Huolestuttavaa oli se, että vaikka kesä oli vielä kukkeana, hevonen ei sitä ollut. Kokopäivälaiduntaminen ei ollut saanut sitä pyöristymään toivotulla tavalla. Kylkiluut kumottivat, ja jos tarkkaan katsoo, nälkäkuopat olivat näkyvissä. Koko hevonen oli jotenkin kutistunut. Se näytti kaukaa katsottuna varsamaiselta. Läheltä katsoen huomasi vähän pitkän karvan, vaikka oli eletty hellepäiviä.Omistaja Elina Ekholm kuvitteli mielessään tulevaa talvea, jonka aikana ruuna menettäisi loputkin lihansa. Hän muisti, että oli tehnyt päätöksen jo viime keväänä. Vaikean talven jälkeen. Siihen on syynsä, että hevosten maailmassa syksy on jäähyväisten jättämisen aikaa."Hevonen rupesi talvella jättämään heiniä, suu tutkittiin, mutta mitään syytä ei löytynyt. Laitumella se taas vähän pyöristyi, mutta nyt on taas laihtunut, vaikka on 12 tuntia päivässä laitsalla ja saa lisärehua", Ekholm kertoo. Tallin eläinlääkärin kanssa sovittiin, että Ennulle sanotaan jäähyväiset, kun laidunkausi loppuu. Kuten Ekholm on asian ajatellut, mielummin vähän liian aikaisin, kuin yhtään liian myöhään. Ennustus täytti heinäkuussa 23 vuotta. Se päivä oli tänään, perjantaina."Ennu lähti tänä aamuna heinätuppo suussaan. Viisas hevonen ottaa eväät mukaan", Ekholm viestitti ja kertoi myös, että pahimmat itkut ovat nyt laantuneet. Ekholm päätti ettei olisi itse paikalla. Kun ammatti-ihmiset ovat asialla, asia hoituu ilman tarpeettomia mielentiloja. Ruuna saa tutulta eläinlääkäriltä lopetuspiikin ja ruho, suomen kielellä sanotaan raato, kuljetetaan Honkajoelle hävitettäväksi. Molemmat lopetusvaihtoehdot, nukutuspiikki ja ampuminen, olivat harkinnassa, ja tässäkin Ekholm kuunteli ammattilaisia ja valitsi vaihtoehdoista sen, mikä heidänkin mielestään juuri tässä tilanteessa tuntui parhaalta. Hyvästejä on jätetty aiemmin viikolla. Sanna Alaraatikka ja Elina Ekholm, ruunan elämässä paljon vaikuttaneet naiset, kävivät tiistaina viemässä ruunalle omenoita laitumella ja viettivät hetken yhdessä. He kertoivat, että Ennustus viettää aikansa laumassa laajalla laitumella, tukevasti hierarkian alimmaisena. Päivät kuluvat kuljeskellessa ruohoa nyhtäen. Ratsastettu sillä ei enää juurikaan ole. Kaikesta päätellen se on tyytyväinen eloonsa. Mutta naiset ovat myös huomanneet sen katseessa uuden ilmeen, eräänlaisen sävyn. Heille se kertoo, että hevonen on luovuttanut. Elämänilo on hupenemassa. . Tämä päätös on jokaisella eläimenomistajalla edessä.Ekholm näkee, että hänen ruunansa, joka on tuonut iloa niin monen ihmisen elämään, ja varmasti saanut kokea sitä itsekin, siirtyy uudeksi säikeeksi suomenhevosen historiaa.Aiemmin tällä viikolla, tiistaina, tunnelma oli haikea. Tietenkin. Tämä hevonen on ollut Elina Ekholmin elämän keskipiste ensimmäisistä ultrakuvista lähtien. Ja aina siitä pitäen. Kisaaminen oli homman suola."Oi, miten kaipaan sitä tunnelmaa, kun harjattu ja letitetty hevonen talutettiin traileriin, heinät, kaurat ja pöperötarvikkeet pakattiin autoon ja lähdettiin matkaan kisatiimin heittäessä hurttia huumoria menestysmahdollisuuksista."Koska Ekholm jättäytyi suosiolla ratsastajana pienempään rooliin, ja silti nautti täysin rinnoin kisatunnelmasta, tarvittiin muita kisakuskeja. Hän sanoo, että on yksinomaan hevosen ansiota, että hänellä, lapsettomalla henkilöllä, on iso ystäväpiiri. Enemmän, hänellä on kuin iso perhe eri-ikäisiä ihmisiä. "Ennun kautta olen saanut myös viisi bonuslastenlasta. Aika hyvin ruunalta", Ekholm kertoo. Sanna Alaraatikka vahvistaa, että hänen kuusivuotias poikansa pitää Ekholmia vähintäänkin varamummina. Erityisesti Ennustus yhdistää Ekholmin rakkaaseen ystävään ja esikuvaan, syksyllä vuonna 2020 edesmenneeseen Päivi Laineeseen. Ennustus oli hänen kasvattinsa apelilaisesta tammasta Papelista, jolla oli emänisänä toinen verraton ypäjäläisori Saari (Uskoton - Eri-Aaroni). Laine veti Ekholmin siskokset mukaan raviurheiluun omalla räiskyvällä ja mukaansatempaavalla tyylillään."Päivin kanssa me päästiin heti toiminnan ytimeen. Se oli jotain aivan uskomattoman ihanaa", Eklund kertoo. He tietenkin liittyivät kuuluisaan Apeli-kerhoon, kerhoon, joka oli perustettu Laineen lempioriin, kuvankauniin ja jalon Apelin (Porukka - Mutti) ympärille. Tutustuttuaan Laineeseen menomatkalla Kuninkuusraveihin vuonna 2000, päätös varsasta tehtiin paluumatkalla samassa junassa. Päätöksen isäoriista, Vieskeristä, teki Ekholm siskonsa kanssa. Toki Laine oli apuna, siskokset kun olivat vasta tutustuneet raviurheiluun. Ekholm muistaa senkin, että perheenjäsenet seurasivat tätä vaihetta hämmentyneinä. Se oli sitä samaa aikaa, jolloin Laine ja Taisto Nurmio olivat juuri rakastuneet, joten varmasti myös Nurmiolla oli orivalinnoissa osuutensa asiassa. Nimi tuli luontevasti, sillä varsa syntyi Jaakon päivänä 25.7. Vuonna 1864 syntynyt Jaakko on suomenhevosen vanhin kantaisä ja löytyy tämänkin nuoren oriin geeniperimästä parilla klikkauksella 14 sukupolven takaa. "Arvelimme nimen ennustavan loistokasta uraa varsallemme."Niin kuitenkin kävi, että Ennustuksesta ei ollut ravuriksi. Se oli valmennuksessa Nurmiolla Hevosopistolla ja eräänä päivänä hän kertoi omistajille, että ruuna ei ota vauhtia ihan sillä lailla kuin tässä vaiheessa jo pitäisi. Mutta hieno ravi sillä oli. Sillä todellakin oli. Ekholm muistaa eräänkin hetken, jolloin tämän jutun kirjoittaja oli joissakin kisoissa sanonut Ypäjä-hallissa vieressään istuvalle Laineelle, että oho, onko radalla liikkuva ratsu suomenhevonen vai puoliverinen - niin koottuna, jopa vähän passagetyyppisesti, se liikkui. Laine oli vastannut, että suomenhevonen on, ja hänen oma kasvattinsa vieläpä. "Se tuntui tosi mukavalta", tuona päivänä Ypäjähallin penkkirivillä myös istunut Ekholm muistaa ilkikurisesti hymyillen. Hevosten kanssa on osattava iloita kaikesta mahdollisesta! Voitot radoilla ovat harvinaisia ilonhetkiä, jos kohta niitäkin tuli, mutta sitten on kaikkia näitä pienempiä iloja. Kun ravitreenistä siirretään hevonen ratsastukseen, siinä kohdassa on hyvä pyytää jotakin sellaista henkilöä apuun, joka tietää mitä tekee. Ekholmin avuksi saatiin Jenny Ahokainen, nykyinen Jauho. Hän kilpaili ruunalla vuosina 2006-2009 ja Sanna Alaraatikka vuodet 2010-2018. Ihan suomenhevosten huipulle Ennustus ei päässyt, vaikka onnistuikin välillä erityisesti kür-ohjelmissaan. Hevoset yhdistävät ihmisiä. Ekholm kertoo, että Ennustuksella on ollut kaikkiaan parisenkymmentä vuokraajaa. Ja lähes kaikki ovat jääneet ystäviksi. Viimeinen kansallinen kisastartti oli vuonna 2020 Suomenratsujen kuninkaallisissa, joissa Ennustus oli Kelmi Cupin lohdutusfinaalissa Mervi Majoisen ratsastamana kolmas 60,6 prosentilla . Ennua ja Ellua, Ennustusta ja Elina Ekholmia, yhdistää se, että molemmat syövät lääkettä, jossa on sama vaikuttava aine pramipeksoli. Hevosten Cushingin tautiin annettava Prascend-lääke on kehitetty ihmisten Parkinsonin oireyhtymään käytettävästä lääkkeestä Ekholmilla on ollut jo pitkään tämä sairaus. Hän kertoo sen, minkä jokainen huomaa, eli että hänen kohdallaan sairaus etenee hitaasti, mutta että sitä ei voi kokonaan pysäyttää. Sairauden mekanismi on tiedossa, mutta se, miksi joku siihen sairastuu ja joku toinen ei, ei ole tiedossa sen enempää kuin Cushingin taudinkaan kohdalla. Ekholm kertoo sairaudestaan avoimesti: "Hitaasti etenevä neurologinen sairus, joka johtuu aivojen mustatumakkeen solukadosta ja siitä aiheutuvasta dopamiinin vähenemisestä. Dopamiini on välittäjäaine, jonka avulla tiedonkulku siirtyy aivoista lihakseen ja antaa lihaksille käskyn toimia."Ennustus on ollut verraton apu, sillä sairaus saa elämänpiirin helposti kapenemaan. Ekholmin tallireissut eivät ole helpoimmasta päästä, sillä hän asuu Helsingissä ja hevonen Vihdissä, eikä hänellä ole autoa. Ekholm kulkee tallille milloin mitenkin, pääasiassa julkisilla. "Lukemattomat ovat ne hetket, jotka olen värjötellyt sateessa, tuulessa tai pakkasessa bussia, junaa tai raitiovaunua odotellessa", hän kertoo. Ekholm näkee myös eletyn elämän painon. "Ennun nuoruusvuosina olin elinvoimainen viisikymppinen. Seitsemääkymmentä lähennellessä kolme tuntia päivässä tallimatkoihin käy jo voimille."Pitkä matka tallille tarkoittaa tietenkin, että tallimaksut ovat hieman alhaisemmat. Eläkeläisen tulot eivät ole päätähuimaavat ja asuntosäästötili tuli tyhjennettyä jo Ennustuksen kisavuosina. Niihin meni kaikki rahat."Aika pienistä tuloista mä olen kustantanut tätä show'ta", Ekholm nauraa iloisesti. Oliko se sen arvoista?"Todellakin oli. En kadu hetkeäkään."Tekstissä on lainauksia Elina Ekholmin hevosestaan kirjoittamasta omakustannekirjasta Suomenhevonen ystävänä ja kisakumppanina. Satasivuinen kirja, kattava selostus kaikesta kisahevosen pitämiseen liittyvästä, on jo tullut painosta. Se kertoo Ennustuksen tarinan ja on runsaasti kuvitettu. Virallinen julkistamistilaisuus pidetään Vermossa 21.9.
.JPG?w=480&auto=format%2Ccompress&fit=max)
