Poikkeuksellisella kouluori Kulta-ahon Kasimirilla on luontainen kyky koota

Se tiedetään jo nyt, oriin ollessa 10, että se on poikkeusyksilö. Kasimirin erityisyys on jotain sellaista, mikä näkyy parhaiten, kun osaa jo vähän katsoa hevosen liikettä. Se ei ole valtavan suurilinjainen uljas liinakko, joka kääntää jokaisen pään, mutta siitä huolimatta se erottuu.Sen liikkumisen erikoisluonteisuus välittyy maallikollekin, sillä se on pehmeyttä, sujuvuutta ja helppoutta, mitä ihmissilmä rakastaa.Heidi Aallon omistama Kasimir tuli suomenhevosilla koulua ratsastavan väen tietoisuuteen vuonna 2016, kun se oli Kasvattajakilpailun kolmonen selässään Minttu Liuko. Sitä ennen se oli kyllä napannut Laatuarvosteluissa hyviä pisteitä, mutta myös ollut epätasainen: jännittänyt vuoroin askellajeissa, vuoroin hypyissä.7-vuotiskeväällä 2017 Kasimir esiintyi suomenhevosten oripäivillä Ypäjällä. Se palkittiin toisella palkinnolla ja se oli näyttelyn paras ori. Oleellisin on kirjoitettu jalostusarvosteluun peräti kolmeen kertaan: luontainen kyky koota.Se oli hyvä alku, mutta historia on opettanut, että yksikään hevonen ei ole päässyt mestaruusmitaleille pelkillä luontaisilla kyvyillään. Siksi Kulta-ahon Kasimirin tie tähtiin syntyi silloin, kun Anna Kärkkäinen koeratsasti Kasimirin Ypäjällä. Hän oli nähnyt oriin ennenkin, mutta koeratsastuksessa hän vaikuttui.”Olin ajatellut, että se on poikkeusyksilö, ja se mielikuva vahvistui. Vaikka se oli siinä tilanteessa jännittynyt, se kokoamiskyky ja herkkyys oli poikkeuksellinen”, Kärkkäinen sanoo.Ei hän tietenkään siinä juuri 7-vuotiaaksi kääntynyttä suomenhevosta kokeillessaan piaffia yrittänyt, mutta pari baby-stepsiä sieltä oli tuloillaan, kun Kasimir hämmästeli uutta ratsastajaa.”Kasimir ei ole koskaan etupainoinen, ja sen takajalat ovat aina aktiiviset. Se kantaa aina itsensä, eikä sen kanssa mikään liike ole raskaan tuntuinen”, Kärkkäinen kiittää. Hän ei ole tarkemmin analysoinut, mistä oriin keveys ja toimivuus biomekaanisesti tulevat, mutta yhtä tärkeää kuin takajalat on myös hevosen pää. Kasimir on aina aktiivinen, yritteliäs ja kevyt.Mutta ei yksinkertainen.”On helpompaa ajaa autolla, jossa on kolme vaihdetta, kuin että niitä olisi 18”, Kärkkäinen vertaa.SM:iinPian oripäivien jälkeen Heidi Aalto pyysi Kärkkäistä ratsastamaan oria. Aluksi treeniä tehtiin Seinäjoella kerran kuussa, mutta keväällä 2018 ori muutti Kärkkäiselle. Edistys oli nopeaa, ja yhteistyö johti SM-kilpailuissa hopeamitaliin Silvolan Hemmingin jälkeen.Viime kesänä ori astui ensimmäisen kautensa, ja se saikin 27 tammaa. Loppukausi oli tarkoitus treenata, mutta Kärkkäinen loukkaantui, ja kausi jäi yhden viikonlopun, kolmen startin ja kahden voiton mittaiseksi. Tänä vuonna ori tuli jo vuoden vaihteessa Kärkkäiselle, mahdollisesti jäädäkseen. Ajatus on, että nyt tehdään rauhassa hyvä pohja, josta ponnistaa jopa sinne, missä suomenhevonen ei ole vielä käynyt. Se vaatii hyvän kunnon ja aivan oikean tavan liikkua ja vastata apuihin.”Tänä vuonna tavoitteena ovat mestaruudet ja vaativan tason sarja, jos vaihdoista tulee ratavalmiit”, Kärkkäinen kertoo.Mutta sen on tarkoitus olla vasta alku.”Kohti GP:tä, niin kuin aina sanotaan. Mutta Kasimirin kanssa se ei ole vitsi”, Kärkkäinen sanoo.Hän paljastaa, että on ottanut Kasimirin ratsastettavaksi ilman ratsutuspalkkiota, vaikka ammattiratsastajat eivät juuri koskaan voi toimia niin.”Se kertoo, miten paljon siitä tykkään, ja miten paljon siihen uskon”, Kärkkäinen kuittaa.Vaikeita asioita ei ole vielä tosissaan harjoiteltu.”Mutta piaffi on sille älyttömän luontevaa, enkä usko, että passagekaan tulee olemaan ongelma. Ja piruettilaukkaan kokoaminen on sille älyttömän helppoa, eikä siitä tarvitse sitten kuin kääntää”, hän luottaa.Kärkkäinen kertoo, että Kasimirin ratsastuksessa hän ei tee mitään asiaa siksi, että kyseessä on suomenhevonen. Sitä ratsastetaan kuin hyvää puoliveristä.”Mutta teen paljon jumppaa edessä ja alhaalla saadakseni selän ylös. Muuten se on liian ylhäällä kaulan kanssa.”. Irina Kokon kasvattiKasimir on kahden osaavan kasvattajan työn tulos. Sen viralliset kasvattajat ovat emän omistajat Johanna ja Jaakko Elonheimo Urjalasta, mutta varsinaisesti se on nimensä mukaisesti Irina Kokon Kulta-ahon kasvatti.Kokko löysi Kasimirin emän Elon Loitsun, kun hän etsi suomenhevosoria kilpailu- ja jalostuskäyttöön. Hän kävi Elonheimoilla katsomassa oria Elon Mahti, mutta ihastui ennemmin sen täyssisareen, nuoreen tammaan. Elon Loitsu ei ollut myytävänä, mutta hän sai sen siitosliisinkiin.”Se oli ryhdikäs ja hyvin liikkuva tamma, jonka suku oli miellyttävä”, Kokko perustelee.Oriehdokkaita oli useita, mutta lopulta hän valitsi Säkkärän Sällin sen perusteella, millainen se oli selästä.”Säkkärän Sällin selässä parhaiten tajusi, mikä teki siitä erilaisen”, Kokko sanoo.Elon Loitsu ei tiinehtynyt kolmivuotiaana, mutta Elonheimot antoivat yrittää vielä toisenkin kerran. Vuonna 2010 Kasimir syntyi laitumelle, vähän salaa, mutta reippaana ja terveenä.”Jousto siinä oli heti, mutta se oli pitkään pörrökarvainen, hassu pampula. Jo vuotiaana tuomarit antoivat sille ravista 9 ja kuulin heidän miettivän, voidaanko antaa kymppi”, Kokko muistelee.Ratsastaa se oli alusta pitäen erityinen.”Muistan, kun laukkasin sillä ensimmäisen kerran ja siirtääkseni sen raviin istuin tiiviimmin. Silloin Kassu kokosi laukkaa. Se oli aivan eri kaliiperia kuin muut suomenhevoset, joiden kohdalla ensimmäisissä laukoissa ennemmin miettii sitä, että kaadutaanko tuonne kaarteeseen”, Kokko hymyilee.Itselle Kasimir tehtiin, mutta ori jäi Kokolle itselleen vähän pieneksi. Kun se oli kääntynyt 5-vuotiaaksi, hän vastasi myyntisuomenhevosia kyselleille Heidi Aallolle ja Minttu Liukolle, että yksi saattaa olla vielä myynnissä, mutta se on kyllä sitten tosi kallis.Hän lähetti nähtäväksi vanhan videon kolmen kuukauden vanhasta Kasimirista. Se sai Aallon ajamaan Vaasasta Saloon katsomaan suomenhevosta, joka esitettiin ilman kenkiä lumisella pellolla. Kauppa tehtiin.”Hevoskasvattajan tavoitteena pitää olla, että hevosia myydään, eikä kaikkia pidetä itselle. Enkä mä ole tätä kauppaa koskaan katunut. On ollut tosi kiva seurata, mitä tapahtuu, kun hevonen pääsee oikeille omistajille”, Kokko sanoo.Hän näkee Kasimirin päivitettynä versiona isästään.”Mutta jousi on tullut emältä. Siinä emässä oli aika paljon Lorentsoa”, Kokko sanoo.Elon LoitsuMartta Elonheimo taas näkee Kasimirissa elämänsä rakkaimman ja tärkeimmän hevosen Elon Loitsun. Siitä puhuminen tekee vielä hyvin kipeää, sillä tamma kuoli äkillisesti, ilman näkyvää syytä tarhaan.Kasimirin emänemänemä, kaunis liinaharja Hämyn-Heli tuli Elonheimojen vanhemmille seura- ja harrastehevoseksi vuonna 1988. Se oli kaikki käy -tyyppinen hevonen, jolla päätettiin alkaa teettää varsoja.”Ajateltiin, että kun se on Luonnoksesta, aletaan kasvattaa ravivarsoja ja myydään niitä voitolla”, Martta Elonheimo naurahtaa.Ihan niin se ei mennyt, mutta ratsuissa on onnistuttu. Muut Hämyn-Helin neljä varsaa on myyty, mutta Helin Tuisku moninkertaisesta koulumestarioriista Nysteristä jätettiin kotiin. Se oli kaunis, iso, kiltti ja hyväluonteinen, joka oli erittäin lahjakas esteillä.”Parhaiten se muistetaan siitä, että se voitti yhtenä vuonna este-SM:issä 120-luokan”, Elonheimo kertoo. Ensimmäinen varsa piti teettää Kelmistä.”Äiti oli ollut aikanaan Ypäjällä ja hoitanut Kelmin emää Saparoa. Se oli kuuma ja luonteikas tamma, joka teki vaikutuksen. Kelmi ei kuitenkaan ollutkaan enää käytössä, kun tamma oli jo Ypäjällä, joten piti valita Lorentsosta ja Jaimesta. Valitsimme Lorentson, koska se oli isompi ja sillä oli estenäyttöjä”, Elonheimo kertoo.Helin Tuisku sai kaikkiaan neljä varsaa: kaksi Lorentsosta ja yhdet Ponuveikosta ja R.T. Kajauksesta. Ponuveikkolainen Elon Oikku oli Martta Elonheimon kanssa viime syksynä esteiden Kasvattajakilpailun kakkonen, ja sen kanssa suunnataan ajan kanssa estemestaruuksiin.Elon Loitsu syntyi Martan hevoseksi, kun hän oli 16-vuotias.”Loitsu oli mun elämän hevonen, jonka koulutin itse varsasta. Se oli lahjakas, kiltti, hyväliikkeinen, ryhdikäs, herkkä ja temperamenttinen. Kolmivuotiaana se sai 9 ravista”, hän kuvaa.Vuonna 2015 tamma hyppäsi jo estemestaruuksissa, mutta vuonna 2016 se astui kuoppaan ja rikkoi hankositeensä. Vuotta myöhemmin se yllättäen menehtyi vain 12-vuotiaana.”Ihanaa on, että Loitsusta ehti tulla se yksi varsa, Kassu. Minä näen, että Loitsusta tuli siihen kuumuutta, herkkyyttä, energisyyttä ja kokoamiskykyä”, Elonheimo miettii.Hän kertoo, että kotitalliin on ostettu linkkeriläinen tamma Kasimiria varten.”Ja tänä keväänä meillä syntyy Kassun varsa, ensimmäinen neljännen polven kasvatti”, hän kertoo.HiekkaongelmiaKasimir on yhdistänyt paljon ihmisiä. Sen omistajasta Heidi Aallosta oli tullut suomenhevosihminen, kun hän näki pilvenpoikalaisen Pilven Lennon, ihastui siihen ja onnistui ostamaan sen itselleen. Kun hän etsi sille seuraajaa, löytyi Kasimir.”Se oli tosi ryhdikäs, liikkui kivasti ja erottui muiden joukosta. Vaikka sillä ei oltu menty hetkeen, se oli kiltti, kevyt ja herkkä”, Aalto muistelee.Kyllähän se mestaruuksiin oli ajateltu. Kasimir oli aina kiltti, toimiva ja ahkera. Oria laiteltiin yhdessä Minttu Liukon kanssa, joka esitti oriin muun muassa Kasvattajakilpailuissa. Siellä se oli kolmas vaikealla valmistelulla: vastalaukat alkoivat onnistua vasta aivan juuri ennen kilpailua. Syynä olivat hiekan aiheuttamat vatsaongelmat.”Kassusta tuli 6-vuotiskauden alussa hieman haluton ja se alkoi luimia. Hiekka saatiin pois, mutta kun sille laitettiin koppa estämään hiekansyöntiä, se sai vatsahaavan. Hiekkaa se kaivoi laitumeltakin. Lopulta se tuli hyväksi, kun teimme sille haketarhan”, Aalto kertoo.Tarkoitus oli kilpailla oriilla itse, mutta yhteistyö Kärkkäisen kanssa avasi uuden maailman. Oriin hienous tuli pintaan heti, mutta silti ensimmäinen mestaruusmitali tuli yllätyksenä, Aalto kertoo.Astumiseen lähdettiin tammanomistajien monista toiveista. Kasimir ei ole lainkaan karjas, mutta pukille se oppi hyppäämään vaivatta. Se tosin opittiin syksyllä, että Kärkkäinen ei saa olla paikalla, jotta kuuliainen ori ymmärtää ottaa siementämisen asiakseen. Tänä vuonna Kasimir ei astu, ja ajatus on lähteä kirkastamaan mitalia. Jos unelmat toteutuvat, mestaruuskulta on kuitenkin vain välietappi. Kärkkäinen uskoo, että Kasimirilla voi ihan pärjätä ainakin pikkukierrostasolla.Omistaja seuraa kehitystä ihastuneena. ”Olisihan se kiva, jos Kasimir nyt pääsisi niin pitkälle, kuin rahkeet riittää. Jos se olisi minulla täällä kotona, se menisi vain haaskuun. Nyt ohjat on Annalla”, Aalto lupaa. .Kulta-ahon Kasimirs. 2010Om. Heidi Aalto, kasvattaja Elonheimo Jaakko & JohannaKasvattajakilpailun 3. ratsastajana Minttu Liuko, koulumestaruushopeaa 2018 ratsastajana Anna KärkkäinenI-palkinnon ori, ensimmäinen ikäluokka syntyy tänä keväänä.Kasvattaminen mietityttää Irina Kokkoa: "Kuin tauti"Kun Irina Kokko laittoi yritystään pystyyn, suunnitelmissa mukaan tulopuolelle oli laskettu kasvatuksen tuotot.Siihen aikaan EU-tuillakin oli jonkinlaista merkitystä. Nyt kasvatteja on syntynyt 28, mutta nykyään Kokko laskee kasvatuksen harrastukseksi.”Mutta jonkunhan sitäkin on tehtävä”, hän hymyilee.Kokko luopui oriaseman pitämisestä muutama vuosi sitten, muta silti myös oreja riittää. Viime vuonna Kulta-ahoon muutti esteori Gigolo van Paemel. Se sai kaikkiaan 21 tammaa, ja Kokko astutti sillä 5 omaa tammaansa.Kouluratsastuksen suomenhevoskomeetta Kulta-ahon Kasimir on Kokon kasvatti, jonka hän myi 5-vuotiaana. Sen isä Säkärän Sälli on ollut Kokolla ratsastettavana, ja se asuu hänen tallillaan. Sekä Gigolo että Säkkärän Sälli kävivät hyppäämässä Kylämäessä matkustaen yhtä aikaa samassa hevosautossa.Yhtään suomenhevostammaa Kokko ei kuitenkaan viime kesänä astuttanut. Hän toteaa, että suomenhevosten kasvattamista, kouluttamista ja myymistä on aika mahdoton perustella taloudellisesti.”Hyvästä 5-vuotiaasta puoliverisestä voi hyvällä tuurilla saada sen 50 000. Suomenhevosesta sitä ei saa ikinä”, Kokko huomauttaa.Suomenhevosten kohdalla kulut ovat pitkälti samoja, mutta hinnat pysähtyvät huipuiltakin ajoissa ennen 30 000 euroa.”Mutta jos jonkun suokin vielä teen, niin se on sitten isinä Säkkärän Sälli tai Kulta-ahon Kasimir”, Kokko vähän peruuttelee.Kasvatuksen työläimmän puolen Kokko koki viime kesänä, kun hänen tammansa synnytti kaksoisvarsat. Tamma kuoli ja isompi varsa kuoli, mutta pienempi varsa, Gold Meadow’s ItzyBitzy eli Mini, jäi eloon. Sitä kokeiltiin kahdelle keinotammalle, joista jälkimmäinen lopulta hyväksyi sen. Pari oli yli viikon klinikalla, kun tamma meinasi kuolla kohtutulehdukseen. Kokon varsan kuluksi tuli kesältä noin 7000 euroa, keinotamman kulut nousivat samaan.”Toivon, että tällaista ei ihan heti tapahdu toista. Kyllä se oli aika rankkaa, enkä päässyt paljoa kilpailemaankaan. Ja varsan jos joskus myy, siitä ei varmasti pääse plussan puolelle”, Kokko hymähtää.Vaivoista ja vastoinkäymisistä huolimatta kasvatus ja kaikkein eniten nimenomaan kasvattien ratsastaminen kiehtoo.”Mä aina päätän, että lopetan kasvattamisen, mutta se on kuin tauti, kuin sairaus. Ja toisaalta, kun pääsee ensimmäistä kertaa oman kasvatin selkään tai menee sen kanssa ensimmäisiin kisoihin, se on sen kaiken arvoista. Kun tulin omalla kasvatilla ensimmäiseltä 130-radalta, kyllä mä olin tippa linssissä”, Kokko kertoo.

Poikkeuksellisella kouluori Kulta-ahon Kasimirilla on luontainen kyky koota

Aiheeseen liittyvää