Maijan varsa – FWB-tamman tarina

Tämä muistorikas artikkeli on ilmestynyt Hevosurheilu Ratsastuksessa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2020. Laulussa Maijalla oli karitsa, joka seurasi mukana, minne Maija sitten menikin. Maija Yli-Huhtalalla taas on lumivalkea tamma, joka hyppää, mitä pyytää, ja joka myös mitä ilmeisimmin seuraa mukana, minne Maija meneekin.Tamma on Sari Koivuniemen kasvattama Birchcape’s Wonderland. Yli-Huhtala osti tamman sen ollessa neljä ja juuri ja juuri sisäänratsastettu. Siitä se silti ehti nousta ikäluokkakilpailuihin ja Breedersiinkin. 7-vuotiaiden finaalin se voitti, ja 8-vuotiaana se jo kukitettiin Finnderbyn ykkösenä. Sitten se myytiin huippukotiin, mutta puolessa vuodessa se palasi takaisin Yli-Huhtalan omistukseen, ja heti seuraavalla kaudella se nosti hänet kotimaan 150-luokkien sijoille. Tänä vuonna kalenteriin on jo ympyröity esteiden SM-viikonloppu. Aika hyvin.”Mä olen uskonut siihen hevoseen aina. Kun sen kanssa on nostettu tasoa, se ei ole koskaan reagoinut, että hui, onpas isoja. Se vaan menee”, Yli-Huhtala kiittää.. Ei tammaa silti GP-ratsuksi ostettu, vaan samalla tavalla kuin Yli-Huhtala tapaa tehdä. Ostaa hevosen, kun hinta ja laatu tuntuvat olevan kohdallaan, ja sitten katsoo, mitä siitä tulee.Suvussa Yli-Huhtalaa kiinnosti isänemänisä Corland ja tietenkin emänisä Clinton, jonka nyt tietävät kaikki.”Etsin silloin uutta projektia. Birchcape’s Wonderlandin eli Tytin kasvattaja kävi tunnillani, ja hän kertoi, että hänellä olisi yksi estesukuinen myytävänä. Menin katsomaan sitä, ja siellä se oli likaisena pihatossa. Katsoin, että näyttää söpöltä”, Yli-Huhtala kertoo.Tamman lempinimi oli tuolloin Tytti. Jossain vaiheessa se muuttui Muumiksi, mutta kumpaakin nimeä käytettiin myöhemminkin (toim.huom).Ei hevosta pistetty edes juoksemaan, kun hän sanoi kasvattajalle, että tuo vaan. Hinta oli edullinen.”Suorastaan ilmainen. Mutta ajattelin, että kun myyn Maijalle, saan vähän jalkani oven rakoon myynnin suhteen. Mutta kun tämä oli ainoa estevarsa, niin eivät muut varsat sen enempää ostajia ole kiinnostaneet”, Sari Koivuniemi hymähtää.Hän on silti täysin tyytyväinen tekemäänsä kauppaan.”Vaikka tästä ei rahaa tullut, ei tässä mikään hukkaan mennyt, sillä tästä tuli hieno tarina, ja hieno hevonen pääsi hyviin käsiin”, Koivuniemi kuittaa.. Yksi irtohypitys riittiAika alussahan se tarina toivottavasti on, sillä Birchcape’s Wonderland on 10-vuotias. Tamma ihastutti jo ensimmäisessä ja samalla viimeiseksi jääneessä irtohypytyksessä. Se oli hyvin suoraviivainen. Jopa niin suoraviivainen, että kun kuja loppui, se hyppäsi aina vielä aidan yli ja kentältä pois.”Ei me sitä kovin montaa kertaa jaksettu hakea tallin takaa, joten lopetettiin siihen”, Yli-Huhtala muistelee.Helppoa Tytin kanssa ei ole pelkästään ollut. Kaksivuotiaana se tuli herkäksi päästään, olisiko sitten saanut jonkun tällin pihatossa. Lisäksi se on herkkä kyljistään.”Ei sille aluksi saanut edes riimua, ja vuoden verran suitset koottiin päähän, niin että kolme ihmistä oli laittamassa. Ja jos se kisoissa tai jossain alkaa jännittää, ei ole vieläkään puhettakaan, että satulavyötä voisi kiristää selästä. Silloin se ottaa hatkat, lähtee vain täysillä”, Yli-Huhtala kuvailee.Tamma ei kestä ratsastajan heilahteluja, ja se reagoi paljon muihin hevosiin. Usein verryttely on sen kanssa kilpailun haastavin kohta. Vanhana kenttäratsastajana Yli-Huhtala ei kuitenkaan jännitä. Hän otti tamman ensimmäiset laukatkin maastossa ja hyppäsi ensimmäiset pomput maastoesteillä. ”Ajattelin, että on sitten suora reitti pöpelikössä, jos se lähtee”, Yli-Huhtala selittää. Mutta eivät kumpikaan mitään ongelmia olleet, sillä Tyttihän on luotu hyppäämään.”Sillä on aina vahva ponnistus ja hyppy, ja se on aika ulottuva. Koskaan ei tarvi miettiä, venyykö se jollain sarjalla, eikä täydy kaasutella suhteutetuilla”, Yli-Huhtala kehuu.Haasteellisinta on saada laukka pysymään kuosissa.”Se on vähän etumatala, eikä se ole maailman miellyttävin suustaan. Ja sen laukka on pitkää ja matalaa, joten se pitää saada takajaloilleen”, Yli-Huhtala analysoi.Mutta tärkeimmät asiat ovat kunnossa. Tamma haluaa aina hypätä, ja se on puomien suhteen viisas.”Harvoin se virhettä tekee. Silloinkin kun on tullut puomi, se on melkein mennyt meikäläisen piikkiin”, Yli-Huhtala sanoo.. Finnderbyn Yli-Huhtala ja Birchcape’s Wonderland voittivat vuonna 2018 ainoalla puhtaalla radalla. Saman kesän loppupuolella tamma myytiin Mikael Forsténille. Pitihän ammattilaisen myydä hevonen, kun oli hyvä ostaja ja rahaakin tarjolla. Forstén kilpaili tammalla syksyn Suomessa melko menestyksekkäästi.Forstén kertoi silloin, että hevonen on rohkea ja tarkoitus on hypätä korkeintaan 150-luokkia. Vuodenvaihteen jälkeen tamma matkusti hänen kanssaan Arabiemiraattien kansainvälisiin kilpailuihin asti. Se oli kuitenkin kimolle liikaa.”Luokat eivät ole korkeudeltaan ongelma. Sitä ei ole epäilystäkään, ettei se olisi hyvä 145-luokkien hevonen. Mutta nyt jokin ei ole kunnossa, ja sitä ei pystytä selvittämään nyt täällä”, Forstén kommentoi silloin.Lopulta hän päätyi ehdottamaan Yli-Huhtalalle, että tämä voisi ostaa tamman takaisin.Yli-Huhtala kertoo olevansa äärettömän kiitollinen, että sai tämän tilaisuuden.”Ja vielä varsin reilusti. Oli todella hienoa, että Forsténit tarjosivat sitä minulle”, Yli-Huhtala kiittää.Luopumisen syystä hän ei ole koskaan heidän kanssaan sen kummemmin keskustellut. Yli-Huhtala mietti pitkään, kuukauden verran, ostaako tamman takaisin. Ja ostihan hän, sillä hyvä hevonen pitää ammattilaisen motivaation kunnossa paremmin kuin mikään muu. Eläinlääkäri tarkisti ennen kauppaa Tytistä suurin piirtein sen verran, että sen todettiin olevan hengissä. Sitten lähdettiin yhdessä uuteen nousuun. Tauko yhteistyöstä tuntui tehneen vain hyvää.”Nyt elän sen kanssa esteunelmaa, kun tavoitteenani on ollut hypätä GP-sarjaa ja osallistua este-SM:iin”, Yli-Huhtala sanoo. PaluuOnnellisin hänen ja Birchcape’s Wonderlandin yhteenpalaamisesta oli kasvattaja.”Kun kuulin, että Maijalle oli tarjottu sitä takaisin, olin kädet ristissä, että ota se. Ja kun hän otti, sanoin että älä myy sitä nyt enää mihinkään. Joskus vain jotkut sopivat niin hyvin toisilleen”, Koivuniemi sanoo.Kovin tiiviisti hän ei nykyään hevosmaailmaa seuraa. Sen mitä Equipesta ja Havenilta näkee.”Sanoin Maijalle kyllä tässä kesällä, että tulen sitten Horse Show´hun heitä katsomaan. Mutta Maija nauroi, että etkö ole kuullut, ei sitä tänä vuonna ole”, Koivuniemi kertoo.. Tytin emätamma A New Look Wonderland (Clinton – Papillon Rouge) tuli Belgiasta. Siellä se oli hypännyt nähtävästi 140-luokkiin saakka, mutta Suomessa se ei päässyt kilparadoille asti. Koivuniemelle se tuli siitosliisinkiin kaverin kautta. Orivalintoihin Koivuniemi kysyi apuja Ery Rosendahlilta, ja lopulta indoctrolainen Wizzerd WV tuntui viisaimmalta valinnalta.”Summanmutikassa ja ummikkona sen valinnan tein”, Koivuniemi sanoo.Kaikkiaan tamma on saanut 4 varsaa. Tytti on niistä ensimmäinen. Toinen on harrastehevosena elävä vuotta nuorempi tamma Worth to Fight First Fighterista. Mari-Elina Saari-Kivistön kasvattama MSK Lucorrado Ludvig von Bayernista taas kuoli törmätessään autoon karkumatkalla. Nuorin on Yli-Huhtalan omistama 2-vuotias Birchcape’s Candyland, joka on iso, mutta vaikuttaa yhtä suoraviivaiselta kuin siskonsa.”Ensimmäisellä kerralla irtohypittäessä se kyllä hyppäsi niin huonosti, että ehdin jo ajatella, että vien sen Koivuniemelle siitostammaksi”, Yli-Huhtala paljastaa.Viime vuonna A New Look Wonderland siemennettiin 19-vuotiaana, mutta se ähkyili pitkin talvea ja lopulta varsa syntyi liian aikaisin ja menehtyi. Nyt tamma on tyhjänä, mutta ensi vuonna on tarkoitus vielä yrittää.Koivuniemi kertoo, että Tytti teki vaikutuksen heti pikkuvarsana.”Kun serkkutyttö meni sitä heti syntymän jälkeen karsinaan katsomaan, se laittoi korvat aivan luimuun, että mene pois. Me olimme ihan hämillämme, että miten se niin vihainen oli olevinansa. Ei se silti koskaan ole vihainen ollut, mutta sillä on vahva luonne”, Koivuniemi kertoo.Kun varsa pääsi laitumelle, sen liikkeestä näki, että ponnistusvoimaa on.Varsa kasvoi pihatossa, kävi ratsuttajalla sisäänratsastettavana ja ehti kasvattaja sillä vähän itse maastoillakin. Sitten tuli se hakija, juuri oikea.”Se oli kyllä tarkoitettu Maijalle. En osaa sanoa miksi, mutta se oli heti hänen hevosensa. Ehkä hänellä on sille riittävä huumorintaju”, Koivuniemi sanoo.Hän itse on pyrkinyt tarkoituksellisesti pysymään vähän sivussa kimotamman loisteesta.”Vaikka Maija kyllä aina sanoo, että kyllä sä saat olla siitä aika ylpeä, että olet sen kasvattanut. Ja onhan se mun jalostukseni päätuote”, Koivuniemi hymyilee.

Maijan varsa – FWB-tamman tarina

Aiheeseen liittyvää