Vuosi 2025: Paletin Liekki on kaikki käy -hevonen

Vilma Leppäkangas ja hänen isänsä Risto valmistelevat tallin kunkkua lenkille. Selkään ei tänään laiteta satulaa, eikä perään koppakärryjä, vaan vähän hienommat vaunut, sellaiset, joilla mentäisiin valjakkokisoissa koulu- ja tarkkuuskoe. Nyt pitää treenata, sillä ensi vuodelle on ladattu paljon suunnitelmia. Leppäkangas on päättänyt katsoa, pääseekö suomenhevosella valjakkoajon MM-kisoihin, jotka järjestetään vuonna 2027 Tanskassa. Vuosi 2026 on kvaalienkeruuvuosi: kolmesta tähdestä olisi saatava tuloksia. "Ollaan menossa toukokuussa kisamatkalle Puolaan ja Viroon."Kisat on pitkälle jo katsottuna ja valjakko edellä mennään. Helmi-maaliskuun vaihteessa Paletin Liekki sekä hyppää, että menee valjakkoa Helsinki International Horse Show'ssa, jossa järjestetään suomenhevosten estefinaalin lisäksi myös indoor-valjakkokilpailu."Toiveena olisi, että mahduttaisiin mukaan molempiin. Täytyy ottaa selvää, että onko se ihmisten mielestä hevosen hyvinvoinnin mukaista. Minun mielestä tietenkin on", Vilma Leppäkangas suunnittelee.Hänellä ei ole vielä kvaaleja Horse Show'n esteluokkiin, mutta suunnitelma on sama kuin monella muullakin, ne metsästetään Ypäjän semifinaalista helmikuussa, jolloin paikkoja on tarjolla peräti 12."Jos 12 parhaan joukkoon ei yhdessä kisassa mahdu, niin silloin ei kyllä tee finaalissakaan mitään", Leppäkangas nauraa.. MM:issä on ollut suomenhevosia ennenkinVaikka isosta suomalaislajista ei olekaan kysymys, Suomi koki valjakkoherätyksen Arja Mikkosen ja FWB-ruuna Savijärven kasvatin SG Oberonin maailmanmestaruuden myötä vuonna 1998. Heidi Sinda osallistui Ranskassa hevosyksiköiden MM-kisoihin suomentamma Jehun Viimalla vuonna 2002. Kymmenen vuotta myöhemmin Leena ja Hannu Kalalahti osallistuivat Vuohimäen Havulla ja Hessin Vihtorilla.. Paletin Liekki ravaa tyylikkäästi juhlavaunujensa edessä Kolkanlahden vanhalla puistotiellä. Maisemaa hallitsee valtavan kokoinen satavuotias puukerrostalo, joka on toiminut ennen vaivaistalona. Tällä samalla tilalla, kivenheiton päässä Leppäkankaiden maneesilta, asui vuosina 1823-1825 Johan Ludvig Runeberg, joka hankki nuorena miehenä elantonsa talon kotiopettajana.Tänään käydään valokuvien takia vähän vaan kääntymässä ulkona, mutta normi treenilenkit ovat sellaisia, että hevoselle tulee hiki."Sama periaate kuin jos valmennettaisiin ravihevosta", Risto sanoo. "Näitä raskaampia kärryjä se joutuu ihan oikeesti vetämään ja hiittikärryjen kanssa taas treenataan liikettä." "Ja sitten on vielä umpihanki!" Vilma lisää. Kansalliset kisatVilma Leppäkangasta harmittaa se, että 110-luokkia ei suomenhevosille viime vuonna ollut montaakaan. Tämä itse asiassa oli syy, että eteen tuli lajinvaihto. "Niitä kisoja vielä oli niin vähänkin, että ethän sä nyt sellasen takia kilpahevosta viitsi edes treenata."Onneksi Paletin Liekki on rotunsa tyypillinen edustaja ja siitä on kaikenlaiseen käyttöön. Ei niin, etteikö sitä kaikenlaista muuta olisi jo tehtykin. Ori voitti tänä vuonna suomenhevosten kenttämestaruuden heinäkuussa Iisalmessa, ja heti keväällä-alkukesästä kaksi metrin kansallista esteluokkaa. Elokuussa se oli neljäs suomenhevosten estemestaruuksissa. Siinä välissä se kävi voittamassa elämänsä ensimmäiset valjakkokisat niin ikään Ypäjällä. Ne olivat myös kuskin ensimmäiset valjakkokilpailut, siis millään tavalla, sillä Leppäkangas ei ollut ollut valjakkokisoissa koskaan edes katsojana. Kausi 2025 päättyi neljänteen sijaan ponien vaikealla tasolla käydyissä valjakkoSM:issä syyskuussa.Valjakko iski niin tajuntaan, että tulevana vuonna se tulee olemaan pääroolissa. Keväällä autiolta vaikuttanutta kisakalenteria selatessa saatu "hei mutta täällä olisi tämmöstä" -idea alkoi nopeasti tuntua toteuttamisen arvoiselta, eikä se ollut edes kovin vaikeaa. "Katsottiin Youtubesta videoita, että miten niissä valjakkokisoissa mennään."Leppäkankaita miellyttää tässä lajissa se, että eteneminen on nopeaa ja suoraviivaista. Ja sitä se todellakin on, kun ottaa huomioon, että viime kesänä aloitettiin nollasta, mutta vielä saman kauden aikana osallistuttiin PM-kisoihinkin."No, kyllä me hypätään ja mennään kenttää mielen virkistykseksi ensi vuonnakin, mutta valjakko on se pääjuttu", Vilma Leppäkangas täsmentää. . Muutama kierros maneesissa, jossa on keskellä rykelmä esteitä, puomit kannattimillaan. Perässä nitisevät, natisevat ja kolisevat vaunut. Paletin Liekille ei laiteta korviin pumpuleita, koska ei niitä sitten kuitenkaan kisoissa saisi käyttää. Parempi tottua olemaan, Ja tottuuhan se, hevonen. "Ääniherkkä hevonen ei tähän lajiin sovi, sen verran kovaa rominaa ja pauketta vaunut jossain maratonillakin kyllä pitää", Risto tuumaa. Valjakkovaunut eivät ole aisojen avulla kiinni valjaissa, vaan vetoliinan kautta. Aisat ovat irrallaan lenkeissä. Kielisidettä ei ole myöskään, sillä sekään ei lajisäännöissä ole sallittu. Sen sijaan oriilla on kokolaput. Niiden tavataan ajatella saavan aikaiseksi eteenpäinpyrkimystä, mutta siitä Leppäkangas sanoo, että jos näin on, niin hyvä vaan. Vauhti ei häntä hirvitä. Laput ovat siksi, että tässä tapauksessa niiden vaikutus on enemmänkin rauhoittava. On parempi, että hevonen katsoo eteensä eikä tiiraile ihmistä kuskinpukilla.Vaikka Liekki on todella pieni hevonen, se etenee maastossa niin liukkaasti, että muut jäävät taakse. Pienikokoisena se on vielä ketterä kääntymäänkin. Ainoa ongelma, jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa, muodostuu siitä, että kuski ja hevonen ovat niin samalla aaltopituudella, että kuskin puolittaisetkin ajatukset toteutetaan sekunnin murto-osassa."Mun täytyy oikeesti varoa mitä mä siellä kuskinpukilla mietin, koska Liekki lukee mun ajatukset", Vilma nauraa. Hänellä on vauhti verissä itselläänkin, mikä aiheuttaa sen, että koulukoe on se vaikein."Mä olen monta kertaa miettinyt, että miten nuo kaksi saisi tekemään koulusuorituksen hidastettuna", Risto naurahtaa. Jyväskylän korkeudella ei juuri valjakkovalmentajia ole, joten paljon joutuu tekemään yksin. Hyvä esimerkki on viime kesältä, kun Leppäkangas alkoi lopulta ihmetellä miksi hän sai kouluradalla pysähdyksestä aina pisteen vähemmän kuin muut. Kunnes ymmärsi, että kirjaimen kohdalle pysäytetään hevonen, eikä kuski. Tämä ei ollut käynyt Youtuben tutorialeissa ilmi, eikä ollut tullut puheeksikaan. Toisaalta isä muistuttaa, että pitkän linjan valjakkokuskit ovat antaneet myös kredittiä kehittymisestä lajissa."Toiset tikkaa 15 vuotta lajissa eikä sittenkään vielä pääse samalle tasolle", hän huomauttaa. . Ei erityisen kallis lajiSenkin isä sanoo, että vaikka laji on kalliin maineessa, ei se sitä loppujen lopuksi ole. Se johtuu ihan siitä, että kisoja ei vain ole. Mukana menossa pysyy vähän vähemmälläkin kiertämisellä. "Ja en mä tiedä, lopen viimein molemmat vaunut kun ostettiin käytettynä, niin mulla on samanhintaiset satulat", Vilma myöntää.Tietty kisoihin meneminen on sitten asia erikseen, kun kyytiin on mahdutettavat hevosen lisäksi vielä kahdet vaunut. Lisäksi tarvitaan runsaasti apukäsiä. Vilma Leppäkangas on pärjännyt kisoissa jopa yksin, mutta valjakkomittelöissä mukaan tarvitaan kokonainen seurue. Senkin takia, että koska osallistujia on kisoissa niin vähän, aina on "oma vuoro". "Sähän et saa sääntöjen mukaan edes poistua sieltä vaunuista, vaikka jotain varustetta korjaamaan."Hän kertoo, että kun hän viime keväänä jostain sai päähänsä, että voishan tota valjakkoakin kokeilla, hänellä ei ollut oikeastaan hajuakaan mitä lajissa tehdään ja mitä esimerkiksi kilpailusuoritukseen kuuluu."Siinä sain täyden tuen Sindan Heidiltä, joka sanoi, että ei mitään, sinne vaan ja hän tulee groomina auttamaan. Heidihän oli yrittänyt mua yllyttää jo vuosia sitten, mutta en mä silloin vielä innostunut ajatuksesta."Siirtymä oli ihmeen helppo. "Suomenhevoset on helppoja", sanoo Risto ja tytär nyökyttelee vieressä."Ja Simonsenin Ben onneksi aina välillä tulee tännekin asti", Vilma sanoo.Vaikka Paletin Liekki on nopea ja sähäkkä, Riston mielestä jopa ADHD, se on suomenhevosena keskivertopuoliveriseen verrattuna kuitenkin loivaliikkeinen, ei sillä tavalla reaktiivinen, että varoa pitäisi, he tuumaavat. Se antaa paljon anteeksi. Ruokahalu kasvaa syödessä. Hevosten luokassakin olisi kiva kilpailla. Kimmo Kinnuselta aikoinaan ostettu esteruuna Jereciano (Cassiano - Stanford) on mennyt esteitä 140-tasolle asti, mutta saa kokeilla valjakkouraa myös. Maajoukkuekatsastuksissa se lokakuussa oli jo mukana. "Nuorena sitä ei olisi voinut kuvitellakaan laittavansa vaunujen eteen," Vilma naurahtaa ja viittaa siihen, että Liekille riitti se, että se vain valjastettiin ja lähdettiin ajelemaan. . Hollannista uusi hevonen?Leppäkangas lähtee Sari Asikaisen kanssa alkuvuodesta katsomaan KWPN-oripäiviä paikan päälle. Haaveena olisi löytää uusi valjakkohevonen sieltä, joku sopiva tuigpaard-ori, ehkä gelderlander. Sellainen hollantilainen hypnoottinen katseenvangitsija, jossa on liikettä ja ulottuvuutta joka suuntaan. Tiedossa on, että myös luonne on haastavan maineessa, sillä vaikka nämä hevoset ovat kylläkin kilttejä, ne ovat niin reaktiivisia ja samanaikaisesti niin notkeita, nopeita ja voimakkaita, että eivät todellakaan ole ihan joka käsiin. Leppäkankaita ajatus tuigpaardista, jonka kanssa täytyy ihmisenkin jo vähän tsempata, tietenkin vain kiehtoo. "Joo. Sellanen vähän tulisempi", Risto sanoo haaveílevalla äänellä. Puhutaan hevosen presenssistä, mietitään mitä se on, ja todetaan, että Paletin Liekillä on presenssi. Se ottaa heti tilansa, paikassa kuin paikassa. Kaikki hevoset eivät sitä tee. "Mitä enemmän näitä näkee, sitä selkeempi se on, että joissakin on sitä jotakin, ja toisissa taas ei. Ja jotenkin sen vaan heti huomaa, mutta mistä, sitä en tiedä", Risto ajattelee ääneen. "Ehkä silmistä, niin kuin vanha kansa sanoo. Siitä, miten se on läsnä tilanteessa ja tarkkailee ympäristöään. Ja niin se on, että niiden 70-80 -vuotiaiden hevosmiesten arviota mä ainakin arvostan", hän jatkaa. "En niinkään niiden, joille se, että hevosen saa menemään kuljetuskoppiin, ei ole tavallinen perusasia vaan jonkinlainen saavutus.". Paletin Liekki on pienhevoskasvatuksen tulosNiin tai näin, kun Paletin Liekki 2-vuotiaana tuli tähän taloon, se antoi heti vau-efektin."Ja mä en silloin ollut kyllä vielä yhtään suomenhevosihminen", Vilma tunnustaa. Paletin Liekki (Friisin Paletti - Ritarin Ruusu, A.T. Musta-Ritari) on ollut niin paljon esillä, että on suorastaan yllättävää huomata, että se kääntyy vasta 11-vuotiaaksi. Paletti on isänsä Friisin Paletin (Ukkosen Poika – Korven Siluetti, Varjo-Luonnos) ensimmäinen jalostusarvosteltava orijälkeläinen, pikkuponin mitoissa oleva hädin tuskin 140-senttinen pienhevonen, ja vieläpä pienhevonen useammassa polvessa, oikea suomalaisen pienhevosjalostustyön tulos.Paletin Liekin omistaa Assi Kantalainen, joka osti sen vuoden ikäisenä varsana. Hän asuu tällä hetkellä melko kaukana hevosestaan, Kotkassa.Ori on ollut Leppäkankailla kaksivuotiaasta. Yhteistyö toimii täydellisesti. "Assi antaa hyvin vapaat kädet", Risto kiittelee. Kasvattaja on Sanna Kallio. Hän on aiemmassa haastattelussa kertonut, että geneettinen monimuotoisuus oli yksi syy siihen, että hän kävi aikoinaan hakemassa emätamman Anne Friisin tilalta. Samassa yhteydessä se astutettiin talon omalla jalostusoriilla. "Toki siinä vaikutti varmaan sekin, että minun isäni Reino Remeksen kasvatti Pinkikin on sen isän emälinjalla. Pinki astutettiin vuonna 1991 Anu Ilvosen Jessimolla, josta syntyi A.T. Pikku-Nikko, joka siis on Liekin suvussa”, Kallio on taustoittanut.Oriilla on 13 jälkeläistä Hippoksen tietokannassa ja niistä kolme on etunimellä Liekin. Ne ovat Leppäkankaiden kasvatusta. . Omaa kasvatustaLeppäkankaat kasvattavat von K -nimisiä hevosia, estesukuisia FWB:eitä ja suomenhevosia, suurimmaksi osaksi Paletin Liekin jälkeläisiä. "Välillä pitää myydäkin. Cardentino K (Clintissimo - Cardento) meni Karhapään Akille, joka sitä nyt laittelee, ties vaikka veisi sen nuorten hevosten kenttäMM:iin. Olin sitä vähän itselle isojen luokkien hyppääjäksi ajatellut, mutta hyvä että meni ammattilaiselle, joka vie sitä eteenpäin. Me ei voida olla montaa kuukautta Keski-Euroopassa jotain kenttäkisoja kilpailemassa.""Kyllä niitä täällä vielä riittää: neljä vuotiasta, kaksi 2-vuotiasta ja yksi 3-vuotias."

Vuosi 2025: Paletin Liekki on kaikki käy -hevonen

Aiheeseen liittyvää