Ponikokoinen voittajaori

Ensin se valittiin oripäivien voittajaoriiksi, sen jälkeen oli vuorossa kuusivuotiaiden kasvattajakilpailun voitto, joka oli tähänastisen elämän päätavoite numero yksi. Suomenhevosten kenttä- ja estemestaruuksiinkin se olisi osallistunut, jos olisi sääntöjen puitteissa päässyt. Mutta kuusivuotiaat ovat siihen kisaan liian nuoria ja mestaruusstartti siirtyi ensi vuoteen. Tai siis mestaruusstartit, monikossa, sillä ensi vuonna on ohjelmassa sekä suomenhevosten este- että kenttämestaruudet.Koulumestaruuskin tulee, mutta sen aika on vähän myöhemmin. Samoin ohjelmaan kävisi hyvin myös suomenhevosten neljäs mestaruuslaji valjakkoajo. Tämän ohella se hyppää ensi kesänäkin myös pienhevosten vähän matalampia esteitä nuoren hoitajansa Sandra Tiaisen kanssa.”Saa vähän humputella helpompia asioita Sandran kanssa. Minä en kehtaa niin pieniä esteitä hypätä enää tämänikäisellä hevosella”, ratsastaja Vilma Leppäkangas toteaa. Huhtikuun oripäivillä Paletista tosiaan tykättiin. Tammoja se ei kuitenkaan ensimmäisenä jalostusorivuonnaan saanut kuin kolme.”Erittäin hyvät tyypit”, totesi tuomaristo, ja antoi sille tyypistä yhdeksikön ja kaikkiaan 40 rakennepistettä.Luonne todettiin vilkkaaksi ja toimivaksi, joskin hevonen hieman levottomaksi ja malttamattomaksi, vaikka tuomariston havaintojen mukaan yrittääkin olla kuuliainen. Tämä on myös se syy, miksi koulumestaruuksien kanssa odotellaan vielä. Odotetaan, että ikä tasoittaa hieman intoa.”Sehän tekee jo vaativan asiat. Puhtaat, hienot vaihdot, takaosan käännökset, avot ja sulut. Mutta luonne kun on tuollainen eloisa, ei aina maltti riitä ihan koko kouluohjelman läpivientiin. Se kuumenee vielä aika lailla, kenttähevosen luonne”, Leppäkangas kertoo.Hän toteaa oriin olevan mahtava luonne. Positiivinen päästä varpaisiin.Leppäkangas on huomannut, että tämä hevonen on yksinkertaisesti aina iloinen ja hyväntuulinen.”Se on niitä hevosia, jotka rakastaa lähteä töihin. Se juoksee aina tarhan portille sua vastaan, ja kun mä sitä tossa tallin käytävällä laitan valmiiksi, se on sen näkönen, että laita vaan ne kaikki vehkeet päälle, mä oon tässä ihan hiljaa, että saat tehdyksi, ja kohta me mennään!”.Paletti on isänsä Friisin Paletin (Ukkosen Poika – Korven Siluetti, Varjo-Luonnos) ensimmäinen jalostusarvosteltava orijälkeläinen, pikkuponin mitoissa oleva hädin tuskin 140-senttinen pienhevonen, ja vieläpä pienhevonen useammassa polvessa, oikea suomalaisen pienhevosjalostustyön tulos.Kokonaissukusiitosprosentti 3,78 ja viiden sukupolven perusteella 0,39, ovat piensuunnankin suomenhevosilla matalia. Sukukatokerroin 95,20 kertoo yksilötasolla korkeasta geneettisen monimuotoisuuden tasosta. Kaikki nämä ovat positiivisia asioita.Edellämainitut seikat olivat kriteerejä kasvattaja Sanna Remeksellä, nykyiseltä nimeltään Kalliolla, joka kävi hakemassa tamman Anne Friisin tilalta. Samassa yhteydessä se astutettiin talon omalla jalostusoriilla. Kallio kertoo saaneensa Friisistä paljon neuvoja pienhevoskasvatukseen.”Pidän tärkeänä geneettistä monimuotoisuutta. Ja toki siinä vaikutti varmaan sekin, että minun isäni Reino Remeksen kasvatti Pinkikin on sen isän emälinjalla. Pinki astutettiin vuonna 1991 Anu Ilvosen Jessimolla, josta syntyi A.T. Pikku-Nikko, joka siis on Liekin suvussa.”Reino Remes oli kiuruveteläinen ravimies, joka tunnettiin muun muassa siitosoriistaan Harkosta.Tytär alkoi pitää pienimuotoista hevoskasvatustoimintaa, joka ei tosin kestänyt kovin montaa vuotta. Kallio kasvatti lämminveriratsuja ja suomenhevosista pienhevoset kiinnostivat erityisesti. Kantatammaa etsiessä löytyi Ritarin Ruusu (A.T. Musta Ritari – Tulilemmikki, Liptus), ihan netistä, ja kiinnosti suvultaan.Emä Ritarin Ruusua ei jalostusarvosteltu, mutta sillä on neljä jälkeläistä, joista yksi tosin on kuollut varsana jo. Emänisä A.T. Musta-Ritari (V.P. Jehu – A.T. Nikkoliina, A.T. Pikku-Nikko) on palkittu jalostusarvostelussa pienhevossuunnalla II palkinnolla.Tästä yhdistelmästä syntyi läsipää sukkajalka varsa.”Muistan yhä, kun Liekki tuonne pellolle syntyi, ja me se kottikärryllä haettiin sieltä talliin”, hän sanoo. ”Kaunis se oli heti syntymässään, ja aivan hirveän rohkea varsa. Äitinsä oli pomotyyppi ja samanlainen tuli pojastakin.”Myyntiinhän se meni, sillä Kallio huomasi melko pian, että hevoskasvatuksella ei elä, eikä sitä oikein voi kustannuksien takia tehdäkään, vaikkei edes haaveilisi tulosta. Tällä hetkellä kasvatus on ajettu täysin alas.”Mutta saa nähdä, jos sitä vaikka 15 vuoden kuluttua innostuisi uudelleen. Ei kuitenkaan enää vanhassa kotitalossa, sillä ne pellot on annettu jo pois. Se on kiva, että isä ehti sen varsan nähdä ja hyväksi todeta.”Kallio laittoi myynti-ilmoituksen.”Assi tuli sitä piekkarivarsaa sitten katsomaan ja ihan samantien ihastui. Olin tosi hyvillään siitä, että sai hyvän kodin, mahdollisuuden ja saa olla oriina”, hän sanoo. Liekki asuu Saarijärvellä Juuri tällä hetkellä Liekki viettää vähän kevyempää aikaa ratsastajansa Vilma Leppäkankaan tallilla Saarijärvellä. Se on paljon ulkona, kuten kaikki tallin hevoset. Lyhyttarhavuorolaiset ovat ulkona kuusi-seitsemän tuntia ja pitkää vuoroa tekevät aamusta iltaan ja syövätkin ulkona. Liekki kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Leppäkangas pitää mielellään kuitenkin yöt sisällä etenkin talvella, jotta hevoset juovat riittävästi.Liekki olikin juuri oikosenaan tarhassaan päiväunilla ja Leppäkangas kävi nappaisemassa siitä kuvan.Rehustus on perinteistä.”Racingia annetaan, mutta ei meidän hevoset syö sitä puoliakaan siitä, mitä pussin kyljessä neuvotaan. Perusheinä on se tärkeä”, Leppäkangas sanoo.Liikuttaminen on monipuolista, kuten suomenhevoselle sopii.”Tähän aikaan vuodesta käyn sillä ajamassa ja ratsastamassa sänkkärillä ja tuossa nurmikentällä ja sen sellaista”, Leppäkangas kertoo. ”Meillä on puolentoista kilometrin oma ajolenkki täällä myös. Välillä sillä on ihan pelkkiä tarhapäiviä.”Leppäkangas näkee vaivan ruuvata neljä kappaletta hokkeja joka jalkaan mennessään nurmelle ratsastamaan. Hän pitää sitä tärkeänä, ettei hevoselle tule tunnetta, että se liukastelee.”Siinä ovat kyllä jänteet vaarassa, jos hevosta laukkuuttaa tai hypyttää liian huonolla pidolla. Eikä pelkät kantahokitkaan riitä, sillä hevonen kuitenkin ponnistaa viimeiseksi kavion kärjellä”, hän tuumaa. ”Siinä käy ihmisillä vahinkoja aika usein.”Lokakuussa tulee peruskuntokausi, joka jatkuu siihen asti kun paukkupakkaset tulevat tammi-helmikuussa.”Hankityöskentelyä kun keli sallii. Puolimetrisessä lumessa voi vielä mennä ravia ja laukkaakin, syvemmässä lumessa kävellään vain.””Teknisiä perusjuttuja viedään eteenpäin. Suoruutta ja muuta perusvörkkiä ja sen sellaista.””Se on sitten ihan eri juttu, että kyllä hevosta höntsäilemälläkin voi viedä eteenpäin. Perusasia on se, että ne pysyvät hyvällä mielellä. Se on kaiken a ja o, ihan oikeasti.”. Elämä hymyilee oriille nyt kaikin tavoin, sillä se on noussut tallin pomoksi.”Se mun friisinori Abba oli pitkään ykkönen, mutta kun se ennen koronaa lähti ensin Hollantiin – jonne minunkin piti itse asiassa mennä töihin – ja sen jälkeen myytiin sieltä Jenkkeihin, kun ei sinne Hollantiin koronan takia päässyt menemään, niin pikku hiljaa Liekki huomasi, että se ärsyttävä musta tyyppi onkin kadonnut häiritsemästä ja hän saa olla pomona pomon paikalla.”Leppäkankaan tallia Keski-Suomen ratsastuskeskusta hoitavat hänen vanhempansa.”Minä itse asun miehen kanssa 170 kilometrin päässä tallilta Haapajärvellä, ja ajan sen matkan kyllä työmatkana ihan päivittäin”, hän kertoo. Mies pitää kolmen robotin lypsykarjatilaa Marjoniemen maitoa.” Omistaja 350 kilometrin päässäLiekin omistaja on hoitoalalla työskentelevä Assi Kantalainen. Hän asuu tällä hetkellä 350 kilometrin päässä hevosestaan, ja hyvä niin. Kantalaisella on muuta meneillään. Hän suunnittelee opintojen jatkamista ja on antanut hevosensa suhteen hyvin vapaat kädet Leppäkankaalle.”Se on siellä hyvässä hoidossa ja sillä on paljon parempi siellä. Kyllä mä aika nopeasti hoksasin, että huippuhyvä hevonen kannattaa antaa huippuhyvälle ratsastajalle, silloin voi odottaa sen tulevaisuudeltakin jotakin”, hän kertoo. ”Kilpaileminen kun ei muutenkaan ole mikään oma juttu minulla.””Itselleni ratsuksi mä tosin sen ihan alunperin hommasin, mutta siinä ei kuitenkaan niin mennyt. Omat ratsastelut ovat nyt vaan jääneet aika taka-alalle.”Kantalainen on iloinen etähevosenomistaja, joka käy katsomassa hevostaan sen kilpailussa. Hän iloitsee siitä, että hevonen on Leppäkankaan tallilla hyvin tykätty. Myyntisuunnitelmia ei ole. Samaa sanoo Leppäkangaskin.”Ja jos Assi haluaa sen jonakin päivänä myydä, niin korkeintaan sitten mulle!” hän sanoo.. Paletin Liekki7-vuotiaaksi kääntyvä 140-senttinen pienhevosoriVuoden 2021 kasvattajakilpailun voittaja

Ponikokoinen voittajaori

Aiheeseen liittyvää