Tapaamme Tammelassa Taiston ja Maarit Jalasjoen. Kun Jalasjoki tulee töistä, hän menee ensi töikseen Taiston tarhaan. Taisto tulee heti viereen. Ei voi sanoa, että kerjää makupaloja, se vain haluaa olla siinä, oman ihmisensä seurassa.Sen katse on avoin ja kirkas, luottavainen. Se kertoo kaiken olennaisen. Taiston oikea nimi on Hilan Taika (Taikuri - Aristokatti, V.T. Ajatus) ja se on ammatiltaan eläkeläinen. Kuten kaikki eläkeläiset, Taistonkin päivät menevät toimitellessa kaikenlaista, osittain töissäkin ollessa. Ikää on 24 vuotta ja kohti 30 ikävuotta mennään. Se päivät täyttää FWB-ratsun Fiance Noblen (Fiance Noir - Etiudas Eskado) seuramiehenä oleminen, tosin eri tarhoissa, sillä vaikka FWB on arka, ruunille tuppaa tulemaan pientä kärhämää. Se ovat kuitenkin vierekkäin, ja turpakosketuksella. Voisi sanoa, että turpahärnäyksellä, sen tyyppistä kanssakäyntiä näyttää olevan.Taisto on selvästi se, jolla on enemmän hegemoniaa."Taisto on aina niskan päällä, sen mielestä nuorukaisilla on oltava joku roti."Hevoset ovat erilaisia, Jalasjoki sanoo. Siinä missä FWB on hieman laiskanpulskea, suomenhevonen on aina valmis kaikkeen. Jalasjoki painottaa, että kuten suomenhevoset usein, Taistokin on hyvin herkkä. Lähellä on kenttä, jonne pääsee ratsastamaan ja maastolenkkiä on vaikka kuinka paljon. Taistolla on myös kaksi vuokraajaa, Riikka ja Henna. "Käydään valmennuksissa pari kertaa viikossa Mari Similällä ja ollaanhan me aikoinaan kisattukin.". Mutta varsinainen syy hevosenpitoon on hevosenpito. "Kun sä aamulla meet sinne talliin ja sieltä tulee se hörähdys. Eihän sitä mikään voita", Jalasjoki sanoo. Oikea laukka piti opettaa, sillä ruuna tarjosi aina vain vasenta laukkaa, oli tilanne mikä vain. Samoin maapuomin ylittäminen tuntui alussa mahdottomalta."Ihan vain siksi, että Taiston mielestä ei voinut olla mahdollista, että sellaisen yli pitäisi tai edes voisi mennä. Kun se sitten hokasi mitä haluttiin, esteet onnistuivat hyvin. Jo kaukaa se niin sanotusti lukitsi esteeseen ja imi sitten sinne."Viimeinen kenttästartti oli Ypäjällä ja siellä mentiin vesiesteet ja kapeat esteet ja kaikki. Ja aina ajassa maaliin. "Lujaa mentiin, mutta aina oli homma hallussa ja turvallinen olo."Startteja on aluetason helposta B:stä, ja tulokset ovat parhaimmillaan 66 prosenttia. Esteitä se on hypännyt jopa 90 senttiin asti. Sama fiilis ei ollut silloin, kun Jalasjoki lähti kaverin seuraksi Pilvenmäen raviradalle. Hän istui selässä ja kaikki sujui hallitusti aina siihen asti, kun hevoset käännettiin kilpailusuuntaan. "Kaverilla oli lämpöinen sisäradalla. Videolla kuuluu kun yritän hillitä huutamalla pruuta. Kaksi kierrosta kun oli menty, oli pakko pyytää kaveria pysäyttämään omansa, sillä Taisto seurasi sitä kannoilla kuin hai laivaa, enkä mä siinä mitään pystynyt."Nyt hyppääminen on lopetettu, sillä kilometrit alkavat jo sen verran näkyä etujalkojen nivelissä, että enää vain pikku pikku puomit mielenvirkistykseksi tulevat kotona kysymykseen. "Sillä ratsastaa muutenkin minua kevyemmät ihmiset", Jalasjoki kertoo. Hän on itse miettinyt valjastaa ruunaa kärryjen eteen. Tultuaan töistä kotiin Jalasjoki taluttaa hevoset isommalle laitumelle, jonne ne pääsevät yhdessä. Taisto näyttää omalla esimerkillään, että aina ravihevosella voi olla elämää pitkästi jäljellä vielä sen jälkeen, kun ensimmäinen ura tulee päätökseen. Jalasjoki sanoo, että uranvaihtaja-suomenhevonen on "ihan paras". Se kun on valmiiksi käsitelty ja tottunut kaikkeen, se menee koppiin, ei pelkää mitään, on helppo hoitaa ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa. "Tämä on kotonaan kaikkialla. Minne vain mennäänkin, Taiston asenne on, että ahaa, mitäs kivaa me täällä tehdään?"On ruunalla rajat, kuten kaikilla hevosilla."En mä tollasen viissataakiloisen kanssa kakkoseksi halua jäädä."Jalasjoki kiersi ruunan kanssa aikoinaan ratsastuskisoissa yksinkin. Elämää numero kaksi on kestänyt jo 12 vuotta, sillä Taisto teki täysimittaisen uran raviurheilussa, joka loppui vuonna 2014. Ei, se ei ollut mikään Suomen ykkösravuri. Mutta pitkän uran se teki: 167 starttia, joista viisi voittoa ja 13 kakkosijaa.Muut naiset sen takana ovat kasvattaja Helena Nygren ja hänen nuoruuden ajan ystävänsä Cathy Johansson, joka valmensi Taistoa koko sen elämän ajan. Alku oli hankala, sillä Taisto oli äänille arka, eikä ravikaan oikein sujunut."Alkukankeutta oli. Se oli vähän huonoravinen ja ääniarka", Johansson kertoo.Moninkertaisilla äänenvaimennuksilla, pumpulit, kumitötsät ja huput korvissa siitä saatiin "peruskiva ravuri". Rehti puurtaja, joka teki aina sen, minkä kulloinkin pystyi."Paljon päästiin ajamaan sillä kilpaa. Ja monteakin kokeiltiin."Tasapainon kanssa oli tekemistä ja hevonen oli raskas ohjalle. Lisäksi se oli äärimmäisen pyrkivä, kuten ravimaailmassa sanotaan. Johansson kertoo suoraan, että hänellä ei voimat riittäneet pitelemään hevosta. Kannattelemaan ja tukemaan, jotta se pysyi ravilla. Hiitin, valmennusajon ajamisessakin oli tekeminen. Johansson oli kysynyt Urpo Nummelta, suostuuko tämä ajamaan kilpaa pitkällä sekillä, koska niin se sujui paremmin. Korvat pidettiin aina kiinni. Vedettäviä korvapalloja ei starttiin voinut ajatellakaan, eikä minnekään muuallekaan, sen puoleen. Kerran sillä kuumana hellepäivänä kokeiltiin hieman kevyempää korvavarustusta ja otettiin erässä startissa välistä kumitötsät pois, mutta kuski Ilkka Korven palautteen perusteella seuraavassa startissa palattiin normivarustukseen."Se oli menossa muista yli."Tasapaino- ja raviongelmiin löytyi ratkaisu löytyi ratsastuksesta. Johanssonilla oli hevosenhoitajana töissä hyvä ratsastaja Suvi Lehtonen, joka keskittyi Taistoon. "Suvi rupes sitä tosi paljon sitten ratsastamaan. Ja ratsasti niin kuin ratsua ratsastetaan. Hevonen omaksui ne asiat tosi hyvin. Jonkun ajan päästä se rupesi löytämään kroppaansa sitä kautta", Johansson kertoo.Muodonmuutos oli sellainen, että Pilvenmäellä Johanssonilta tultiin usempaan kertaan ihmetellen kysymään, että onko hänellä ratsu ravitreenissä.12 ikävuoden tienoilla alkoi olla selvää, että Taisto raviura lähestyy loppuaan. Motivaationkin kanssa alkoi olla jo vähän niin ja näin. Kyllä sen huomaa, kun menohalut hiipuvat. Mitä nyt?Johansson oli valtavan kiintynyt ruunaan, jonka kanssa oli muodostunut läheinen suhde. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun Johansson sai ruunan pään olkapäälleen hiitin ajossa. Sillä lailla kevyesti ja lempeästi."Siinä me sillä lailla sitten juteltiin ja höpöteltiin Taiston kanssa mennessämme", Johansson muistaa. .LuonneTaiston kohdalla kaksi asiaa muutti elämänkulun.Luonne. Kuten Johansson sanoo, Taisto ei ollut hirvittävän lahjakas, mutta se oli sympaattinen ja valtavan ihmisrakas. Eli tavallaan se oli lahjakas, eri lailla vain, sillä oli tunnepuolen lahjakkuutta, tunneälyä.Samoihin aikoihin kävi niin, että Maarit Jalasjoki haki itselleen harrastushevosta. Hänellä oli ollut ratsastuksessa voin 15 vuoden tauko, mutta kun lapset olivat isompia, alkoi tuntua siltä, että taloon voisi tulla taas hevonen. Jalasjoki muistaa hyvin sen päivän. "Mä sanoin Jussulle (Cathy Johanssonille), että jos sulle tulee joku sopiva, mä oon kiinnostunut."Kuten tiedetään, tämä oli vastaus Johansson ongelmaan. Pian tuli soitto, että ota ratsastushousut mukaan ja tule kokeilemaan."Kaupat" tehtiin. Sopimukseen kuuluu, että Jalasjoen pihasta Taisto ei lähde minnekään muualle kuin kuoppaan. Omistaja-kasvattaja Helena Nygren on periaatteen nainen ja ihan heti hän ei tämänkään hevosen kohdalla omistajuutta vaihtanut, mutta kun muutama vuosi oli kulunut, ja uusi paikka hyväksi havaittua, sekin saatiin tehtyä. "Sille on tuossa meidän pellossa paikka katsottuna sinä päivänä kun se lähdön hetki tulee. Mutta kyllä mä toivon, että niitä yhteisiä vuosia ainakin kolmekymppiseksi asti riittää!" Jalasjoki sanoo. Ratsunuraa varten opeteltavaa oli, ja ne kaikki opit käytiin. Jalasjoki on käynyt valmennuksissa niin Pike Herdillä kuin Mira Mahosenaholla. Kilpailuviettiä oli. Kun maastossa porukassa laukattiin, Taisto kysyi aina ratsastajaltaan, mennäänkö ohi. Jos lupa tuli, se heitti korvat luimuun ja antoi mennä. Sekin toisaalta kävi, että ei menty.Ajan mittaan korvapumpulit jäivät. Niitä ei enää tarvita. Enää omistaja ei Taistolla ratsasta, sillä etusissa on jo sen verran sanomista. Muuten ruuna on ollut terveenä, mutta hiekkaa se oli mahaansa kerryttänyt 16x13 -senttisen määrän, joka saatiin psylliumkuurilla pois. Taisto ei ole tyypillinen suomenhevonen siinä mielessä, että sillä oli jutuntekopäivänäkin heinää syömättä edessään siinä missä vieruskaveri oli imuroinut omansa viimeiseen korteen. "Taisto tarvitsee lisärehua, haylinea ja proteiinia, pysyäkseen kunnossa", Jalasjoki kertoo. .Kasvattaja, jolla on periaatteetCathy Johansson tiesi Hila-suomenhevosia Raaseporissa kasvattavan Helena Nygrenin, periaatteet. Nygren ei halua yhdenkään kasvattinsa menevän kiertoon tai ylipäätään sellaiselle omistajalle, jonka luona yhteisen elämän edellytyksiä ei ole. Samaa mieltä on Johansson itsekin - elämän jatkaminen vain sen pitkittämisen takia ei suinkaan ole aina paras vaihtoehto, ei edes hyvä vaihtoehto.Nygren saattaa antaa hevosen joissain tapauksissa eläkekotiin, mutta pitää omistajuuden pitkään itsellään. Kunnes on aivan varma siitä, että paikka on hyvä."Mikään ei ole ihanampaa, kun että hevonen löytää uuden kodin, jossa joku voi käyttää sitä johonkin ja kummallakin on kiva olla", hän sanoo ja tulee samalla kiteyttäneeksi myös onnistumisen reunaehdot. Jalasjoen tarjoama koti oli ihan täydellinen onnenpotku, Nygren sanoo tyytyväisenä. Taistossa oli siis hankaluutensa, se luontainen vauhti ja menemisen halut ja ääniherkkyys, jota ei käynyt kiertäminen. Tällainen hevonen on helposti vaikeuksissa kokemattoman ihmisen kanssa. Lisäksi se oli pienestä pitäen luonteeltaan sellainen, että se helposti "huolestui".Nygren kertoo eräästäkin kasvatistaan, tammasta, jota kävi hänen luonaan harjailemassa ja harrastamassa äiti ja tytär -pari. Kun sitten tuli lähdön hetki, he olisivat halunneet ottaa hevosen itselleen, mutta Nygren päätti toisin. "Se oli hevonen, jossa ei ollut kerta kaikkiaan mitään, minkä vuoksi sen sukua olisi pitänyt enää jatkaa. Ja jos sen joku olisi ottanut, hänen olisi pitänyt olla kokenut ammattilainen. Eivätkä ammattilaiset ota tuollaisia hevosia... Juuri siksi, että he ovat niitä ammattilaisia."Nygren sanoi äidille ja tyttärelle: "Ei missään tapauksessa.""On hevosia, jotka eivät luonteensa eivätkä minkään muunkaan ominaisuutensa takia sovi kenellekään. Jos niitä siihen muottiin väkisin yrittää, siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää."Nygren asuu maalla ja hänellä on kotonaan tilat tietylle määrälle hevosia. Tarkalleen ottaen kuudelle aikuiselle ja yhdelle varsalle.Kaikki hevosihmiset tietävät, että hevosten määrä tuppaa aina lisääntymään ja karsinapaikat täyttymään."Kun ei oikein mitään saa myytyäkään."Nygrenin mukaan nurkkien täyttäminen joutohevosilla ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Hän toteaa, että hevosenomistajan velvollisuus on tehdä luopumispäätös silloin, kun laadukkaan elämisen edellytyksiä ei ole, eikä luovuttaa hevosia epämääräisiin oloihin silkkaa saamattomuuttaan ja vastuuttomuuttaan."Silloin voi käydä helposti niin, että kukaan ei ole iloinen."Nygren jättää hevosen kotiinsa, jos sillä on jokin elämäntehtävä. Virka. Sellaiseksi eräänkin ruunan kohdalla riittää se, että se toimii nuorten orivarsojen puistosetänä. Ja hoitaa sen homman vallan mainiosti."Se oli tämän kesän erään ratsun kaverina ja kun tulee ihan kunnolla syksy, se tulee taas talveksi takaisin kotiin. On ihan verraton siinä tehtävässä."Muuten - pois. Silloin tietää missä hevonen onNygren kertoo paikallisesta toimijasta, joka teurastaa hevoset nopeasti ja ammattitaitoisesti ja käsittelee lihat kotonaan niin, että niistä saa ruokaa koirille ja miksei ihmisillekin. Joskus Nygren on tosiaan lihaa ottanut itselleenkin ja toteaa, ettei siitä ole kahta sanaa etteikö hevosen liha olisi hyvää."Minulla on pakastimessa omien hevosten lihaa, paketeissa saattaa lukea Raisa tai Tuuli, tai jotain. Mutta myönnän myös sen, että kaikkia omia hevosia en pysty syömään. Taisto esimerkiksi ei sinne pakastimeen olisi mennyt", hän toteaa. "Sama koskee tietysti paljon lääkittyjä."
