Ensimmäinen varsa oli Ylväs, sitten tuli Ihana, Uljas, Kaunis, Kiltti ja Pramea. Nimet kertovat odotuksista, joita varsoihin ladattiin, mutta myös niiden emästä, Upeasta. Ypäjä Upeasta.Nimet kertovat myös siitä, minkälainen hyvä hevonen on Laura Kajannon mielestä: kaunis, kiltti ja ihana. Hän käyttää noita kuvailuja hevosia kuvaillessaan niin usein, että siitä on tullut hänen tavaramerkkinsä. Nyt on ehkä myös niin, että Upea on viimeinen laatuaan, Valtion hevosjalostuslaitoksen kasvattaman, vuonna 1979 syntyneen legendaarisen Kelmin (Kotomies - Taaroni) viimeinen elossa oleva tytär. Ihan satavarmaa se ei ole, mutta melko varmaa kuitenkin. Edellämainittujen varsojen kasvattaja-omistaja sanoo, että sellaista sukua, kun Upealla, ei ole monella. Se on paras mahdollinen. Isänä tosiaan legendaarinen Kelmi, joka on Kajannon orirankingin ykkönen nyt ja ikuisesti, ja emänä Montsaana, joka on yhdistelmästä Nysteri - Natso. Onko se sattumaa, että Upean täysiveli on kouluori Rosmo, joka oli koulumestari vuosimallia 2012 ja 2014 Laura Porthanin ratsastamana? Tuskin. Siinä on nimittäin koulupuolen suomenhevosella hyvä perimä kun isä on voittanut koulumestaruuden 7 kertaa ja emänisä 5. Natson jälkeläisiin kuuluvat myös niin koulumestari Lorentso kuin kouluradoilla myös loistanut, nuorena kuollut Silvolan Elmeri. Upea on kuten varsansa Kiltti. Se on kiltti. Tätä piirrettä Kajanto arvostaa kaikkein eniten. "Se kiltteys on näissä kelmiläisissä jotenkin kaikissa ja juuri siitä mä tykkään", Kajanto sanoo. "Se on kivaa, kun hevonen on mielellään siinä sun kanssas läsnä, eikä sillä ole siitä mikään kiire pois."Tietynlainen lempeys ja ihmisystävällisyys saavat aikaan sen, että kontakti ehditään ajan kanssa muodostaa, kaikessa rauhassa, hyvässä hengessä.Kajanto ei ole tuntenut Ypäjän pientä-suurta oritta Kelmiä henkilökohtaisesti, mutta Upea on jo hänen neljäs Kelmin tyttärensä. Ja kaikki ovat olleet samanlaisia, ihania hevosia. Pitkämielisiä, positiivisia, nöyriä, viisaita, lempeitä. Kelmerita oli pitkään, 17 vuotta, ja sai kuusi varsaa, joiden kaikkien nimet alkavat Meri-. Taateli, joka ei valitettavasti ehtinyt varsoa, Eternelli, ja Upea, jonka Kajanto bongasi viisi vuotta sitten myynti-ilmoituksesta eikä epäröinyt sekuntiakaan, että ostaisiko. Lällystä hevosesta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka Upea seistä lötköttää joulukuun aamun harmaudessa kuvattavana kuin jokin suomenhevosen patsas. Mitä nyt toisella silmällään seuraa tämänkesäistä tytärtään Prameaa, Ryhlyn Peikonlehdestä, joka ottaa kovalla kiireellä maailmaa haltuunsa karsinasta ulos päästyään ja suhahtaa ohi milloin mistäkin suunnasta. Nimi Pramea tulee itse asiassa siitä, että sille mietittiin isäksi Loiste Priimusta, mutta tämä ori ei ollutkaan jalostuskäytössä, vaan keskittyi urheiluun. Nimi kuitenkin jäi. Ja sopiihan se Ryhlyn Peikonlehdenkin tyttärelle. Hän muistuttaa, että on kelmiläisissä reaktiivisuutta yllin kyllin, mutta sillä ajatuksella, että "ihminen pidetään menossa mukana". Ratsastaessa Upea on sitä sorttia, joka ajattelee aina eteenpäin. Voihan se olla opittuakin, osaksi ainakin, mutta Kajanto on varma, että se on synnynnäinen ominaisuus, piilee jossain hermojärjestelmän tasolla. Sellainen hevonen tekee ratsastamisen helpoksi. Ei tarvitse tehdä itse niin paljon virheitä, kun hevonen etenee tasaisesti ja pehmeästi kuin pendolino. . Aikansa kutakinKajanto on tällä hetkellä viimeisen valinnan edessä. Se on aina vaikea tehdä, ja nyt se on erityisen vaikea. On nimittäin niin, että 21-vuotiaaksi kääntyvän Upean on aika pian lähteä tästä maailmasta.Asiaa on mietitty ja puntaroitu. Siitostamman kanssa tällainen päätös tehdään erityisen harkiten, sillä jos tamma astutetaan, päätös siirtyy aina pitkälle tulevaisuuteen, varsan vieroitusikään.Hampaat alkavat olla loppu ja kesäihottumakin kiusaa lämpimämmillä säillä. Kajanto ei oikein lämpene velliruokinnalle, siinä on myös omat riskinsä. Kajanto vie tammansa läheiselle Paijan teurastamolle, sillä hän vierastaa ajatusta piikkilopetuksesta. "Ihan jo kestävään kehitykseen liittyvistä syistä, mutta myös siksi, että nappi otsaan vie varmuudella vain silmänräpäyksen."Sen kanssa samaan autoon lähtee myös toinen hieno tamma Aroha Kastanja, joka on toisesta lempiyhdistelmästä kelmiläisestä Karl-Hemmingistä ja V.T. Ajatuksesta. Tämän tamman Kajanto osti Linnea Haukilehdolta, ja se on tehnyt hänelle neljä varsaa: Hasselpähkinän, Ruusunmarjan, Kirsikkarokin ja Mintun. Hampaat ovat vaivana Kastanjallakin, ja velliruokinta on täytynyt sen kohdalla jo aloittaakin.Minttu on viimekesäinen, niin kuin Prameakin, ja ne asuvat vierekkäisissä karsinoissa. Ja, kyllä, viime kesänä Upeaa ja Kastanjaa ei enää astutettu.Emätammojen lähdön hetki on suunniteltu tammikuun alkuun."Kyllä mulle siinä kriisi iskee", Kajanto sanoo. "Sen asian lopullisuushan siinä järkyttää." Jokin elämänvaihe päättyy, jokin sellainen, jonka aikana omaakin elämää kului pitkä pätkä. Mutta niinkuin hevosenomistajan on pidettävä huoli hevosensa elämänlaadusta, on pidettävä huoli myös loppuelämänlaadusta ja kuolemanlaadusta. "Paljon on ihmisiä, jotka ottaisivat eläkekotiin, mutta en mä halua sellaiseen antaa. Se, että hevosta pitämällä pidetään hengissä, ei tunnu reilulta hevosta kohtaan", hän sanoo. Tallin pihassa on onneksi aika monta hevosta, jonka emänisä on Kelmi. Saajan tallissa riittää hevosia pitkälle kolmattakymmentä, osa niistä on opetushevosia. "Niiden kanssa jatketaan."Ylväs on eläinlääkäriksi opiskelevan tyttären Reetta Ahtilan omistuksessa.. Neljännesvuosisata suomenhevosiaKajanto on koulutukseltaan sekä hevosenhoitaja, ratsastuksenopettaja että agronomi, joka on tehnyt gradunsa aikoinaan varsojen ruokinnasta. Hän on tätä asiaa tutkinut myös työssään MTT:llä Markku Saastamoisen ohjauksessa. Johtajakoulutuksia ja pedogogiikkaakin on opiskeltu. Viime vuonna Kajanto kilpaili Liinakon Kertulla (Hessin Leevi - Onnipoika) nyt se on tiine Ypäjä Rokista, mutta palaa varsomislomaltaan aikanaan kilparadoille."Tälle vuodelle mulla on Merilee, joka on 7-vuotias, kerran varsonut, ja osallistuu ensi vuonna kasvattajakilpailuun. Se on myös Hessin Leevistä ja siitä ensimmäisestä kelmiläisestä tammasta Kelmeritasta sen tyttären Merineidon kautta.Suomenhevosia on ollut neljännesvuosisata. Ensimmäinen oli kouluruuna Jyminä (V.T. Ajatus - Vekkuli), täysin ravisukuinen, mutta menestyi kouluradoilla paitsi Kajannon, myös Tarja Patrikaisen kanssa sen jälkeen, kun ruuna myytiin Maija Hyyryläiselle, joka tällä hetkellä Maija Vepsäläisenä tunnetaan.Entä se varsojen ruokinta? Mikä siinä on tärkeintä?"Ruokinnan tasaisuus ja se, että raja-aminohappo lysiinia saadaan tarpeeksi. Sitä saa helpoimmin valkuaisrehusta. Tutkimuksessa huomattiin, että varsat kasvavat tasaisesti aina sinne 8-9 kuukauden ikään asti, jolloin tulee suvantovaihe. Silloin eletään keskitalvea, jolloin valo on vähäisimmillään, liike samoin", Kajanto kertaa. . Vanha sinisilmä on yhä ykkönen
