Ei koskaan luottamuksen kustannuksella - "Älä harpo etappeja", varoittaa estevalmentaja Vincent Voorn

Valmentaja on vastuussa siitä, että oppilaan ura kehittyy parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten Vincent Voorn nuoren Aura Vasaman. Vielä nuoriin ratsastajiin kuuluva Vasama, 20, nousee kovaa vauhtia vaikeustasolla.Häntä on nyt puolitoista vuotta luotsannut kokenut valmentaja Vincent Voorn.Voorn on sitä lajia valmentajia, jotka uskovat positiivisuuden voimaan. On vaikea pysyä positiivisena, jos mikään ei onnistu. Tästä seuraa toinen periaate: koskaan ei ratsastuksessa pidä kiirehtiä.Muitakin perusperiaatteita on. Valmennettavan on luotettava sataprosenttisesti valmentajaansa. Vain silloin hän tekee kuten valmentaja parhaaksi näkee. Ja valmentajaa tarvitaan, jos menestyä mielii. Yksin laji nimeltä esteratsastus on liian vaikea opetella. Kansainvälisellä tasolla esteratsastus on nykyään niin vaikeaa, että tehtävää ei voi sälyttää myöskään hevosen harteille. Oli hevonen kuinka superyksilö tahansa, se ei selviydy radoista yksin. Miten luottamus saavutetaan?Siten, ettei sitä koskaan petetä..Tästä on kyseVasama asuu, työskentelee ja valmentautuu HollannissaValmennussuhde Vincent Voornin kanssa keväästä 2022GDS-tallia eli Golden Dream Stablesia vetävät Voorn ja hänen puolisonsa Jonna Sundblad. Paljon on kiinni kommunikaatiosta. Toisinaan valmentajan on pistettävä vähän ekstraa siihen, että hän viestii rauhallisuutta oppilaaseensa. Erityisen tarkka on oltava, kun edessä on tason nosto: on oltava hyvällä, positiivisella mielellä, vailla pelkoa, kun on tiedossa, että kohta voi tulla vähän vaikeaa. Valmentajan on oltava päättäväinen ja kannettava onnistumisesta vastuu. Myös epäonnistumisista. Voorn sanoo, että hyvä valmentaja ottaa haltuun koko paketin alusta loppuun. Kisoissa se tarkoittaa, että ratsastaja saa olla vailla huolen häivää. "Kävellään rata ja valmentaja sanoo oppilaalle, että kuulepas, meillä on tässä tämä yksi suunnitelma, plan A ja se menee näin: hyppäät tuon esteen noin, ja tämän välin menet näin ja tuossa kaarroksessa teet tismalleen niin".Plan B:t eivät ole psykologisesti hyviä, ne siirtävät vastuuta oppilaalle, jolle se ei kuulu. Voorn perustelee. "Parhaiten homma toimii niin, että valmentaja kertoo oppilaalle, että "näin tehdään". "Hyvin tarkalleen ja yksilöidysti."Useimmiten kuitenkin elävässä elämässä käy niin, että radalle joudutaan käyttämään kakkosvaihtoa, koska rata ei mennytkään siihen asti niin kuin suunniteltiin. Mutta se on silloin työtapaturma, ja niitä tapahtuu."Mutta jos se koko rata alkaa jo niin, että sanon Auralle "ehkä tuo väli on 7, ehkä 8", silloin radan kävelystä ei ole hyötyä, vaan se luo itse asiassa huonon lähtötilanteen, eikä se plan A erittäin todennäköisesti toimi.".Ihmiset ovat aivan liian kärsimättömiäVincent Voorn.Miten noustaan huipulle? Mistä tämän päivän esteratsastuksessa on kyse? Miten ratsastaja nousee huipulle?"Siihen tarvitaan monia elementtejä, mutta yksi tärkeimmistä on, ettei harpota etappeja", Voorn sanoo. Voornia harmittaa aina, kun hän näkee, että ratsukko on väärällä, liian vaikealla tasolla."Ihmiset ovat aivan liian kärsimättömiä. He ostavat hevosia, joihin heillä ei oikeastaan ole edes varaa. Se hevonen on ehkä hypännyt 150-luokissa, ratsastaja ei. Bum, parin kuukauden kuluttua nähdään, että uusi ratsukko on siellä 150-luokassa. Mutta niin se homma ei toimi."Voorn sanoo, että se kokenut hevonen on kylläkin hyvä hankinta, eihän opetusmestareista turhaan puhuta, mutta varsinainen oppiminen tapahtuu, kun sen kokeneen hevosen kanssa mennään tarpeeksi matalalle tasolle, kyseisen hevosen helpolle mukavuusalueelle.150-hevosen kanssa vaikkapa 130–135-luokkiin. Sitten mennään niitä luokkia tarpeeksi pitkään, sillä hevonen pysyy sillä tasolla tyytyväisenä kokiessaan, ettei joudu vaikeuksiin, vaikka ratsastajalta saadut ohjeet eivät ihan tarkkoja olisikaan. "Niin kauan, kun ratsastajalla on mielessään kysymyksiä, joihin hänellä ei ole vastauksia, miksi pitää mennä esittämään niitä kysymyksiä liian vaikealle tasolle, liian suurille esteille? Ei sellaisessa ole mitään mieltä.""Mutta jostakin syystä juuri niin ihmiset kuitenkin tekevät. Työntävät asioita tapahtumaan liian nopeasti, koska on tullut ostettua se vähän liian kallis hevonen."Voorn on mieluummin liian kauan helpommalla tasolla, kuin yhtään liian vähän."Sitten kun kaikki sujuu varmasti, tulee eteen se hetki, että päätän nostaa vaikeustasoa. Huom. valmentaja. On tärkeää psykologisesti, että sen päätöksen tekee valmentaja. Hän viestii silloin oppilaalle, että 'nyt arvioin, että sinä olet valmis'. Sille uudelle tasolle mennään täynnä itseluottamusta ja intoa ja hyvää mieltä."Voorn sanoo, ettei haittaa, jos valmennettava alkaa olla jo vähän kärsimätön."Silloin kun oppilas alkaa hokea, että nyt niitä isompia esteitä kiitos, tilanne on oikein hyvä."Voorn sanoo myös, että useimmille tulee eteen jossakin vaiheessa myös se huono kokemus. Saatetaan ratsastaa esteen sekaan, pudota, jopa satuttaa."Kyllä minäkin olen saanut neniini esteradalla, eikä se koskaan ole toivottavaa. Mutta sitten se, miten paha kokemus siitä tulee, riippuu usein siitä, miten kunnossa taustat ja perusratsastus ovat. On huono tilanne, jos ratsastajalla ei ole selvillä mikä aiheutti huonon kokemuksen. Vastaavasti se auttaa, jos pystyy analysoimaan tapahtunutta ja ennen muuta ymmärtämään ja myös tekemään ne toimenpiteet, että asia ei enää toistu."Jos epätoivottava huono esitys tapahtuu Voornin valmennettavalle, hän arvioi tarkkaan, onko syytä palata matalammille esteille. "Minun systeemini mukaan valmennettavani eivät koskaan hyppää sellaisissa luokissa, joihin he eivät kuulu.".Näen jatkuvasti ihmisiä, jotka vain jatkavat pään lyömistä seinäänVincent Voorn. Tämän takia, kontrollin takia, hän myös mielellään pitää valmennettavansa omassa tallissaan."Voin ottaa vastuun vain, jos kokonaisuus on hallinnassani." . Reipas tason alennus joskus tarpeenJos käy niin, että ratsastaja pääsee säikähtämään, silloin on usein myös valmentaja epäonnistunut. Silloin peli täytyy eräällä lailla viheltää poikki kokonaan."Silloin ei enää palata yhtä tasoa alemmas, vaan useampi taso alaspäin. Jos kyseessä on kansainvälisissä luokissa siipiään kokeillut ratsastaja, laitan hänet hyppäämään kansallisiin kisoihin, vähintään pari pykälää pienempiin luokkiin. Ja näitä luokkiahan Euroopassa riittää. Peelbergenissä ja Opglabbeekissä voit hypätä näitä luokkia maanantaista sunnuntaihin. Ja niitä pitää hypätä paljon, jotta tulee mahdollisimman iso määrä hyviä, helppoja ratoja taas alle. Hyvät toistot ovat parasta asian hoitoa."Mutta tapahtuuko näin? Ei."Näen jatkuvasti ihmisiä, jotka vain jatkavat pään lyömistä seinään. He osallistuvat kerta toisensa jälkeen samantasoiseen luokkaan, putoavat, ratsastavat sekaan, tulevat taas uudelleen. Miksi? On muutenkin ihan tarpeeksi vaikeaa saada hyvä tulos estekisoista, saati sitten noin."No miksiköhän?"Luulen, että ihmiset haluavat todistaa asioita itselleen ja muille. Haluavat näyttää muille, että he osaavat, mutta eivät kuitenkaan ole niin kiinnostuneita, että näkisivät kaiken sen vaivan, mitä menestyminen oikeasti edellyttää."Haluavat kuvia someen millä hinnalla hyvänsä?"Jep. Jotain sellaista."Miten tulee menestyväksi ratsastajaksi, siihen Voornilla on vastaukseksi yksi sana. Omistautuminen."On oltava omistautunut asialle, että motivaatio riittää jatkuvaan harjoitteluun. Ja sitten toisekseen, tarvitaan erittäin hyvä hevonen. Kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät, lopputuloksena voi olla menestyvä ratsastaja."Kun Voornilta kysyy mikä on ratsastajan ja mikä hevosen osuus, hän ei mielellään vastaa kysymykseen, mutta sanoo hetken päästä, että huipputasolla laji on niin vaikea, että vähintään 75 prosenttia on ratsastajan harteilla. "Sekin on totta, että ilman tarpeeksi hyvää hevosta voi kaikessa rauhassa olla kuinka huippu hyvänsä, homma ei vaan onnistu, mutta huonon kuskin kanssa tilanne tulee tismalleen samaan - etkä pääse luokassa edes maaliin asti. Sanoisin, että huippuratsastajalla hevosen laatu tekee sen eron, voitatko luokan vai ratsastatko radan yhdellä pudotuksella. Huippuratsastaja voi voittaa myös vähän rajoitetummalla hevosella, amatööriratsastaja ei koskaan. Ja silloin, kun huippuratsastaja kohtaa huippuhevosen, silloin on aika kiva tilanne!".Sunshine TourCanto Brunon (Canto Blanco - Quality) kanssa on ollut onnea. Kun Vasama puolitoista vuotta sitten aloitti Voornilla, hän lähti ensin kisamatkalle Olivaan, jonka oli jo sopinut aiemmin. Mutta Voorn sai toimeksiannon löytää sopiva hevonen. Canto Bruno löytyi Sunshine Tourilta, jossa Voorn oli. Sillä ratsasti belgialainen Annelies Vorsselmans, Jeroen Dubbeldamin partneri. Voorn näki, että hevosella on juuri se asenne ja kyky, mitä haetaan. Siinä vaiheessa haettiin hevosta, joka veisi Vasaman kahden tähden tasolle, 145 sentin esteille. "Sovin Jeroenin kanssa, että he pitävät hevosta minulle Sunshine Tourin jälkeen, eivätkä nyt ihan heti ainakaan myy sitä."Takaisin Hollannissa Vasaman äiti lensi paikalle ja Aura meni kokeilemaan sitä, ja kymmentä muutakin. Canto Brunoa kokeiltiin ensin, ja se oli heti se hevonen, joka miellytti. Muut eivät sen jälkeen tuntuneet kiinnostavilta. Tavoite – 145-luokat – saavutettiin nopeasti, ja paljon enemmän."Hevosella ja ratsastajalla klikkasi ja he saavuttivat yhdessä sen, että nyt ollaan viidessä tähdessä ja menty sillä tasolla grand prix'tä", Voorn myhäilee.. VoornEnsi vuonna 40 vuotta täyttävä Vincent Voorn tulee kuuluisasta ratsastajaperheestä ja hänen isänsä on kansainvälisesti kilpaillut Albert Voorn.Hän on jättäytynyt pikku hiljaa valmentajaksi. "Minulla oli super ura Audin ja Eric Berkhofin kanssa aikoinaan", Voorn kertoo. Hän oli aikanaan Audi Teamin tähtiratsastaja. Berkhof veti Margaretha Hoeve -tallia vuodesta 2005 eteenpäin. Aiemmin tämä reilusti yli 200-vuotias, vuonna 1989 urheiluhevosiin keskittynyt, maatila-hevoskeskus, yhdistyi kuuluisaan Bollvorms-nimeen, joka oli muodostelma entisestä omistajaperheestä van der Vormista ja Bolluyt -kouluratsastustallista. Perustettiiin kuuluisa Audi-Team. Berkhofin tallin hevosilla on kilpaillut suuri osa Hollannin huippuratsastajista Eric van der Vleutenista Roelof Briliin, Ben Schröderiin and Leida Strijkiin. Sinä vuonna, kun toiminta siirtyi Berkhofille, tämän aiempi ratsastaja Henrik von Ankarcrona oli päättänyt palata kotimaahansa Ruotsiin, joten oli paikka auki nuorelle lupaukselle. Voorn oli juuri voittanut Hollannin mestaruuden nuorissa ratsastajissa Gestion Priamus Z:lla vuonna 2004. Seuraavana vuonna ratsukko sai kultamitalin EM:ssä Schaffhausenissa. Mannheimissa tuli joukkue-EM-kulta vuonna 2007. Tästä eteenpäin meni kovaa. Yhteistyö kesti vuodesta 2005 vuoteen 2013. Rob Ehrens valitsi Voornin olympiajoukkueeseen Hongkongiin vuonna 2008 hevosella Audis' Alpapillon Armanie (Aldato - Cassini I) kanssa. Joukkueessa ratsastivat myös Angelique Hoorn, Marc Houtzager ja Gerco Schröder. Joukkue oli neljäs, mutta Voorn vasta 40."Noh, se ei ollut minun elämäni paras kisa, vaan urani huonoin, eikä mikään siellä sujunut niin kuin olimme odottaneet, mutta kyllä, olin siellä."Hevoskauppa pyöri ja ihmiset alkoivat haluta myös valmennusta"Kun aloitimme vaimoni kanssa bisneksen, ratsastin vielä tosissani kilpaa. Mutta ennen pitkää oli päätettävä kumpaa tekee. Valmennammeko vai kilpailemmeko me? Koska jos Auran pitää lähteä Helsinkiin ja Vincentin pitäisi lähteä jonnekin muualle ratsastamaan, meillä on tietynlainen ongelma käsillä. Eli nyt on niin, että pariin vuoteen en ole varsinaisesti enää ratsastanut kilpaa. Sen sijaan ratsastan kotona päivittäin ja yleensä kaikilla valmentamillani hevosilla, tarpeen mukaan."Voornilla on kotonaan 45 hevosta, 11 valmennettavaa ja kolme valmentajaa. Valmentajia tarvitaan enemmän kuin yksi, jotta oppilaiden ei koskaan tarvitse jäädä yksin..2022Miten yhteistyö alkoi? Kun Aura Vasama sai lukion päätökseen, hän halusi omistautua kilparatsastukselle.Tarvittiin valmentaja."Aloin katsella ympärilleni, kyselin sieltä ja täältä ja löysin GDS-Trainingin, jota pitävät Vincent ja Jonna. Laitoin heille muistaakseni sähköpostia ja sain vastauksen. Sitten soitin Vincentille. Ja muistan, että olin tosi hermona siinä puhelussa, koska en siihen aikaan puhunut kovin hyvää englantia. Mutta Vincent tuli sitten pitämään yhden valmennustunnin, koska olin hevosineni vain puolen tunnin ajomatkan päässä Vincentin talleilta." Tässä vaiheessa elettiin vuoden 2022 alkua, valmennus siirtyi vähän myöhempään, sillä Vasama oli sopinut menemisestä Olivaan, ja Voorn Vejer de Fronteraan.Toukokuussa oli ratsukon ensimmäinen 135-luokka Hollannin Kronenbergissä. Valinta oli oikea niin hevosen kuin valmentajankin suhteen, Vasama sanoo."Löysin itselleni parhaan vaihtoehdon, olen siitä varma."Entä ensi vuoden suunnitelmat?Vasama naurahtaa."Meillä oli oikein hyvät suunnitelmat myös tälle vuodelle. Niihin ei kuulunut senioreiden nations cup -kisat, eivätkä viiden tähden maailmancupkisat", hän sanoo. "Melkoista vuoristorataa!" Voorn toteaa. Milloin olympialaisiin? Vuonna 2028?"Los Angeles on realistinen tavoite. Toki siihen tarvitaan hevosvoimia", Voorn tuumaa. Löytääkö niitä?"Kyllä niitä aina löytää. Kunhan ei hae valmista olympiahevosta olympialaisia edeltävänä vuonna. Niitä ei kukaan pysty hankkimaan."

Ei koskaan luottamuksen kustannuksella - "Älä harpo etappeja", varoittaa estevalmentaja Vincent Voorn

Aiheeseen liittyvää

Ben Simonsén aloittaa ja lopettaa kautensa SM:istä "jos hevonen on terve vielä perjantaina"

Ratsastuksen viikko 40: Tallinna Horse Show vetää taas suomalaisia, ValjakkoSM:t Ypäjällä

Tukes: Kypärä on pääasia – ratsastuskypärän käyttö suojaa vakavilta päävammoilta

HUJO laittoi maajoukkuetoiminnan jäihin loppuvuodeksi – "Pohjattomaan kaivoon laitettiin kansi"