Hevonen, jota sen eläinlääkäriomistajankin on vaikea ymmärtää

Talvikki Järvinen ja vuonna 2008 syntynyt hollantilainen Danser T (Plain’s Liberator (hackney) - Fabricius (hollantilainen ratsuhevonen), ovat jo vuosia hallinneet suomalaisia valjakkokenttiä, ja myös kansainvälistä menestystä on riittänyt.Järvinen on eläinlääkäri, ja hän on ollut hevosten kanssa tekemisissä koko ikänsä. Danser T on kuitenkin erilainen kuin muut.”Myös meillä täällä tallilla käyvä hevosten maastakäsittelijä aina ihmettelee, että ’Tane’ ei tunnu puhuvan mitään kieltä, ei ihmisten kieltä eikä hevosten”, Järvinen kertoo. Mieluiten yhdessäDanser T:n hallitseva ominaisuus on se, että se näkee kaiken ja huomaa kaiken. Toki se on ylipäätään hevoseläimen tapa, mutta Danser T on vienyt sen muita pidemmälle. Se nostaa pitkän kaulansa, jähmettää itsensä hetkeksi ja kääntää isot korvansa kohti huolestuttavaa asiaa. Kyllähän se tallioloissa menee, mutta kilpailuissa on vaikeampaa. Kun pää oikein nousee ja silmät suurenevat, myös selkä putoaa alas ja eteneminen lakkaa. Siinä vaiheessa Danser T ei enää liiemmin reagoi kuskin neuvoihin, sillä se katoaa päänsisäiseen tilaansa.”Kaikessa meidän treenissä päärooli on sillä, että se olisi mun kanssa, ei omassa maailmassaan”, Järvinen kertoo.Hän uskoo, että iso osa asiaa on Danser T:n rotu, hollantilainen valjakkohevonen. Alun perin ne on jalostettu hevosiksi, jotka puukenkien kopistessa ravaavat kärryjen edessä näyttävästi, korkein askelin ja pää pystyssä. Danser T osaa sen, mutta osaa se myös mennä niin kuin kouluhevonen: se on saanut kansainvälisestikin koulukokeesta yli 70 prosenttia. Ja juuri sitä kautta, koulutyöskentelyn ja luottamusta tuovan kontrollin avulla, Järvinen hakee hassuun hevoseensa kontaktia.Järvinen huomauttaa, että Danser T on hyvin epälooginen hevonen. Sillä ei voi ajaa ilman silmälappuja, mutta silmälappujen kanssa se ryntää ovista. Ahtaat valjakkoesteet eivät kuitenkaan tuota sille ahdistusta, vaan se parhaimmillaan laukkaa niihin leijonan rohkeudella. Se on yhtä aikaa tekemisessään vähän maaninen, mutta samalla jähmettyvä. Eikä koskaan voi tietää, mitä se pelkää, mikä taas on ihan ok.Korskea ruunikko on postimyyntihevonen, joka maksoi tonnin tai puolitoista, Järvinen ei muista tarkkaan. Hän oli nähnyt hollantilaisia hevosia messuilla ja ihastunut niihin, ja siksi hän hevoskuumeessaan katseli niiden ilmoituksia netistä. Aiempien hevosten kanssa oli ollut epäonnea, joten Järvinen päätti kokeilla jokerikorttia. Hän varasi 1,5-vuotiaan Danser T:n sen kasvattajalta, antoi rahat käteisenä suomalaiselle hevoskuljetusyrittäjälle ja sanoi ohjeeksi, että jätä se sinne, jos ei näytä hevoselta. Danser T näytti hevoselta, joskin myös kirahvilta, ja niin se tuli Suomeen vähän vaille 11 vuotta sitten.”Se oli honkkelikonkkeli hessuhopo. Maailman rumin hevonen, niin kuin olen sanonut. Mutta se on pysynyt hengissä, ja se on peruskiltti hevonen”, Järvinen kertoo.Kaikki piti kuitenkin opetella. Danser T tuli pienestä paikasta, jossa oli aina vain yksi tamma. Silti Danser T:tä ei ollut paljoa käsitelty. Ensimmäiset viikot se oli hyvin arka, joten sillä oli koko ajan yksi riimu päässä, ja sitten harjoiteltiin toisen riimun laittamista siihen päälle. Ruuna oli pitkään myös hyvin levoton ja huolestunut.”Monta kertaa ajattelin, että lähetän sen maitojunalla kotiin”, Järvinen myöntää.Mutta vaikka alku oli hankala ja hevonen erikoinen, suurilta takapakeilta vältyttiin. Ajo-opetus ja ratsutus menivät ongelmitta, ja hevonen on pysynyt terveenäkin. Isoin murhe oli, kun ruuna hylättiin vuoden 2018 MM-kilpailuissa vet-checkissä ennen ensimmäistäkään osakoetta. Järvinen ei vieläkään ymmärrä, mikä ravissa oli silloin olevinaan vikana. Vähän shiveringiä Danser T:llä on, mutta ei sekään syynä ollut.. ValmentajatValjakko valmentautuu koulussa kouluvalmentaja Heidi Elomaan kanssa.”Valjakon koulukokeessa haetaan samoja asioita kuin kouluratsastuksessa. Kouluvalmentaja pystyy sanomaan, miltä hevosen pitää näyttää, vaikka hän ei aina pysty kertomaan, miten sen saan vaunuilta aikaan. Silloin tapa on löydettävä itse”, Järvinen selittää.Hän kilpailee hevosellaan myös koulukilpailuissa, ja tavoitteena on nousta vaativalle tasolle. Tässä vaiheessa Danser T tekee vaihdot hyvin vaunujen edessä, mutta ei vielä ratsastaessa avuista.”Kouluratsastuksessa kilpailemme ennen muuta siksi, että siinä pääsee näyttämään hevoselle kilpailemista ja uusia paikkoja. Valjakkoajo ei ole yhtä rankkaa kuin kenttäkilpailu, mutta ei kolmen osakilpailun kilpailuita voi tehdä kovin montaa vuodessa”, Järvinen selittää.Valjakkoajon maajoukkuevalmentajaa Suomella ei tällä hetkellä ole, sillä pitkäaikainen ruotsalainen valmentaja Tomas Eriksson on luopunut toimestaan, eivätkä suomalaisia kiinnostavat ulkomaiset valmentajat ole pystyneet sitoutumaan maajoukkuetoimintaan. Järvisen tärkein valmentaja on tällä hetkellä hollantilainen Rudolf Pestman, jonka luona valjakko valmistautui syksyn MM-kilpailuihinkin. Hänen kanssaan valmentaudutaan etänä, ja lisäksi Järvinen käy Ben Simonsénin treeneissä, jos B-joukkueen ryhmiin jää tilaa.”Muut suomalaiset valjakkovalmentajat eivät halua meitä valmentaa”, Järvinen naurahtaa.Eikä Simonsénkaan alun perin, hevosen valjakkouran alussa, ollut ilahtunut kyttäilevästä korkeakaulaisesta ruunasta.”Hän sanoi monta kertaa, että tuosta ei tule mitään. Mutta silloinen maajoukkuevalmentaja Tom Eriksson sanoi, että ehdottomasti tulevaisuuden hevonen”, Järvinen kertoo.Nelivuotiaana Danser T teki kaksi onnistunut kilpailua, ja siitä ura pyörähti käyntiin. 5-vuotiaana voitettiin jo alueranking. Ruuna on toiminut kilpailuissa aina hyvin, vaikka joskus sielläkin se jarruttaa, pysähtyy, katselee, eikä meinaa uskaltaa mennä. Sen sijaan nopeita U-käännöksiä se tekee hyvin harvoin, mikä tietenkin tekee asioita vähän helpommaksi.”Enemmänhän näillä vaunuhevosilla ajetaan parina tai nelivaljakkoa. Ne ovat niin saman näköisiä ja niillä on samoja merkkejä, että niistä on helppo löytää mätsäävä yhdistelmä”, Järvinen sanoo.Yksiköissä pärjäävät tavalliset puoliveriset, ja Järvisen valmentajalla Pestmanilla on valjakkohevosen ja puoliverisen risteytyksiä. Järvinen pohtii, että fyysisesti Danser T:lle hienosti liikkuminen on helppoa, joskin vahva ja omalaatuinen liikemekaniikka tuo omat haasteensa.”Kyllä se osaa mennä sitä lisättyä passagea ja nostaa polvea ja potkia itseään mahaan, mitä näihin on jalostettu”, Järvinen kertoo.Vähän erikoista on, että vaikka Danser on helposti järkyttyvää sorttia, se ei ole mennyt sen enempää tolaltaan, kun vaunut ovat kaatuneet sen perässä muutamaankin kertaan. Ensimmäinen kerta oli sen ollessa ihan nuori hevonen.”Jarrut hirttivät kiinni, vaunu kippasi, minä putosin ja Tane juoksi isolle tielle. Mutta ei se kauas jaksanut, kun se jarru oli päällä”, Järvinen muistelee.Tanskassa vuonna 2018 Danser T taas oli liian vauhdikkaana tarkkuuskokeessa ja terävässä kaarteessa vaunut liirasivat kaarteessa, menivät kumoon ja vaunut, groomi, hevonen ja kuski lensivät kuka minnekin. Silti jo kahden viikon päästä Liettuassa hevonen teki hyvän kilpailun.Uran paras hetki oli seuraavan vuoden PM-kilpailuissa Norjassa, joissa Järvinen ja Danser T ottivat henkilökohtaista kultaa. Toinen suoritus, mitä Järvinen arvostaa korkealle, oli ensimmäinen sija Tanskan Dorthealystissä 2 tähden kilpailussa vuonna 2017. Itä-Euroopasta on tullut kolmenkin tähden kansainvälisiä voittoja, mutta niissä vastus ei ole ollut yhtä kova.Paljon menestystä saattaa olla vielä tulossakin, sillä Danser T on vasta 12-vuotias. Lajin suomalaisista huipuista SG Oberon ja El Carillo kilpailivat molemmat 20-vuotiaiksi kansainvälisellä tasolla. Kallis lajiKallista valjakkoajo tietenkin kansainvälisellä tasolla on.”Kyllä sitä tietää, minkä takia aamulla herää ja lähtee töihin”, Järvinen hymyilee.Hän toimii Hämeenlinnan kunnaneläinlääkärinä. Työ on monipuolista: puolet lemmikkieläimiä, puolet tuotantoeläimiä ja lisäksi muita virka- ja valvontatehtäviä.Jos Järvisellä on aika erikoinen hevonen, ei hän itsekään ole ihan standardi.”Mä en kai ole koskaan kasvanut aikuiseksi”, hän hymähtää.Ikää on 46, koiria kaksi ja hevosia kolme, mutta perhettä ei sen enempää.”Se ei ole mun juttu. Mä olen äkkipikainen ihminen. En tule ikinä saamaan sitä palkintoa, joka valjakkoajossa jaetaan joka vuosi kaikkein hevostaan parhaiten kohtelevalle kuskille”, Järvinen paljastaa.Hevosten kanssa lyhytpinnaisuus se ei ole hyvä asia, sen hän tietää hyvin.”Kyllä mä tosi helposti suutun hevosille ja sitten saatan räväyttää, vaikka parempaan tulokseen pääsisi pienemmällä reaktiolla. En tietenkään ala mitään hakkaamaan, mutta tiedän, että pienempikin riittäisi. Ja kyllä mä huudan hevosille”, hän kertoo.Kyseessä on monenkin asian summa. Ensinnäkin Järvinen on niitä 1980-luvun hevosmaailman kasvatteja, jolloin rankaiseminen oli käsittelyssä isossa roolissa. Ja pitkään hänellä oli valjakossa saksalainen valmentaja, joka tapasi huutaa valmennettavilleen.”Sieltä minä kai olen oppinut sen huutamisen”, Järvinen sanoo.Hän täsmentää, että selkeä kuri hevosten kanssa ei missään tapauksessa ole pelkästään huono asia.”Kyllä minusta ihmisen pitää olla hevosen yläpuolella. Hevonen ei saa tulla ihmisen päälle, ja jos se niin meinaa tehdä, teen kerrasta selväksi, että se ei käy. Eikä hevonen saa ikinä potkaista. Mutta tietenkin hyvä kohtelu on erittäin tärkeää. Hevosten kanssa toimii hyvin sukeltajille annettava neuvo ongelmatilanteessa: pysähdy, hengitä, ajattele”, Järvinen miettii.Häneltä itseltään, niin kuin rehellisesti sanottuna monelta meistä, se ei aina onnistu.”Olen mä sitä miettinyt, pitäisikö asiaa työstää jossain urheilupsykologilla”, Järvinen sanoo.Hän toteaa olevansa myös hyvin rehellinen ihminen, joka ei osaa eikä oikein haluakaan pyöritellä ja kaunistella asioita. Siksi hänen lausuntonsa viime syksyn epäonnisissa MM-kilpailuissa herättivät huomiota. Hän kertoi rehellisesti, mitä ajatteli sillä hetkellä, kun oltiin MM:issä, ja hevonen kyttäsi ja pelkäsi joka asiaa radalla, jolla oltiin käyty kahteen kertaa harjoittelemassa. Mutta silloin hän ei suuttunut Danser T:lle.”Siitä olen itsestäni ylpeä”, hän sanoo.Kommenteista paistoi turhautuneisuus päätavoitteisiin ladattujen unelmien murentuessa, mutta Järvinen painottaa, että kyllä hän ymmärtää sen, että hevonen elää hevosen maailmassa.”Ihmisille olen myös pitkävihainen, jos jostain syystä suutun. Heillä on vastuu tekemisestään. Mutta hevoselle ei voi olla vihainen, sillä se toimii omalla tavallaan, eikä mikään ole sen vika. Jos hevonen ei toimi, ei käsittelijän auta kuin katsoa peiliin ja miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla”, Järvinen sanoo.Ne MM:t olivat kuitenkin vain yksi, myöhemmin varmaankin hauskaksi kertomukseksi muuttuva etappi valjakkokuskin uralla. Hirvittävän tapahtumarikastahan elämä hevosurheilussa on, ja Järvinen on onnellinen tekemistään valinnoista. Erityisesti siitä tonnin postimyyntihevosesta, joka oli rumempi kuin odotettiin, mutta josta tuli Pohjoismaiden paras valjakkohevonen.”Kun olin pieni, toiveammattini olivat eläinlääkäri ja rekkakuski. Nyt saan olla niitä molempia, kun ajelen Danser T:n kanssa pitkin Eurooppaa. Minä olen sen moneen kertaan ajatellut ja tiedän, että minun omaa kilpailunnälkääni siellä toteutetaan, ja Danser T olisi ehkä mieluummin kotona tarhassaan. Mutta kyllä minä sen kanssa teen paljon asioita oikeinkin. Ei se muuten tulisi aina itse portille mihin päivän aikaan tahansa, kun huudan sitä hommiin”, Järvinen sanoo. Rehellisesti..Paras ja pitkäaikaisinValjakkoajo on ollut Talvikki Järvisen juttu jo pitkään.Jo ensimmäinen oma hevonen, suomenori Poika-Ralli (Ero-Ralli – Alokkaan-Humu) olisi sopinut valjakkoajoon hyvinkin, mutta Ben Simonsénin tuttavana Järviselle ei tullut mieleen, että suomenhevosellakin voisi ajaa kilpaa muuta kuin ravia. Vasta kun Järvinen suomenhevosen jälkeen hankki friisiläisen, hän kysyi Simonsénilta neuvoa. Tämä myikin hänelle valjaat ja vaunut sekä auttoi lajissa alkuun.Kun friisiläiselle tuli terveysongelmia, ajoon opetettiin Järvisen siskojen 12-vuotias hankalaluonteinen puoliverinen FWB Karpalo.”Josta moni hämmästeli jo sitä, että uskalsin käydä sillä ilman satulaa maastossa”, Järvinen hymyilee.Sen jälkeen tulivat epäonniset Linde Boy ja Uniek IV. Danser T:n nuoruusvuosina Järvisellä oli jonkin aikaa myös hyvin haastava BWP Fast Freddy van Egenoven. Se toimi kotona hyvin, mutta kilpailuissa oli niin hermostunut, että sitä ei esimerkiksi pystynyt pysäyttämään.”Kun se lopetettiin monien vaivojen takia, siltä löytyi ruumiinavauksessa merkit murtumista selkärangasta ja kylkiluista”, Järvinen kertoo.Pari vuotta sitten Järvinen osti FWB-tamma ST Cantautricen (Concreto – Aljano), mutta se vaikuttaa jäävän valjakkoon liian pieneksi, ja se on nyt kantavana Don Henrysta.Danser T:n kanssa yhtä aikaa hänellä on ollut myös koulusukuinen Roy Jones (Riccio – Fidermark), joka kilpaili MM:issä Kronenbergissä vuonna 2018, kun Danser T ei päässyt starttaamaan. Sen Järvinen on sittemmin antanut ylläpitoon kouluhevoseksi, sillä siltä puuttui oma eteenpäinpyrkimys, mikä on valjakkoajossa yksi hyvin tärkeistä asioista.Danser T:llä eteenpäinpyrkimys ja tekemisen halu ovat vahvoja, vaikka välillä asioiden katselu saakin sen jarruttamaan.”Tane on aina valmis työntekoon. Se tulee tarhassa aina luokse, ja jos se jostain syystä ei tule, sillä kinnaa jostain lihaksesta. Silloin annan sille yhden tai kaksi vapaapäivää”, Järvinen kertoo.Hän painottaa, että kilpahevosen pitää elää mahdollisimman mukavaa elämää.”Kilpailuissa hevoselta vaaditaan paljon, että minusta on ihmisen velvollisuus pyrkiä saamaan hevosen olo muuten mahdollisimman luonnolliseksi”, Järvinen sanoo.

Hevonen, jota sen eläinlääkäriomistajankin on vaikea ymmärtää

Aiheeseen liittyvää