Kuukauden suomenratsu: Vanha sinisilmä on yhä ykkönen

Vastaavaa ei ole sen koommin nähty. Toista Kelmin veroista ei ole vielä syntynyt. Vielä tänäkin päivänä se olisi ylivoimainen suomenhevosten kisoissa. Lähimmäksi pääsee sen oma poika Jaime, mutta sekin häviää isälleen liikkeittensä kimmoisuudessa ja jäntevyydessä.Jutta Koivula raportoi Hevosurheilussa 20.8.1993 Kelmin viimeisestä kultamitalista näin: ”Imatralla järjestetyt suomenhevosten kouluratsastuksen mestaruuskilpailut eivät tuoneet yllätyksiä. Ypäjän Kiki Nyberg voitti melko ylivoimaisesti Kelmillä ja Sipoon Terhi Laurila oli yhtä selvästi hopealla Mano Pekalla.”Kisat käytiin tuolloin ensimmäistä kertaa helppo A -tasolla, jolla ne on siitä lähtien kisattu.. Tuolloin Kelmi oli jo vanha. Ehkä siitä johtui toimittajan sanavalinta ”melko ylivoimainen”. Tavanomaisempaa on, että Kelmi kirvoittaa kielenkannat sellaisiin ylisanoihin, jollaisia yksikään muu hevonen ei innoita. Useampi kun yksi ihminen on todennut ”meinanneensa pyörtyä” nähtyään Kelmin raviliikkeen ensimmäistä kertaa.”Olihan se ai-van kä-sit-tä-mä-tön”, sanoo Nyberg. ”Ei sellasta vaan ollut!”Ja kuten Kelmistä toteaa Eija Markkanen, toinen sen elämän kolmesta ratsastajasta: ”Ei tuollaisia hevosia tule joka vuosi vastaan lämminverisissäkään”.Kolmas Kelmin elämän henkilö oli Maatalouden tutkimuskeskuksen MTT:n ratsuttajana toiminut Heikki Haapala, joka koulutti oriin sen nuorina vuosina.. Kelmi oli pieni ja pullea, vain 151-senttinen, mutta kun istui satulassa, alla oli iso hevonen.Käytökseltään se oli kuin jalosukuisuus itse. Se oli sitä sorttia hienokäytöksisiä ja vähän ujoja oriita, jotka eivät koskaan lähde käsistä taluttaessa. Käytökseltään siivoja, jotka kakkaavatkin yhteen ja samaan kasaan.”Koskaan ei tarvinnut ajatella, että osaako se käyttäytyä”, Markkanen toteaa.Jos se ei sitten joutunut täysin väärään paikkaan. Esimerkiksi kärryjen eteen.”Siihen se ei käynyt. Kyllä sitä ajaakin koetettiin. Siinä se saattoi lähteä ihan tyystin käsistä ja tilanne eskaloitui nopeasti jopa vaaralliseksi”, Markkanen muistelee.Tallimestari Iikka Huttunen ajeli tuolloin Kelmiä.”Ei Kelmistä kärryhevoseksi ollut. Kyllä se kohtuullisen hyväksi oppi, mutta joskus täytyi kyllä käyttää viimeisenä turvana vanhan saunan seinää”, Huttunen muistelee.Toinen paha paikka oli maastolenkit.”Yksienkin mestaruuksien jälkeen ajattelin, että annetaas pojan nyt vähän irrotella, mutta se lähti ryökäämään ja pukittelemaan sellaisella voimalla, että pakko oli sieltä maastolenkiltä pois tulla ennen kuin käy huonosti”, Markkanen muistelee.Kouluhevonen Kelmi sen sijaan oli.”Sillä oli luontainen tasapaino. Kun sen käänsi diagonaalille ja painoi napista, se lähti. Aina”, Markkanen sanoo.. "Kaikki vastaan Kelmi"Eija Markkanen ratsasti Kelmin ensimmäiset kolme mestaruutta vuosina 1985–1987 sekä sai yhden pronssin ja kaksi kultaa. Kerstin Kiki Nyberg ratsasti viisi seuraavaa kultaa vuosina 1988–1993.Nyberg nautti mestaruuksista. Niihin oli päässyt syntymään asetelma ’kaikki muut vastaan Kelmi’.”Totta kai kaikki halusivat meidän päänahat”, Nyberg nauraa.Kelmissä oli sen kaltaista jäntevyyttä ja irtonaisuutta, joka ei ole suomenhevoselle lainkaan tyypillistä.”Kelmi olisi voinut startata GP:täkin, mutta se ei olisi kestänyt sitä treeniä, mikä olisi vaadittu. Se teki kaikki GP:n liikkeet. Passagea se leijui oikein mielikseen, ja piaffiakin meni riittävästi”, Nyberg sanoo.Markkanen ratsasti voittoja vaativassa B:ssä. Hänen jälkeensä Nyberg starttasi orilla intermediaire 1:tä. Tälle tasolle jäätiin, mutta se ei johtunut lahjakkuuden puutteesta, vaan siitä, että kilometrit tulivat täyteen jo melko nuorella iällä 14-vuotiaana.”Sen jalat olivat siinä vaiheessa loppu”, Nyberg sanoo. ”Kelmi kun ei koskaan elämänsä missään vaiheessa säästänyt itseään, ja sillä oli kuitenkin niihin liikkeisiin aika pienet nivelet. Paketti ei vain kestänyt.”Niin siinä lopulta kuitenkin kävi, että kun ura vuonna 1993 päättyi, ei tarvinnut miettiä, että vieläkö jatketaan seuraavana vuonna.”Se homma loppui siihen, että mehän saatiin kaikki MTT:ltä potkut, kun hevostoiminta ajettiin alas. Mutta se olisi loppunut Kelmin osalta joka tapauksessa”, Nyberg täsmentää.Kaksi viimeistä kisakautta ratsastettiin todella tarkoin, vain se mitä tarvittiin ja ainoastaan vanhassa maneesissa, jossa on hyvä pohja.”Kelmin jalat vaativat todella tarkan huolenpidon. Oli mietittävä, mitä treenasi ja millä tavalla. Kuljetussuojat jalassa se pääsi pikkutarhaan SM-mitalin jälkeen yhden kerran, ei muuten”, Nyberg muistelee.Aktiiviuran jälkeen Kelmi eleli vielä pitkään oloneuvoksena Hevosopistolla astuen vuosittain muutaman tamman. Kun Kelmi lopetettiin vuonna 2008, se oli jo ”vellinsyöjä”, kuten Iikka Huttunen muistelee. Silloin olivat lopussa myös hampaat.Nyberg on todennut aikanaan haastattelussa, että ehkä sadan vuoden kuluttua saadaan seuraava yhtä hyvä.”Riittääköhän se sata vuotta kuitenkaan?” hän sanoo nyt..Kun sen käänsi diagonaalille ja painoi napista, se lähti. Aina.Eija Markkanen.KelmiSäkäkorkeus 151 senttiä7 suomenhevosten koulumestaruutta103 jälkeläistäIsä Kotomies (Puhemies–Ero-Liisa, Ero-Lohko), säkäkorkeus 145 senttiä, ennätys 46,1 ke, syntynyt 1971.Emä Saparo (Taaroni–Salko, Liinaharja), säkäkorkeus 158 senttiä, syntynyt 1961.. Luonnonoikku?Oliko Kelmi luonnonoikku vai jalostuksen tulos?”Itse väitän, että se ei ollut jalostuksen tulos, koska ei sen sisaruksista sen enempää isän kuin emänkään puolelta tullut mitään erityisesti”, Nyberg sanoo.Joskus vain jalostuslotossa osuu kuusi oikein, kun geenit yhdistyvät oikealla tavalla ties kuinka monen sukupolven takaa.Hevosopiston kehittämispäällikkö Päivi Laine ei ole aivan samoilla linjoilla. Hän sanoo kaikkien nähneen, että Pohjanmaalla syntynyt Kotomies, pieni ja kevyt kuin mikä, oli kuin vietereillä. Raveissa se ei mennyt oikein minnekään, sillä juoksi enemmän ylös- kuin eteenpäin.”Minulla on työhuoneen seinällä kuva vähän päälle kymmenvuotiaasta Seppo Laineesta, joka ratsastaa vaaleat hiukset hulmuten Kelmin emää, työkantakirjattua Saparoa derbykentän päädyssä. Kummallista kyllä, Saparo näkyy vuodesta toiseen yhä enemmän ja enemmän Ypäjä Tarjassa”, Laine pohtii.Tarja on presidentti Tarja Halosen omistama Kelmin tytär Assin Komu -emästä ja ainoa työhevossuunnalle kantakirjattu kelmiläinen.Sekä Kelmin isäori että emä olivat Seppo Laineella ratsastettavana.”No joo, ratsastettavana. Mä pyörin penskana Hevosjalostuslaitoksen talleilla 1970-luvulla, koska olen syntynyt Ypäjällä. Olin ihan pikkupoika silloin, kun Saparolla ratsastin. Sen kuitenkin muistan, että Saparo oli raskas tamma, mutta hieno, herkkä ja ryhdikäs.”Saparo oli siirtynyt MTT:lle Jokioisten kartanolta lahjoituksena, kun kartano luopui hevosista 1960-luvulla. Kotomieheen Laine tutustui hieman myöhemmin.”Olin silloinkin reilusti alle parikymppinen. Ratsastin sillä lyhyen aikaa niihin aikoihin, kun se kantakirjattiin eli viisi–kuusivuotiaana.”Kotomies kirjattiin ratsupienhevossuunnalle vuonna 1976.Jos rehellisiä ollaan, Kotomiehelläkään ratsastaminen ei ollut Laineelle mikään vuosisadan kohtaaminen.”Mä olin nuorena aika kunnianhimoinen. Kotomies oli silloin todella takakorkea, useita senttejä, enkä kiinnostunut siitä ehkä sen takia. Ei se ollut oikein ratsun näköinenkään, ylälinja oli ihan suora”, Laine naurahtaa.Valtion hevosjalostuslaitoksella johtaja Leea Rauvalan assistenttina vuosina 1974-1984 ollut agronomi Terttu Peltonen, sittemmin Suomen Hippoksen jalostusjohtaja, arvelee Kelmin liikkeen tulleen Eri-Aaronista, jota Kelmissä oli molemmin puolin: isälinjalla Erilon kautta sekä emän isän Taaronin kautta.”Taaronista oli aikanaan ypäjäläisillä hyvä käsitys. Kotomies puolestaan esiintyi 1970-luvulla ypäjäläisissä kisoissa ja asusti siinä ihan lähellä”, Peltonen muistelee.Kelmi on siirtänyt laatuaan epätavallisen luotettavasti myös eteenpäin. Sen yhteensä 103 jälkeläisen joukossa ovat Jaime, Samuli, Satso, Eeli, Pelmi, Karl-Hemming ja Lorentso. Kaikki nämä olivat hevosia, jotka ovat myös oman lehtijuttunsa arvoisia. Kelmi?Mutta miksi nimi Kelmi, kun hevonen olisi ansainnut paremminkin vaikkapa nimen Työn Sankari tai Valkoisen Ruusun Ritari?Siksi, että vuonna 1979 oli vuorossa K-kirjain. Ja siksi, että Iikka Huttusen mielestä varsa oli niin pieni, pyöreä ja villin eloisa, hieman vintiökin, että kyllä se aika kelmiltä vaikutti.

Kuukauden suomenratsu: Vanha sinisilmä on yhä ykkönen

Aiheeseen liittyvää