Vimmerby toimii sekä ravissa että ratsastuksessa ja on tehnyt omistajastaan vannoutuneen suomenhevosihmisen

Ruuna Vimmerby eli Väpä (Suivikas - Vibella, Viesker) lunastaa lupaukset suomenhevosen monitoimihevosuudesta. Sillä kun ajetaan sekä ravia että hypätään estemestaruustasolla, ja sen verran menestyksekkäästi, että se oli estehevosten kasvattajarahalistan kolmantena suomenhevosissa. 22-vuotias omistaja Eveliina Tolonen kertoo, että kun Vimmerby tuli elämässä kohdalle, tarkoituksena ei ollut ostaa omaa hevosta, eikä missään nimessä ainakaan suomenhevosta, sillä hän ei ollut alkuunkaan suomenhevosihminen. Hevosta oltiin menty katsomaan tuttavaperheen kanssa, tarkoituksena löytää heille pomminvarma tätiratsu. "En oikeastaan edes ymmärrä, miksi me mentiin katsomaan koko hevosta, koska eihän sitä ollut kunnolla opetettu edes satulaan", koeratsastajaksi pestattu Tolonen sanoo nyt, neljä vuotta myöhemmin. Se toukokuun päivä jäi mieleen.Se oli varmaan kohtalo? Tai jäänsiniset huskyn silmät? Tai molemmat."Kyllä me myynti-ilmoituksessa tietenkin ne silmät huomattiin."Vimmerbyn toinen silmä on kokonaan herasilmä ja toinen lähes."Mutta siis, kun mä olin sinne satulaan kivunnut, tiesin ihan samantien, että tämä oli mun hevonen", Tolonen muistelee. Hän osti hevosen, joka muutti saman porukan talliin Kalajoen Tyngälle. Ja, kyllä, hakijat löysivät itselleen sopivan hevosen vähän myöhemmin. Mistä tunne tuli? Se tuli fiiliksestä. Siitä, miten herkästi avuilla hevonen oli ihan samantien ja miten nöyrä, luottavainen ja kuuliainen se oli, ja on yhä. Eikä se ollut kalliskaan, muutaman tonnin hintainen.. Se hevosessa oli erikoista, että se oli aivan valtavan lihava. 930-kiloisia suomenhevosia ei usein vastaan tule, mutta Vimmerby painoi sen verran. Se punnittiin ihan virallisesti pian oston jälkeen. Hevonen oli ollut ravivalmennusta harrastavalla pariskunnalla, joista toinen oli loukkaantunut, minkä takia hevonen oli lähinnä vain tarhaillut. "Se oli jäätävä mörssäri." Tolonen kertoo, että hevosella on säkäkorkeutta kuitenkin 167 senttiä ja se oli myös tasapaksu, jollain tapaa tasaisesti lihava joka paikasta, että 930 kiloa tulivat punnituksessa yllätyksenä.Alkoi ratsastukseen opettaminen ja laihduttaminen, ja silloin vasta 18-vuotias Tolonen opetteli siinä samalla hevosenpitoa itsekin. Ihme kyllä, kilot hupenivat nopeastikin, vaikka hevonen on kaiken aikaa ollut pihatossaan vapaalla heinällä. Tolonen oli asiasta jopa vähän huolissaan, sillä vapaa heinä ja suomenhevosuus voivat olla vaikea yhdistelmä, jos laihtuminen on tavoitteena."Se on se säännöllinen liikutus ja pitkät, rauhalliset lenkit tasaisella sykkeellä, usein kävellen tehdyt, mutta myös ajamalla", hän kertoo. Lisäksi sillä käytiin normiratsastustreenin ohella maastossa sekä ratsain että ajaen, että meressäkin kahlailemassa. Niin tai näin, paino lähti heti putoamaan. Kun hevonen puolen vuoden päästä punnittiin klinikkakäynnillä, painoa oli tippunut jo 150 kiloa. Nyt paino-ongelmia ei enää ole.. Ravurista ratsuksi -projektit ovat yleisiä, mutta toisin päin se on harvinaisempaa.Heti oston jälkeen hevosta ei ruvettu ajamaan kilpailumielessä, vaan raviurheilu on uudempi lisä ohjelmaan, ja otettiinkin mukaan lähinnä vitsillä. Mutta ei niin suurta pilaa, ettei totta toinen puoli. Vimmerby oli jo vallan mainio ratsu, kun viime keväänä alettiin miettiä raviuraa. Siinä vaiheessa oli muutettu lähemmäs Ylivieskaa, raviradan läheisyyteen. Tolosen kaveri valmenteli omaa ravuriaan ja pyysi Vimmerbytä seuraksi mukaan lenkeille. Hevonenhan oli ajolle opetettu, ja sillä oli viisi vuotta aiemmin ajettu muutama ravilähtökin. Ilman sen suurempaa menestystä tosin.Kohta hevonen oli ilmoitettu harjoitusraveihin, joissa homma lähti heti toimimaan. Seuraavissa raveissa, Oulaisten paikallisraveissa ajettiin jo koelähtö hyväksytysti läpi. Niin siinä kävi, että elokuussa 2025 hevonen voitti Kajaanissa lähdön ja tonnin ykköspalkinnon Ville Pohjolan ajamana.Laukka vaanii aina, ja niitä merkintöjä löytyy edelleen, mutta Tolonen on analysoinut ne "herkän suomalaisen miehen reagoinneiksi ongelmatilanteessa": "Sillä menee vähän tunteisiin, jos se kokee tilanteen haastavaksi ja hermostuu. Se laukkahyppy on ratkaisuyritys sellaisessa kohdassa", Tolonen kertoo. Tolonen innostui raveista itsekin, vaikka hänellä ei ollut siitä aiempaa kokemusta lainkaan."Onhan se ihan sikajännittävää! Mutta kyllä ratsastus on edelleen Väpän ykköslaji."Ravikärryjen edessä valmentautuminen hyödyttää ratsupuolella suuresti ja Vimmerby on kovassa kunnossa, mutta myös toisinpäin on hyödyllistä. Tolonen uskoo suuresti ravihevosten valmentamiseen ratsain: "Selästä käsin saa ihan eri lailla jumpattua ja vaikka suoristettua hevosta", hän sanoo. Ja lisää, että hevosella treenilenkkiä ajamassa käyvä Tommi Törnvall uskoo hevoseen lujasti. "Ja mä uskon Tommiin."Seuraava startti on nyt mietinnässä. Estemestaruuksissa ratsukko oli mukana jo viime vuonna, mutta Ypäjän derbykenttä ja yön yli reissaaminen eivät sopineet hevoselle. Ratsukko otti sen verran puomeja, että tie päättyi ensimmäiseen osakilpailuun."Mutta tänä vuonna ne kisat ovat Myrkyssä ja siellä on hiekkakenttä."Estekorkeus ei ole ongelma, sillä hevosella on menty 115-luokkiakin. Mutta pitkä matka on ongelma, sillä Tolonen osti Kalajoen hiekkasärkiltä oman tallin, jossa on viitisentoista hevosta, ja kuten tiedetään, tallinpito on sitovaa. Tolonen tekee kuljetusalalla hommia, ajaa leipiä kauppoihin, mutta on vähentänyt työntekoa 60 prosenttiin, jotta pystyy keskittymään hevoshommiin. Juuri nyt hän on kesälomalla: "Just sopiva hetki pyytää vuosilomaa, kun ei ole ötököitä ja kollegat eivät halua omia lomiaan pitää samaan aikaan", Tolonen naurahtaa. Vimmerby teki ei-suomenhevosihmisestä suomenhevosihmisen."Nyt ei muita hevosia oikein tallissa olekaan. Ne ovat kaikki niin ihanan suoraviivaisia, tykkäävät tehdä kaikenlaista, mikä sitten pitää sekä hevosen että kuskin mielen virkeänä."."Laji kun laji onnistuu, kun hevonen on hieno"Kasvattajat Kari Kronqvist ja Kaisa Oravakangas iloitsevat tililleen ropsahtaneista kasvattajapalkkioista ja toteavat, että ravihevosta yritettiin, mutta ratsu tuli."Oikein käypänen ratsu tulikin. En tiedä oltaisiinko yhtä hyvin onnistuttu, jos oltaisiin ratsua yritetty", Oravakangas naurahtaa.Me ollaan ravi-ihmisiä, mutta ajatellaan, että laji kun laji onnistuu, kun hevonen on hieno", Oravakangas sanoo, ja kertoo, että hevosen ura on tarkassa seurannassa. Laukkaherkkyys on olemassa oleva asia, mitä sitä kieltämään, mutta on hevosessa ainestakin. Suivikas valittiin isäoriiksi vieskerläiselle tammalle Vibellalle, ihan vaan, koska tuona vuonna ori oli hyvässä huudossa. Seuraavana vuonna valinta osui Säihkeen Säpinään, ja Vibinä jäikin tamman viimeiseksi varsaksi. Oravakangas kertoo, että Vibellan ensimmäinen varsa, turelainen Vindetta oli estehevonen myös. Se sai ratsuori Rannan Ruhtinaasta orijälkeläisen Birpelinin Kundin. Herasilmistä kasvattaja ei osaa sanoa mistä ne tulevat, hän ei usko, että emän puolelta kuitenkaan."Ja sehän niissä on jännä, että ne ovat herat vaikka läsiä ei olekaan."Kasvattajalla ei ole enää Vibellan jälkeläisiä. Reilut neljä tonnia urallaan tienanneen tamma Vildellin (Camri) he ostivat takaisin aikomuksenaan varsottaa sitä, mutta tamma valitettavasti kuoli. .Hiljalan Fantom ja Celtas Quillian saivat eniten kasvattajapalkkioita vuonna 2025

Vimmerby toimii sekä ravissa että ratsastuksessa ja on tehnyt omistajastaan vannoutuneen suomenhevosihmisen

Aiheeseen liittyvää