Korkea ikä ei sinänsä ole mikään suuri ansio eläimelle tai ihmiselle. Kun elää kauan, tulee vanhaksi. Kun elää pitkään, tulee pitkäikäiseksi. Mitäpä tuolla kehumaan.Se ratkaisee, miten on nuo kuluneet vuodet käyttänyt ja kuinka ne ovat kuluttaneet. Hämeenlinnan Alvettulassa asustaa suomenhevosruuna, joka näillä kriteereillä on kaiken kehun väärti. Sen nimi on Muistin Poika, ”Papu”, ja se on syntynyt vuonna 1990.Ei pidä ruveta tässä liioittelemaan. Olisi epärehellistä väittää, että Muistin Poika on kuin varsa. Ei, kyllä se on ikähevonen. Mutta miten se kantaa vuotensa, on upeaa nähtävää.Ruuna tarkkailee ympäristönsä maailman menoa uteliaasti. Sen silmät ovat vähän lupallaan, mutta katseesta paistaa kiinnostus ja ilo elämään.Valokuvaussession jälkeen Muistin Poika mielellään hieman kiikuttaisi omistajaansa Soile Rautavirtaa riimunnarun perässä.”Se voi pellolla viedä minua kuin rukkasta pätkän ja on sitten hirveän itseensä tyytyväinen”, Rautavirta nauraa. .Se voi pellolla viedä minua kuin rukkasta pätkän ja on sitten hirveän itseensä tyytyväinen.Soile Rautavirta.Sitten otetaan kuvia ratsastuskentällä. Ei ruunan jalka enää nouse kuin nuorempana, mutta sen, mitä se nousee, se tapahtuu motivoidusti.Ulkoisesta olemuksesta siltä puolestaan uupuu vanhan hevosen tavalliset merkit. Selkä ei ole notkolla, eikä lihakset ole laskeneet selkärangan ympäriltä. Päähän pesiytyneet harmaat karvat sentään kertovat jotakin kantajansa iästä.Jos asiaa tuntemattomalle väittäisi, että tämä hyvässä lihassa oleva klipattu ruuna on parikymppinen, ei välttämättä epäilyksen sanaa saisi vastaansa. Karvojen ajelulle on aivan käytännön syynsä.”Se piristyy klippaamisesta. Sillä on tiheä karva ja sille tulee jo kuuma sen kanssa karsinassa. Silloin se alkaa syödäkin huonommin.”Paksuun karvaan vaikuttaa omalta osaltaan varmasti vanhenevilla hevosilla joskus esiintyvä aivolisäkkeen hormonitoiminnan häiriö, Cushingin tauti. Sen yksi näkyvistä oireista on paksu, joskus kähärä karva. Muistin Pojalla on ollut tautiin lääkitys viimeiset yhdeksän vuotta..Muistin PoikaRuuna, s. 14.5.1990Viltter – Muisti, Ponnen-MuistoKasvattaja Veikko Heinonen, LeppävirtaOmistaja Soile Rautavirta, HämeenlinnaLempinimi PapuRavikilpailuennätys 31,6ake, voittosumma 3 111 euroaKilpailustatistiikka 41: 3-6-4.Meitä nisäkkäitä arvostetaan lähinnä saavutustemme takia. Suurimman huomion voi saada hyvinkin suppean taidon myötä. Ihmisillä se tarkoittaa esimerkiksi, että osaa etevästi rientää jäällä kumisen kolmen tuuman kokoisen lätkän perässä luistimet jalassa ja keppi kourassa, esiintyä filmillä hassusti puhuen ja pukeutuen tai pystyä puhumaan äänestysikäisille kansalaisille vakavalla naamalla mitä vain. Näillä taidoilla pätevöityy vaikkapa päättämään yhteisistä asioistamme.Hevonen puolestaan ansaitsee kunnioituksen muun muassa laukkaamalla tai ravaamalla muita nopeammin – lajista riippuen.Erikoistuminen on päivän sana, mutta Muistin Pojan erikoistuminen on ollut sen monipuolisuus. Muut tekevät, mitä osaavat, Muistin Poika, mitä halutaan.Se on osallistunut ravikilpailuihin, estekilpailuihin, koulukilpailuihin, kenttäkilpailuihin ja se on harrastanut equitação de trabalhoa, westernratsastusta ja valjakkoajoa.”Aluetasolla kilpailtiin esteillä, se meni korkeimmillaan metriä”, Soile Rautavirta kertoo. ”Alkuun se pelkäsi puomeja, mutta kun se tajusi, että hyppääminen on kivaa, se meni mistä vain.”Kouluhevosena toimiminen ei sujunut yhtä hyvin.”Hän ei malttanut. Kannukset oli silloin pakolliset koulukisoissa, eikä niiden tarvinnut paljon osua kylkeen, kun sitten mentiin jo laukkaosuuksissa pukkilaukkaa.”On Muistin Poikakin yhdessä lajissa kunnostautunut erityisellä tavalla. Se on mainiosti onnistunut näyttelyhevonen. Jo vuotiaana se palkittiin varsanäyttelyssä I-palkinnolla ja myöhemmin se on ottanut monta show-näyttelyiden voittoa.Viimeksi syyskuun lopulla Muistin Poika oli Best In Show Hämeen Hippoksen Wesundassa järjestetyssä näyttelyssä. ”Kerta vuoteen käydään esittäytymässä shownäyttelyissä, Papu tykkää esiintyä.” Muistin Pojalle on kerääntynyt oma fanijoukkonsakin.”Sille on järjestetty näyttelyyn meet and greetkin, sitä sai käydä moikkaamassa. Moni oli, että ’ai että, ihana nähdä tämä livenä’ ja Papu nautti olla huomion kohteena.”.Arkipäiväntouhuna Muistin Poika paimentaa tarhassa laumaansa, johon kuuluu kaksi shetlanninponia, kaksi samaa emälinjaa olevaa tammaa Unihiekkamyrsky ja Erämaan Viimeinen sekä Mohr Al Shamal – joka Rautavirran mukaan on tallin kiintiöarabi ja pihan koriste.”Papu on tarhassa se, joka määrää. Ei sille kukaan isottele”, Rautavirta kuvailee. ”Tosin Unihiekkamyrsky menee samalla heinäkasalle, eikä välitä, vaikka toinen luimii. Kohta Papu aina päättää, että olkoon sitten siinä.”Ratsastus ja ajaminen kuuluu säännöllisen epäsäännöllisesti ohjelmaan. Kun Muistin Poika oli aikoinaan kilparavuri, ei Rautavirta tohtinut ajaa sillä, mutta nykyään homma toimii.”Papu oli nuorena hurja ajaa, kovasti ohjalla. En minä olisi sen kanssa silloin pärjännyt. Kyllä se vieläkin joskus innostuu. Kesällä ajoin sillä ja poni oli perähevosena. Kun poni pyrki laukalla rinnalle, niin kyllä Papu heräsi tosissaan, ettei minusta shetlanninponit sentään ohi mene.”Kaiken tällaisen mahdollistaa hyvä terveys. Toki 36 vuoteen on ongelmiakin ollut. Vakavin paikka oli vuonna 2015, kun ruuna sai pahan ähkyn. Se kunnioittaa – suorastaan pelkää – sähköä. ”Juomasaavi oli laitumella liian lähellä napsuvaa sähköaitaa. Ei tajuttu, ettei se ollut uskaltanut käydä juomassa ja sai ummetusähkyn. Se oli ensin kolme päivää liotuksessa Orimattilan klinikalla ja sitten viikon Viikissä.”Hiekkakertymä mahassa on joskus aiheuttanut ongelmia ja siihen syötetään säännöllisesti poistokuureja.”Yllätän sen joskus nuolemasta savea tarhassa. Papu kyllä tietää, ettei se ole asiallista. Kun karjaisen Papu, se lopettaa siihen paikkaan ja katselee muualle viattoman näköisenä, ettei täällä ole mitään tapahtunut.”Hampaat ovat ikähevosella usein ongelma, mutta Muistin Poika on väistänyt tämänkin.”Hampaat ovat tietysti kuluneet, mutta tiukasti kiinni. Yksi puuttuu, se piti poistaa, kun se lohkesi karsinan kalteriin. Se syö ihan normaalisti.”Jalkaongelmista suurin tuli parikymppisenä, silloin etusesta meni jänne. Sekään ei ole parannuttuaan haitannut menoa.Haittaa terveyden tilalle ei varmasti tee, että Rautavirran puoliso Marko Kaunisto on eteväksi tunnustettu hevoshieroja..On poseerattu, on ratsastettu. Ei Muistin Poika näytä mitenkään päivätyönsä tehneeltä, mutta menee tyytyväisenä karsinaan päiväruoille.Keskittyy syömiseen, eikä enää välitä sitä ihmettelemään tulleesta vieraasta. Hyvästejä ei jätetä, 40 vuotta tulee täyteen 14.5.2030. Tavataan silloin..Ravuriorista ratsuruunaksiHyväsukuinen Muistin Poika ei täyttänyt odotuksia kilparavurina, mutta löysi kutsumuksensa toisaalta.Muistin Poika syntyi toukokuun puolivälissä 36 vuotta sitten Leppävirralla. Se oli sukuvarsa. Isä Viltter oli osoittautunut jo periyttäjäksi. Emä Muisti oli tähtijuoksijatamma, mikä vuonna 1967 syntyneelle ei ollut aivan jokapäiväistä.Muistin kolme vanhinta jälkeläistä oli jo tähtijuoksijoita, niistä Ustia ja Serimusta käytetty siitosoreinakin. Muistin sisko Puhetin oli puolestaan jättänyt kuninkuuskilpailun pronssimitalisti Helurin.Jonkinlaista perspektiiviä ajan kulkuun antaa Muistin emä Lähti. Keskuudessamme käyskentelee ruuna, jonka emänemä on syntynyt vuonna 1948.Muistin Pojan menestysodotukset eivät jatkossa ainakaan vähentyneet, kun varsanäyttelystä oli tuomisina I-palkinto..Papu oli liian raju.Soile Rautavirta.Mitään korkean tason kilparavuria Muistin Pojasta ei kuitenkaan tullut. Sen kasvatti ruunan nykyisen omistajan Soile Rautavirran isoisä Veikko Heinonen ja kilpaa ajoi aluksi pääasiassa setä Jari Heinonen. Laukatta Muistin Pojalle tuli aina vähintään rahasija, mutta väärä askellaji tahtoi häiritä usein.”Se oli orina aika hankala, eikä tahtonut oikein keskittyä juoksemiseen”, Jari Heinonen kertoo.Orimattilalaislähtöinen Soile Rautavirta oli pikkutyttönä kesiä Leppävirralla, mutta ei silloin vielä arvannut touhuta Muistin Pojan kanssa.”Papu oli liian raju”, hän sanoo. ”Serimus oli silloin suosikkihevoseni, se oli hyväluonteinen, vaikka oli sekin ori.”Vuoden 1996 joulukuussa Muistin Poika siirtyi Rautavirran omistukseen ja muutti Orimattilaan. Valmennusvastuun otti hänen isänsä Markku Heinonen – muun muassa Satakunta-ajon voittaja ja Vincennesin kakkonen Vieskerin Vireestä 22,6a tuttu.Yksi Vermon kakkonen oli paras kilpailusaavutus etelässä ja vuonna 1998 se juoksi viimeisen starttinsa. ”Pari vuotta harrastin sen kanssa orina ja jotenkin pärjäsin sen kanssa. Joitakin seurakisoja hypättiinkin. Kun ravimenestystä ei tullut, se jäi minulle kokonaan ratsuksi ja ruunattiin.”Iäkkäämmäksi ehtinyt ori ei aina ruunauksesta ota täysin onkeensa, mutta Muistin Poika rauhoittui kovasti. Pian se tarhasi jo tammojen kanssa.Siitä alkoi sen uusi elämä, joka on jatkunut hyvin ja pitkään..Hevonen, joka unohti vanheta.Ivrig, superseniori