Adamas taisteli elämästään syntyessään, ja juuri vieroitettuna varsana se vietiin laivalla Ruotsiin klinikalle – Nyt siltä odotetaan paljon kenttäradoilla

Maailmanluokan hevonen, jossa on luontaisesti raakaa voimaa. Lapsinero. Villi. Rohkea. Itsevarma. Skoupikas.Tällä hetkellä meillä on valtava usko tähän hevoseen”, Aki Karhapää toteaa.Puhutaan FWB-ruuna Adamaksesta, ja edellä kirjoitetut adjektiivit ovat vain osa kuvailuista, joilla Karhapää, hänen puolisonsa Tuija Rosenqvist, hevosen kasvattaja Linda Hendersson ja alkukoulutuksesta vastanneet Hanna-Maria Korpi sekä Hassan Iber hevosta luonnehtivat..AdamasVuonna 2017 syntynyt FWB-ruunaKannan – Mrs. Emma Peel, Mighty MagicStartannut kenttää kahden tähden kansainvälisellä tasollaOsallistui 6-vuotiaiden kenttähevosten MM-kilpailuun.Olympialaiset 2028?Adamas on vielä nuori, 6-vuotias, eikä kukaan voi vielä sanoa, miten pitkälle hevonen kehittyy. Se on varmaa, että aihiona sillä on kaikki mahdollisuudet, ja tähtien ollessa kohdallaan, sen voisi hyvin kuvitella edustavan Suomea arvokilpailuissa.”Sen tiedämme, kun hevonen on sillä tasolla. Se on tyypiltään sellainen, että siitä ei välttämättä isona tule sellaista Badminton-hevosta, mutta neljän tähden hevonen voi hyvinkin tulla”, Rosenqvist pohtii.Olisiko se sitten 2028 Los Angelesin olympialaiset, joko on neljää tähteä?”No olishan se”, pariskunta nyökkää.Ei mennä asioiden edelle, vaan palataan muutama vuosi hevosen elämässä taaksepäin.. Adamas syntyi Ahvenanmaalla vuonna 2017. Sen kasvattajaksi on virallisissa papereissa merkitty Karin Latomäki, mutta emätamma Mrs. Emma Peelin astuttamisesta ja sen varsan kasvamisesta on vastannut Linda Hendersson.Hendersson kertoo, että Latomäki tiedusteli hänen halukkuuttaan emätamman ostoon, mutta koska siitä ei ollut hänelle kilpahevosta, kauppoja ei syntynyt. Sopimus varsan teettämisestä kuitenkin tehtiin, ja tamma liisattiin Henderssonille. Erinäisten sattumien jälkeen varsaa ei rekisteröitykään suunnitelmista poiketen Henderssonin nimiin, mutta hän sen on omistanut syntymästä saakka.Hendersson on kasvattanut aiemmin yhden hevosen, Infancy´s Tiffanyn, mutta kasvatus ei ole häntä suuremmin kiinnostanut. Hän on kilpaillut esteillä 140-tasolle, ja tehnyt aiemman työuransa hevosalalla.”Itse en ymmärrä niin siitoshommista, mutta äitini piti tamman suvusta ja etenkin Kannanista. Arvelimme, että varsasta voisi tulla hyvä, ja olin etenkin iloinen orista, koska sitä toivoin.”.Plasmaa ja ympäri vuorokautista valvontaaAlku ei vaikuttanut lupaavalta. Synnytys oli vaikea, eivätkä varsan ensiaskeleet olleet helppoja.Synnytyksen aikaan Hendersson oli käymässä Manner-Suomessa ja hänen äitinsä oli varsavahtina. Pieni Adamas syntyi lähes elottomana ja sen ensimmäiset viikot kuluivat tiiviisti sekä eläinlääkärin että kotijoukkojen valvonnassa.”Se oli todella huonossa hapessa, eikä se halunnut syödä. Sille annettiin useasti plasmaa ja me nukuimme kaksi viikkoa vuoroöin karsinan vieressä valvomassa, että se saa syötyä.”Pulloruokinta auttoi, mutta varsa oppi myös jossain vaiheessa syömään nisästä. Energiatasojen noustessa alkoi nuoren pojan vireystilakin kohota.”Se oli sellainen, että kun karsinan ovi aukesi, se yritti aina singota sieltä ulos. Jouduimme opettamaan sille, että vaikka me olimme pidelleet sitä maassa paikallaan plasman antamisen takia, se ei voi itse hyppiä meidän päällemme. Se oli villi, mutta toisaalta se oli myös kiltti.”.Varsan kanssa klinikalle RuotsiinHaasteet eivät loppuneet vielä tähän. Varsa jouduttiin vierottamaan ennen aikojaan, mutta se pääsi muiden nuorten kanssa laitumeen Henderssonin tutun luokse.Siellä alkoi uusi alamäki. Adamasta sorsittiin, eikä se saanut syötyä kunnolla. Se laihtui nopeasti ja meni taas huonoon kuntoon. Niin alkoi nuoren hevosen ensimmäinen matka ulkomaille.”Lähdin kaksin sen kanssa Ruotsin puolelle eläinlääkäriin. Reissu meni hyvin, ja hevonen oli hyvä matkustamaan. Lastasin sen yksin traileriin ja istuin sen seurana koko laivamatkan. Klinikallakin se käyttäytyi hyvin.”Ruotsista Hendersson otti varsan omiin hoiviinsa ja se sai hänen kisahevosensa Blue Diamondin seurakseen. Siitä loppuivat ongelmat, ja ensimmäisen vuoden jälkeen Adamas oli valmis muuttamaan mantereelle ikätovereidensa kanssa laitumelle.Adamas asui Salossa Eliisa Merivirran tallilla siihen asti, kunnes se aloitti ratsuopinnot Iberin ja Korven luona.”Mietittiin, että kuka pyydetään sisäänratsastamaan se. Silloin oli vielä vahvasti ajatuksena, että siitä tulee minulle hevonen, joten halusin jonkun, jolla olisi samanlainen ratsastustyyli, eikä ratsastaja olisi liian pitkä tai painava.”Iberiä ehdotettiin, ja se kuulosti hyvältä ajatukselta. .Myyjää ei ole kaduttanutAdamas muutti Mäntsälään, ja lopulta Henderssonin elämäntilanne muuttui ja hevosharrastus päättyi. Ensin suunnitelma oli myydä muut hevoset, pitää Adamas ja ostaa sen rinnalle uusi hevonen. Mutta kun muut hevoset oli myyty, Hendersson tuli raskaaksi, joten uuden ostaminen jäi, ja lopulta hän päätyi myös Adamaksen myyntiin.Hendersson ei kuitenkaan halunnut luopua omasta nuoresta kokonaan. Hän sopi Rosenqvistin kanssa, että jää Adamakseen 10 prosentin osuudella omistajaksi. Loput on jaettu Rosenqvistin ja hänen yrityksensä Ratsuniitty Oy:n kesken.”Olen aina toivonut itselleni hienoa oria ja nyt, kun mulla sellainen oli, mutta ei mahdollisuutta omistaa sitä ja viedä kisa-areenoille, oli mahtavaa, että sain jäädä siihen pienellä osuudella.”Päivääkään hän ei ole katunut. ”Se on yllättänyt itsenikin. Mielestäni tämä on melkein hauskempaa seurata sivusta. Tuija ja Aki ovat tehneet Adamaksen, mä en olisi ehkä pystynyt siihen.”Ainakaan kenttähevosta Adamaksesta ei olisi tullut Henderssonin alla. Hän nauraa, että ainoa kokemus maastoesteistä hänellä on ponivuosilta kenttäleiriltä, jossa hän tippui poniltaan mereen.”Ajattelin silloin, että ei ole mun laji. Mä haluan hypätä ihan normaaleja esteitä. Mutta on mahtavaa seurata Adamasta sivusta”, hän toteaa.”Kun on nähnyt syntymän ja kaikki ne ongelmat ja sitten näkee, miten itsevarma, hieno hevonen siitä on tullut. Ranskaan en päässyt harmikseni matkustamaan, mutta meillä oli koko perheen kisakatsomo. Sekin on hienoa, että hevonen on syntynyt Ahvenanmaalla”, Suomen itsenäisessä maakunnassa päälle 10 vuotta asunut kertoo..Loma ennen kuin työt jakuvatRanskassa lokakuussa nuorten kenttähevosten MM-kisoissa kilpaillut Adamas viettää parhaillaan lomajaksoa kotonaan Lempäälän Ratsuniityssä. MM-kisaurakka oli raskas, mutta hevonen suoritti kilpailun vähintäänkin kunnialla Karhapään ratsastamana.Suomalaisratsukon lopullinen sijoitus oli 23:s virhepisteillä 37,9, kun voittaja Iso-Britannian Isabelle Taylor ja Barrington Alice selvitti kolme osakoetta 26,9 virhepisteellä. Yhteensä 40 ratsukkoa sai tuloksen, ja ratsukoita oli kilpailemassa ympäri maailmaa.Esteosuudella suomalaisratsukko oli yksi viidestä, joka suoritti radan 0–0-tuloksella, mutta merkillepantavaa on etenkin se, että Adamas oli koko 6-vuotisluokan nopein maasto-osuudella.Hevonen ratsastajineen laukkasi noin 30 estettä sisältäneen maastoradan 8 minuutissa, puoli minuuttia alle ihanneajan.. ”Adamas on kasvanut paljon tänä vuonna, kun se on tuotu kansainväliselle tasolle. Siinä on paljon moottoria, ja hevoselle on syttynyt oma tahtotila”, Karhapää kuvailee.MM-startti on kova kilpailu nuorelle hevoselle. Se ei ole jokaisen hevosen kilpailu, ja pelkästään se, että maastoradan varrella oli 50 000 katsojaa, voi olla liikaa.Rosenqvist kertoo, että Adamaksen kohdalla MM-starttia mietittiin kilpailukauden suunnittelussa, mutta vasta Ruotsin heinäkuisen Knivstan suoritus ratkaisi lähtemisen.”Se kilpailu yllätti ainakin minut. Rata oli todella topakka kahden tähden radaksi, se oli tekninen ja iso.”Rosenqvist myöntää miettineensä, kuinkahan tässä käy, kun hänelle selvisi, että maasto-osuudella hevosen eteen tulee esimerkiksi hauta-trakhener-yhdistelmä ja iso vesihyppy, tehtäviä, joita hevonen ei ole aiemmin nähnyt. ”Se teki kaiken todella hyvin, ja meille varmistui, että se on valmis MM-tasolle.”Ruotsissa keli oli märkä ja rata raskas, joten taustavoimat miettivät myös, miten laukkaaminen onnistuu. Vielä viime vuonna Adamaksen kohdalla mietittiin välillä, onko sillä liian estehevosen laukka.”Nyt se on oppinut laukkaamaan ja ottamaan koko raaminsa käyttöön. Ruotsissa brittituomari kehui, että onpas sillä hyvä laukka. En ollut ajatellut, että tämä herättäisi niin paljon tunteita juuri laukkansa ansiosta tuollaisissa olosuhteissa”, Rosenqvist hymyilee.”Tässä hevosessa on luontaista raakaa voimaa. Se voisi tietenkin olla ketterämpi ja jalompi, mutta sen halu ja voima tekevät paljon”, hän jatkaa. .En ollut ajatellut, että tämä herättäisi niin paljon tunteita juuri laukkansa ansiosta tuollaisissa olosuhteissa.".Fyysisesti ja henkisesti valmis nuorenaAdamasta on viety eteenpäin suunnitelmallisesti ja maltilla. Sillä oli ratsastettu vasta vähän, kun lempääläispariskunta sitä lähti kokeilemaan. Muutama hyppykerta ja askellajit. Niistä ei voi tehdä suuria päätelmiä tulevaisuuden kapasiteetista. Jotain hevosessa kuitenkin oli. Staminaa, Rosenqvist mainitsee.Toki suvustakin voi jotain päätelmiä tehdä ja arvuutella sukutaulusta löytyvien nimien sopivuutta itsevarmuutta ja rohkeutta vaativille maastoesteille.Enemmän Rosenqvistiä ja Karhapäätä kiinnosti kuitenkin hevosen luonne ja sen käytös esimerkiksi sisäänratsastuksessa. .Sillä pystyi aloittamaan hyppäämään esteitä varhaisessa vaiheessa.". Iber sanoo, että tullessaan talliin hevonen vaikutti valmiilta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sitä myös valmisteltiin oripäiville, jossa se lopulta esiintyi ratsain hyvässä tasapainossa ja esitti hyvää yhteistyöhalua, mutta irtohypityksessä se ei keskittynyt ja tekniikka vaihteli, joten sitä ei hyväksytty jalostukseen.”Koulutusolosuhteissa se oli itsevarma ja kuunteli tarkasti ihmisten ohjeita ja oppi kaiken nopeasti. Sillä pystyi aloittamaan hyppäämään esteitä varhaisessa vaiheessa, ja aina se tuli itsevarman tyynesti isommallekin esteelle.”Iber muistaa, että irtohypityksessä ori ei ollut parhaimmillaan, koska se oppi nopeasti vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa suoritus, mutta ratsastajan kanssa se esitti parastaan.. Korpi kertoo sen olleen tallin ainoita nuoria, joiden kanssa pystyi ratsutuksen alkuvaiheessa ratsastamaan maneesissa samaan aikaan esimerkiksi estevalmennuksen aikaan. Hevonen keskittyi aina siihen tehtävään, minkä ihminen sille antoi.”Se oli ihana kaikin puolin niin luonteen kuin urheilullisella puolella. Muistan, kun klippasin sitä ekaa kertaa, niin se osallistui siihenkin, ja Adde oikein nojasi klipperiin. Se myös toimi 3-vuotiaana orina vetohevosena maastossa. Minä menin sillä ja Hassan tuli vireämmillä perässä. Aivan ihana hevonen”, Korpi kehuu.”Sen kanssa onkin aina ollut kiva lähteä töihin, kun sillä ei ole ollut ongelmia poistua yksin tallin pihasta”, Rosenqvist lisää..Kaikki etsivät samoja hevosiaNelivuotistalvena vielä silloin orina ollut Adamas teki samaa treeniä kuin muutkin nuoret Ratsuniityssä. Sillä maastoiltiin, tehtiin koulua ja hypättiin säännöllisesti.”Hevosessa tapahtuu sitten vasta iso muutos, kun niitä aletaan tuomaan maastoesteille. Tietenkin alussa haluamme, että ne liikkuvat tarpeeksi ja hyppäävät hyvin ja ovat tasapainoisia. Se, että skouppi ei tule vastaan ja hevosella on tasapainoa, on meille kenttäratsastajille paras henkivakuutus”, Karhapää toteaa.Hyviä nuoria ei ole liikaa, ja kenttäratsastajat hakevat samoja kuin rataesteharrastajatkin. Koulutus ja aika näyttää, mihin yksilöstä on.”Meiltä on lähtenyt jotain hevosia estepuolelle, jotka menevät esimerkiksi kahteen tähteen ihan hyvin, mutta sitten tehtävät tulevat niille liian vaikeiksi. Sen näkee vasta, kun hevosta kilpailutetaan”, Rosenqvist sanoo.Adamas on ollut sanalla sanoen aika simppeli. Se on lähtenyt aina hyvällä fiiliksellä töihin ja muutenkin se on helppo käsitellä. Orina se oli kotona toimiva, mutta liian karski kilpailumatkoilla, joten se päätettiin ruunata.”Kisapaikalla se rauhoittuu karsinaan, se menee kyljelleen ja alkaa kuorsata, mutta toisaalta se on aika vitsikäs ja eläväinen. Vetcheck-tilaisuudessa se saattaa pukitella ja olla innoissaan, mutta se annetaan paremmille hevosille anteeksi”, Rosenqvist sanoo.”Se on täynnä energiaa, mutta palautuu hyvin. Kisapaikalla jos lähdet maastoon, se saattaa ilakoida ylimääräistä, mutta kun sen kanssa suoritetaan, se keskittyy.”Ainoa tyyppieste, johon käytettiin enemmän aikaa, oli vesi. Adamas pelkäsi alussa vettä, mutta kun se opetettiin sinne niin liinassa taluttamalla kuin toisen hevosen perässä, ei ongelmia ole ollut sen jälkeen.. Adamas kilpaili Rosenqvistin alla ensimmäisen vuoden ja vähän toistakin. Se ei tehnyt montaa starttia, mutta oli mukana Avant-sarjan finaalissa ja Laatuarvostelussa, jossa se sijoittui toiseksi.”Meidän filosofia on, että 4-vuotias on vielä kasvuvaiheessa, eikä haluta tehdä liikaa niiden kanssa, ettei niiden into ja motivaatio hiivu”, Karhapää sanoo.He näkevät monta mahdollista sudenkuoppaa siinä, jos hevosta viedään liian nopeasti liian paljon tai liian vaativiin paikkoihin. Nuori hevonen kehittyy harppauksin, joten voisi olla houkutus tehdä sillä enemmän, se voi kuitenkin kostautua myöhemmällä iällä. ”Adamaksella olisi voinut nelivuotiaana tehdä melkein mitä vaan, se oli niin suoraviivainen. Mutta ajattelen, että se voisi kilpailla vaikka 20-vuotiaaksi ja nuorena tekeminen on jossain välissä pois hevosen urasta”, Rosenqvist toteaa.Karhapään kilpailutettavaksi Adamas siirtyi tälle kaudelle. Ratsastajan vaihtumiseen ei ole mitään tiettyä syytä, mutta Rosenqvist arvelee hevosen sopivan paremmin miehen käteen kuin hänen tai hänen tyttärensä Julia Nikkasen.”Hevonen on vahvahyppyinen ja vähän jätkä. Akilla ja Adamaksella on alkanut hyvin.”Kotona molemmat ratsastavat hevosta. Kummallakin on omat vahvuutensa, joita he voivat hyödyntää hevosten eteenpäinviemisessä. Adamaksella on hieno laukka ja ravi, mutta tulevan talven agendana on vahvistaa käyntiä. Siinä haasteita on enemmän. Rosenqvist suunnittelee ottavansa ohjasajoa ja juoksuttamista ohjelmaan.Talven aikana Adamas valmistautuu seuraavaan kauteen ja samalla nousuun kolmen tähden tasolle. Silloin kouluratsastuksessa tulee avot ja sulut, joita sen kanssa työstetään talvitauolla.”Uskon, että nousu kolmeen tähteen ei ole tälle hevoselle vaikea. Tämä vuosi kilpailutuksineen onnistui hyvin, ja on mielenkiintoista nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Kolmessa tähdessä tulee teknisyyttä lisää ja hevosen pitää laukata enemmän, mutta se on osoittanut, että se haluaa tehdä yhteistyötä ratsastajan kanssa ja sillä on hyvä fysiikka.”.Ostajia olisi riittänytSe, että tallista löytyy lahjakas, terve ja nuori kenttähevonen tarkoittaa, että sille olisi kysyntää. Rosenqvist myöntää, että hevosta kysyttiin useaan eri maahan Ranskassa.Pitkän pohdinnan jälkeen he päättivät, että vaikka rahalla voisi lyhentää tallin lainoja, onnellisuutta se ei lisäisi.”Ja jos nyt haluaa tehdä ratsastajana kilpailu-uraa, niin se pitää tehdä. Päätimme, että pidämme sen. Nyt on tunne, että tallissa on maailmanluokan hevonen, jonka kanssa voi tehdä mitä vain, se luo motivaatiota tähän tekemiseen”, Rosenqvist sanoo.Hän myöntää, että hevosella on pehmoinen paikka hänen sydämessään. Ajatus siitä, että hevonen on juuri antanut kaikkensa MM-kisoissa ja se jätettäisiin sille tielleen, eikä sitä tuotaisi kotiin lomalle, ei ollut mukava.Olisihan sen voinut myydä Suomestakin käsin, mutta elämässä pitää olla asioita, joista nauttii.”Se on mahtava persoona. Se on utelias ja haluaa olla kaikessa mukana. Sillä on erikoinen tapa, että se puhuu kaikille, hörisee ja höpöttää todella paljon. Huonompiluonteisesta olisi varmasti helpompi luopua, mutta kyllähän me näistä hevosistamme tykätään.”.Suomalaisratsukko loisti MM-maastossa 50 000 katsojan edessä – Katso videot ja kuvia Ranskasta.Karhapää innoissaan nuoresta superlupauksesta: "Tällaisia ei saa millään muulla kaupalla kuin onnenkaupalla".Korpi ja Iber siirtävät toimintansa Ypäjälle.Päivitetty 12.11. kello 12.15: Korjattu kirjoitusvirhe kuvatekstissä ja tieto, että Adamas muutti Mäntsälään Korven ja Iberin luo, ei Orimattilaan, kuten jutussa aiemmin luki.

Adamas taisteli elämästään syntyessään, ja juuri vieroitettuna varsana se vietiin laivalla Ruotsiin klinikalle – Nyt siltä odotetaan paljon kenttäradoilla

Aiheeseen liittyvää