Hermeli, ori isolla O:lla

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Hevosurheilun ratsastussivuilla helmikuussa 2017. ”Se oli hevonen, joka ei jäänyt koskaan huomaamatta. Ehdottomasti ainutlaatuinen. Suuri persoona, joka otti aina yleisönsä”, kuvailee Hermeliä Nina Dunder, joka omisti oriin 17 vuoden ajan.Ruunikossa suomenhevosoriissa silmiinpistävintä oli sen energia, urheilullisuus ja maskuliinisuus. Se oli menossa suoraviivaisesti eteen ja vähän ylös. Se oli puoliverimäinen tavalla, jossa suomenhevosmaisuus ei silti lainkaan vähentynyt.”Hermeli tuli aikanaan ratsastettavaksi samalle tallille, missä mä olin. Mun oli tarkoitus ostaa puoliverinen, mutta katselin Hermeliä aikani ja ihastuin siihen”, Dunder kertoo. ”Se oli niin poikkeuksellinen, niin karismaattinen. Siinä oli todella paljon laatua”, Dunder kertoo.Hermeli ei ollut myytävänä, ainakaan tavallisesta hinnasta, poikkeusyksilö kun oli.”Kyllä siitä maksettiin ihan huippuhinta siihen aikaan”, Dunder myöntää.”Mutta erittäin hyvä ostos se oli, en ole koskaan katunut. Tai mun äitihän sen silloin minulle osti”, Dunder kertoo.Hermeli oli villi ratsastaa. ”Maastossa oikeasti villi”, Dunder lisää..Hermeli1993–2016i. Samuli, e. Merri, ei. UskiKasvattaja Hevostalouden Tutkimusasema, YpäjäHermelillä ovat kilpailleet Lea Peura, Tanja Karjalainen, Jutta Jokinen, Nina Dunder, Marko Björs, Susanna Frey ja Arto VahteraOri kilpaili korkeimmillaan luokissa 130 ja vaativa BJälkeläisistään se on saanut Valio-arvon.. Hermeli kilpaili paljon ja pitkään. Vuonna 2000 se oli estemestaruuspronssilla ja 2001 hopealla. Sen unohtumattomuus ei perustukaan kilpailutuloksiin, vaan oriin omaan karismaan ja siihen, mitä se toi suomenhevosjalostukseen tasan sadalla jälkeläisellään.”Sillä oli tosi hyvä laukka ja tosi paljon kapasiteettia, mutta se oli vähän kisajännittäjä. Joskus kisoissa sen hypyistä tuli nopeita ja hätäisiä”, Dunder kertoo.”Ja sen todella iso laukka toi ongelmia suomenhevosluokissa. Avoimissa sillä pystyi laukkaamaan eteenpäin esteille, jolloin hypyistä tuli pyöreämpiä, mutta suomenhevosluokat oli sellaista taaksepäin ratsastusta, kun välit oli ajateltu tavallisille hevosille.”Hyppy Hermelillä oli hyvä ja se ponnisti nopeasti.”Ja se oli kyllä rehellinen ja auttoi ratsastajaa”, Dunder sanoo.Koulua Hermeli kilpaili ensin nuorena Jutta Jokisen kanssa, sitten Dunderin ja Marko Björsin. Laukasta tuli hyvät numerot, käynnistä huonot.”Pitkällä ohjalla se ei kävellyt oikeastaan koskaan”, Dunder naurahtaa.Ravissa Hermeli osasi lisätä, mutta erityisiä jousia siinä ei ollut. Pitkälle koulutettu se oli, teki laukkasulut, piruetit ja hyvät vaihdot.Hermeli kilpaili viimeiset kilpailunsa vuonna 2006. Sen jälkeen se jäi kotiin maastoratsuksi ja hoitamaan siitosoriin tehtäviä.”Eläkkeellä se oli ihan yhtä reipas. Villi viedä tarhaan, ja villi hakea tarhasta. Elämäniloinen. Ja pukille mennessään se oli todella raju, todella ori. Se ei miettinyt hetkeäkään, eikä sitä olisi matkalta pukille pois käännetty”, Dunder muistelee.Siihen nähden oli hassua, että sperman liikkuvuus romahti varhain. Viimeisen kauden Hermeli oli käytössä 2011, 18-vuotiaana.”Sen linjan sukuvika, mulle sanottiin opistolta”, Dunder kuittaa.Jaloistaan ori oli terve koko elämänsä yhtä, karsinassa tullutta hankosidevammaa lukuun ottamatta.”Mutta viime kesänä se alkoi joskus ontumaan aamuisin. Aloin seurailla sitä, ja huomasin, että se tarhassa vaihtaa etujaloilla painoa jalalta toiselle. Se oli hevonen, joka ei pienestä valittanut. Koska en voinut tietää sen kivun määrää, tein päätöksen, että se saa lähteä ollessaan hienossa kunnossa. Hieno hevonen saa ja sen pitää lähteä saappaat jalassa”, Dunder kertoo.Hermelin jälkeen omaa suomenhevosta ei ole tullut.”Kyllä mä sen jälkeläisiä seuraan”, Dunder sanoo. Parhaiksi hän luettelee Veeran Taaverin, Herkko Hurmauksen ja Ypäjä Hemmon.. Hermelin kasvattaja on Hevostalouden Tutkimuskeskus. Se myytiin puolivuotiaana, ja siitä taas puolen vuoden päästä sen osti itselleen ilmajokinen Lea Peura.”Minulla oli silloin 2-vuotias tyttö ja odotin kaksosia. Meillä oli pari ravuria ja suomenhevosori Tosi-Aatos, joka on suomenhevosten estemestari Tosi-Romeon isä. Isäntä sanoi, että kun lasten määrä lisääntyy, niin hevosten määrän pitää vähentyä”, Peura aloittaa.Peura tapasi siihen aikaan ostaa hyvän näköisiä suomenhevosravureita, kouluttaa niitä ja myydä sitten eteenpäin. Mutta häntä oli alkanut kutkuttaa ajatus siitä, että saisi laitella ihan ratsusukuista suomenhevosta. Siksi miehen ohjeistus unohtui, kun tuttu hevosihminen soitti ja kertoi, että hänen tutullaan olisi myytävänä vuotias ori ensimmäisen palkinnon estemestarivanhemmista. Tummaruunikko ja kookas.”Otin rahat taskuun, kaksivuotiaan autoon, kopin perään, mumman hoitajaksi ja ajettiin Pertteliin”, Peura muistelee. Kauppa oli sovittu melkein loppuun jo puhelimessa.”Hevonen oli suvullisesti sellainen, että ajattelin, että kunhan se vaan on riittävän isokokoinen, niin otan sen, vaikka se olisi hakopukki”, Peura kertoo.Hieno Hermeli ei vielä ollutkaan.”Muistutti aasia, iso pää ja laiha luihu kaula”, Peura kertoo. ”Ja isäntä sai kauheat raivarit. Kun se kaksi viikkoa oli mököttänyt, päätin että myyn Tosi-Aatoksen”, Peura kertoo.Vireä Hermeli opetettiin ajolle ja ratsuksi.”Ja siitähän kuoriutui näyttelytähti. Se oli kaksivuotiaana Seinäjoen näyttelyssä paras 1–3-vuotiaista, Jutan tallilla pidetyssä valtakunnallisessa näyttelyssä paras varsa ja Nuorten suomenhevosten katselmuksessa Nurmijärvellä ykkönen.”Kantakirjaan Hermeli tarjottiin jo nelivuotiaana. Peura oli silloin ja on nyt sitä mieltä, että oriit pitää kirjata ajoissa. Silloin niitä ehditään käyttää enemmän, ja ne pystyvät kilpailemaan jopa isiänsä vastaan.Kantakirjaus ei mennyt niin kuin Strömsössa. Peura kertoo varmistaneensa Hippoksesta kouluohjelman, joka pitää ratsastaa. Siinä oli muun muassa tiukat vastalaukkakaarteet. Pelipaikalla selvisi, että ohjelma oli väärä. Peura sai luvan ratsastaa sen, mutta arvostelu oli tiukka. Hermeli meni kantakirjaan kolmannella palkinnolla, ja lausunnossa lukee, että laukka on lyhennetty liian aikaisin. Peura ei jossittele.”Totean, että ei se ole loppujen lopuksi sen elämää haitannut. Kyllä se pääsi elämässä eteenpäin.”Hermeli siirtyi Tampereen puoleen, kun se meni Jutta Jokisen ratsastettavaksi. Jokinen valmensi siihen aikaan Pohjanmaalla ja ihastui hevoseen. Eikä hän ollut ainoa.”Kun oltiin Seinäjoella näyttelyssä, niin kenraali R.W. Stewen tuli siitä kyselemään ja kehumaan”, Peura kertoo.Tampereelta Nina Dunder löysi Hermelin.”Oli se multa aiemminkin yritetty ostaa, jo kolmivuotiaana. Silloin kysyin isännältä, että mitä tehdään. Hän oli kaukaa viisas ja sanoi, että saan itse päättää. Hermeli oli jo silloin ollut tapetilla ja julkisuudessa, ja minä tiesin, että en ole oikea ihminen viemään sitä kilpailumaailmaan. En myynyt silloin, mutta tiesin, että sille kyllä löytyy ostaja. Se että Hermeli meni Ninalle, oli minusta kohtalon johdatus”, Peura kertoo.Hinta oli varmaankin suurin, mitä ratsusuomenhevosesta oli ainakin siihen mennessä maksettu.”Silloinkin minä kysyin isännältä, että mitä tehdään. Hän sanoi taas viisaasti, että minä saan päättää. Voi olla, että en olisi myynyt, jos se olisi sanonut, että ilman muuta myyt, se voi olla huomenna kuollut”, Peura myöntää.Avioparilla oli siihen aikaan sikala. Kun Hermeli lähti, aika pian sen jälkeen tuli sivuelinkeinoksi täysihoitotalli. Ensimmäinen asiakas oli Hermelin poika. . Peura kertoo kokeneensa Hermelin ansiosta paljon onnea.”Hyvä suomenhevonen on hiomaton timantti, ja oikeissa käsissä siitä tulee monen karaatin timantti. Hermelin menestystä on ollut hienoa seurata”, Peura sanoo.Myös hän kuvaa Hermeliä kiltiksi, mutta eläväiseksi testosteronikimpuksi, joka oli pienestä pitäen ylväs ilmestys, joka herätti huomiota.Vain yhtä asiaa Peura jossittelee, ja se on kenttäratsastusura. Dunder ei itse halunnut kilpailla kenttää, ja hän piti sitä myös hevoselle liian isona riskinä. Peura ehti mennä Hermelillä yhden tutustumisluokan, Alavudella. Ratsukko sijoittui toiseksi.Muistot ottavat vallan.”Siellä maastossa kaikki kannusti ja huusi, enkä minä voinut kuin roikkua naruissa. Minä voitin pelkoni ja ajattelin, että mennään vain ja Hermeli laittoi lisää pykälää. Se oli aivan mahtavaa.””Jos sitä saisi aloittaa uudestaan oman elämänsä, niin haluaisin olla kenttäkilpailija. Sellaisella hevosella kuin Hermeli, jolla on se kapasiteetti ja joka ei hannaa tai jarruttele. Mutta jolla silti on järki mukana, että se ponnistukseen jarruttaa vähän.”

Hermeli, ori isolla O:lla

Aiheeseen liittyvää

Hermeli, ori isolla O:lla

Kenttäratsastaja Sakari Tuukkaselle neljä rataesteiden luokkavoittoa Tampereella

Suomenhevosten laatuarvostelu orien juhlaa

Kyvyt esiin -finaalissa tuomareiden mielestä kansainvälinen taso – kolmen kärjen keskiarvo 9,03