Tämän jutun ensimmäinen versio on julkaistu Hevosurheilun ratsastusliitteessä maaliskuussa vuonna 2019. Olemme päivittäneet artikkeliin Uusi-Matin viimeisimmät vaiheet ja vähän sen yksityiselämääkin. S ja A tarkoittavat Suomen Armeijaa. Sillä etuliitteellä on nimetty tosin vain reilut kymmenkunta hevosta. Uusi-Matti on syntynyt Niinisalossa, jossa 1990-luvulle asti toimi armeijan viimeinen hevosvetoinen yksikkö. Se lakkautettiin 1993. Uusi-Matti oli silloin viisi. Sotaan se ei tietenkään ole joutunut, mutta se on näytellyt kahdessa Tuntemattomassa.”Aku Louhimies siihen ihastui vallan, sanoi että näitä hevoskohtauksia olisi voinut olla enemmänkin”, kertoo Niinisalossa elämäntyönsä tehnyt Heikki Anttinen.Uusi-Matti onkin myös teatterisukua. Sen isän, Valtion Hevosjalostuslaitoksen kasvattaman Avauksen omisti pitkään Tampereen Teatterikerho, ja Avauksen työtä oli esiintyä Pyynikin Kesäteatterissa.Kuten tästä arvata saattaa, Avaus oli erittäin hyväluonteinen hevonen. Se syntyi Ypäjällä Suomen ensimmäisenä pakastespermavarsana, minkä mukaan se sai nimensä. Niinisaloon se myytiin nuorena hevosena. Siitosoriiksi, vaikka se olikin kirjattu ilman palkintoa.Ennen Avausta niinisalolainen jalostus oli ollut aika villiä.”Kai sen voi jo kertoa. Pojat niitä astuttelivat öisin ilman lupaa, kun oli tammoja kiimassa, usein omilla oreillaan. Lopulta kysyin ylieläinlääkäriltä, että voisiko näitä tehdä luvallakin. Siihen hommaan meille hankittiin Avaus”, Anttinen kertoo.”Päivystäjät katsoivat läpi sormien. Sanottiin, että siellä on hevonen kipeänä ja mentiin yöllä kello 12 talliin. Pitihän armeijavuodesta muisto olla. Varsaa tultiin sitten seuraavan vuonna katsomaan”, S.A. Uusi-Mattia armeija-ajoista asti hoitanut ja seurannut, pelkällä etunimellä esittäytyvä Pekka kertoo.. Avauksesta jäi kaikkiaan 7 varsaa. Niistä viimeinen on Avauksen Attila, jonka emä on ypäjäläisen Päivi Laineen Papeli.”Papeli-raukka joutui aina jalostuskokeilujeni uhriksi. Kai minä hain sitä hyvää luonnetta ja vanhanaikaista hyvää sukua. Avauksen isä oli Pyräys, valtavan hyväluontoinen ori Uskottomasta. Ja Avauksen emät Aino ja Pella olivat oikein todella hienoja suomenhevosia, luonteeltaan 120 -prosenttisia”, Laine muistelee.Kun Laine innostui Avauksesta, hän soitti ensimmäisenä teatterikerhon toimistoon, mutta siellä ei edes tiedetty kerhon omistamasta hevosesta. Se sai tietenkin Laineen vain tarttumaan haasteeseen. Avaus löytyi, ja se palasi Ypäjälle vähäksi aikaa. Vuonna 1997 syntyi Avauksen Attila. Siitä tuli onnistunut ratsu, joka oli pitkään Kikka Suomion Primus-tallin ainoa opetussuomenhevonen. Avaus palasi Tampereelle, kunnes tuli sieltä vielä kerran takaisin ja se haudattiin isänisänsä Uskottoman kanssa samoihin multiin.SukuUusi-Matin emä taas oli vihainen. Sukutaulussa sen nimi on Eri-Virma (Eri-Musta – Sopu, Eerotus), mutta Niinisalossa sille oli annettu nimi Hilppa, joka alkoi H:lla, niin kuin vuonna -76 syntyneiden piti.”Isokokoinen tamma ja vihainen kuin mikäkin. Yksi Pohjanmaan poika kerran meni sen karsinaan ja kysyi, että mitä Hilppa, jolloin Hilppa tarttui rinnuksiin kiinni, että mitä asiaa?” Pekka muistelee.Tamma oli kuitenkin hyvä ajaa. Se sai kolme varsaa: S.A. Sisu-Jussin, Penalin ja Uusi-Matin. Jussi, Pena ja Matti ne olivat, Penan perään L tuli kirjoihin jostain syystä, jota kukaan ei muista. Penasta ja Matista tuli hyviä ajohevosia, Matista ei.”Pena oli loistava tykkihevonen loppuun saakka”, Anttinen kiittää. ”Myös Jussista tuli hyvä ajohevonen, sitä en muista, vetikö tykkiä.”Uusi-Matti ei ollut sen kummemmin isänsä kuin emänsäkään näköinen ja oloinen. Se ei ollut vihainen, mutta ajoon se ei taipunut. Ainakin kerran se oli kaatunut reen kanssa, mikä saattoi vaikuttaa. Erilaiset ryöstämiset ja kaatumiset hevosten kanssa eivät olleet vieraita Niinisalossa, jossa väki vaihtui vuosittain, ja mukana oli välillä liiankin vauhdikkaita nuoria miehiä.Uusi-Matin onneksi tykkivaljakkoon tarvittiin ajohevosten lisäksi hevonen, joka johtaa joukkoa ratsastaja selässään. Siihen tehtävään valittiin Uusi-Matti, ja valintaa ei ole täytynyt katua.”Se oli komea ja näyttävä hevonen, joka sopi siihen työhön hyvin. En muista kertaa, jossa tykkivaljakkoa olisi johtanut joku muu kuin Matti”, Anttinen sanoo. .Maaliskuussa vuonna 2019 S.A. Uusi-Matti oli 31-vuotias ja yhä elossa ja käytössä. S.A. Uusi-Matin ikiaikainen kaveri S.A. Aatu oli myös hengissä ja Niinisalossa, mutta se on jo eläkkeellä sydänäänien takia.Uusi-Matti on syntynyt Niinisalossa, ja sinne hiekkamaahan se haudataankin, kun se aika tulee. Se asia on ollut kyseenalaistettuna Matin elämässä vain kerran, vuonna 1993, kun Suomen Puolustusvoimat luopui hevosistaan. Ne kaikki määrättiin huutokaupattavaksi.”Valitsimme joukosta tietyt hevoset ja soitin pääesikuntaan, että voidaanko nämä 12 myydä köntässä”, Anttinen kertoo.Hän sai kuitenkin puhelimen päähän vain miehen, joka oli ollut kesävänrikkinä Niinisalossa. Tämä lupasi hövelisti, että näin voidaan toimia.”Huutokauppayleisöhän ei siitä tykännyt, eikä meklari Rytkönen selittänyt, että valinnat perustuvat siihen, että saisimme tehtyä kaksi perinnetykkivaljakkoa”, Anttinen muistelee.Jokainen hevonen esiteltiin erikseen.”Terve ruuna, joka on opetettu ja koulutettu ratsuksi. Edelleen opetetaan ajolle, ajamisen kanssa on vielä pikkaisen vaikeuksia, vaatii tottuneen hevosmiehen ajamaan”, Uusi-Matista kerrottiin huutokauppayleisölle.Niinisalon Ratsastajat huusi itselleen 12 hevosen könttää, ja vastaan huusi joukko, jonka oli nähtävästi tarkoitus viedä hevoset Viroon teuraaksi. Hinta nousi odotettua suuremmaksi, 91 000 markkaan, mutta Niinisalon Ratsastajat saivat haluamansa.”Kun kauppa oli lyöty pöytään, tykistöprikaatin lähetti juoksi paikalle ja huohotti kysyessään, että onko kauppa jo tehty. Pääesikunnasta oli tullut tieto, että hevosia ei missään tapauksessa saa myydä ryhmänä, vaan ne on myytävä kaikki yksi kerrallaan”, Anttinen kertoo.Tieto tuli kuitenkin myöhässä, ja Uusi-Matin jatko Niinisalossa oli lukittu. . KoulumestaruuksissaKenttäratsastaja Sanna Siltakorven äiti Teija Siltakorpi ratsasti Uusi-Matilla, kun se oli nuori, ehkä viisivuotias. Kipasta Uusi-Matin vanhaa kilpailuhistoriaa ei löydy, mutta ratsukko starttasi myös koulumestaruuksissa ollen 30 lähtijän joukossa puolivälissä. Teija Siltakorpi viihtyi hyvin ison ja ryhdikkään suomenhevosen selässä.”Kai se vain oli niin omapäinen, että se ei tykännyt vetämisestä. Mutta ratsupuolen hevosena se oli tosi kiva. Liikkeiltään se oli keskiverto, ei mikään matalaliikkeinenkään. Tykkihevosiin verrattuna kepeä”, hän kuvaa.Teija Siltakorpi on ollut Niinisalon Ratsastajien jäsen vuoden -73 alusta lähtien. Ikimuistoistahan se on tietenkin ollut.”Muistan, että Uusi-Matti ja saman ikäinen Sisu-Jussi olivat oppineet maastossa tavan, että ne kääntyvät täsmälleen yhtä aikaa salamannopeasti ympäri ja pudottavat ratsastajansa. Anttinen päätti sitten antaa nämä hevoset minulle ja siskolleni Tainalle. Viidentienristeyksessä ne sitä koittivat ja tekivätkin, mutta saimme ne pysäytettyä. 50 metrin päästä ne kääntyivät taas täsmälleen samalla hetkellä molemmat, mutta emme päästäneet niitä lähtemään talliin”, Teija Siltakorpi muistelee.Myöhemmin Uusi-Matti otti kentälläkin tavakseen pudotella ratsastajia, mutta Siltakorpea se ei yllättänyt.”Minä en pudonnut Uusi-Matin selästä koskaan, se oli helpoimmasta päästä hevosia siellä siihen aikaan”, hän naurahtaa.Ratsukko kilpaili myös rataesteitä metrin tasolla, mutta kenttään he eivät yhdessä ehtineet.”Minulla itselläni oli jo silloin oma Agadir, ja siinä alkoi olla muitakin, jotka halusivat kilpailla Uusi-Matilla”, Teija Siltakorpi kertoo.. MattipäivätYksi Uusi-Matin ratsastajista oli nykyään ratsastusjousiammunnan kanssa työskentelevä Katariina Cozmei.”Hän oli mulla tunneilla, kun pidin Niinisalossa kouluvalmennuksia 1997–2000. Kisasin hänen kanssaan kenttää, koulua ja esteitä, viimeisen kerran varmaan 1999. Sitten kohtasin hänet uudestaan 2017, kun pidin Niksulassa soturileirin ja pääsin hänen kanssaan maastoon. Matti oli edelleen varsin going strong, vaikka vähän dementiaa hänelle oli tullut kyllä”, Cozmei kertoo.”Se oli tosi luotettava ratsu alkeistunneilla – paitsi silloin kun oli mattipäivä”, Cozmei kertoo. ”Hän oli, ja on edelleen, hyvä pukittamaan ja osaa laittaa xfull-kokoisen pään ja massiivisen kaulan niin tanaan, että silloin läksi. Mutta hoitaessa Matti oli hirmuisen kiltti ja lutuinen. Olin tosi onnellinen, kun sain valmentautua ja kisata hänen kanssaan. Moni yritti ostaa Mattia, mutta sitä ei myyty – Masa oli painonsa arvosta kultaa opetushevosena, filmitähtenä ja toimipa hän terapiaratsunakin kuntoutuskeskuksen asiakkaille Ihana tyyppi kertakaikkiaan”, Cozmei päättää.Myös hän muistaa Matin nimenomaan osana tykkivaljakkoa.”Nuorena poikana hän oli vahva ja viisas. Hän ei pelännyt mitään, ja hän oli tykkivaljakon kärkiratsuna Jusu Hietakankaan kanssa. Kun Jusu huusi TULTA! ja nosti käden ylös, Matti hyppäsi pystyyn ja lähti kuin sika makuulta. Oli komiaa.”SuosikkiratsuMaaliskuussa 2019 Uusi-Matti on mainiossa kunnossa. Se on elämässään ehtinyt oppia paljon, konnuuksiakin. Ennen kuin se on haettuna tarhasta Hevosurheilulle poseeraamista varten, se on ehtinyt karata kahteen kertaan. Viime kesänä se karkasi Anttiseltakin laitumelta haettaessa. Kesäisin Uusi-Matti saakin välillä mennä ja nuuskia aitojen ulkopuolella, minnekä se enää kotoaan lähtisi.Niinisalon talleilla työskentelevä Madde Laine kertoo, että Uusi-Matti oli hänen äitinsä suosikkiratsu.”Itse en sillä niin paljoa mennyt, mutta äitini ihastui siihen, kun aloitti ratsastuksen. Matti kun on yhä aika villi, pilkettä silmäkulmassa. Spurttaa ja tekee pyrähdyksiä”, Laine hymyilee.”Ja kun se on Heikin tunneilla mennyt kymmenet vuodet, se tietää tarkkaan Hessun komennot. Kerran katsoin, kun Hessu huutaa, että vaihda kevennys, vaihda kevennys, ja Matti vaihtaa askeleen niin, että kevennys muuttuu oikeaksi”, Laine kertoo.Anttinen itse kuvaa Uusi-Mattia kiltiksi lussukaksi, joka on myös vähän velmu.”Mutta hyvällä ratsastajalla tosi osaava. Tekee laukannostot ja etu- ja takaosakäännökset.”YksityiselämäUusi-Matilla oli vaimo nimeltä Nuuru. Täsmennettäköön tähän, että nimenomaan tätä vaimo-termiä Niinisalossa käytettiin. Paavin-Pojan tytär oli miestään neljä vuotta nuorempi ja rakkaus oli syvää, joskin enemmänkin henkistä laatua, Matin ollessa kuitenkin ruuna.Hoitaja Suvi Kleemola kertoo, että pariskunta piti yhtä aivan loppuun asti, jolloin molemmat olivat jo hyvinkin iäkkäitä.Seniorit olisivat olleet mieluiten aina aivan kylkimyyryä, ja etenkin Matti. Välillä Nuurun kanssa lähdettiin maastoon, ja ne eron hetket olivat Matille tuskallisia. Se tähyili kaihoisana ja huolissaan tarhan portilla tielle päin, että milloin Nuuru ilmestyy näköpiiriin ja huuteli tätä palaavaksi. Jokainen hevosenhahmo horisontissa herätti palavan toivon ja sai Matin tepastelemaan kärsimättömänä."Matilla iän myötä näkö heikkeni niin, että ei se nähnytkään selvästi, niinpä se kävi haistamassa jokaista tulijaa ja kun huomasi, että ei ollut Nuuru, se kääntyi pettyneenä pois päin kuin olisi sanonut, että ai jaa, ei tää ollutkaan oikea", Kleemola muistaa.Kaikki suuret rakkaustarinat päättyvät surullisesti, sanotaan, mutta Matti ei yksineloon taipunut. Nuuru menehtyi puolisen vuotta ennen Mattia, kesäkuussa vuonna 2019."Matti löysi onneksi uuden, vaikkakaan ei ihan Nuurun veroista. Nainen piti olla", Kleemola muistaa. Laurilan Maini seisoi Matin rinnalla sen kuolemaan asti.Marraskuussa tuona samana vuonna Matille koitti lähdön päivä tuonpuoleiseen. Marraskuun neljäs päivä tuli kohtalokas ähky. Eläinlääkäri kävi hoitamassa aamupäivällä ja hevonen siitä piristyikin. Illalla kävi ilmeiseksi, että tilanne on vakavampi ja niin kävi, että Matti lopetettiin kotitallillaan. Ihan täyttä varmuutta ei ole siitä, ehdittiinkö se haudata sille samalle hevosten hautausmaalle, jonne kaikki Niinisalon hevoset on laitettu, mutta Suvi Kleemola on lähes sataprosenttisen varma, että ehdittiin."Muistaakseni Mattia ei viety Honkajoelle."Hautojen päällä on tätä nykyä sorapohjainen autojen parkkipaikka, mutta sitä kukaan ei muista minä vuonna se siihen nousi."Siellä on sellanen muistokivikin, jonne ihmiset käyvät välillä jättämässä kynttilän", hän kertoo ja paljastaa tekevänsä aika ajoin näin itsekin.
