Nuutti, Fille ja Maya ovat ison koiran kokoisia ja vähän tapaisiakin, mutta söpömpiä

"Tämä mun pienin painaa 77 kiloa. Pieninkin shettis painaa sen sata kiloa enemmän", omistaja Erja Heinämäki Salonaho linjaa. Ja piste.Minihevosessa näkyy hevosen jalous ja yleensäkin hevosmaisuus, pienemmässä koossa vain. Söpöys on avainsana. Pitkät silmäripset ovat plussaa. Niinpä omistaja kutsuukin hevosiaan miniyksisarvisiksi. KolmikkoHeinämäki Salonaho iloitsee siitä, että hänellä on jälleen kolmikko koolla: Fille eli Marielunds Incredible Grand Finale (Southridge Incredible Destiny - Little Kings Buckeroo Buccarra) on voikonkirjava, Nuutti eli SSF Suchabuch Chinook on ruunivoikko ja sen jouhet ovat tummat. Päistärikkötamma Maya eli MJ Pretty Blue Sayuri Winsemall (MAS Wannawinemall - Aloha Acres Magic Marker)on kaikkein pienin, se on vain 77-senttinen, mutta luonteeltaan jämäkin. Sen Heinämäki Salonaho joutui myymään Ruotsiin koronan jälkimainingeissa, mutta sanoi ostajalle, että jos poni jälleen myydään, hän ottaa sen silloin takaisin. Näin kävi vuosi sitten keväällä."Kohtalo", Heinämäki Salonaho hymyilee. Hän on joskus miettinyt kasvattamista, vaikka Belgiasta löytynyt Nuutti jouduttiinkin orimaisen käyttätymisensä takia heti ostamisen jälkeen ruunaamaan. Oriin elkeet eivät vanhainkodissa tai lastentarhassa oikein tule kysymykseen. Kasvattaminen kuitenkin kiinnostelee sen verran, että Ruotsissa olisi sopiva sulhasehdokas Mayalle. 73-senttinen rautias ori Nordiclights Warbucks Illusion (Fallen Ash Farms Warbucks - Little Kings Buck Echo) ja tamma kertaalleen jo esiteltiinkin toisilleen, mutta Mayaa ei silloin lisääntyminen kiinnostanut ja se ilmoitti vastenmielisyytensä hommaan hyvin selkeästi.Heinämäki Salonaho on miettinyt jopa, onko tamma tamma ollenkaan, vai onko se muunsukupuolinen. Poniasiasta sen verran, että ulkomuodon eroavuus poneihin hämärtyy talvisin, kun hevoset kasvattavat pitkän ja villavan talvikarvan. Silloin jopa asiantuntijan on vaikea erottaa niitä minishettiksistä. "Mutta jos ei muuta katso, niin katsoo päätä. Miniatyyrihevosen pää on kuin täysiveriarabilla, otsa on leveä ja turpa kapea. Ponin pää on erilainen." Mitä näin pienellä hevosella sitten tekee, on kysymys, johon Heinämäki Salonaho joutuu usein vastaamaan. Hän luonnehtii, että minit ovat seuraeläimiä, jotain hevosen ja koiran väliltä. Ne ovat helppoja. Ne riittävät itsessään - niin, että ne vain ovat ja niitä voi rapsutella ja katsella. ”Ne eivät ole yhtään ponimaisia”, Heinämäki Salonaho korostaa taas. Maailmalla miniatyyrihevosia käytetään sokeain opaskoirien tapaan. Niitä voi myös ajaa, sillä vaikka ratsastukseen ponit ovat liian pieniä, vetokykyä on kokoon nähden hyvin. Ovat niiden selässä jotkut 1–3-vuotiaat istuneet, mutta siihen ei ole tarkoitus panostaa, sillä yhtään isokokoisemmat lapset ovat niille painavia. Ponit nähdään Tampereen Hevoset -messuilla molempina päivinä. Vappuna poneille on tiedossa töitä tamperelaisen opiskelijaporukan vappujuhlissa. Miniatyyrihevosta voisi pitää talossakin, ja hissillä ne kulkevat helpostikin. Portaat sen sijaan ovat ongelma. Rappuset ylöspäin vielä sujuu, mutta alaspäin on vaikeampaa. .400 vuotta vanha rotuFille, Nuutti ja Maya ovat amerikkalaisia miniatyyrihevosia. Niiden suonissa virtaa monien eri hevosrotujen veri, mutta pääasiassa amerikanshettiksen. Shettiksiä on USA:ssa ollut jo 1800-luvun lopulta ja kuten tiedetään, rotu kehittyi hyvin omaan suuntaansa, siitä tuli alkuperäistä Shetlannin shetlanninponia isompi, mutta myös hevosmaisempi. Tähän kohtaan on huomautettava, että amerikanshettiksen ja shettiksen välillä on suorastaan valtava ero. Ensinmainitut, tai ainakin osa niistä, näyttävät tyypiltään enemmän täysiveriseltä tai hackneyltä kuin shetlanninponilta. Kuten American Shetland Pony -rotuyhdistyksenkin etusivulla todetaan "Modernit amerikanshettikset eivät ole isovanhempienne tuntemia shettiksiä."Miniatyyrihevosen rotuyhdistys toimii Teksasissa ja sen tavoite on jalostaa rotua omana erillisenä jalostussuuntanaan. Määrät ovat melkoisia. Miniatyyrihevosia on USA:ssa 185 000 päätä.Väri voi olla mikä vaan, tyyppi myös, mutta kahdesta asiasta ei tingitä: koko viimeisen harjajouhen kohdalta mitattuna on oltava 86,36 senttiä eli 34 tuumaa tai alle.Rotu on hämmästyttävän vanha, sillä kaikkiaan minejä on jalostettu maailmassa nelisensataa vuotta. Alkuperästä ei ole sen suurempaa varmuutta kuin useimmilla hevosroduilla yleensäkään, sillä 1880-luvun paikkeilla useimpien sukutaulussa tulee esiin pelkkää tyhjää. Hiilikaivoksissa niitä on käytetty vielä niinkin vähän aikaa sitten kuin 1950-luvulla.Maailmassa tunnetaan muitakin pieniä hevosrotuja. Argentiinalainen falabella on miniatyyrihevosta vielä pienempi, mutta rotuna uudempi.Heinämäki on kertonut Hevosurheilun haastattelussa aiemmin, että 8 000 eurolla saa todella hienon miniatyyrihevosen, ja jo 2 000–4 000 eurolla on valinnanvaraa. Yleensä miniatyyrihevoset ovat terveitä, mutta rodulla on kuitenkin joitakin sille tyypillisiä ongelmia. Varsominen voi olla vaikeampaa, hampaiden tai kavioiden kanssa voi olla haasteita ja joskus tavataan vaikeita jalka-asentoja ja dwarfismia. Dwarfismi, eli kääpiökasvuisuus ei ole sallittu ja amerikkalainen emäkantakirja vaatii negatiivisen DNA-testituloksen tämän geneettisen ominaisuuden suhteen.Kysymykseen, onko jalostuksen suunta koko ajan pienempään, Heinämäki Salonaho vastaa, että ei. "Se, mitä haetaan, on jalous.". Heinämäki ja kansainvälinen urheilu42-vuotias Heinämäki Salonaho olisi voinut suuntautua kansainvälisen esteratsastuksen kisaorganisaatiohommiinkin. Hän on kotoisin Turengista, ja hänellä on tausta pikemminkin ratsastusurheilussa. Opiskelut hän teki Turussa valmistuen medianomiksi. Hevosten kautta hän tutustui Antti Linnaan, jonka avulla hän lähti mukaan Helsinki International Horse Show´n organisaatioon. Sen myötä hän alkoi työskennellä monissa muissakin isoissa ratsastuskilpailuissa kilpailukansliassa.Heinämäki Salonaho oli takavuosian tuttu näky eurooppalaisissa ratsastuskilpailuissa. Lisäksi hän on työskennellyt kisahoitajana Anna-Julia Kontiolle, ja myöhemmin Martin Fuchsin ja Steve Guerdat’n tallien amatööriratsastajille. Vuodesta 2015 alkaen hän työllisti itsensä yksityisyrittäjänä, sillä Hippodata ja Longines Timing tarvitsivat lisää tekijöitä kansainvälisiin ratsastuskilpailuihin. Korona hiljensi työntekemisen kansainvälisessä kilparatsastuksessa. Heinämäki Salonoja muistelee näitä vuosia pienellä kaiholla, mutta kuitenkaan kaipaamatta."Elämä 200 päivää tien päällä ei ole enää sitä, mitä mä haluan, mutta kaikkia niitä kansainvälisen esteratsastuksen tuttuja ihania ihmisiä on tietenkin ikävä", hän sanoo. Tällä hetkellä hän hankkii elantonsa asianajotoimiston sihteerinä pääkaupunkiseudulla."Ei tule poneille niin paljon painetta tienata kaurojaan", hän naurahtaa. .Ivrig, superseniori.Denzel tekee GP-liikkeet ilman kuolaimia: "Onnistuu tämä näinkin", sanoo ratsastaja Anna von Wendt – Olipa kerran elämän hevonen, osa 3.Rikkoutuuko 20 000 kävijän raja Hevoset-messuilla?

Nuutti, Fille ja Maya ovat ison koiran kokoisia ja vähän tapaisiakin, mutta söpömpiä

Aiheeseen liittyvää