Hevosesta nimeltä Koomikko tulee ensimmäisenä mieleen vanha hevosvitsi, jonka muunnelma voisi olla vaikka tämä.Hevonen menee kahvilaan, asettuu baaritiskille ja tilaa cafe laten kauramaidolla. Kahvilanpitäjä tarjoilee sen hevoselle, joka kysyy: ”Eikö teitä ollenkaan kummastuta, että minä – hevonen – tulen kahvilaan, ja ihan tässä vaan tilaan laten kauramaidolla?” Kahvilanpitäjä vastaa: ”Eipä oikeastaan, aika monet tahtovat nykyään lattensa kauramaidolla.”Koomikko, kutsumanimeltään Mauno, on kylläkin enemmänkin stand up -koomikko, kuin vitsinkertoja.Kasvattaja, Helsingistä Sipooseen hevosten takia muuttanut Sirkka Saarinen kertoo, että se on ollut sellainen jo varsasta. Pirteä ja vilkas, koko ajan joitain hulluuksia keksimässä. Siinä samalla paljastuivat myös estehevosen lahjat. Kerrankin, kun se oli aivan pikkuvarsa, se meni emänsä Emännän kanssa tarhaan. Kun emä päätti käydä piehtaroimaan, varsa teki aivan valtavan loikan ilmaan ja tuli turvallensa alas."Mutta vauhti vaan jatkui. Oli se semmonen...."Yksi hypyistä sattui osumaan Saarisen kameraan.. Ihan tarkalleen ottaen Koomikko (Hevitähti - Emäntä, Kesä-Toto) on Saarisen kaverin Johanna Juntheikin tilausvarsa. Juntheikki halusi itselleen harrastushevosen juuri Saarisen tammasta ja oriista. Ja sai tismalleen mitä halusi. Paitsi että sai tietysti enemmän, kun tuli vertaansa vailla oleva hyppääjä ja kisahevonen ja samaan aikaan monikäyttöhevonen."Mun 9-vuotias poika pystyy ratsastamaan Maunolla ilman mitään ongelmia", Juntheikki kuvailee. "Ja mä ajelen sillä koppakärryillä, uudenvuodenaattonakin käytiin ajelulla, ja teen milloin mitäkin. Kaikki käy."Hevonen ruunattiin nelivuotiaana."Orin kanssa oli omat haasteensa, vaikka Mauno oli orinakin ihan kiva. Halusin kuitenkin itse tehdä sen kanssa asioita ja se on ruunan kanssa aina helpompaa. Sukunsa takia olisi tavallaan ollut hyvä pitääkin se oriina, mutta siinä olisi kärsinyt oma harrastaminen, niin tähän ratkaisuun päädyin."Lempinimi Mauno on Juntheikin antama."Se vaan on sellanen, Maunon näköinen hevonen", hän nauraa.. ErisukuisuusSirkka Saarisen kasvatusidea on kolmitahoinen. Ensimmäinen vaatimus on erisukuisuus. Hänen periaatteensa on geeniperimän säilyttäminen valtasukuja välttämällä. "En missään tapauksessa dissaa niitä, ja niillä on tottakai paikkansa, mutta minun toiveeni on kasvattaa niitä hevosia, jotka pystyvät tuomaan rotuun vähän jotakin muutakin, kuin sitä, mitä valtaosalla suomenhevosista on."Se on kerta kerralta vaikeampaa, eikä ole ollut pitkään aikaan helppoa, mutta tähän asti hän on onnistunut kokoamaan sukutaulun niin, että siinä ei näy yhtäkään kertaa Vieteriä, Vokkeria, Suikkua eikä Hilua. Se riittäköön erisukuisuuden kriteeriksi tänä päivänä.Maunon suku on Saariselle tuttu kuin omat taskut. Sen molemmat vanhemmat ovat hänen omakasvattejaan. Niinpä hän tarkastelee hevosia erityisen tarkalla silmällä. On tullut huomattua, että Emäntä jättää kaikkiin varsoihinsa samanlaiset silmät ja katseen.. Isänisä Hovi-Eri oli hänellä, ja isänemä Täpän Lento oli hänen ystävänsä hevonen, ja siirrettiin Saarisen nimiin. Hevitähti tehtiin kotisiitoksena. Kun tuli nimeämisen aika, tuli pieni ongelma. Perusasetelma oli selvä: Emännän varsojen nimeksi Saarinen keksi ruveta antamaan erilaisia ammatteja, monitoimityöhevosista kun on kyse."Eri-Hovi ei tietenkään käynyt, koska nimipykälä siinä vaiheessa esti Eri-alkuliitteen käytön, mutta en muutenkaan ole tällä lailla yhdistelemällä saatujen nimien suurin ystävä. Hovi-Eri vai Eri-Hovi, kun ei edes omasta hevosestaan muista, että kummin päin se nyt meni", hän naurahtaa. Senaikainen miesystäväkin vitsaili nimestä ja hänen suussaan se kääntyi muotoon Hevi-Ori. Sen ajan hevitähdet olivat pitkätukkaisia poikia, niin kuin tämä hevonenkin, ja kun sillä oli vielä tähti otsassa, asia oli selvä. Ensimmäisestä omakasvatista tuli Hevitähti. Emänemä Romina taas tuli taloon, kun toinen ystävä joutui luopumaan hevosesta ja suku miellytti."Se teki mulle paitsi Emännän, vielä Isännänkin, vaikka oli vanha tamma jo."Isäntä ei olekaan mikä tahansa peräkammarin poika, vaan työmestari vuosimallia 2016. Tässä kohtaa tulee esiin toinen Saarisen ehdottomista vaatimuksista: hevosella on oltava niin hyvä luonne, että se palvelee ketä vaan. Näin todistetusti kävi noissa työmestaruuksissa. Varsinainen oma valmentaja, jonka piti ajaa kisoissa, Eino Leikas, sai eräältä tammalta potkun juuri ennen omaa vuoroa, ja joutui lähtemään kipeän olkapään kanssa sairaalaan. Paikallaolijoista hommaan ilmoittautui Pentti Sarja. Ori veti viimeisellä portaalla 1200 kilon painon, mikä takasi voiton.. "Ajattelen, että kun suomenhevosella voi tehdä kaikkea, myös luonteen pitää mahdollistaa se."Hevosen tulee olla kevyt. Se on hyvä merkki, kun naru ei koskaan kiristy. "Se on merkki siitä, että hevonen lukee sitä ihmistä ja haluaa toimia sen ihmisen kanssa", Saarinen näkee.Kolmannekseen ei ole pahitteeksi, jos hevonen ulkonäöltään miellyttää silmää. Eli rakenne."Alakerta on tosi tärkeä, koska jaloilla se hevonen kulkee. Liikkeet. Runko."Koomikolla on rakenne kohdillaan, vaikka se kooltaan pieni onkin."Kolmivuotiaana se voitti Sipoon varsanäyttelyn. Siitä tilaisuudesta on hieno Uudenmaan hevosjalostusliiton virallinen näyttelykuva. Voin etsiä sen sulle."Maunon omistajaan Johanna Juntheikkiin hän tutustui tallilla Hyvinkäällä. Sovittiin, että tehdään näistä aineksista hänelle varsa. Tilausvarsat ovatkin ihan parhaita, sillä Saarisen on vaikea luopua hevosistaan. "Tilausvarsa on alusta asti selkeä. Se tehdään jollekin toiselle ja sillä sipuli.". "Tajuutko ollenkaan...."Maunolla ratsasti aiemmin kisoissa Jarna Isola, joka on myös kouluttanut hevosen ratsun opeille. Juntheikki on töissä urheilutarvikeliikkeessä ja vastaa siellä vaatepuolesta. Töissä on ajoittain kiirettä. Liikutuksessa on apuna vielä kolmaskin ratsastaja. Talvisin hevonen majailee omalla tallilla ja kisakauden, toukokuusta syyskuuhun se on Jussi Tapanilla. Säännöllisyys liikutuksessa on erityisen tärkeää, sillä hevonen on ilmeisen ähkyherkkä. Kun hevonen oli erään ähkyn jälkeen vuonna 2022 todella kipeänä, Juntheikki joutui järjestelemään liikutuskuviot uudelleen.Eräs tällainen liikutus oli Jussi Tapanin tekemä."Hän laittoi mulle viestin, että 'tajuutko ollenkaan miten hieno hevonen sulla on'. Ei ollut vielä hypännyt eikä mitään, vaan saanut sen tunteen ihan vaan sileällä", Juntheikki muistelee. Hyppypotentiaali tuli ulos nopeasti.Uusi ratsukko syntyi ja heinäkuussa oli ensimmäiset aluetason 90 sentin kisat Solbackassa. Niistä tuli heti voitto. Tuona vuonna hypättiin loppukaudesta jo 105 senttiä ja paikka Horse Show'hun aukesi. Siellä ratsukko oli viides.. Viime vuosi ja tämä vuosiViime kausi oli täydellinen napakymppi.Mestaruuksien hopeamitalissa oli jo sulattelemista. Siihen päälle sitten 110-luokan voitto Kuninkaallisissa ja kakkossija Pohjola Road to Helsinki finaaliluokassa. Finaaliin Horse Show'hun ei päästy, sillä hevonen sairastui aivan kisojen alla kuumeeseen ja oli vedettävä pois.Tänä vuonna tavoitteena on Pohjola-sarja ja estemestaruudet.Tammikuun puolivälin lauantaina Jussi Tapani menee hevosella vuoden ensimmäiset estetreenit Hyyppärän maneesissa.Hän laittaa maapuomit ennen estettä, että saa hevosen keskittymään hyppykaareen. Maunon ainoa vika on liika-innostus, se menisi mielellään mahdollisimman ripeästi. Se kuitenkin kunnioittaa maapuomia suuresti ja tekee niillekin aina hypyn. Puomeja nostetaan riuskaan tahtiin ja hevonen leiskauttelee yli hipaisemattakaan niitä. Treenit eivät kestä kauaa, sillä pakkasta on, mutta ne menevät hyvin.Koomikolla on oma moottori, mutta se ei paina kädelle."On tosi kiva ratsastaa", Tapani kehuu.Tapani on iloisesti yllättynyt siitä, että laukka on vahva ja pyörii näin hyvin, vaikka takana on talvitauko. Ratsukko on paremmissa asemissa kuin viime vuonna tähän aikaan. Ja viime vuosikin meni hyvin. Mihin tänä vuonna ehditäänkään?"No, jos nyt ekana mennään helmikuussa kisoihin Ypäjälle. Vaikka aika hirveetä se on näin karvaisella hevosella kyllä kisoihin mennä", Tapani nauraa. Karvoihin ei ole katsominen, mutta niistä on puhuttu kyllä aiemminkin. Omistajan sana on laki, ja karvat pidetään. "Toivottavasti meidän ystävyys kestää tämän", Juntheikki nauraa iloisesti.Mauno ei ole kovin iso, 153 senttiä sä'ältä, mutta estekorkeus ei ole ongelma."Hän kyllä menee!", Juntheikki toteaa. Minkälaisia esteitä Koomikko voi hypätä?"Varmaan vaikka mitä. Tähän mennessä on tuntunut, että vaikka kuinka nostaa, se tekee aina helposti. Mutta jos mietitään jotain avoimia 120-luokkia, niin on se eri asia mennä suomenhevosten mestaruuksiin, vaikka siellä toinen kierros 120 onkin", Tapani tuumii. . Jussi Tapani oli töissä ravitallillaRatsastaja Jussi Tapani on 28-vuotias hevosalan yrittäjä Hyyppärän niin kutsutussa Poolotallissa, siinä ensimmäisessä punaisessa oikealla puolella tietä, Helsingin suunnasta tullessa.Hänellä on tietyllä lailla ravitaustaakin, isoisä Erkki Tapani oli ravimies Forssassa ja hän on itse ollut töissä Ismo Mäki-Tulokkaalla, ennen oman tallin perustamista Hyvinkäälle nelisen vuotta sitten. Sisko Niina Tapani on ravi-ihmisiä, mutta ei, hän ei ole sukua tunnetummille ravi-Tapaneille."Kyllä mä ajoin hiittiä ja menin tietenkin selästä niitä ravihevosia, mutta en sillä lailla innostunut siihen puoleen."Tapanilla on omat lämminveriratsut, joista tamma Ypäjä Notre Dame (Brantzau – Quidado) on ollut mammalomalla. Se on tehnyt Carlos II:sta viime kesänä Cardiina T:n. Hänellä on omaa kasvatusta myös FWB-tamma Blue Curacaosta ja Clintissimosta: kolmivuotiaaksi kääntynyt Blue Hope T ja eestinhevostamma Rivannasta ja Celantuksesta nelivuotiaaksi kääntynyt Centica T."Nuoret hevoset mua kiinnostaa. Jos vaikka Breedersiin pääsisi. Kyllä noiden suvullisesti pitäisi olla varsin hyviä hevosia." El ReinoTapanin tallissa on toinenkin Saarisen kasvattama suomenhevonen, työhevosten käyttösuunnalle kantakirjattu El Reino, joka on tietenkin myös erisukuinen."Sen emä Tennari ostettiin yksivuotiaana pitkän, pitkän etsinnän jälkeen. Se astutettiin ruutupoikalaisella El Vihurilla, joka on jättänyt kovia vetäjiä työhevosmestaruuksiin”, Saarinen kertoo.Raviurheilu ei ole Saarisen juttu. Reino käväisi kuitenkin ravivalmennuksessa. Ihan sen takia, että jos se sattuisi juoksemaan, se saisi tammoja ihan eri lailla. No, valmennuksessa kävi ilmi, että ravit eivät ole Reinonkaan juttu. Se on nyt estevalmennuksessa Jussi Tapanilla.Pitäisikö Jussi Tapanin ruveta treenaamaan työajoa, jotta saataisiin Reinolle vähän harvinaisempi yhdistelmä mestaruuksia: estemestaruus ja työmestaruus?"Niinpä. Se olisi monikäyttöhevoselle sopiva yhdistelmä."
Hevosesta nimeltä Koomikko tulee ensimmäisenä mieleen vanha hevosvitsi, jonka muunnelma voisi olla vaikka tämä.Hevonen menee kahvilaan, asettuu baaritiskille ja tilaa cafe laten kauramaidolla. Kahvilanpitäjä tarjoilee sen hevoselle, joka kysyy: ”Eikö teitä ollenkaan kummastuta, että minä – hevonen – tulen kahvilaan, ja ihan tässä vaan tilaan laten kauramaidolla?” Kahvilanpitäjä vastaa: ”Eipä oikeastaan, aika monet tahtovat nykyään lattensa kauramaidolla.”Koomikko, kutsumanimeltään Mauno, on kylläkin enemmänkin stand up -koomikko, kuin vitsinkertoja.Kasvattaja, Helsingistä Sipooseen hevosten takia muuttanut Sirkka Saarinen kertoo, että se on ollut sellainen jo varsasta. Pirteä ja vilkas, koko ajan joitain hulluuksia keksimässä. Siinä samalla paljastuivat myös estehevosen lahjat. Kerrankin, kun se oli aivan pikkuvarsa, se meni emänsä Emännän kanssa tarhaan. Kun emä päätti käydä piehtaroimaan, varsa teki aivan valtavan loikan ilmaan ja tuli turvallensa alas."Mutta vauhti vaan jatkui. Oli se semmonen...."Yksi hypyistä sattui osumaan Saarisen kameraan.. Ihan tarkalleen ottaen Koomikko (Hevitähti - Emäntä, Kesä-Toto) on Saarisen kaverin Johanna Juntheikin tilausvarsa. Juntheikki halusi itselleen harrastushevosen juuri Saarisen tammasta ja oriista. Ja sai tismalleen mitä halusi. Paitsi että sai tietysti enemmän, kun tuli vertaansa vailla oleva hyppääjä ja kisahevonen ja samaan aikaan monikäyttöhevonen."Mun 9-vuotias poika pystyy ratsastamaan Maunolla ilman mitään ongelmia", Juntheikki kuvailee. "Ja mä ajelen sillä koppakärryillä, uudenvuodenaattonakin käytiin ajelulla, ja teen milloin mitäkin. Kaikki käy."Hevonen ruunattiin nelivuotiaana."Orin kanssa oli omat haasteensa, vaikka Mauno oli orinakin ihan kiva. Halusin kuitenkin itse tehdä sen kanssa asioita ja se on ruunan kanssa aina helpompaa. Sukunsa takia olisi tavallaan ollut hyvä pitääkin se oriina, mutta siinä olisi kärsinyt oma harrastaminen, niin tähän ratkaisuun päädyin."Lempinimi Mauno on Juntheikin antama."Se vaan on sellanen, Maunon näköinen hevonen", hän nauraa.. ErisukuisuusSirkka Saarisen kasvatusidea on kolmitahoinen. Ensimmäinen vaatimus on erisukuisuus. Hänen periaatteensa on geeniperimän säilyttäminen valtasukuja välttämällä. "En missään tapauksessa dissaa niitä, ja niillä on tottakai paikkansa, mutta minun toiveeni on kasvattaa niitä hevosia, jotka pystyvät tuomaan rotuun vähän jotakin muutakin, kuin sitä, mitä valtaosalla suomenhevosista on."Se on kerta kerralta vaikeampaa, eikä ole ollut pitkään aikaan helppoa, mutta tähän asti hän on onnistunut kokoamaan sukutaulun niin, että siinä ei näy yhtäkään kertaa Vieteriä, Vokkeria, Suikkua eikä Hilua. Se riittäköön erisukuisuuden kriteeriksi tänä päivänä.Maunon suku on Saariselle tuttu kuin omat taskut. Sen molemmat vanhemmat ovat hänen omakasvattejaan. Niinpä hän tarkastelee hevosia erityisen tarkalla silmällä. On tullut huomattua, että Emäntä jättää kaikkiin varsoihinsa samanlaiset silmät ja katseen.. Isänisä Hovi-Eri oli hänellä, ja isänemä Täpän Lento oli hänen ystävänsä hevonen, ja siirrettiin Saarisen nimiin. Hevitähti tehtiin kotisiitoksena. Kun tuli nimeämisen aika, tuli pieni ongelma. Perusasetelma oli selvä: Emännän varsojen nimeksi Saarinen keksi ruveta antamaan erilaisia ammatteja, monitoimityöhevosista kun on kyse."Eri-Hovi ei tietenkään käynyt, koska nimipykälä siinä vaiheessa esti Eri-alkuliitteen käytön, mutta en muutenkaan ole tällä lailla yhdistelemällä saatujen nimien suurin ystävä. Hovi-Eri vai Eri-Hovi, kun ei edes omasta hevosestaan muista, että kummin päin se nyt meni", hän naurahtaa. Senaikainen miesystäväkin vitsaili nimestä ja hänen suussaan se kääntyi muotoon Hevi-Ori. Sen ajan hevitähdet olivat pitkätukkaisia poikia, niin kuin tämä hevonenkin, ja kun sillä oli vielä tähti otsassa, asia oli selvä. Ensimmäisestä omakasvatista tuli Hevitähti. Emänemä Romina taas tuli taloon, kun toinen ystävä joutui luopumaan hevosesta ja suku miellytti."Se teki mulle paitsi Emännän, vielä Isännänkin, vaikka oli vanha tamma jo."Isäntä ei olekaan mikä tahansa peräkammarin poika, vaan työmestari vuosimallia 2016. Tässä kohtaa tulee esiin toinen Saarisen ehdottomista vaatimuksista: hevosella on oltava niin hyvä luonne, että se palvelee ketä vaan. Näin todistetusti kävi noissa työmestaruuksissa. Varsinainen oma valmentaja, jonka piti ajaa kisoissa, Eino Leikas, sai eräältä tammalta potkun juuri ennen omaa vuoroa, ja joutui lähtemään kipeän olkapään kanssa sairaalaan. Paikallaolijoista hommaan ilmoittautui Pentti Sarja. Ori veti viimeisellä portaalla 1200 kilon painon, mikä takasi voiton.. "Ajattelen, että kun suomenhevosella voi tehdä kaikkea, myös luonteen pitää mahdollistaa se."Hevosen tulee olla kevyt. Se on hyvä merkki, kun naru ei koskaan kiristy. "Se on merkki siitä, että hevonen lukee sitä ihmistä ja haluaa toimia sen ihmisen kanssa", Saarinen näkee.Kolmannekseen ei ole pahitteeksi, jos hevonen ulkonäöltään miellyttää silmää. Eli rakenne."Alakerta on tosi tärkeä, koska jaloilla se hevonen kulkee. Liikkeet. Runko."Koomikolla on rakenne kohdillaan, vaikka se kooltaan pieni onkin."Kolmivuotiaana se voitti Sipoon varsanäyttelyn. Siitä tilaisuudesta on hieno Uudenmaan hevosjalostusliiton virallinen näyttelykuva. Voin etsiä sen sulle."Maunon omistajaan Johanna Juntheikkiin hän tutustui tallilla Hyvinkäällä. Sovittiin, että tehdään näistä aineksista hänelle varsa. Tilausvarsat ovatkin ihan parhaita, sillä Saarisen on vaikea luopua hevosistaan. "Tilausvarsa on alusta asti selkeä. Se tehdään jollekin toiselle ja sillä sipuli.". "Tajuutko ollenkaan...."Maunolla ratsasti aiemmin kisoissa Jarna Isola, joka on myös kouluttanut hevosen ratsun opeille. Juntheikki on töissä urheilutarvikeliikkeessä ja vastaa siellä vaatepuolesta. Töissä on ajoittain kiirettä. Liikutuksessa on apuna vielä kolmaskin ratsastaja. Talvisin hevonen majailee omalla tallilla ja kisakauden, toukokuusta syyskuuhun se on Jussi Tapanilla. Säännöllisyys liikutuksessa on erityisen tärkeää, sillä hevonen on ilmeisen ähkyherkkä. Kun hevonen oli erään ähkyn jälkeen vuonna 2022 todella kipeänä, Juntheikki joutui järjestelemään liikutuskuviot uudelleen.Eräs tällainen liikutus oli Jussi Tapanin tekemä."Hän laittoi mulle viestin, että 'tajuutko ollenkaan miten hieno hevonen sulla on'. Ei ollut vielä hypännyt eikä mitään, vaan saanut sen tunteen ihan vaan sileällä", Juntheikki muistelee. Hyppypotentiaali tuli ulos nopeasti.Uusi ratsukko syntyi ja heinäkuussa oli ensimmäiset aluetason 90 sentin kisat Solbackassa. Niistä tuli heti voitto. Tuona vuonna hypättiin loppukaudesta jo 105 senttiä ja paikka Horse Show'hun aukesi. Siellä ratsukko oli viides.. Viime vuosi ja tämä vuosiViime kausi oli täydellinen napakymppi.Mestaruuksien hopeamitalissa oli jo sulattelemista. Siihen päälle sitten 110-luokan voitto Kuninkaallisissa ja kakkossija Pohjola Road to Helsinki finaaliluokassa. Finaaliin Horse Show'hun ei päästy, sillä hevonen sairastui aivan kisojen alla kuumeeseen ja oli vedettävä pois.Tänä vuonna tavoitteena on Pohjola-sarja ja estemestaruudet.Tammikuun puolivälin lauantaina Jussi Tapani menee hevosella vuoden ensimmäiset estetreenit Hyyppärän maneesissa.Hän laittaa maapuomit ennen estettä, että saa hevosen keskittymään hyppykaareen. Maunon ainoa vika on liika-innostus, se menisi mielellään mahdollisimman ripeästi. Se kuitenkin kunnioittaa maapuomia suuresti ja tekee niillekin aina hypyn. Puomeja nostetaan riuskaan tahtiin ja hevonen leiskauttelee yli hipaisemattakaan niitä. Treenit eivät kestä kauaa, sillä pakkasta on, mutta ne menevät hyvin.Koomikolla on oma moottori, mutta se ei paina kädelle."On tosi kiva ratsastaa", Tapani kehuu.Tapani on iloisesti yllättynyt siitä, että laukka on vahva ja pyörii näin hyvin, vaikka takana on talvitauko. Ratsukko on paremmissa asemissa kuin viime vuonna tähän aikaan. Ja viime vuosikin meni hyvin. Mihin tänä vuonna ehditäänkään?"No, jos nyt ekana mennään helmikuussa kisoihin Ypäjälle. Vaikka aika hirveetä se on näin karvaisella hevosella kyllä kisoihin mennä", Tapani nauraa. Karvoihin ei ole katsominen, mutta niistä on puhuttu kyllä aiemminkin. Omistajan sana on laki, ja karvat pidetään. "Toivottavasti meidän ystävyys kestää tämän", Juntheikki nauraa iloisesti.Mauno ei ole kovin iso, 153 senttiä sä'ältä, mutta estekorkeus ei ole ongelma."Hän kyllä menee!", Juntheikki toteaa. Minkälaisia esteitä Koomikko voi hypätä?"Varmaan vaikka mitä. Tähän mennessä on tuntunut, että vaikka kuinka nostaa, se tekee aina helposti. Mutta jos mietitään jotain avoimia 120-luokkia, niin on se eri asia mennä suomenhevosten mestaruuksiin, vaikka siellä toinen kierros 120 onkin", Tapani tuumii. . Jussi Tapani oli töissä ravitallillaRatsastaja Jussi Tapani on 28-vuotias hevosalan yrittäjä Hyyppärän niin kutsutussa Poolotallissa, siinä ensimmäisessä punaisessa oikealla puolella tietä, Helsingin suunnasta tullessa.Hänellä on tietyllä lailla ravitaustaakin, isoisä Erkki Tapani oli ravimies Forssassa ja hän on itse ollut töissä Ismo Mäki-Tulokkaalla, ennen oman tallin perustamista Hyvinkäälle nelisen vuotta sitten. Sisko Niina Tapani on ravi-ihmisiä, mutta ei, hän ei ole sukua tunnetummille ravi-Tapaneille."Kyllä mä ajoin hiittiä ja menin tietenkin selästä niitä ravihevosia, mutta en sillä lailla innostunut siihen puoleen."Tapanilla on omat lämminveriratsut, joista tamma Ypäjä Notre Dame (Brantzau – Quidado) on ollut mammalomalla. Se on tehnyt Carlos II:sta viime kesänä Cardiina T:n. Hänellä on omaa kasvatusta myös FWB-tamma Blue Curacaosta ja Clintissimosta: kolmivuotiaaksi kääntynyt Blue Hope T ja eestinhevostamma Rivannasta ja Celantuksesta nelivuotiaaksi kääntynyt Centica T."Nuoret hevoset mua kiinnostaa. Jos vaikka Breedersiin pääsisi. Kyllä noiden suvullisesti pitäisi olla varsin hyviä hevosia." El ReinoTapanin tallissa on toinenkin Saarisen kasvattama suomenhevonen, työhevosten käyttösuunnalle kantakirjattu El Reino, joka on tietenkin myös erisukuinen."Sen emä Tennari ostettiin yksivuotiaana pitkän, pitkän etsinnän jälkeen. Se astutettiin ruutupoikalaisella El Vihurilla, joka on jättänyt kovia vetäjiä työhevosmestaruuksiin”, Saarinen kertoo.Raviurheilu ei ole Saarisen juttu. Reino käväisi kuitenkin ravivalmennuksessa. Ihan sen takia, että jos se sattuisi juoksemaan, se saisi tammoja ihan eri lailla. No, valmennuksessa kävi ilmi, että ravit eivät ole Reinonkaan juttu. Se on nyt estevalmennuksessa Jussi Tapanilla.Pitäisikö Jussi Tapanin ruveta treenaamaan työajoa, jotta saataisiin Reinolle vähän harvinaisempi yhdistelmä mestaruuksia: estemestaruus ja työmestaruus?"Niinpä. Se olisi monikäyttöhevoselle sopiva yhdistelmä."