Kun Kekki-tamma painaa hoivakodissa päänsä syliin, se sykähdyttää aina

Yhdessä taidossa Kekki on tavallista parempi. Ehkä paras. Nimittäin läsnäolon taidossa. Kun Lammin Cecilia, jota yleensä Kekiksi kutsutaan, tulee vierailulle kouluun, palvelutaloon tai vaikkapa vanhainkotiin, se on elementissään. Tänään ollaan juhlistamassa suomenhevosen päivää vähän etuajassa Tampereen vanhusten ja muistisairaiden Ratina Esperi Care -hoivakodissa. Muuten vierailu olisi ollut huomenna, varsinaisena juhlapäivänä, mutta omistaja Anu Aho, ammatiltaan ensihoitaja, on perjantaina töissä. "Otettiin siis varaslähtö, kun tuli soitto, että voisitteko taas tulla", Aho kertoo. Kaksi vuotta sitten hän oli Ratinassa suomenhevosen päivänä."Kekillä on maine. Sitä oli kysytty ihan nimellä."Tamma kävelee kiinnostuneena ympärillään olevista ihmisistä. Katselee sinne, tänne, ja kun havaitsee sitä kohti kääntyvän katseen tai ojentuvat kädet, suuntaa kohti. Ja painaa painavan päänsä syliin kuin sanoen "tässä ollaan, nyt saa ruveta halaileen ja rapsuttaan". Aho varoittaa aina, että "tämä hevonen tulee ihmisen tilaan". Se haluaa interaktiivisuutta, osallistumista. Höplää pehmeällä turvallaan kättä ja käsivartta. Se on ihmisistä ihanaa! Joillakin hoivakodin asukkailla saattaa olla muisto hevosesta. monien kymmenien vuosien takaa, ehkä nuoruudesta. Ja tässä sellainen nyt on, omassa sylissä. Mitä ilmeisimmin tämä on ihanaa myös Kekistä itsestään, eihän se muuten vaivautuisi.. Aho kuvailee tammansa avoimeksi ja ystävälliseksi, rauhalliseksi ja kiltiksi. Sellaiseksi, jonka tuntosarvet ovat kääntyneet ihmisiin. Se liikkuu rauhallisesti ja varovaisesti.Se on itse asiassa muuttunut ikääntyessään itsekin. Nuorena tammana se oli kuuma ja hermostunut. Ravitreeneistä ei tullut siksi oikein mitään, ja oli se välillä lentoon lähdössä ratsastettaessakin. Aho kuitenkin huomasi, eräänä päivänä vahingossa, aivan yhteisen elämän alussa, että kun hänen taaperoikäinen lapsensa karkasi sen karsinaan, se laski päänsa alas ja antoi lapsen tarrautua halailemaan. "Se on selkeesti hänen juttunsa."Myös opetustehtävät kiinnostavat. Tamperelaiset palomiehet voivat halutessaan harjoitella pitkämielisen hevosen kanssa hätäriimun laittamista, lastaamista, purkamista ja muuta tarpeellista. Vaikka koko päivän. Kekillä ei ole kiire minnekään. Kaisa Kiviniityn kasvattama tamma (Turkka K - Pyrimus, Pysteri) tuli Aholle kolmevuotiaana. Siitä piti tulla ravuri, mutta ei tullut. Tuli ratsu. Se on kantanut omistajaansa kenttäkisoissa ja -harjoituksissa, ollut hopealla joukkueSM:issä, mennyt helppoa koulua ja hypännyt metriä. Ja se on tietenkin siitostamma. Kolme jälkeläistä ovat Aika Liekeissä (Tuli-Viesker), Aika Jännä (Hermanni Totki) ja Aika Näyttää (Niisun Nestori). Nyt se on kantava Liisingistä.

Kun Kekki-tamma painaa hoivakodissa päänsä syliin, se sykähdyttää aina

Aiheeseen liittyvää