Säämies on tämän käsitteen elävä ruumiillistuma. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Hevosurheilun ratsastusosiossa syyskuussa 2020. Ollaan Velaatassa, lähellä Tamperetta. Anne Leinonen letittää Säämiehen harjaa tottuneesti. Ja yhtä tottuneesti ori seisoo tallin käytävällä laitettavana. Leinonen aloittaa niskan takaa. Sormet käyvät nopsaan ja meneeköhän siinä kahta minuuttiakaan, kun metrin mittainen liinaharja on niputettu letille ja palmikolle. Se on pikku pakko, sillä jos harja liehuisi vapaana, se sotkeutuisi omistajansa etukavioiden alle joka kerta, kun ori kumartuu syömään jotakin maasta.Joskus niin käy, vaikka olisi letilläkin. Sellaisia tilanteita tulee. Esimerkiksi astutus on yksi sellainen tilanne. Toinen tilanne on, kun ylitetään maastossa vaikkapa oja, ja hevonen hieman kumartuu katsahtamaan ojaa, ennen kuin harppaa siitä yli.”Hevonen vapaana, harja auki laukkaamassa” -kuva oli toiveissa tähänkin juttuun, mutta ei sellaista voi ottaa. On kyllä kokeiltu, mutta eivät ne oikein ole onnistuneet, kun hevosenomistajaa alkaa jo hirvittää.Ja kun harjaa tässä on monta vuotta kasvatettu, kyllä se harmittaa, kun siitä irtoaa vähänkään isompi tupsu. Tai vaikka pienempikin.”Harja on vähän ohentunut vuosien mittaan. Vähän aikaa meni ennen kuin tajusin, että se hinkkasi toiselta puolen harjaa jouhia irti, kun hamuili karsinan ovella naapurikarsinan hevosta kohti. Loimet hinkkaavat myös”, Leinonen tuumaa.Sitä Leinonen on joskus miettinyt, mahtaako hevonen itse tiedostaa harjansa. Vastausta kysymykseen hän ei ole saanut.Valkoinen harja on kiharalla, mutta ei luonnonkiharalla. Laineet johtuvat letistä.Mistä sukutaulussa tuollaiset jouhet ovat tulleet?”En minä vaan tiedä”, Leinonen vastaa. Ei hän itsekään niin asiaan kiinnittänyt alkuaikoina huomiota, letitti harjan ratsastuksen ajaksi vain siksi, etteivät tuuheat jouhet olisi ratsastajan käsissä, mutta kun muut rupesivat vähitellen huomauttelemaan harjan kasvusta.”Vitsi, että sen harja on taas kasvanut ja sellasta.”Mitään erikoisshampoita Leinonen ei käytä, eikä harjaa paljoa pestäkään.”Showshineä kuluu kyllä runsaasti, etteivät jouhet mene takkuun.”Se harjasta, joka pian on taas runsailla sykeröillä, sillä Säämies osallistuu viikonloppuna vuoden ykköstapahtumaan, suomenhevosten koulumestaruuksiin..Valmennus- ja ratsastuskuviotValmentajana on ollut kouluratsastaja Heidi Huurinainen. Kiitoksen saa myös Noora Aaltonen, joka ratsasti oritta erityisesti silloin, kun Leinonen oli käsileikkauksessa. Aaltonen muutti keskemmälle Eurooppaa, kouluratsastaja Terhi Stegarsin tallille ja Leinonen joutui hankkimaan uuden valmentajan.”Ja hyviä uusia vinkkejä on Heidiltä ratsastukseen saatu.”Leinonen toistaa suomenhevosratsastuksessa usein kuultuja teesejä.”Voimaa nämä tarvitsevat ihan hirveästi jaksaakseen kantaa itsensä oikein”, hän sanoo. ”Vaikka Säämies ihan kivan rakenteinen on, niin onhan sillä puoliveriseen verrattuna melko alhaalta liittyvä kaula. Suomenhevosen etupainoisuus ja kaulan lyhyys vaikuttavat myös”, hän tuumaa.”Jos puoliverinen pystyy 7–8-vuotiaana menemään jo vaativaa, erittäin harva suomenhevonen siihen pystyy. Suomenhevoset ovat lisäksi sellaisia, että niiden työskentelyn pitäisi olla erityisen vaihtelevaa, ja tehdä ne harjoitteet siellä maastossa vähän puolivahingossa.”Säämies oli jo nuorena hyvä. Se voitti kolmivuotiaiden laatuarvostelun ja oli kolme- ja nelivuotiaana laatuarvostelussa paras estehevonen. Sillä on myös 6-vuotiaiden kasvattajakilpailuvoitto Leinosen kanssa. Sittemmin ori on sijoittunut kansallisella tasolla runsaasti. Viime vuonna ratsukko oli mestaruuksissa kahdeksas.Tämä on jo kolmas kesä samalla musiikilla, mutta kür-koreografiaa on muutettu. Leinonen on sitä tänä kesänä kisoissa jo testannutkin, ja onneksi on, sillä ei ollut tullut ajatelleeksi, että jos tehdään hieno voltti vastalaukassa yhteen suuntaan, se täytyy sääntöjen mukaan tehdä ohjelmassa myös toiseen suuntaan.”Antoivat niissä kisoissa liikkeestä säälistä kuitenkin nelosen ja mä sain hyvän opetuksen.”Musiikki on elokuvista, toiminta- ja kauhuelokuvista kuten Ihmemies McGyverista, Terminaattorista ja Saw’ista, ja sisääntulomusiikki suomalaisen metallibändin Sentencedin intro. Leinonen kuuntelee metallia, mutta kauhuelokuvia hän ei kylläkään katso.”Ei... Mä vaan selasin netissä uutta musiikkia ja osui eteen. Onhan ne klassisetkin kivoja, mutta halusin vähän vauhdikkaampaa ja erilaista.”. Säämies on herkkä ratsastettava. ”Välillä tulee väärinymmärryksiä. Jos ratsastan liian voimakkaasti tai liian kevyesti, se saattaa reagoida aika kiivaastikin. Erityisesti nuorempana oli niin. Ja... ei me nyt olla vielä siinä asemassa, että voitaisiin tehdä siellä kouluradalla kauheasti virheitä”, Leinonen naurahtaa arvostelulajiin viitaten.Hallissa Leinonen ei mielellään oriilla starttaa.”Niissä menee jostain syystä aina päin prinkkalaa, jo verryttelyssä.” VahinkoSuomenhevosihmiseksi voi ajautua vahingossa. Leinonen esimerkiksi on itse alunperin puoliveri-ihminen. Hänellä oli vielä muutamia vuosia sitten venäläissukuinen trakehnertamma Fioret. Hän ratsasti tammalla vaativa A-tasolla. 1997 syntynyt tamma oli jo iällään, ja kun sitä kymmenisen vuotta sitten alettiin astutella, oli uuden ratsuhevosen hankinnan aika.”Mä rupesin sitten katselemaan myynti-ilmoituksia sieltä täältä, eikä todellakaan suomenhevonen ollut ostolistalla. Mutta niin vaan tää sattui silmään, ja menin kuitenkin katsomaan. Kun hevonen oli syntynytkin ihan tuossa 10 kilometrin päässä.”Säämiehestä oli ajateltu harrasteratsua kasvattajalle, mutta kun syntyi ori, kasvattaja Päivi Pyyvaara tuli toisiin aatoksiin.”Ilmoitus oli hauska, että ’syksyllä ruunataan’, jos ei mene kaupaksi. Hevonen oli siinä kohtaa ajo-opetuksessa läheisellä ravitallilla. Sieltä mä sitten kävin tämän hakemassa”, Leinonen muistelee.Ajatuksena oli projekti. ”Että koulutan tämän ja myyn pois.”Tuli loppuelämän projekti. ”Joo, ei sitä sitten myyty. Eikä myydä.”Leinonen kävi Säämiehen kanssa varsanäyttelyissä, ja niistä tuli menestystä. Kolmivuotiaana ori oli valtakunnallisen varsanäyttelyn kakkonen.”Siinä vaiheessa viimeistään rupesin minäkin ajattelemaan, että toi onkin aika kiva heppa.”Siihen asti hän oli ajatellut puoliverikouluratsastajien tapaan ”suomenhevonen on, noh, suomenhevonen”. Sittemmin Leinonen on tutustunut suomenhevosen sielunmaailmaan. Hän on huomannut, että enemmän kuin mitään, suomenhevoset ovat herkkiä. Mimosanherkkiä. Ja jos ne ovat jyriä, mitä ne joskus ovat, ne ovat sitä siksi, että ovat väärin ymmärrettyjä. Herkkiksiä, jotka ovat muuttuneet piikikkäiksi siileiksi, vain suojatakseen itseään. Että suomenhevonen on kuin suomalainen ihminen, ei vastaa kun kysytään, mutta kysyy silloin kun ei vastata, vai miten se sanonta nyt menikään.Säämieskin seisoo kisapaikalla karsinassa takapuoli ovelle päin. Ja jos joku tulee siihen kuikuilemaan, voi varautua saamaan osakseen vihaisen katseen, luimukorvin.Jos suomenhevosta ei kunnioita, se loukkaantuu ja ajattelee, että ”pitäkää tunkkinne!” väittää Leinonen.”Näin se on. Tietysti taluttajansa päälle käveleminen voi olla myös koulutuskysymys, mutta näin mä suomenhevosista kuitenkin ajattelen”, Leinonen naurahtaa.Leinonen ei sano, etteikö saata vielä hankkia puoliveristä ratsua. ”Kyllä mä jatkuvasti katson ilmoituksia ’oikeista kouluhevosista’, vitsi vitsi. Mutta fakta on muuten myös se, että kun silloin muutamia vuosia sitten lopetin ratsastamisen puoliverisillä, loppuivat myös selkäkivut”, hän kertoo. ”Onko puoliveristen liike niin paljon isompi, että tällainen suora-lannerankainen ei oikein sitä kestä, mene tiedä.”Näin on oikein hyvä. Leinonen pitää Velaatassa miehensä Jussi Paukkusen kanssa pientä maatilaa, jossa on muutama hevonen, koiria ja Toyota-autoja. Paukkunen on tietenkin oppinut hevoshoidon ja tallinpidon perusteet, mutta ennen muuta hän on intohimoinen Toyota-merkkisten offroad-autojen rakentaja, erityisesti maastureiden. Pihalla on kyltti, jossa ilmoitetaan, että parkkeeraaminen alueelle on sallittu vain Toyotoille.Leinonen on hankkinut hevosalan koulutuksen, hän on sekä hevostenhoitaja että hevosvalmentaja, joksi valmistui Ypäjällä vuonna 2004..JalostusoriSäämies kantakirjattiin vuonna 2016. Sillä on nyt 21 jälkeläistä. Leinosella on itsellään yksi Säämiehen jälkeläinen. Tänä vuonna on astutettu vain yksi tamma.”Tarkoitus oli keskittyä kisaamiseen, en halunnut ottaa jossain kauempana oriasemalla ramppaamisen rumbaa, kun 80 kilometrin päässä meiltä oleva Häijään oriasema nyt lopetettiin.”Luomuna Leinonen ei halua Säämiehellä astuttaa, sillä ori käy tilanteessa melkoisilla kierroksilla. ”Siinä se rynnii aika paljon. Eikä voi aina luottaa siihen, että tammanomistaja pystyy toimimaan tilanteessa oikein, saati avustamaan. Se on liian riskialtista hommaa”, hän perustelee.Sen sijaan, jos tamma ei ole otollaan, Säämiehen into lopahtaa samantien, ja ruoho alkaa maistua.Leinonen on havainnut, että kisa- ja astutusura yhdellä ja samalla oriilla käy helposti liian raskaaksi. ”Ainakin Säämiehellä olin sellaista huomaavinani.”Jos astutus meneekin Säämiehellä tunteisiin, kaikissa muissa tilanteissa se toimii kuin ajatus. ”Yksin matkustan sen kanssa, yksin lastaan ja puran.”
