Kuukauden Suomessa syntynyt: FWB-arvokisamitalisti Backwoods Challenger – "Suomen hienoin hevonen"

Sani Illi ja Backwoods Challenger veivät viime sunnuntaina ikäluokkien EM-kisoissa lapsiratsastajien hopeaa. Jos valjakkoruuna Oberon SG:tä ja takavuosien kouluruuna Donnperignonia ei oteta lukuun, Backwoods Challenger, eli tuttavallisemmin Santtu on niitä harvoja FWB-ratsuja, jotka ovat voittaneet arvokilpailumitalin. Nyt vuoden ajan nuoren Illin käytössä ollut 11-vuotias hevonen on tehnyt menestyksekästä tulosta niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. .Kuka?Backwoods Challenger, s. 2013, ruunaFinnish Warmblood Isä: Chacco-BlueEmä: Pamelusina 12 NLDEmänisä: Darco.Sukulinja erikoinen, mutta toimiva sekoitus Backwoods Challengerin, eli Santun kasvattaja Anna Kärkkäinen muistelee ruunan alkutaivalta:"Santun emä Pamelusina 12 NLD, eli Rusina tuli meille siitoskäyttöön. Näin sen kilparadoilla, se oli valtavan ihana hevonen ja otin sen tiineenä mulle. Santun isään, Chacco-Bluehen ihastuin heti, kun näin livenä. Se eteni niin äänettömästi radalla."Päätös isästä tehtiin tunnepohjalta."Olen aina aika paljon fiiliksen pohjalta tehnyt näitä ratkaisuja", Kärkkäinen kertoo.Orvokki "Okki" Jalkasen mukaan Pamelusinan ja Chacco-Bluen kombo on toimiva muutenkin kuin kokoeron kompensoinnin puolesta:"Backwoods Challengerin isä kuului jalostusorien parhaimmistoon. Se oli loistava hevonen ja kuoli kyllä liian aikaisin. Isä on kirjattu Mecklenburgin kantakirjaan, mutta se on kyllä holsteininhevonen. Isälinjasta löytyy myös Calypso II, hieno ori, jota ei tänä päivänä löydy enää mistään. Orin sperma maksaa nykyään mansikoita", Jalkanen kertoo.Emä Pamelusina taas on merkitty Hollannin kantakirjaan."Emänisä Darco on estelegenda, joka on hypännyt isoja maailmanluokan esteitä yhdessä belgialaisen Ludo Phillipaertsin kanssa. Erittäin hyvä, kansainvälinen hevonen."Emänisä Darco on Jalkasen mukaan sekasukuinen hevonen."Isälinjassa on täysin saksalainen, koulusukuinen hevonen. Emälinja taas on vanhaa hollantilaista sukua. Tältä emältä holsteiner-isä, emälinjassa taas vanhaa belgialaissukua. Minkähän takia tällaisesta sukulinjasta tuli niin hyviä estehevosia?" Jalkanen pohtii.Jalkasen mukaan jalostuksessa joskus sekoitetaan este- ja koululinjoja kenttähevosten kohdalla, hyväliikkeinen esteori ja koulutamma voi olla hyvä yhdistelmä kenttähevosella. Kuitenkin estehevosten kohdalla haetaan juuri estehevosten yhdistelmiä.Esteratsastaja ja valmentaja Ville Kulkas ratsasti ja kilpaili aikanaan Backwoods Challengerin emällä Pamelusinalla."Se tuli Sanna Backlundille Hollannista. Sanna antoi ratsastaa ja mennä joitain kisoja sillä", Kulkas muistelee.Kulkas ratsasti ja kilpaili hevosella 120- ja 130-luokissa."Pamelusina oli äärettömän varovainen hevonen. Sillä oli paljon hyviä ominaisuuksia, hyvä tekniikka ja hieno pyöreä hyppy. Todella rehti hevonen, ei ollenkaan hankala. Tamma oli vähän pienikokoinen ja sillä oli ehkä aavistuksen heikko laukka. Oli kyllä laadukkaan oloinen hevonen", Kulkas kuvailee.Backwoods Challengerin emälinjasta löytyy 1950-luvulta Sterndeuter-ori, puhdas trakehneninhevonen. Backwoods Challengerin emänemänisä Abgar taas oli englantilainen täysiverinen ja tunnettu vanha ori."Abgarin isä Abernant oli ranskalainen, mutta paljon käytetty Hollannissa. Belgialaisten hevosten kanssa yhdistettynä on jättänyt hyviä estejälkeläisiä."Jalkasen mukaan Backwoods Challenger on kokonaisuutena sukulinjaltaan erikoinen sekoitus."Löytyy hyviä perijöitä ja kauempana takana vanhaa hollantilaista, trakehneria ja koulusukua. Suvullisesti erittäin hyvä yhdistelmä tänä päivänä. Parasta sukua mitä löytyy, etenkin kaukana 1950–1970-luvuilla todella mielenkiintoinen suku. Hevonen ei ole ulkonäöltään näyttelyhevonen, mutta ei tarvitse ollakaan", Jalkanen naurahtaa..Ruunaus muutti hevosen herkemmäksiKasvattaja Kärkkäinen kehuu hevosen kilttiä luonnetta ja kertoo Santun ensimmäisistä vuosista."Santtu oli syntymästä 3-vuotiaaksi asti mutkaton, helppo, kiltti ja kohtelias hevonen. Se asui kotona pihatossa varsalaumassa 2-vuotiaaksi asti. Muiden jälkeläisten kanssa oli epäonnea, lopulta Santtu on ainoa, joka on päässyt pidemmälle ja luonut kilpauraa itselleen", Kärkkäinen muistelee.Alun perin hevonen piti jättää oriiksi. Kasvattaja sisäänratsasti hevosen itse 3-vuotiskeväänä ja huomasi, että ruunaamisen myötä hevonen muuttui."Meinasin pitää sen orina, se oli kyvykäs irtohypytyksessä. Lopulta kuitenkaan rakenne ei riittänyt siitosoriksi. Hevonen muuttui ujommaksi ja aremmaksi ympäristöjen suhteen. Nykyään se tukeutuu edelleenkin ratsastajaan, ei mene rinta rottingilla tai henkselit paukutellen", Kärkkäinen nauraa.Lopulta kasvattaja myi hevosen ypäjäläiselle Eija Liljalle."Se oli meillä vähän yli kolme vuotta. Mä näin sen silloin laitumella ja kysyin, että myiskö Anna sen minulle", Lilja kertoo.Ajatuksena oli saada hevosesta Pyry Kivikoskelle kilparatsu."Sen ensimmäisen kesän Pyry teki oikein hyvää työtä sen kanssa", Lilja muistelee.Lopulta hevosesta tuli Eija Liljan tyttären Pinja Liljan kilparatsu. Pinja Lilja ja Santtu lopulta saavuttivatkin toisen sijan esteratsastuksen Breeders' Prize -kilpailussa. Tämän jälkeen Pinja muutti opiskelemaan ja hevonen myytiin nykyiselle omistajalle."Santtu on tosi hieno hevonen. Se oli silloinkin tosi herkkä, piti tosi rauhallisesti viedä sitä eteenpäin. Hevonen tarvitsee luottoa ratsastajaan, muuten se on liian epävarma. Palikka kerrallaan piti rakentaa", Lilja kertoo. ."Suomen hienoin hevonen" Tällä hetkellä Santun omistaa Sonja Kaakko, joka oli myös seuraamassa Sani Illin menestystä Kronenbergissa. Kaakko osti hevosen aikanaan Eija Liljalta."Etsin vuoden verran hevosta itselleni. Etsittiin Hollannistakin. Sitten seurattiin Breeders' Prize -kilpailuja. Silloin soitin Eijalle, mutta ei suostunut myymään. Se oli Pinjalle tarkoitettu hevonen", Kaakko muistelee ja jatkaa:"Mutta sen vuoden HIHS:in jälkeen Eija myi hevosen minulle. Soitti ja sanoi, että halusi nimenomaan mulle myydä."Lopulta hevosta rakennettiin yhdessä esteratsastaja Susanna Granrothin kanssa:"Suski on kilpailuttanut hevosta, Suski oli paras mahdollinen vaihtoehto. Treenasin itse muuten, mutta en itse kisannut", Kaakko kertoo. ”No en tiedä olinko mä just oikee ratsastaja sille, mutta kyllä se alkuun tarvitsi ammattiratsastajaa, kun oli niin laadukas", Granroth itse aloittaa."Kyllä mä alusta asti siitä tykkäsin, vaikka hevonen olikin kokematon. Se oli vähän spooky, säikky, nuorempana", Granroth kertoo. Ratsastaja muistelee saaneensa Santun kanssa sijoituksia ja jopa voiton 120- ja 130-luokissa:"Huomasin heti, että laatua löytyy. Hevonen oli herkkä, mutta radalla oli tosi kilpailuhenkinen ja halusi aina voittaa."Kun Kaakko osti Santun, oli hän iloinen, että nyt saatiin Celtas Quillianille, eli Scottille, Jone Illin nykyiselle kilparatsulle laumakaveri. Toisin kävi."Santtu pelkäsi Scottia. Scott halusi leikkiä ja rapsuttaa. Santtu on niin herkkä poika sielultaan, että ei niistä kavereita saatu. Lötköpuomit on sille pahin, se ei ymmärrä niitä ollenkaan. Se herkkyys on sen etu, mutta myös heikkous. Se on esimerkiksi jaloistaan todella tarkka, vesilätäköistä ei suostu menemään ja vesikarsinoissa ei viihdy", Kaakko nauraa.Ajatus Santun siirtymisestä Sanille alkoi kypsymään viime vuonna."Santtu on ollut meillä nyt tasan vuoden ja kolme päivää", Sanin äiti Sanna Illi aloittaa haastattelupäivänä."Mähän en alun perin tuntetun Sonjaa lainkaan. Kerran huomasin Lupiksella, että Sonja ja Santtu olivat verkkaamassa.”Tiiäks, että tää on näiden kisojen hienoin hevonen?” kysyin silloin Sonjalta", Illi muistelee.Seuraavan kerran kohdatessaan Kaakko kertoi Illille tämän olleen väärässä:"Tässä on Suomen hienoin hevonen."Yhteistyö alkoi kunnolla, kun Jone Illi kävi kokeilemassa Scottia Kaakon pyynnöstä. Santun siirtyminen Illeille oli luonnollinen jatkumo. Herkkä Santtu on nykyään jo kavereita Scottin kanssa, vaikka ei aina jaksakaan lähteä mukaan riimunrepimispeleihin."Sanna on kyllä valinnut lapsilleen oikeat hevoset oikeisiin väleihin", Kaakko toteaa.Kaakon mukaan juuri Sani Illi on tehnyt hevosen sellaiseksi kuin se nyt on:"Sehän menee kuin juna, todella hyvin tehty. Hevonen vaatii kyllä ratsastustaitoa. Ulospäin hevonen saattaa vaikuttaa helpolta, mutta se vaatii kyllä ratsastustaitoa. Hevonen on todella sielukas ja sen sielun saisi syötyä helposti. Sen kanssa ei virheisiin ole varaa, mutta kun se luottaa ratsastajaan niin se antaa niin paljon kuin vaan osaa pyytää.".Menestys arkipäiväistyy Sani Illi on ehtinyt vuoden sisällä kerätä paljon hienoja hetkiä hevosen kanssa."Yksi kilpailujen huippuhetkiä oli Helsinki Horse Showssa se, että Santtu oli silverissä, pronssissa ja smallissa the best of the best. Onhan se makeeta", Sanna Illi kertoo.Vuonna 2023 Sani Illi ja Santtu veivät myös lapsiratsastajien hallimestaruuden esteratsastuksessa. Kaakko ei sanojensa mukaan ollut yllättynyt Illin menestyksestä ikäluokkien EM-kisoissa."Tiesin jo, että tulevat pärjäämään EM-kisoissa. Jo Tukholmassa näytti niin hyvältä, että ei sinänsä yllättänyt. Mutta ei sitä pidä ääneen sanoa. Totta kai taustahenkilöiden pitää olla varovaisia. Lasten ja nuorten kanssa ei pidä luoda paineita odotuksilla, että homma etenee oikealla tavalla", omistaja kertoo ja lisää:"Tätä Sannankin kanssa sunnuntaina puhuin, että ei sitä käsitä miten hyvä tulos tämä on. Toisaalta menestys myös arkipäiväistyy, Tukholmassakin sujui niin hyvin. Voitto kahtena päivänä oli älyttömän hieno tulos."Hevosen kasvattaja Kärkkäinen on onnessaan Sani Illin ja Santun menestyksestä ikäluokkien EM-kilpailuissa."Olihan tää mielettömän hieno juttu. Santtu tarvitsee ratsastajan, johon luottaa. On ihanaa, että Sanin kanssa on fiksusti viety luottoa eteenpäin. Tämä tuntui jopa paremmalta kuin se, että joku maailmanhuippu pärjäisi. On niin hyvin luotto rakennettu", Kärkkäinen kertoo.Myös hevosen entinen omistaja Eija Lilja on tyytyväinen viikonlopun tulokseen:"Hevonen on oikein sopiva Sani Illille. On tosi kiva kattoa heitä ja olen onnellinen ratsukon puolesta", Eija Lilja kertoo.Omistaja Kaakko on tyytyväinen siihen, että on päätynyt antamaan Santun ja aikanaan Scottinkin nuorten Illien käyttöön."Hevoset on mulle niin tutut ja kun seuraa tarpeeksi ratsastajia, niin tiesin, että hevoset sopivat heille hyvin. Molemmat nuoret suhtautuvat kaikkiin hevosiin avoimin mielin", Kaakko kertoo. Eniten ylpeyttä hevosen omistajassa herättää juuri nuoren ratsastajan kehittäminen:"Eniten oon tyytyväinen siihen, että Sani on kehittynyt niin paljon ratsastajana. Näin saa nuorta ratsastajaa oikealla tavalla eteenpäin."Myös Sanna Illi kuitenkin korostaa, että kilpailun huippuhetket ovat vain yksi osa lajia."Meillä on muitakin huippuhetkiä arjessa, joista voidaan Santun kanssa nauttia. Kun Jone ja Sani ratsastavat yhdessä, hevoset hakeutuvat toistensa luo ja rapsuttelevat. Lisäksi Santtu hörisee aina, kun Sani hakee sen talliin", Illi naurahtaa."Mutta kyllähän ne on hienoja hetkiä", Illi toteaa Sanin hopeamitalista..Sani Illille lasten EM-hopeaa – "Supertunnelma".Sani Illi ja Backwood's Challenger veivät lapsiratsastajien hallimestaruuden

Kuukauden Suomessa syntynyt: FWB-arvokisamitalisti Backwoods Challenger – "Suomen hienoin hevonen"

Aiheeseen liittyvää