Suomenori Herkko Hurmaus on yksi suurista

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Hevosurheilussa kesäkuussa 2022. Olemme laatineet siitä nyt tähän päivään sopivan, päivitetyn version. Suomenori Herkko Hurmaus on ollut haudassa kolme vuotta, mutta tulee vastaan tällä hetkellä oikealta ja vasemmalta. "Olen huomannut saman", kasvattaja-omistaja Päivi Lammi toteaa.Jälkeläiset tekevät tulosta vähän joka areenalla.Lammi harmittelee ettei tullut lähteneeksi Ypäjälle koulumestaruuksia katsomaan. Ajatus oli, mutta onhan Oulun vierestä Tervolasta matkustamista. "Ajatteles, jos olisin noudattanut neuvoa, jonka painokkaasti Hevostalli.netistä sain, kun siellä oltiin vahvasti sitä mieltä, että hevonen pitää heti ruunata, ettei se pilaa koko suomenratsukantaa", Lammi muistelee. Se kun oli nettitietäjien mielestä aivan liian iso ja muutenkin huono. Lammi ei noudattanut neuvoa ja loppu on suomenratsujen historiaa. Herkko astui peräti 15 vuonna ja sai 106 jälkeläistä. Se on hyvä määrä, mutta kun sen jakaa vuosien määrällä, ei astutuksia tule kuin 7 vuotta kohden. Supersuosiossa se ei jalostusoriina koskaan ollut. Jälkeläislista on huimaa katsottavaa..Herkko HurmausSamuli - Vikun Vietti, Poika-Luomus2003 - 2023106 jälkeläistäKasvattaja ja omistaja Päivi LammiKoulumestaruuskultaa 2010 ja hopeaa 2015.. Vekardo voitti tänä vuonna kolmannen mestaruutensa.Hurmauksen Onni kilpailee kouluratsastuksessa suomenhevosten mestaruustasolla ja Kardemumma esteillä.Toivolan Valekro oli paras suomenhevonen ratsuoripäivillä vuonna 2025.Ryhlyn Peikonlehti voitti 3-vuotiaana sekä laatuarvostelukarsinnan että finaalin ja oli 4- ja 5-vuotiaana finaalin paras askellajihevonen.Wäinämöinen on 6-vuotiaiden kasvattajakilpailun voittaja 2026.Piitsin Hurpales on suomenratsujen astutustilaston ykkönen 2026 ja nuorten suomenhevosten laatuarvosteluvoittaja 3-vuotiaana vuonna 2024.Mutta Lammi toteaa, että loogistahan se vain on. Herkko oli periyttäjä.Kyllähän hevonen jalostuksessa menestyy, jos ja kun sukua riittää. Ja ihmismyönteistä luonnetta. Ja jos ja kun jälkeläiset ovat kaikki isänsä näköisiä ja liikkuvat samalla lailla. Lammi sanoo "tulleensa vanhaksi ja raihnaiseksi", eikä ole ehtinyt paljoa touhuta viimeisimmän varsansa kanssa, vuosikkaan Polaroidin, joka on Herkon pojasta Ryhlyn Peikonlehdestä. "Kyllä mä sen myyn jos joku ostaa haluaa.". Monilahjakkuus, oikeastiMaija Heikkinen on ratsastanut suomenhevosilla paljon, mutta Herkko on ehdottomasti ylitse muiden. Herkko Hurmaus voitti 7-vuotiaana ensimmäisen ja ainoan mestaruutensa, Heikkisen kanssa kouluratsastuksessa, ja 5 vuotta myöhemmin hopeaa Riitta Holopaisen alla. Se hyppäsi Janna Huhtasen kanssa kahdet estemestaruudet viimeinen 120-kierros mukaan lukien. Eikä se tietenkään mikään ihme Samulin pojan Hermelin pojalle ollutkaan.”Kyllä se olisi varmasti mennyt 130 oikealla treenillä, sillä oli iso valtava laukka ja mieletön asenne työntekoon. Se teki kuitenkin mestaruudet mun kanssa aika kylmiltään”, puoliveristen kanssa kansainvälisissäkin kilpailuissa pärjännyt Huhtanen mietti.. Rainion kanssa esteitä, sitten koulu-uraHerkon on koko sen iän omistanut sen kasvattaja Päivi Lammi, mutta 5-vuotiaana Herkko meni viideksi vuodeksi Heli Rainiolle. Vuodet Herkon kanssa jäivät Rainiolle hyvin mieleen.”Hienoin hetki oli ehkä se, kun Maija voitti koulumestaruuden, mutta jokainen ratsastus sen kanssa oli hienoa. Se oli superkyvykäs, kiltti ja helppo, niin kympin hevonen kuin olla voi”, Rainiokin kehuu.Hänellä itsellään on siitä parikin jälkeläistä.”Tosi kivoja ja kultaisia, ja tykkään niistä tosi paljon. Mutta eihän ne hyppää kuin metriä, niin kuin muutkin suomenhevoset nykyään”, Rainio sanoo rehellisesti. ”En usko, että tuollaista hevosta kuin Herkko on ollut, tai että sellaista enää tulee, joka on sekä koulussa että esteillä niin hyvä.”Rainio itse on myös kenttäratsastaja, mutta Herkosta ei tullut kenttämestaria. Se kilpaili urallaan vain yhden kenttäkilpailun.”Sen kanssa oli tosi kiva maastoilla, mutta maastorata ei ollut sen juttu”, hän kuittaa.Yksi upeimmista muistoista Herkon kanssa oli Piia Pantsun valmennus, jossa Rainio hyppäsi suomenhevosellaan todella ison 120-radan.”Se oli superupea. todella kevyt ja hyvä ratsastaa, sillä oli omaa pelisilmää, kykyä ja järki. Olen aika monella sadalla suomenhevosella hypännyt, eikä tuollaista ole toista”, Rainio sanoo..Laatu kahdelta puoleltaPäivi Lammi miettii, että Herkon laatu tulee suvusta molemmilta puolilta. Sen isä Hermeli ei voittanut itse yhtään mestaruutta, mutta näytti kavionsa jalostuksessa ja oli koko uransa ajan päät kääntävä hevonen.Lammi valitsi sen suvun, rakenteen ja koon perusteella. Vasta valinnan jälkeen hän näki oriin elävänä Ylistaron estemestaruuksissa.”Vasta silloin minulle valkeni, millainen mestari se oli. Edelleenkin Hermeli on hienoin suomenhevonen, jonka olen nähnyt. Sen koko olemus oli niin uljas”, Lammi kertoo.Hermeli on varmasti kaikille suomenratsun ystäville tuttu, joten käännetään katseet Herkon emään Vikun Viettiin (Poika-Luomus – Ihme-Veto). Lammi oli ihastunut ystävänsä suomenhevoseen nimeltä Vikun Vekara, mutta se ei ollut myytävänä. Yhtenä päivänä sama ystävä soitti ja kertoi, että nyt olisi tallissa myytävänä Vikun Vekaran sisko samasta emästä.Aluksi Lammi epäröi elämänsä ensimmäisen hevosen ostamista, mutta kun Vikun Vietin omistaja alkoi soitella perään, hän päätyi kuin päätyikin ostamaan ryhdikkään ja urheilullisen tamman. Sitä oli treenattu raville, ja se oli startannut 9 kertaa kohtuullisin tuloksin. Sen tausta oli kuitenkin traaginen – se oli kaksossisarten hevonen, ja heistä toinen oli kuollut onnettomuudessa Vikun Vietin reessä.”Tamma oli vasta 4-vuotias, kun sillä ajettiin reellä tiellä, kun maitoauto tuli mäen takaa. Tamma hyppäsi ojaan, ja reki osui kamalin seurauksin maitoauton keulaan”, Lammi kertoo.Vikun Vietti ei loukkaantunut pahemmin, mutta se ei oikeastaan ikinä tottunut isoihin autoihin, vaikka Lammi sitä yritti niihin totuttaakin.”Jotkut kutsuivat sitä tappajahevoseksi, mutta se oli itse hyvyys ja lempeys. Se oli minun elämäni hevonen. Herkon päästin käsistäni, mutta Vikiä en olisi päästänyt”, hän sanoo.Tamma oli komea ja superlempeä.”Ei paha kenellekään, ei ihmiselle eikä eläimelle”, Lammi kuvaa.Ainoan starttinsa Lammin nimissä se juoksi Rovaniemellä, sittemmin ravikuningattareksi kruunatun Turotuulen kanssa samassa nollasarjassa. Kyllä Vikun Vietissäkin nopeutta oli, ja vaikka se laukkasi useaan otteeseen, se ehätti lähdössään kolmanneksi. Kotiin lähdettäessä se lastattiin bussiin reunimmaiseksi, mutta se ei osannut kääntyä oikein ja se kaatui. Kavionivelen nivelside irtosi, ja urheilu-ura meni siinä. . DraamaaOnneksi se oli tamma. Se teki ensimmäisen varsansa Apelista, ja Herkko oli toinen. Myös Herkon syntymään liittyi draamaa.”Olimme muuttaneet sinä kesänä, ja olin kirjahyllyä kokoamassa, mutta jokin osa oli jäänyt maatalouskoululle”, Lammi muistelee.Hän lähti ystävänsä kanssa hakemaan osaa ja samalla katsomaan, mitä tammalle kuuluu. Jo kaukaa näkyi, että häntä on punaisena verestä, mutta varsaa ei näkynyt missään. Pala kurkussa Lammi juoksi katsomaan, ja hetken päästä hän löysi vastasyntyneen varsan ojasta, sähkölangan väärältä puolelta. Onnea oli mukana, sillä varsa oli nähtävästi ehtinyt imeä hyvin ternimaitoa, ja oja oli kuiva. Varsa nostettiin Hiacen takaluukkuun, ja tamma käveli auton ja varsan perässä talliin.Kokemastaan huolimatta Herkko oli iso, terve ja reipas. Se menestyi näyttelyissä ja oli 2-vuotiaana Lapin läänin paras suomenhevosvarsa. Se ajo-opetettiin ajallaan, ja satulaan ja ratsastajaan Lammi opetti hevosensa itse. Hän myös hoiti kuntoliikutuksen maastoillen ja ajaen.”Herkolle kaikki oli helppoa”, hän kiittää.Nelivuotiaana Herkko huomasi olevansa ori, ja kaksi kevättä olivat vaikeita.”Sai ristinmerkkiä tehdä, kun vei sen tarhaan. Mutta ei se silloinkaan ratsastaessa pullistellut”, Lammi kertoo.Hän miettii, että Vikun Vietin orivalinnoissa hän puolitiedostamattomalla ajatteli erisukuisuutta. Hänen nuoruutensa tallilla astui valtaori Hilu, ja Lammi tajusi, että niin upea hevonen kuin se olikin, sen jälkeläisiä oli suhteettoman paljon.”Raveissa käydessäni tajusin, että kaikkien emät olivat sieltä tallilta tuttuja”, hän hymähtää.Apelilaisen Peli Vietin (s. 1998) ja Herkko Hurmauksen (2003) jälkeen tamma teki Johanna Norpalle tilausvarsan Virma Viettelyksen (2010) Silvolan Elmeristä ja viimeisenä Aatto Armaksen (2012) Kuningas Ässästä. Herkko on ainoa kilparadoille viety Vikun Vietin varsa, mutta kaikki ovat erittäin miellyttäviä hevosia.”Aatto Armas oli jumalaisen kaunis, mutta sen toinen kives ei laskeutunut, ja se piti ruunata”, Lammi kertoo.Parina vuotena tamma jäi tyhjäksikin, mutta se eli 29-vuotiaaksi..Viisivuotiaana sitä kiitettiin, että se on esteille hyvin valmisteltu, vaikka se oli hypännyt vain kaksi kertaaPäivi Lammi nuorten hevosten tapahtumasta.Nuorten hevosten tapahtumatHerkko kävi kaikki nuorten hevosten arvostelut ja sijoittui joka kerran, parhaimmillaan toiseksi 4-vuotiaana. Ratsutuksesta huolehti Maija Kärkkäinen.”Viisivuotiaana sitä kiitettiin, että se on esteille hyvin valmisteltu, vaikka se oli hypännyt vain kaksi kertaa”, Lammi paljastaa.Sillä reissulla se sijoittui kuudenneksi, ja ori jäi sopimuksen mukaan Etelä-Suomeen Heli Rainion hoiviin. Silloin kouluratsastajaksi vaihtui Maija Heikkinen. Kuten hän jo alussa kertoi, Herkko oli hänelle erittäin mieleinen ratsu, joka oli lahjakas, toimiva ja kaikin puolin miellyttävä. Hankalin yhteinen hetki ei ollut Herkon vika. Se tapahtui Kasvattajakilpailussa, jossa ensimmäisenä päivänä Heikkinen ratsasti kolme kertaa väärin ja hylättiin. Hän sai silti osallistua toisena päivänä, ja voitti osakilpailun.Heikkinen kertoo, että se oli häneltä täysi black-out.”Olin esittänyt viikonloppuna monia suomenhevosia, ja juuri tankannut jotain vaihtunutta ohjelmaa”, hän harmittelee.Se unohtui onneksi viimeistään seuraavalla kaudella, jolloin ori voitti koulumestaruuden Ypäjällä jättäen mitalipallilla taakseen Corleonen ja Rosmon. Seuraavina vuosina Heikkinen jatkoi kilpailemista, mutta Herkko ei noussut enää vastaavaan vireeseen. Sillä oli ehkä liikaakin tekemistä, kun se kävi ahkerasti pukilla ja treenasi esteitäkin.Rainiolta ori tuli Lammille kotiin, mutta ei oriin ja tammojen pitäminen samassa pihassa ollut niin helppoa. Ylläpitokoti löytyi etelästä Johanna Norpan luota, ja sille tielleen ori jäi..Holopainen Riitta Holopainen muistelee, että hän oli elämässään kilpaillut vain yhdellä suomenhevosella, ja se on Herkko Hurmaus. Herkon ansiosta hänellä on nykyään Heponiityn mäki täynnä suomenhevosia.”Vaikka yhä selkärankamuistissani ovat Husön aikaiset suomenhevoset, joilla oli ladonkokoinen pää, ja jos ne sillä vetää, et pysy enää satulassa”, Holopainen hymyilee.Hänen ensimmäinen oma suomenhevosensa on Herkon varsa Lakeus Helmi, jonka Holopainen ajatteli ostaa huvikseen siskosten päivänä, niin että ajetaan kahteen naiseen yhdessä Hyvinkäältä Pohjanmaalle, jutellaan, syödään ja otetaan 3-vuotias suomentamma kyytiin, jos se on kiva. Harmi kyllä, sisko joutui perumaan viime tipassa hyvästä syystä, tinkiminen onnistui heikosti ja kotimatkalla tamma hyppäsi etupuomin päälle, niin että palokunta piti kutsua apuun. Kotona ryytynyt Holopainen googlasi tamman suvun, ja huokasi tyytyväisenä, että onneksi sentään isä vaikuttaa hienolta hevoselta.. Sattumaa Herkko Hurmaus tuli hänen ratsukseen sattumalta, kengittäjän yhdistäessä ylläpitäjän ja ratsastajan. Ori oli ollut silloin liikuttamatta jonkin aikaa.”No joo… Se oli aika laiva. Ei laiska, mutta… laiva. Mietin, että miten tällä on voinut kukaan kilpailla”, Holopainen kertoo hymyillen. Mutta treenin myötä hieno hevonen alkoi kaivautua esiin. Hevonen, jonka kanssa oli stressitöntä mennä, joka oli suora, yksinkertainen ja kaikin puolin toimiva.”Maailman helpoin hevonen. Rakenteeltaan aika raskas, mutta sillä oli hyvä tasapaino, ja se kokosi helposti”, Holopainen kiittää.Yksissä mestaruuksissa käytiin Oulussa, ja sieltä tuli hopeaa ja Holopaisen elämän ensimmäiset ylinopeussakot.”Eihän ne hyvin menneet, kun en voittanut, mutta meillä oli tosi hauska reissu. Hyvälle hävittiin. Jalopenolla oli niin vaikea kür ja hyvin se meni, mitä minä sitä näin”, Holopainen kuittaa.Vielä seuraavalla kaudella hän ratsasti Herkolla vähän, mutta hevonen ei tuntunut itseltään. Holopainen ajatteli, että sillä on jotain vaivaa ja että sen on aika päästä eläkkeelle.”Se ehkä kaksi kertaa jarrutti, mutta se oli hevonen, jota ei koskaan tarvinnut käskeä. Jokin muuttui, ja sanoin, että en halua jatkaa”, Holopainen kertoo..Kipot ja kupit Niin Herkko Hurmaus jäi eläkkeelle, ja se alkoi keskittyä varsantekopuuhiin. Toisin kuin isällä ja papalla, Herkolla sperma näyttää kestävän.”Sitä tulee kipot ja kupit täyteen”, omistaja myhäilee.Herkon poika, Lassi Lehmuston SM-hopearuuna Vekardo, lienee syy, miksi kiinnostus Herkkoa kohtaan on tammamarkkinoilla kohentunut. Sillä oli viime vuonna 20 tammaa, kun aiempina vuosina niitä on ollut 3–12.Johanna Norpalla Herkko on ollut nyt 8 vuotta. Vaikka se on jo hieman iällä oleva jalostusori, hän kuvaa sitä koiramaiseksi hevoseksi, joka haluaa olla tuntitolkulla ihmisten kanssa. Kun Heponiityssä Holopainen kuopsutteli puutarhaansa, Herkko tuli mielellään viereen seuraamaan.”Se on sellainen nallekarhu”, kuvaavat sekä Lammi että Norppa, hellyyttä äänissään.

Suomenori Herkko Hurmaus on yksi suurista

Aiheeseen liittyvää

Suomenori Herkko Hurmaus on yksi suurista

Saudiratsastaja FEI:n toisesta varoituksesta kuukaudeksi hyllylle

Wesundassa klinikan pitäneen Matilda Schmechelin raskaat hoidot ovat takana – unelma GP-radoista elää

Herkon Hömppä-poika hurmasi vuonna 2026