosia on ollut paljon. ”Kolmisenkymmentä.”Ratkaisevia olivat Albatros ja Titania, jolla hän pääsi heti junioreiden PM-joukkueeseen, ja kirjoitusten jälkeen Irlannista löytynyt Fair Girl. Irlantiin hän lähti silloisen valmentajansa Tom Gordinin kehotuksesta.”Fair Girlillä hyppäsin 11 kautta. Se on tosi pitkä aika.”Little Goldilla Väihkönen voitti Finnderbyn vuonna 1985 ja kävi Horse Show’ssakin, jossa sijoittui 140-luokassa toiseksi. Isoimmillaan hän on mennyt 150-luokkia ja pari 160-rataa eli silloista SYP GP:tä ja kaksi nations cupia, Helsingissä ja Sopotissa. Maailmancupin osakilpailuluokkaa hän ei koskaan hypännyt, mutta osallistui world cup-kisoihin esimerkiksi Göteborgissa, Antwerpenissa ja S´Hertogenbochissa, joissa hyppäsi muita luokkia.”Oli siinä muitakin hevosia, mutta vuosi 1988 tuli vastaan aika nopeasti. Vuonna 1990, kun Mikko syntyi, ratsastin vielä SM-tasolla, mutta keskittyminen oli jo vaikeaa, kun kisoissa oli mukana vaunuissa äitään odottava vauva.”Vuonna 1992, kolmannen lapsen synnyttyä, hän sinnitteli vielä 130-esteillä, joka oli sellainen mukavuusalue, jota pystyi menemään ilman suurempia panostuksia, kohtuullisella harjoittelulla.”130 on jo ihan esteratsastusta, mutta sitä ei voi verratakaan 150-esteisiin, joissa hevosen hyppykaarikin jo rajusti muuttuu.”Lavernan satulassa Väihkönen hyppää Horse Show’n nuorten hevosten luokissa keskiviikkona ja torstaina.Häntä valmentaa esteillä Kari Nevala ja Mikko Mäentausta, ja sileällä Hanna Volanen, aiemmin myös Sanna Backlund ja Susanna Rautanen. Oopperaa Väihkönen harrastaa edelleen. Viime perjantaina hän oli Helsingin Oopperatalolla elämänkymppaninsa Ossi Sopen-Luoman, ja poikansa ja tämän naisystävän kanssa kuuntelemassa Mozartin Don Giovannin.. HevosopistoHevosopiston puheenjohtajaksi Väihkönen ryhtyi, kun opiston aiempi puheenjohtaja Laura Airaksinen ja SRL:n puheenjohtaja Marjukka Manninen häntä viime keväänä pyysivät.”Ajattelin, että koska olen saanut Ypäjältä niin paljon, halusin antaa jotakin takaisin. Ja nyt hiipuva työura antaa tähän mahdollisuuden.”Airaksisen Väihkönen tunsi, sillä työskenteli Ratsastajainliiton hallituksessa yhden kauden tämän puheenjohtajakauden aikana. Väihkönen oli kolme kautta myös vaalivaliokunnan puheenjohtajana.Väihkönen sanoo, että hallitustyöskentely Hevosopistolla on ”suorastaan kivaa” ja että operatiivinen johto on hyvä. ”Toimitusjohtaja Heli Kivimäki-Mannerin johdolla taloutta on saatu oikaistua ja valtavaa kiinteistömassaakin on lähdetty kunnostamaan. Hevosopisto on velaton yhtiö, hyvällä taloudellisella pohjalla. Onhan sillä kiinteistöissä omaisuutta.”Väihkönen sanoo, että kiinteistöissä on korjausvelkaa, mutta hänen mukaansa ei puhuta kymmenistä miljoonista. ”Meillä on kiinteistöpäällikkö, joka on sitä arvioinut. Kuva ei ole niin synkkä kuin julkisuudessa on annettu, mutta onhan siellä toki korjattavaa. Ei siellä rakennukset sentään luhistumassa ole.””Valmennuskeskuskin on hyvällä mallilla, kun Pirkko Herd on tullut takaisin.”Väihkönen kertoo, että Valmennuskeskukselle nähdään roolia SRL:n valmennusten pitopaikkana, mutta myös itsenäisenä tapahtumien ja kilpailujen järjestäjänä. ”Tarjotaan huipputason olosuhteet. Ja siellä täytyy olla tapahtumia, jotta sekä hevosten että ihmisten majoituskapasiteetti saadaan käyttöön. Se on yksi tulonlähde.”Perusfunktio on oppilaitostoimintaa. ”Rehtori Päivi Niska on ottanut opiskelupuolen hienosti hanskaansa. Itsetarkoitus ei ole pitää opiskelijoita mahdollisimman paljon kirjoilla vaan saada heidät ajallaan valmistumaan. Uhkakuvana on kustannusten nousu ja OKM:n rahoituksen pieneneminen.”Mitään muutoksia ei koulutusohjelmaan ole Väihkösen mukaan tulossa.”Tartutaan hommiin ja tehdään hyvää työtä yhdessä.”Meneillään olevasta oikeusprosessista Väihkönen toteaa, että kesäkuussa Helsingin käräjäoikeudessa hävitystä Mansikkamäki vs Hevosopisto -tuomiosta haettiin valituslupaa, koska katsotaan, että päätöstä ei voi suorilta hyväksyäkään.”Katsotaan sitten, saadaanko se valitusoikeus vai ei. Ei siihen ole oikeastaan mitään muuta sanomista. Me ollaan tiettyjä asioita nostettu esiin ja jos valituslupa saadaan, täytyy uudestaan todistaa.”Yksityiskohtiin Väihkönen ei halua mennä. Hän toteaa ”ottaneensa aikamoisen taakan”, mutta sanoo, että asia ei huolehtimalla parane. Nousevista kuluista hän toteaa, että sitä ei tiedä, mitä hovioikeudessa kenties maksuista päätetään ja sanoo, ettei sitäkään ole päätetty, mihin asti asiaa jatketaan.”Tässä vaiheessa yritämme parhaamme, että oikeus meidän käsityksemme mukaan tapahtuisi.” HUJOToinen paljon aikaa vievä luottamustoimi on huippu-urheilun johtoryhmän eli HUJO:n puheenjohtajuus. HUJO on luottamushenkilötyövoimaa, eli sitoutuneiden alan ihmisten tuomaa osaamista ilmaiseksi, mutta se joutuu hyvinkin paljon koordinoimaan ja organisoimaan liiton toimintaa.”HUJO on sen verran epäselvä asia monille ihmisille, että marraskuun urheilufoorumissa ajattelimme esitellä toimintaamme lähemmin.”Maajoukkuevalmentajien erottaminen herätti paljon keskustelua, mutta Väihkönen toteaa tarkoituksenmukaiseksi mennä samaan malliin muidenkin pienten ratsastusmaiden kanssa, eli maajoukkuekapteenijohtoiseen malliin, jossa A-renkaan ratsastajat hoitavat valmennuksensa pääosin itse.”Valmentautuminen organisoidaan etenkin näissä alemmissa valmennusrenkaissa uudelleen. Ei ole poissuljettua, että hyödynnetään ulkomaisiakin valmentajia.”Pether Markne, Richard White ja Chris Bartle tulevat Hevosopiston kansainväliselle valmennusviikolle joulukuun alussa. Klinikat toteutetaan hankerahalla.Tämän vuoden Horse Show’ssa tulee täyteen 6 vuotta kun Ossi Sopen-Luoma ja Väihkönen tapasivat. Nyt he asuvat Tervakoskella vanhassa hirsitalossa ja pitävät siitä ja 8 hevosen tallista huolta. Naapurissa asuva Sopen-Luoman tytär huolehtii puutarhasta ja nuorin tytär toimii tallimestarina. Perhe ja lapsenlapset ovat Väihköselle hyvin tärkeitä. ”Haluaisin nähdä heitä enemmän!”.Satu Väihkönen65-vuotiasSuomen Ratsastajainliiton HUJO:n puheenjohtajaHevosopiston hallituksen puheenjohtaja viime huhtikuusta lähtienKilparatsastajaTyöterveyslääkäri.Hurja challenge laatikollisesta shampanjaa - pystyykö Finnderbyn hyppäämään tuosta vain?.Satu Väihkönen lähtee johtamaan Hevosopistoa urheilu edellä.Hovioikeuteen valittanut Hevosopisto myöntää osan Pauliina Mansikkamäen vaatimuksista, mutta kokonaislaskelma jää ex-toimitusjohtajalle miinusmerkkiseksi

Kuukauden henkilö Satu Väihkönen hyppäsi heti syvään päätyyn

Aiheeseen liittyvää