Dexter oli pieni hevonen ison, hurjan hevosen egolla: "Se on edelleen mun voimaeläin"

”Jos Dexter olisi ihminen, sillä olisi diagnoosi”, sanoi ratsastuksenopettaja, kirjailija ja esteratsastaja Esma Haddas pienestä ja valloittavasta suomenhevosestaan vuonna 2022 jolloin tämä juttu ensimmäisen kerran Hevosurheilun ratsastussivuilla kirjoitettiin.14.9. Esma Haddaksen teksti hänen somessaan alkoi näin: "Ystäväni Dexter ❤️Tällä samalla kotipihalla otit ensimmäiset askeleesi ja tänään aamuauringossa nukahdit ikiuneen.Ei yllättäen, vaan kipujesi takia. Nyt oli aika päästää irti." 17 yhteistä vuotta17 yhteistä vuotta on paljon tai vähän, miten sen ajattelee. Jotkut hevoset elävät 40-vuotiaaksi, joillekin ikä tulee vastaan aikaisemmin. Hevosihminen toimii tilanteen mukaan ja kantaa vastuunsa. Päästää irti. "Sen kehossa oli sairaus, joka vaikutti lihaskalvoihin", kertoo Haddas.Keho ei enää pysynyt villin sielun vauhdissa. "Mä näin, että se oli mun suurinta rakkautta päästää siitä irti. Joku toinen hevonen voisi elää onnellisesti vähän huonommallakin kropalla, Dexter ei. Sillä oli se sielu, mikä tarvitaan suomenhevoselle isoille esteille, niille 120-esteille. Sen täytyi saada olla itsevarma omasta kehostaan."Haddas on niitä ihmisiä, joiden mielestä suomenhevoset ovat pystyviä 120-esteille, vaikka puomien korkeus on jatkuvasti mataloitumaan päin."Suomenhevonen tarvitsee kunnon ratsastajan siinä missä muutkin hevoset."Dexter oli niitä suomenhevosia, jotka jättivät jäljen. Se Miia Lahtisen Hevosurheiluun kirjoittama lämminhenkinen lähikuvajuttu meni näin: 13-vuotias ruuna Dexter (Opeliksi – Spiraali) on yliaktiivinen, vähän huono keskittymään ja lisäksi monissa asioissa arka ja pelokas. Silti se on estesuomenratsujen ykköskattausta.”Ikuinen nelonen”, Haddas sanoo ja laskee olleensa suomenhevosten mestaruuksissa neljä kertaa neljäntenä.Dexterin on kasvattanut Christina Malmberg, Haddaksen hyvä ystävä. He myös omistivat Dexteriä yhdessä.”Mutta ei siinä kauaa mennyt, kuin myin osuuteni. Se oli pieni ja pippurinen, ei ollenkaan hevonen sellaiselle tätiratsastajalle kuin minä. Emän varsoista yksikään ei ollut ollenkaan sen luonteinen kuin olisin tarvinnut”, Malmberg sanoo, ja hymyn kuulee äänestä.Ensimmäinen yhteisprojekti oli Brilliantti Pilven Pojasta, mutta se myytiin.”Kaikkia ei voi pitää, ja olen muutenkin sitä mieltä, että kun avioliitonkin voi lopettaa, ei kavioliitonkaan pidä olla lopullinen tuomio. Jos hevosen kanssa ei saa oikeaa fiilistä, meillä ei ole velvollisuutta jatkaa sen kanssa, eikä se ole oikein kummallekaan. Kun hevonen pääsee oikealle omistajalle sille sopivaan työhön ja tarkoitukseen, se voi olla kultakimpale ja se saa ansaitsemansa arvostuksen”, Haddas pohtii.”Itse olen ihan tunneihminen, liikaakin, ja elän fiiliksellä. Brilliantista tuli jo varsana tunne, että se on hevonen jollekin muulle, ei minulle. Se oli jo varsana itsenäinen, eikä hakenut ihmisen luokse”, Haddas muistelee.Dexter taas löysi tiensä hänen sydämeensä heti.”Siitä hetkestä, kun se pääsi kalvoista irti ja nosti pienet korvansa pystyyn, se oli meille. Nämä ovat tunneasioita, joissa ei ole järkeä”, Haddas hymyilee.Tosi pieni siitä kyllä tuli, vain 150-senttinen kengät jalassa.”Sen saisi varmaankin mitattua poniksi. Mutta kuten valmentajamme Kari Nevala sanoo, kun se katsoo itseään peilistä, se näkee 180-senttisen oriin. Olen ajatellut, että ei sitä voi mitata poniksi, koska sillä on ison hevosen ego”, Haddas lupaa.. VieteriäVähälempin vekseliläinen emä Lemmin Liekki on Kyröjen kasvattama valiotamma, joka jätti 13 jälkeläistä. Ne ovat kaikki ravi-isistä ja niistä seitsemällä on raviennätys. Vähälempin isäksi valikoitui V.T. Ajatuksen 161 jälkeläistä jättänyt täysveli Spiraali. Vähälempiäkin yritettiin raviradoille, mutta sinne se ei ikinä päässyt.Paitsi vieteriä, Vähälempi toi myös Vieteriä. Se on Dexterillä sekä eie että ieii.”Minulla on näissä suomenhevosten sukulinjoissa muutama suosikki, ja niitä ovat V.T. Ajatus ja sen isä Vieteri. Vieteri jätti hyppääviä hevosia. Isänisän Kelmin puolelta Dexteriin on tullut ratsastettavuutta”, Haddas miettii. Varsoja Vähälempi teki viisi. Brilliantti kantakirjattiin, mutta se ei ehtinyt saada jälkeläisiä.”Se oli hieno hevonen, kaunis kuin mikä, mutta varsana ruma”, Lamberg hymyilee.Dexterin isä on lapsitähdeksi jäänyt Maatalouden Tutkimuskeskuksen kasvatti Opeliksi, joka voitti aikanaan Kasvattajakilpailun kouluratsastuksessa Kirsi Hagnerin kanssa. Siitä jäi vain viisi varsaa.Pieni ja somaDexter oli varsana pieni, kaunis pallo, vaaleatukkainen ja kaikin puolin soma.”Ja tosi energinen ja veikeä. Siinä oli niin paljon sielua, energiaa ja vallattomuutta. Jos jossain laitumella oli kivi, se kiipesi sen päälle. Ja ennen kuin se täytti viisi, se ei pysynyt missään langoissa. Se on se syy, miksi se ruunattiinkin. Se oli kuin tallin poni, joka saa kaikki nauramaan. Mutta ei se ollut aina helppo, koska sillä oli vekkuli mieli, ja se oli nopea ja reaktiivinen”, Haddas kertoo.Vielä nykyäänkin, jos Haddas on poissa ratsastuskoulultaan ja suomenhevosruuna Dexter pitäisi ottaa omasta tutusta tarhastaan omaan tuttuun karsinaansa, hän sopii erikseen sille taluttajan. Läheskään kaikki tallityöntekijät eivät pärjää. Ei Dexter juokse kuin 8 metriä, kun se jotain säikähtää, mutta jo siinä matkalla moni ehtii jäädä alle, jos asioita ei osaa ennakoida.”Kun kysyin mieheltäni tätä juttua varten, mitä hän haluaisi sanoa Dexteristä, hän sanoi, että enää käsi ei ole kilpailuissa sen taluttamisesta yhtä kipeä kuin ennen”, Haddas paljastaa.Dexter on nimittäin nykyään hieman rauhoittunut – mutta yhä edelleenkään sitä ei voi pitää hetkeäkään yksin autossa kilpailupaikoilla.”Minulla oli pitkään sininen hevosauto Oakley, joka oli jo tullessaan vanha, mutta aivan ehjä sisätiloiltaan. Yksi kausi Dexterin kanssa, ja siinä oli lamput ja metallit vääntyneet. Kun muut menevät ulos autosta, se ei kaihda mitään keinoja. Se hajottaa kaiken ja vaikka puree itsensä ulos”, Haddas hymyilee.Siksi kivoimpia ovatkin monipäiväiset kilpailut, jolloin Dexterin saa väliaikaiskarsinaan.. Dexterin nuoruus oli siis vilkas. Ajoon ääniherkkää ruunaa ei opetettu, vaikka Haddas itse nuorena kävi Moilasen Arin ravitallilla, joten ajaminen on tuttua.”Näin sieluni silmin, mitä voi tapahtua. Sille olisi pitänyt pistää korvahuput, kumitulpat ja neopreenitulpat. Ajattelin, että se ei ole sen väärtiä, että mun ja Dexterin suhde säilyy parempana, kun ei sotketa kärryjä tähän hommaan.”Dexter kävi nuorten hevosten arvostelutilaisuuksissa, ja se oli Harjun karsinnoissa paras nelivuotias pistein 9,5 – 9,5 ja 9,75. Syksyllä finaalissa kun hypyt tehtiin selästä, pisteet putosivat, kun Haddas oli itse jalka paketissa ja ratsastaja melko kokematon.Ratsastaessa Dexter oli nopea, ja sitä se on yhä. Haddas on kuitenkin onnistunut pysymään selässä kaikki 9 vuotta.”Mutta jos nyt lähtisin pellolle ilman satulaa, voin luvata, että putoaisin”, hän hymyilee.Radoilla Dexter rakastaa esteitä, mutta pelkää kaikkea muuta: kukkia, liputtajia ja yleisöä. Joskus se tuo pudotuksia, jos keskittyminen ei ehdi siirtyä esteisiin ajoissa.”Kotona se hyppää puhtaasti mitä vain, mutta kilpailuissa ympäristön hallitseminen tuo haasteita”, ratsastaja paljastaa.Ja on asian suhteen tehty työtäkin. Koska ruuna on perusluonteeltaan arka ja varovainen, pitkään Haddas esimerkiksi hyppyytti sen aina vesimaton yli maneesisista lähtiessä, että se oppisi pitämään kaikenlaisista esteistä.6-vuotiaana Kasvattajakilpailussa Haddas lähti uusintaan kolmen muun ratsukon kanssa. Maija-Riikka Pellikka hyppäsi ainoana nollan Rannan Ruhtinaalla ja voitti. Minna Lehtonen Kuningas Jätkällä pudotti yhden, kuten myös toiseksi kurottanut Dexter.”Muistan vielä sen esteen ja puomin värin. Se oli keltainen puomi, ja Dexterillä oli vähän huonot hokit, ja se liukastui kaarteessa kaksi askelta ennen estettä. Tulimme kakkosiksi, mutta maksoimme kalliit oppirahat. Sen jälkeen Dexterillä ei ole ollut huonoja hokkeja”, Haddas kertoo. Epäonnistunut myyntikokeiluMuutama vuosi sitten Haddas päätti luopua Dexteristä. Hänellä itsellään on tavoitteita ja unelmia esteratsastuksessa, ja sen takia hän päätti satsata kahteen puoliveriseensä ja myydä Dexterin.”Se oli todella vaikea päätös. Se oli antanut minulle hirveästi ja vienyt mestaruuskilpailuihin saakka”, Haddas kertoo.Päätöksessä roolia oli myös Dexterin kilpailukäytöksellä.”Muistin ne kisareissut, kuinka me kaikki oltiin ihan kypsiä siihen sen taluttamiseen”, Haddas hymyilee.Niin Dexter myytiin – ja aika pian se tuli takaisin. Se oli ollut koko ikänsä terve, mutta nyt se ontui.”Dexter päätti toisin”, Haddas kuittaa.Ontumisen syyksi paljastui todella vaikeasti löydettävä kaviopaise, joka aiheutti ongelmia pitkään. Kun se hoidettiin, on Dexter jatkanut ihan yhtä terveenä kuin tähänkin asti. Haddaksen ei auttanut kuin luopua toisesta puoliverisestään ja jatkaa kilpailemista Dexterillä sekä 120–125-luokissa Zelibolla.Haddas toteaa, että Dexter on opettanut hänelle paljon.”Sen kanssa olen päässyt arvokisoihin ja oppinut kisaamaan ja myös häviämään”, hän sanoo.Hän kertoo, että nykyään hänelle on sama, onko hän kuudes, neljäs vai ensimmäinen, sillä tärkeintä on nauttia hyvästä radasta.”Nyt nautin kilpailemisesta, en voittamisesta”, hän sanoo.. Tärkeät ominaisuudetDexter on opettanut Haddaksen myös ratsastamaan hyvin. Se ei anna virheitä anteeksi, mutta jokaiselle puomille löytyy syy.”Yksi minun ja Dexterin valmentajista sanoi jotenkin näin: ’Tuolla hevosella ei ole valtavaa kapasiteettia, mutta siinä on kaikki ne hyvässä kilpahevosessa olevat ominaisuudet. Kun opit tämän kanssa, olet sitten taitavampi, kun saat hyvän hevosen allesi.’ Joku olisi voinut loukkaantua, minulle syttyi valo. Suomenhevosessa voi olla ne kaikki ominaisuudet, mitä 150-luokkien hyppääjällä. Sen rakenteelliset ominaisuudet rajoittavat tekemistä, mutta monet asiat ovat oikein päin: luonne, nopeus tuottaa reaktio, työmotivaatio, äly, halu ja lihasvoima. Mä luulen, että aika moni meistä on ihastunut tässä rodussa juuri siihen laatuun, mikä on sen ulkoisen olemuksen alla”, Haddas anaysoi.Samalla suomenhevosessa viehättää tietty turvallisuus. Sen kyydissä on helpompi pysyä kuin puoliverisen.”Se opettaa harrastelijoille ja ammattilaisille samoja asioita kuin hieno puoliverinen, mutta putoamisen ja loukkaantumisen riski on kyllä pienempi. Kun suomenhevonen vähän sinkoilee tai pukittaa, minä hymyilen, joskus nauran sydän syrjällään. Kun saman tekee puoliverinen, menen usein hiljaiseksi ja koitan selvitä tilanteesta hengissä ilman vammoja. Eri asia toki on, jos suomenhevosella teetetään sen koulutustasolle ja kapasiteetille liian vaativia tehtäviä esteillä.”. Suomenhevosella kilpaileminenSuomenhevosella kilpaileminen antaa myös paljon sellaista, joka harrastajan on vaikea saavuttaa, jos on mukana tavallisen, esteratsastusta ajatellen ohuen rahapussin kanssa. Sen kanssa pääsee ratsastamaan kuninkaallisiin täpötäyden yleisön eteen tai tiukasti seurattuihin mestaruuksiin ja kilpailemaan Pohjola Finnhorse Touria pääpäivinä, pääareenoilla.”Se on upeaa, ja uskon, että yleisökin tykkää suomenhevosista, vaikka ratamestarit aina eivät”, Haddas sanoo. ”Yleisöllä on suomenhevosiin enemmän tartuntapintaa. Puoliveristen kilpailemiseen on joskus vaikeampi samaistua, suomenhevoset tulevat lähemmäksi tavallista katsojaa.”Pohjola-sarjasta Haddas on innoissaan, mutta toteaa, että hyppykorkeus on liian matala. Viime kaudella se oli alusta loppuun asti 100 senttimetriä. Se on korkeus, jossa vähän huonompi ratsukkokin voi onnella vetää puhtaasti.”Finaalirataa kävellessä katsoimme, että se voittaa, joka menee kovaa ja jolla on tuuria”, Haddas huokaa.Talven ajan Haddas on tästä huolimatta treenannut hyvin tavoitteellisesti.”Olen todella valmistautunut metrin GP-sarjaan. Kun kausi alkaa, olen in”, hän lupaa.Lisäksi hän on ratsastanut paljon sileää.”Kun ensimmäisellä ratsastuskerralla tänä vuonna ratsastin Dexterillä kierroksen koottua ravia, olin ilonkyyneleet silmissä”, hän kertoo.Kaikkein suurin voitto tähän asti on ollut Samuli GP:n voitto Ypäjällä 2020. Senkin Dexter teki omalla tyylillään. Haddas muistaa tarkasti, kuinka viimeinen este oli jälleen kerran sijoitettu yleisön eteen, hän sai ratsastettua okserille hyvin ja Dexter ylitti sen puhtaasti ja laukkasi voittoon suurten suosionosoitusten saattelemana. Palkintojenjaon jälkeen ratsukko käveli tallille onnellisina ja fiiliksissä. Sitten vastaan tuli peura, ja niihin Dexter ei ole tottunut ikinä.”Se kääntyi takaisin päin ja vei minua kiitolaukkaa 200 metriä. Melkein törmäsimme yhteen ratsukkoon, joka hyppäsi ojaan. Sellainen Dexter on, siinä on nämä kaksi puolta. Jos se ei olisi hyvä hyppäämään, en tiedä, mitä me sillä tehtäisiin”, Haddas sanoo.Kotona tutulla ja taitavilla ratsastajilla Dexter tekee kyllä 1–3 tuntia viikossa Esman ratsastuskoulussa.Ensi kauteen Haddas lähtee hakemaan jälleen kerran mestaruuksista mitalia.”Kyllä sen prosentuaalisestikin ajateltuna vielä pitäisi osua kohdalle”, hän naurahtaa.Mutta matka on ollut kulkemisen arvoinen, vaikka sinne Dexterin hautakiveen joskus kirjoitettaisiin, niin kuin Haddas epäilee, ikuinen nelonen..LoppusanatKyllä. Dexterin hautakiveen Haddaksen kotipihassa todellakin kirjoitetaan ikuinen nelonen. Se ei tarkoita sitä, etteikö omistaja olisi tyytyväinen hevoseensa. Kyllä hän on. "Se oli meidän kohtalo, olla aina neljäs, mutta hittolainen, se ei ollut huono kohtalo! Joka kerran me taisteltiin. Aina me oltiin pieni uhka. Huonoja me ei oltu koskaan!" Haddas sanoo. Tämä torstaipäivä on ollut kiireinen aamusta iltaan, sillä kyse on hyvän kaverin polttaripäivästä. Dexteristä puhumiseen löytyy kuitenkin aina jokin väli. Hänen äänensä murtuu ääniviestissä siinä kohdassa, kun hän sanoo, että vielä haudan takaa Dexter on hänen voimaeläimensä. Nyt ja aina. Liekki palaa yhä. "Sen sielun voima saa mut ottamaan itsestä sen parhaan ulos. Dexterin villiyttä mä ajattelen, kun mä tänään siellä polttareissa hyppään kalliolta mereen.".Kulttuuriperheen tyttärestä tuli hevosnainen, joka opettaa ja ratsastaa kilpaa

Dexter oli pieni hevonen ison, hurjan hevosen egolla: "Se on edelleen mun voimaeläin"

Aiheeseen liittyvää

Dexter oli pieni hevonen ison, hurjan hevosen egolla: "Se on edelleen mun voimaeläin"

Ruunaus on hevosten yleisin kirurginen toimenpide

Paletin Liekki ei tule puolustamaan kenttämestaruutta Ypäjälle: "Kyllä me mietittiin päämme puhki"

Ratsastuksen viikko 39: Suomenratsujen kenttämestaruudet Ypäjällä