Kun naapurimaan ykkössuokki Ypäjällä kävi

Kun tämän jutun otsikkokuvaa katsoo, tämän hevosen nimeksi olisi voinut tulla myös Toivolan Karisma, kenttäkilpailijaikoni Mark Toddin kuuluisan Charisman mukaan. Mutta siitä tuli Valekro, sillä esikuvana oli kouluhevonen. Tuon ajan maailman ykkönen Valegro. Nimi oli enne."Se on erittäin elastinen ja herkkä avuille, ja siinä on valtavasti kokoamiskykyä", Ypäjän oripäivillä parhaana suomenoriina palkitun Valekron ratsastaja Kristiina Raudnagel sanoo. Ei siitä muutenkaan ihan tavallinen tullut, sillä se on Viron ainoa kilpaileva suomenhevonen. Raudnagel on 35-vuotias esteratsastaja, joka pitää äitinsä kanssa isoa 80 hevosen ratsastuskoulua Viron Juurimaalla, 75 kilometriä Tallinnasta Pärnun suuntaan.Omistaja Ellu Sieppi asuu miehensä kanssa Tallinnassa, mutta ajaa tallille kuulemma ainakin joka toinen päivä.Valekro on jo kymmenvuotias, mutta ratsuoripäiviä oli suunniteltu jo vuosikausia. Oriin on pitänyt tulla kotoaan Virosta Ypäjän oripäiville siitä pitäen kun se oli noin viiden ikäinen, mutta siihen vaan tuli aina jokin este. Viime vuonna oltiin jo lähellä, mutta omistaja kertoo myöhästyneensä ilmoituspäivästä. "Mutta onpahan ehditty valmistella", hän nauraa. Hyvää kannatti odottaa, sillä oripäiville tultiin ilman minkäännäköistä tavoitetta, ja sieltä lähdettiin voittoruusuke kaulassa. Edellinen näyttely oli valtakunnallinen varsanäyttely Tampereella kolmevuotiaana vuonna 2018, jolloin ori sai III palkinnon. Onhan se tuosta kehittynyt, mutta Valekron taustajoukot tiesivät, että Ypäjällä oli vastassa ylivoimainen vastustaja, Ypäjä Paavo."Ei meillä pitänyt olla mitään mahdollisuuksia sellaisessa seurassa", Sieppi myönsi. Voitto tuli niin yllätyksenä, että hän sanoi olevansa aivan pyörällä päästään. "Mä olen aivan täysin pöllämystynyt!"Suunnitelmat ovat kilpailemisessa, ei niinkään jalostusurassa, taustajoukkoja kun kuuntelee. "Tämä kesä me keskitytään kilpailemaan", Sieppi kertoo. Sekä kotimaassa, että synnyinmaassa. . Julkkis Virossa"Kaikki hevosihmiset tuntee Virossa nykyään Valekron!" Raudnagel kertoo. Toisin oli asian laita silloin alussa, kun Valekro Viroon siirtyi. Sen rotua kyseli moni, mutta kukaan ei koskaan arvellut suomenhevoseksi. Se vaihtoehto ei tullut kellekään mieleenkään. "Ei siitä osattu edes veikata mitään", Sieppi nauraa. Muutama harva veikkasi torinhevosta, mutta kun eihän suomenhevonen näytä torinhevoselta", Rautnagel toteaa. "Eikä eestinhevoselta.""Torinhevosessa taas on oikeastaan vaan kaksi tyyppiä: superraskas ja kevyt puoliverityyppi. Suomenhevonen ei ole niistä kumpaakaan, mutta kaikkea siltä väliltä."Raudnagel katseli Tampereen näyttelyssä muita esitteillä olleita ihmeissään. "Yksi näytti welshponilta, ja ... kaikki olivat erilaisia!"Suomenhevosen erikoisuus on, kuten tiedetään, tyypin valtava vaihtelevuus. Kuitenkin sillä erikoisella tavalla, että suomenhevosen silti jo kaukaa tunnistaa suomenhevoseksi, vaikka jokainen onkin ihan erinäköinen. . MonipuolisuusValekro jatkaa rotunsa perinteitä siinä mielessä, että sillä tehdään naapurimaassakin kaikenlaista valjakkoajosta ja reellä ajelusta lähtien. Mitä nyt sattuu päähän pälkähtämään. "Kristiina ratsastaa sillä lapsensa kanssa molemmat yhtä aikaa", Sieppi nauraa.Niin, luonne on kuulemma tämän hevosen vahvin plussa. Valekro on hevonen, joka on nöyrä ja työteliäs, eikä ei säiky saati ihmettele mitään.Oripäivillä se otti taputukset vastaan katsomalla miettiväisenä yleisöön päin, kuin ihmetellen mikä niille nyt tuli. Virossa, jos sillä käy ajelemassa tai ratsastamassa metsäteillä, ei tarvitse pelätä, että peura hyppää eteen. On nimittäin hypännyt, kokonainen lauma, eikä hevonen edes säpsähdä. "Se katsoo kohteliaana, että jahas, te menette ensin," Sieppi kertoo. Ainoa haaste on tarhaan vieminen. Mutta vain siksi, että sinne on aamuisin aina kova kiire. Niin kova, että ainoa tarhaan taluttaja on Kristiina tai hänen äitinsä. Ellu Sieppi kertoo muuttaneensa miehensä kanssa Viroon 11 vuotta sitten, kun hänen miehensä perusti sinne SPV Consulting-yhtiön. Siepin ja oriin yhteinen taival on pitkä. Valekro eli Valtteri oli kasvamassa Virossa ja Sieppi näki sen ensimmäisen kerran jo vuotiaana. "Se tuli mulle hoitoon ja myöhemmin ratsutettavaksi. Sitten elämäntilanteet muuttui ja Valekro pistettiinkin myyntiin. Siinä vaiheessa miehen kanssa tehtiin hevosesta tarjous ja tarjous meni läpi ja hevonen tuli meille, kun kääntyi kaksivuotiaaksi."Oliko kalliskin ostaa?"Ei todellakaan. Halpa.". Heinäkuussa takaisinPerjantaipäivä loppui vähän aikaisemmin kuin aikataulutettu, muun muassa poisjääntien takia, mutta sen verran myöhään, että viimeiseen Tallinnan lauttaan tuoreen jalostusoriin porukat eivät enää halunneet lähteä kiirehtimään."Laiva lähtee 22.30. Kyllä me ollaan sovinnolla täällä Ypäjällä vielä yksi yö", Sieppi totesi. Mutta ei hevonen kauaksi aikaa synnyinmaataan jätä.Viimeistään heinäkuussa suunnitteilla on startti suomenratsujen kenttämestaruuksissa. Kuninkaallisissa ratsukko on käynyt aiemminkin. Ratsukko on menestynyt Virossa 70 sentin kenttäluokissa ja nyt on saatu kvaalit 90 luokkiin. Se oli viime syyskuussa luokassa neljäs tuloksella 32,5. Koulukokeen ori voitti hienolla 28,5 miinuspisteellä, pudotti yhden rataestepuomin ja tuli maastossa ajassa maaliin. Raudnagel kertoo, että aika muodostui Viron kenttäkisassa haasteeksi, mutta niin päin, että ratsukko oli keskivaiheella maasto-osuutta niin paljon edellä aikaa, että vauhtia oli ihan kunnolla hidastettava, sillä ihanneajan alittamisesta ei palkita. Raudnagel näkee oriille hyvän tulevaisuuden kenttähevosena. Samoin tietenkin kouluratsastuksessa, ja tätä viimeksi mainittua on tarkoitus entisestään parantaa. "Tähän mennessä ollaan menty helppoa A:ta, mutta luokat lähellä vaativaa B:tä tulee tänä vuonna varmaan jo kysymykseen."Entä suomenhevosten koulumestaruudet, tuletteko niihinkin?"Joo tullaan, mutta ne me jätetään ensi vuodelle.". Kasvattaja Suvi Kari asuu Forssassa, joten oli sopiva matka tulla katsomaan kasvattia Ypäjälle. Ajatus oli, että mennään nyt moikkaamaan kasvattia, kun se tänne asti vaivautuu. Ei missään nimessä millään odotuksilla. Voittaja oli myös Karin mielestä itsestään selvästi Ypäjä Paavo, ei kahta sanaa. "Mietin aamulla, että jaksaako sitä nyt ripsiväriä laittaa. Mutta ehkä mulla joku etiäinen oli, kun sitten kuitenkin laitoin", hän nauraa. Kari vähättelee omaa osuuttaan: "Kyllähän se tiimi hevosen takana kuitenkin luo sen ratsun ja kasvattajan rooli on vähäinen", hän näkee. Kari avasi nimen tarinaa. "Nimi tulee siitä, että tämä oli tilausvarsa Kemppisen Tiinalle, jolla oli siihen aikaan suomenhevonen nimeltään Loimihaan Hotilas Totilaksen mukaan", Kari kertoo. Nimi oli enne, sillä hevonen näytti alusta alkaen kokoamiskykyä ja liikettä."Sillä oli jo pienenä vahva orileima ja kunnolla jousia", Kari muistelee. Tilaajan kanssa keskusteltiin eri orivaihtoehdoista. Yksi vaihtoehto oli Herkko Hurmaus. Herkossa ei ollut muuta vikaa, kuin se, että se oli varsin iso. Ja myös emä, Karin omakasvatti Toivolan Koru oli iso, 170-senttinen. "Pelkäsin, että jos laittaa Herkolla, tulee joku 180-senttinen", Kari muistelee. Herkko kuitenkin valittiin, ja hyvä niin. Valekro jäi varsin passeliin 164 senttiin sä'ältä mitattuna. Toinen jälkeläinen tammasta tehtiin Vihi-Totista, Toivolan Taika. Tamma kuitenkin kuoli viisivuotiaana, joten suvun jatkaminen on nyt Valekron varassa. Kari on nykyään hevoseton, sillä myös emätamma Toivolan Koru laitettiin pois vuonna 2018. "Se loukkasi 2-3 -vuotiaana SI-nivelensä, ja se vaivasi etenkin talvisin", Kari kertoo. "Muuten aivan ihana hevonen. Mutta Suomen talvet, liukkaat kelit ja seisominen jäisessä tarhassa ei ole tällaiselle hevoselle parasta mahdollista hoitoa. Olen aina sanonut, että jos asuisin jossain Ranskassa, hevonen olisi siitostammana voinut pärjätäkin, mutta Suomen talvessa se seisoi niin happaman näköisenä tarhan nurkassa, että tällainen ratkaisu sitten tehtiin", hän kertoo. Korun emä Liinan Siru (Poika-Siro - Läikän Liina, Vekseli) oli hyvä hyppääjä, vaikka ravitamma olikin. Kun sen kilpailutuloksia 2000-luvun alusta katsoo, näkee paljon laukkamerkintöjä, mutta on tamma yhden startin voittanutkin.Kari osti Liinan Sirun itselleen estetammaksi. Orivalinta (Corleone) tehtiin tasoittamaan poikasirolaisen tamman tulista ja kuumaa luonnetta. "Se oli siis todella vauhdikas tamma", Kari täsmentää. Kasvattajanimi Toivola on käytössä muillakin kuin Karilla, joten Toivolan suomenhevosia löytyy tietokannasta kaikkiaan 13. Niistä kolme on Karin: emä Koru ja sen jälkeläiset Taika ja Valekro. "Toivola tulee äitini kotitilasta. Hänen isoisänsä oli Toivo nimeltään.".Toivolan Valekro10-vuotias jalostusarvosteltu suomenhevosori164-senttinen(Herkko Hurmaus - Toivolan Koru, Corleone)Kasvattaja Suvi KariOmistajat Ellu Sieppi ja Päivi Viljanen

Kun naapurimaan ykkössuokki Ypäjällä kävi

Aiheeseen liittyvää