Corleone on vanhan ajan hevonen

Monien mielestä oikein hyvän suomenhevosen kuuluu olla sellainen kuin Corleone.”Se on erikoisen järkevä ja työteliäs hevonen, ei mikään hännänhuiskija. Kun se oli 2-vuotias, vanha maanviljelijä Heikki Hyrkkö halusi kokeilla ajaa sillä reellä. Corleonella ei ollut koskaan aiemmin ajettu reellä ja Heikki oli jo 80, mutta hän valjasti Corleonen pihassa ja ajoi pienen lenkin pellolla. Kun hän tuli takaisin, hän sanoi, että tällaisille hevosille Suomen sodat on voitettu. Se on hienointa, mitä Corleonesta on koskaan sanottu”, kertoo oriin kasvattaja-omistaja Petra Rantala.Hänelle itselleen Corleone oli paitsi elämän hevonen, myös loistelias visiitti ratsumaailmaan.Rantala olisi aikanaan halunnut ostaa jo Corleonen emän Karinen, mutta kun se ei ollut saatavilla, hän osti sen jälkeläisen Kihin Tahvon (27,2ake ja 12 565 e) tamman alta. ”Karinen omistaja olisi kyllä vaihtanut tamman urkuharmonikkaan, mutta enhän minä sellaista siihen hätään löytänyt”, Rantala muistelee.Corleonen isä oli Metsäpirtissä pitkään vaikuttanut erinomaisen hyväluonteinen raviori Erovisku, ja Rantala kokee Corleonen monikäyttöisyyden ja toimivuuden olevan nimenomaan sen perintöä. Metsäpirtin Merja-Liisa Toivonen muisteli Eroviskun olleen myös ”taivaallinen ratsastaa”.. Corleonesta piti tulla ravuri. Se oli helppoakin helpompi varsa.”Opetin sen ajolle tyttäreni Vilman kanssa, joka oli silloin 7- tai 8-vuotias, ja mukana oli hänen pari vuotta vanhempi kaverinsa”, Rantala muistelee. Hyvin meni. Yhdellä ensimmäisistä kerroista, kun ajettiin yksin maantiellä, tien vieressä hitsattiin. Rantalalla nousi jo pulssi, mutta Corleonella ei.”Se oli isoravinen, tavallista hienompi varsa, kilparavurina sen ominaisuudet jäivät ikuiseksi arvoitukseksi”, Rantala luonnehtii.Kun ori tuli kolmevuotiaaksi, Rantalan piti tyhjentää tallinsa omien terveyssyiden takia. Corleone muutti naapuriin Sören Holmin talliin ja liikutus vaihtui ratsastukseen.”Sillä meni ystäväni Eeva Lahikainen, ihan harrastetsastaja. Kun kerran menimme naapuriin Lilo Kainulaisen maneesille, Lilo tuli paikalle ja sanoi, että herranjestas, mikä ori täällä on. Että tämähän on aivan superhieno, ja ihan ratsu”, Rantala muistelee.Hienous tuli siitä, että Corleone on aina kantanut itsensä luonnostaan tahdissa, oikeinpäin, selkä ylhäällä ja niska korkealla.Kivaahan se on, kun kehutaan. Ratsastusta jatkettiin, ja Rantala ajatteli 4-vuotissyksyllä viedä oriinsa vähän isompaan näyttelyyn, Laatuarvosteluun. Ratsastaja oli islanninhevostallilta kotoisin oleva Mirja Ahonala ja vastassa olivat esimerkiksi Sibbo, Rosmo ja Silvolan Elmeri. Corleonella oli ravibussista ostettu mikä-lienee-satula ja Laatuarvostelua edeltävänä iltana se osallistui Susanna Freyn pitämälle elämänsä ensimmäiselle estetunnille.”Olin kuitenkin pellolla testannut, että se osasi hypätä. Se oli mulla liinassa, juoksin itse maasta ja tytär oli selässä. Kokeilin, monenko heinäpaalin yli se hyppää. Arvosteluissa sanottiin, että erittäin hyvin valmisteltu”, Rantala nauraa. Askellajeissa oli hyviä pätkiä, mutta ori ei keskittynyt kunnolla. Lopputulos oli tilanne huomioon ottaen erinomainen 6./34.”Mä tulin touhuun ihan täysin ravipohjalta. En ollut koskaan edes käynyt ratsastuskilpailuissa ennen”, Rantala muistuttaa.Mutta sitten mentiin. Aluksi ajateltiin, että rohkea ja menevä Corleone on estehevonen, ja se hyppäisi 4-vuotiskauden lopulla 70 sentin seuraluokkia. Viisivuotiskausi sen sijaan kului sitkeään hengitystiesairauteen, jonka takia ori oli kesällä kuukausikaupalla ratsastamatta.Kuusivuotiskaudella sitä alkoi ratsastaa Maria Pasanen, joka myös kilpaili metriin saakka esteitä. Myöhemmin Jessica Aminoffin kanssa Corleone sijoittuikin 110-luokassa.Kasvattajakilpailuun Rantala ei ymmärtänyt Corleonea maksaa, mutta se osallistui Kuninkaallisissa Pasasen kanssa KN-Specialiin ja toiseen helppo B -luokkaan.”En tajunnut niistä prosenteista mitään, niin lähdimme heti radan jälkeen kotiin. Illalla soitin, että miten me oikein sijoituttiin, ja kuulin, että voitettiin. Prosentit olivat 67.68. Marita Törnroth oli kirjoittanut paperiin tulevaisuuden lupaus ja kolme huutomerkkiä.”Corleone aloitti kansallisen kilpauransa Pasasen kanssa, ja se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Kantakirjauksessa esteillä se oli hieman huolimaton, mutta etenkin luonne teki vaikutuksen. Sitä kehuttiin miellyttäväksi ratsastaa, kevyeksi suusta, ja liikkeiltään joustavaksi ja kimmoisaksi. Luonne oli erittäin kuuliainen ja herkkä, yhteistyöhaluinen ja eteenpäinpyrkivä.Rantala kiittää sitä hyvää ja keveyteen pohjautuvaa peruskoulutusta, jonka Pasanen orille antoi.. Voittoja varten oli kuitenkin vaihdettava ratsastaja. Siihen aikaan Linkkerillä kilpaillut olympiaratsastaja Heidi Svanborg-Lodman oli pitänyt Pasaselle ja Corleonelle joitain tunteja, ja hänelle Rantala päätti soittaa, kun ei hän paljoa muitakaan ratsuihmisiä tuntenut. Svanborg-Lodman lupasi tulla kokeilemaan heti kun ehtisi. Se vei 3,5 kuukautta. Sitten hän soitti, että vieläkö sinulla on se hevonen, nyt olisin tulossa.”Heidi kokeili helmikuun pakkasilla ulkokentällä ja sanoi, että eihän tässä ole paljon mitään laittamista”, Rantala kertoo.Ratsukko alkoi ottaa sijoituksia heti. ”En muista, oliko heillä koko uralla yhtään starttia, jossa he eivät olisi sijoittuneet”, Rantala sanoo. Aluksi jarrupuolella oli vähän korjattavaa, mutta pian päästiin voittoisaan rutiiniin.Ensimmäisissä mestaruuksissaan Corleone esiintyi 8-vuotiaana, ja se otti hopeaa Herkko Hurmauksen jälkeen. Monien kauhistus helppo A:0 oli Corleonelle mainio ohjelma, jossa oli tarpeeksi tekemistä.Parit SM:t jäivät väliin, esimerkiksi Oulu oli liian kaukana. ”Eihän me ravi-ihmisinä ratsukisoihin niin kauas lähdetty. Oulu Expressiin oltaisiin lähdetty”, Rantalaa naurattaa.Kun Svanborg-Lodman vielä muutti Viroon, aika treenaamiselle ei jää nyt paljon. Joissain piireissä se tuotti ärtymystäkin: muut treenasivat hikipäässä valkoisissa aidoissa, kun pulleva Corleone tuli voittamaan melkein suoraan aisojen välistä. Mutta se tapa toimi, ja se oli myös olympiaratsastajan mielestä toimiva systeemi.Svanborg-Lodman viihtyi Corleonen selässä ja sen tukijoukkojen seurassa ensimetreistä.”Aika menossa Corleone aluksi oli. Työntouhuinen ja kauheasti se halusi tehdä”, Svanborg-Lodman kertoo.Asiat menevät nopeasti perille. ”Se piti vain saada kuuntelemaan, pysymään ratsastajan mukana. Sitten kun se oli kuulolla ja valmis ottamaan ratsastuksen vastaan, kaikki oli helppoa.”Aika nopeasti kehitettiin yhteinen kisarutiini. Siinä verryttely oli rauhallinen ja paineeton, ja juuri ennen rataa nostettiin kierroksia, koottiin ja esiinnyttiin.”Corleonea ei ikinä täytynyt ratsastaa lihakset maitohapoilla. Ja sen kanssa pystyi luottamaan, että homma toimii”, ratsastaja kehuu.Hän oppi luottamaan täysin myös kotitreeniin. Raviosaamisen ansiosta oriille saatiin notkeus, lihashuolto, jalkojen hoito ja kunnon ajoitus parhaaksi mahdolliseksi.Lopulta ennen kisoja ratsastettiin usein vain perjantaisin, ja joskus sekin jäi välistä, jos ilma oli oikein surkea. Svanborg-Lodman ei ole ihan varma, miten systeemi saattoi toimia niin hyvin. Ainakin siihen vaikutti hevosen hyvä peruskunto.”Se sai tehdä paljon työtä, joka ei rasittanut sen päätä liikaa, ja sen ansiosta se oli kouluratsastukseen aina hyvällä tuulella”, Svanborg-Lodman miettii.Lisäksi myös kouluhomma oli oriille luontaista, sillä Corleonella oli sujuva, letkeä perusliike ja myös hyvä laukka.. Vaativaan B:hen ei kurotettu, vaikka Corleonen kürit olivatkin vaikeita. ”Jonkun kerran kokeiltiin vaihtoja aikuisena, että jos ne olisivat parissa kerrassa tulleet. Mutta kun niin ei käynyt, emme kokeneet järkeväksi alkaa niitä tekemään”, Svanborg-Lodman sanoo. Hän uskoo, että ori olisi oppinut ok pirutit, jonkin näköisen piaffin ja jotain passagemaista, mutta sille tielle ei lähdetty.”Ei sellainen hevosen äärirajojen yli meneminen tunnu kivalta, ja sitä olen kokemuksen kertyessä oppinut välttämään”, hän kuittaa.Corleone ja Svanborg-Lodman kilpailivat yhdessä 7 kautta, ja saavuttivat 4 mestaruuden lisäksi 2 hopeaa ja 3 Kelmin muistokilpailun voittoa. Viimeisellä kaudella 2016 ratsukko voitti kaikki startit, mihin osallistui.”Kaikki mestaruudet olivat omalla tavallaan hienoja. Sen viimeisimmän kürin muistan parhaiten, siitä saimme paljon kehuja. Ja sen kuinka viimeisessä arvostelussa kaikki alakerran numerot olivat kaseja”, Svanborg-Lodman sanoo.Corleone on nyt 17-vuotias, ja se on kääntynyt vielä aiempaa vahvemmin kotihevoseksi. Corleonea vuosia ratsastanut Lotta Johansson on pitänyt orin kunnossa ja kilpaillut sillä aluemestaruuteen saakka, mutta kanget ovat pysyneet naulassa jo monta vuotta.Tammat otetaan vastaan kotona, luomuna. Jälkeläisiä on joka vuodelta, yhteensä 45. Viime vuonna siemennettiin 6. Se on saavutuksiin nähden vähän.”Toiset on tykänneet, että se on suvultaan ravihevonen, ravi-ihmiset taas katsoneet sitä, että ei ole ennätystä. Mutta se on voittanut kertaalleen isäoripörssin, ja suomenhevosten juhlanäyttelyssä Corleonen jälkeläisryhmä palkittiin ainoana 1. palkinnolla”, Rantala huomauttaa. Hänelle itselleen aika ratsumaailmassa on ollut hienoa. Saatiin paljon ystäviä, opittiin kouluratsastuksen hienouksista, saavutettiin hienoja voittoja.”Corleonella on valtava Luojan luoma kapasiteetti ja se on henkisesti ja fyysisesti vireä ja työteliäs”, Rantala kiittää..Corleonei. Erovisku, e. Karine, ei. VireeniOm. Talli Hermannin Nuorisoseura, kasv. Nummenmaa Mitja & Rantala Petra, ratsastaja Heidi Svanborg-Lodman4 kultaa, 2 hopeaa, SRL:n vuoden hevonen 2017. Holmströmin silmäteräInkoolaisen Elof Holmströmin kotona asui hänen lapsuudessaan kantakirjaori Raken-Rotu. Holmströmin isä Erik myös osti taloon Tessan, joka on Corleonen emän 4. polvessa.Raken-Rotu on paitsi Corleonen takana, se on myös tärkeä ypäjäläiselle suomenhevosratsukasvatukselle. Sen varsoja olivat Ypäjällä kuuluisa opetushevonen Nappi sekä kantatammat Jatsi ja Katsi.”Raken-Rodulla olen ajanut paljon. Se oli työhevosena ylivoimainen, ja viisas kuin mikä. Isän kanssa se oli niin hyvä kaveri kuin olla voi”, Elof Holmström kertoo. ”Ravi sille ei maistunut, mutta se oli vankkarakenteinen ja vuorenvarma.”Holmströmin isä osti 50-luvulla Tessanin, jonka jälkeiset ikäluokat ovat syntyneet Holmströmien kotitilalle Kemiössä. Koko linja on laadukkaita kantakirjatammoja.”Isäni palvoi Tessanin emänemää Gullania, ja siitä se lähti. Tessan oli huipputamma, työkantakirjassa. Ja se veti 12 rappua”, Holmström kertoo.Tessanin tytär R.R. Kajsa oli emä Karoliinalle.”Sen sain mukaani kotoa ja koulutin itse, ja se oli kova kilpahevonen. 53 totosijaa, 114 starttia, ykköspalkintoja 23. Totta kai nämä muistan, kun se on parasta, mitä minulle on sattunut”, Holmström kertoo. ”Aika paljon ne Corleonen raviaskelet ovat Karoliinalta peräisin.”Karoliinan varsasta, Corleonen emästä Karinesta odotettiin hyvää kilpatammaa.”Tom Erikssonin isän kanssa kävin sillä ajamassa, ja hän sanoi, että jos minulla olisi rahaa, niin tämän ostaisin, ja jos olisi minun, en myisi.”Holmströmin piti kuitenkin myydä, taloa kun rakensi. Eikä Karinen kilpaura koskaan ottanut kunnolla tulta, mahdollisesti jonkin sitkeän taudin takia. Se juoksi 34 starttia ja ajan 35,4aly. Siitostammana ja opetushevosena Metsäpirtissä se oli kullanarvoinen. Corleone oli yksi sen 8. varsasta.”Kun Corleone tuli näyttelyyn, jossa olin tuomarina, minä jääväsin itseni. Se oli niin hieno, ja se käyttäytyi helkkarin hienosti. Kun se sai yhdeksän liikkeistään, niin jumaliuta minä itkin”, Holmström muistelee.

Corleone on vanhan ajan hevonen

Aiheeseen liittyvää